seuraava »

[Heli Herna]

Anteeksi Mari että nauraa hekotan ääneen Mambon vapputouhuille. Sinullahan se varsinainen hakukoira on! Hakee ihmistä - omalla tavallaan.

Enpä taida ihan lähipäivinä pistäytyä teitä tapaamassa vaikka sellainen ajatus on joskus päässä käynytkin. Täytyy varmaan tyytyä tähän kirjoitteluun sekä korkeintaan soitteluun.

Terv. Heli, Toto ja Miina

[Sirpa Lahtela]

Edesmennyt rotikkamme pääsi kakkahimoistaan kun sai pepsodent-hammaspesun kyseisen aterian jälkeen. Sen koommin ei kakkaa suuhunsa laittanut..
En tiedä oliko oikein fiksu teko, mutta tulos oli haluttu.

[Terhi Heikkinen]

Muistutuksena: Xylitol voi olla koiralle myrkkyä, koska se aiheuttaa veren sokeripitoisuuden nopean laskun ja pahimmassa tapauksessa koiran kuoleman. Joten ihmisen hammastahnoja pitää välttää ja käyttää aina vain koirille tarkoitettua. 

[Sirpa Lahtela]

Eipä tullut tuo xylitolin vaarallisuus siinä tilanteessa mieleen (tokkopa olin asiasta silloin tietoinenkaan, tapahtui 12v sitten), kun koiran huulista pursuaa paksua p*****.
Onneksi ei käynyt kuinkaan..

[Marke Myyrä]

  Naurattaa tuo koiran suun pesu! Muistuu mieleen, kun aikoinaan pesin oman pojan suun mäntysuovalla - vastoin kaikkia kasvatusoppaita! Tulos oli mieluinen ja joskus tarkoitus pyhittää keinot. Itse olen kaivanut sontaa koiran nielusta omat kädet ranteita myöten siinä itsessään (kintaathan eivät ole mukana silloin kun niitä tarvitsisi!), mutta kun olin päättänyt, että tuota herkkua et syö - eikä syönyt, ainakaan kaikkea!  Nykyään emme ole ihmiskakkaan törmänneet, koirankakoille Retu tuhahtaa, mutta kissankakka maistuu kyllä. Nam!

[Julia Wahlroos]

Mari ohoi, meillä aivan sama ongelma, joten olis kiva tietää onko maitohappobakteeri auttanut teillä? Fata vainuaa kaikki paskat luonnosta, kerrankin se meni jonkun villisian vasta luotuihin jätöksiin pyörimään jonka jälkeen söi läjän. Kun yritin juosta sitä kohti huutaen se lähti tyytyväisenä karkuun ja jossain vaiheessa eksytti mut niin että kun palasin niin se oli taas syömässä, sitä itseään...
 Sit oli kans yks erikiva kerta, kun olin kaverin kanssa oikasemassa metsän halki ihmisten ilmoille. Kävipäs taas kakka tuuri. Fata palaa metsästä ihan töhnässä, siinä ihmisen... En viitsinyt pilata hienoa nahkapantaamme, joten jouduin kiepauttamaan remmin kuristustyylille vatsan ympäri.. Siitä sitten selloon vaan, katseet kääntyivät puoleemme. Yksi järjestyksen valvojakin tuli mulle valittaan kun Fata haisi laittoman tujulta Siinä vaiheessa ei naurattanut kun oli kaupat just menossa kii ja mun saatava sieltä yksi tuote joka oli varattuna vaan sen illan... Ei ollu hauskaa ei... Nyt se jo naurattaa mutta sillon ei.
En oo nykyään enää pysyny edes laskuissa mukana, varmaan mennään jo toisella tuhannella, Fatan kakka löydöksissä...

[Johanna Heiskanen]

Mari,
kuka yrjösi, sinä vai koirat?