seuraava »

[Tuulikki Kostylev]

Meillä Roni ja Rico sai pehmolelut joululahjaksi: Ronin paketista tuli beaglen näköinen ja Ricolle dalmatialainen.Dalmatialaista on kovasti amputoitu 

Ja yhteiseksi saivat ison pehmonorsun, joka on ehdottomasti Ricon suosikki! Ja joka on Ricon itsensä kokoinen. Herranjestas se on taistellu tän norsun kanssa,välillä itse sen alle leikisti jääden, sitten taas voittaen...  Ja norsu on kyllä laihtunut hirveästi, sen verran paljon siitä on tullut vanua ulos,häntä puuttuu jne.

Ronin pehmoleluista tulee kauhean kuolaisia kun se imeskelee niitä! Roni voi meditoida lelunsa kanssa pitkäänkin, mutta jotta ne eivät mätänisi, on leikeille joku aikaraja oltava  . Rico on kirurgiainesta ja Rico tekee aina hirmuiset tapporavistukset kaikille pehmoleluilleen, samoin hanskoille kun heittelen niitä ulkona Roni on kova hanskannykijä ja ryöstelijä, muttei koskaan satuta hanskaa varastaessaan minua sormiin, on kuitenkin niin pehmeäsuinen.

[Heidi Lehtinen]

Meillä on leluja joka lähtöön mutta kumpikaan ei ole osoittanut suurta kiinnostusta niillä leikkimiseen. Olen laittanut kaikki lelut piiloon ja muutaman kerran viikossa otan ne esiin leikkihetkeä varten  Tällä tavalla jaksavat leikkiä niillä jonkin aikaa. Pepin suosikki on narulelu jota se noutaa heitettäessä ja innostuu usein repimisleikkiin asiaankuuluvine murinoineen. Ulkona se on innostunut kepeistä ja roskien kanniskelusta. Peppi ei tullessaan leikkinyt ollenkaan mutta harjoittelun ja luottamuksen kautta siitä on tullut yhteinen kiva puuhahetki josta se selvästi nauttii. Aapon lempilelu oli vihreä kuminen "karvaotus" eli pallo jossa oli hapsuja. Se kanniskeli lelua joka paikkaan ja haki sen aina itselleen. Pepin muutettua meille pallosta tuli hieman erimielisyyksiä joten aapo merkkasi sen omakseen pissimällä sen päälle pariin otteeseen minkä jälkeen se päätyi roskikseen. Löysin kirppikseltä uuden tilalle mutta pidän sen leikkituokioiden ulkopuolella tallessa jotta vältytään merkkailuilta sisällä. Aapo pitää myös lelunpiilotus leikeistä ja molemmat etsivät päivittäin ruokaraksunsa nenän avulla sisällä ja ulkona.

[Tuija Salminen]

Myös Pipo harrastaa lelujen tahallista työntämistä sohvan alle, jonka jälkeen niiden perään itketäään kunnes me annamme periksi ja autamme lelun takaisin. Ja sama toistuu niin kauan kunnes lelu lopulta pistetään takavarikkoon.

Pepin tapaan meilläkin itketään "sulatuksen" aikana. Niimpä paras keino onkin sulattaa lumipaakut suihkussa. Jos poikkeuksellisesti koira jää kuistille sulamaan, niin ei mene montaa minuuttia kun itku kuuluu oven läpi. Ilmeisesti kylmän lumen sulaminen ja jaloissa kasvava lätäkkö (en tajua miksi jämähtää suurella kuistilla yhteen paikkaan) tuntuvat ikävältä ja siihen verrattuna lämmin suihku on houkuttelevampi vaihtoehto.

Talvella Pipo ei pysty istumaan ollessaan luminen tai märkä (eli sulatuksen yhteydessä). Luulen sen johtuvan kurjasta tunteesta, mitä lumipaakut tai sulaneen lumen kylmettämä turkki aiheuttaa. Ja siltikin tämä tilanne vaan jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Annamme ruoan usein iltalenkin jälkeen ja mikäli turkissa on vielä lunta tai se on lumesta märkä, niin normaalia istumista ennen ruokaa ei voi pyytää. Se ei vaan kerta kaikkiaan onnistu. Koira katsoo silloin silmiin surkeasti itkien ja silloin pitää temputtaa jotenkin muuten ennen ruoan antamista.

[jaanabrusin]

MEILLÄ SAKARI RIKKOO KAIKKI LELUT.JOS SE SAA UUDEN LELUN SE PURESKELEE NIIN KAUAN,ETTÄ SE ON RIKKI,JA SITTEN VASTA SE KELPAA LEIKKEIHIN.SAKARI PUUSKUTTAA MYÖS KOVIN.ESIM:JOS EN ANNA RUOKAA AJALLAAN,KUN EI LÄHDETÄ LENKILLE AJALLAAN,JOS NÄKEE TOISIA KOIRIA KAUKANA,JOS KOIRIA TULEE VASTAAN SILLOIN HAUKKUU.JÄNNÄ ILMIÖ TUO PUUSKUTUS,KUN SAKKE PUUSKUTTAA NIIN SILLOIN TIEDÄN,ETTÄ JOTAIN TÄYTYY TEHDÄ.