seuraava »

[Marke Myyrä]

Onko teillä kenelläkään kokemusta lumimarjoja syövästä koirasta? Jo toisen kerran samassa kyläpaikassa Mindi aiheutti häslinkiä oksentamalla huoneessa. Tämä tietysti sen jälkeen, kun olen kehunut, miten rautamahainen koira se on: oksentanutkin kotona vain pari kertaa kahden vuoden aikana! Tällä kertaa oksentamisen syy paljastui: se oli syönyt pensaasta lumimarjoja. Näin ilmeisesti oli ollut aikaisemminkin, vaikka silloin emme olleet nähneet sitä itse teossa. Nytkään en osannut sitä kieltää ja ajaa pensaan luota pois, vaikka näin sen kiskovan marjoja kuonoonsa. Vasta oksennusepisodin jälkeen syttyi valo minun vinttikamariini, ja porukalla lähdimme tutkimaan netistä lumimarjan ominaisuuksia. Myrkyllisiähän sen marjat ovat: ne aiheuttavat ihmiselle oksentamista, huimausta, väsymystä, epätasaista hengitystä ja vaikka mitä. Niiden vaarallisuudesta koirille ei sanottu mitään, mutta mielestäni olen nyt nähnyt riittävästi todisteita siitä, ettei kannata antaa koirankaan niitä syödä.

Onneksi Mindin mahan tyhjennys oli perusteellinen valtaisan oksentamisen takia. Nyt olen syöttänyt sille lääkehiiltä. Mitäpä muutakaan tässä osaa nyt tehdä, kuin antaa koiran lepäillä ja päästä taas noista myrkyistä eroon. Aikaisemman tapauksen jälkeen se oli apaattinen ja nuiva, mutta luulin sen vain johtuvan mahapöpöstä, joka oli saanut sen oksentamaan. Nyt tiedän enemmän.

[Leena Numminen]

Meillä ei ole kokemusta lumimarjoista (onneksi) mutta sekä lagottomme Hillo että borderterrierimme Sintti ovat vallan ihastuneita orapihlajanmarjoihin,ja nimenomaan aitaorapihlajan marjoihin. Jo kesällä ne pistelivät poskeensa mustikoita, vadelmia ja mansikoita (puolukat jäi kokeilematta)ja annoimme niiden kohtuudella marjoista nauttia.

Kirjoituksesi luettuani googletin orapihlajan ja kovasti sen marjat sisältävät kaikkea mm. sydämelle terveellisiä aineita.Marjojen sopivuudesta koirille ei ollut mainintaa. Ja vaikka koirat mielellään tyhjentäväisivät naapurustomme kaikki orapihlaja-aidat marjoista, kohtuudella mennään edelleen.
Ohikulkijoilla on tosin ollut naurussa pitelemistä, kun koirat varvistelevat pensaan ympärillä ja kiskovat hullun lailla marjoja suihinsa .

Hienoa, että selvisitte säikähdyksellä ja Mindikin toipui!

[Marke Myyrä]

Hyväksihän ne useimmat marjat koirillekin ovat. Nyt lumimarjasta tietoa hankkiessani olen viisastunut sen verran, että kaikki valkoiset marjat lukuunottamatta valkoista viinimarjaa ovat jossain määrin myrkyllisiä. Se on hyvä nyrkkisääntö lapsiperheillekin. Luulisi orapihlajan piikkien haittaavan koirien herkuttelua niillä apajilla. Tosin vattupensaan piikkisyys ei ole hidastanut Mindin vattujen napsimista. Aronian marjat Mindi syö myös. Joillekin koirille aronianmarjojen verrattain paksut kuoret aiheuttavat ongelmia. Tuttavani kertoi koirastaan, joka oli niitä syötyään oksentanut erittäin tahraavaa punaista mömmöä matoille, kun kuoret eivät sulaneetkaan suolistossa.

Senkin opin, että lääkekaapissa on aina hyvä olla lääkehiiltä, mieluiten rakeina, mutta tabletitkin käyvät. Lääkehiili on hyvä pika-apu moneen mahavaivaan.
 

[Pia Jouhki]

Vascolta tulee ne marja-aronian marjat kokonaisina läpi. Ne siis, mitkä koira ahneuksissaan nielee kokonaisina 
Valkoisia marjoja tuo ei kumma kyllä syö. Mutta olipa hyvä muistisääntö tuo valkoisten marjojen myrkyllisyys, kiitos siitä.

Ihmislapsilla muuten ilmeisesti kaikki marjat syötynä "1-10 kpl" eivät aiheuta myrkytystä vaan "vain" pahaa oloa yms. Nimimerkki: Soitimpa kerran myrkytystietokeskukseen kun tyttäreni 3v söi myrkkymarjoja 

[Aino Krohn]

Tässä yhteydessä kannattaa googlettaa myös sellainen kasvi kuin myrkkykeiso: aika kaunis putkikasvi, vähän koiranputkenkin näköinen, mutta nätimpi. On kuulemma Suomen myrkyllisimpiä kasveja. Kasvaa järvien rannoilla ja aivan rantavesissä. Karjaa on jossain päin kuollut jo siihen, että ovat sorkillaan sotkeneet kasvit rantaan ja myrkkyä on niistä levinnyt veteen, jota lehmät juovat.

Tätä en tiennyt, kun meidän laiturin kupeessa ihailin yksinäistä, graafisen kaunista putkikasvia. Rita sitten hamusi suuhunsa ruohoa siinä vieressä ja sai varmaan pikku palan myrkkykeisoakin suuhunsa. Sairastui vakavasti, mutta selvisi onneksi. Nykyisin se keiso on pelkkä muisto vain. Kävin läpi meidän koko rantaviivan (100 m) ihan suurennuslasin kanssa. Toista yksilöä ei löytynyt ja sen alkuperäisen kaivoin ylös juurineen. Silti kyttään joka kevät, ettei vain ole alkanut uudelleen versoa jostan unohtuneesta juurenpätkästä.

[Marke Myyrä]

kannattaneepa muistuttaa sellaisestakin myrkystä kuin solaniini. Erään kolegani spanieli pääsi syömään vihreitä perunoita ja perunankuoria avokompostista. Koiraraasu häilyi kaksi viikkoa elämän ja kuoleman rajamailla mutta selvisi! Itse asiassa juuri solaniini on kait se myrkky, jota Ainon mainitsemassa myrkkykeisossa on. Wikipedian mukaan solaniinia on perunan vihreissä osissa ja koisokasveissa.

[Aino Krohn]

Marke, en usko, että myrkkykeisossa on solaniinia. Myrkkykeiso ja myrkkykoiso menevät helposti nimissä sekaisin, mutta ovat itse asiassa melko erinäköiset kasvit. Myrkyllisiä siis kuitenkin molemmat. Prässäsin aikoinaan myrkkykoison herbaariooni ja sen maanpäälliset osat kyllä etäisesti muistuttavat enemmän perunaa kuin koiranputkea

[Marke Myyrä]

Koiso ja keiso! Hah! Botaniikka ei ole koskaan ollut vahva lajini! Pääasia, että edes kohtuullisesti osaa varoa vaarallisia kasveja!