seuraava »

[Tuulikki Kostylev]

Hei!
Saimme maanantaista alkaen lunta. Koirat ovat olleet aivan villinä ilosta.

Mites teillä iloitaan lumesta?

Rico: ykkösjuttu on lumipallot, ei näy innolle loppua  (toissapäivänä ja tänään ollut mahtava nuoskalumi)

Roni: lumessa piehtarointi, örinän kera ja parhaimmillaan suukin täynnä lunta 

Yhdessä: villit paini - ja takaa-ajoleikit lumisella niityllä  . Maanantaina kyllä nauratti, kun Ricolla oli noin voipaketin kokoiset lumipaakut takajaloissa, mutta ei yhtään haitannut menoa juoksi vaan iloisena, mutta näytti kyllä hassulta ja tyylikin aika hullunkurinen 

Nyt kyllä lumi taitaa sulaa on niin suojaa. Mutta hauskaa on ollut!

[Tiina Saarela]

Indykin rakastaa lunta. Täällä Helsingissä siitä ei ole kyllä pahemmin päästy nauttimaan. Mutta ne pari päivää, kun maa oli valkea, Indy oli lenkillä aika riehakas 
Pari ekaa päivää lumeen suhtaudutaan näin: kuono tiiviisti lumeen, nuuskutellaan syvään. Kroppa jännittyy ja vedetään kolme askelta pupulaukkaa. Pysähtyminen kuin seinään, kuono takaisin maahan, uusi pupulaukka. Iloa voi ilmaista muuten vain loikkimalla kuin kauris, tosin ei yhtä sulavasti..

Meidän ykköstalvijuttu on leikki, jossa mä potkin lumipenkkaa ja Indy hyppää sinne penkan puolelle metäsästämään lentelevää lunta. Sitä se jaksais tehdä vaikka ikuisesti. Voidaan kävellä tosi pitkä pätkä lenkkiä niin, että joka askeleella potkasen pikkasen penkkaa, ja Indy ei kävele ollenkaan tiellä, vaan seuraa siinä kita ammollaan penkan puolella ja näykkii lunta ilmasta. Tarpoo kuin lumiaura, tai mikä lie vuoristojänis..
Viime talvena oli hullusti lunta, enkä kuljettanut turhaan mitään herkkuja lenkillä mukana. Kaiken palkan annoin lumenpotkimisena, ja kyllä oli koira ilonen. 

Kun Indyltä leikattiin polvi pari vuotta sitten, sen piti pitää tötteröä päässä jonkin aikaa. Käytiin myös pihalla tötsä päässä. Silloin oli suuren lumikinokset ja Indy puski pään lumivalliin täyttäen koko tötterön. Sitten se viskasi päätä taakse niin, että lumi lenteli ympäriinsä, ja haukkauli sitä ilmasta kiinni. Sitten taas pää lumivalliin ja uusi viskaus.

[Katriina Pikkarainen]

Meidän Zerosta ei ole mitään mukavampaa, kuin lumipallojen ja paakkujen nakkelemininen mahdollisimman syvään hankeen niin että se saa käydä hakemassa ja kaivamassa ne sieltä. Meillä on ollut tapana aina lenkin lopuksi leikkiä tuolla tavalla, ja kunhan aletaan lähestyä kotipihaa korvat nousee pystyyn ja ollaan kyllä niin skarppina että milloin lentää eka pallo hankeen.
On myös ihan käsittämätöntä minkälaisilla loikilla Lagotto pystyy hangessa pomppimaan, näyttää ihan joltain gasellilta tuo meidän koiruuden hyppytyyli... 

[Kaisa Karppinen]

Meillä on täällä pohjoisessa (Kemi) ollut lunta onnneksi jo joulukuun alusta asti 
Taavin must talvileikki (lumipallojen lisäksi) on lumivuorten valloitus. Eli siis kiivetään sille korkeimmalle lumivuorelle ja sitten vaan kaivetaan vimmatusti. Lumi lentää isossa kaaressa (yleensä minun päälle, kun lumivuoren juurella seison..) ja tämän leikin jälkeen lumivuoret ovat täynnä lagotonkokoisia kuoppia nyt ei ole vielä tullut niin paljoa lunta että auratuista lumikasoista olisi tullut vielä vuoria, joten nämä pienemmät kasat saadaan aika pian tuhottua. Viime talvena auratuista lumista tuli parkkipaikan reunalle ihan valtavia vuoria, että kävi pienelle lagottopojalle ihan kuntoilusta kun juoksi monen metrin korkuista kasaa edestakaisin

[Maini Schildt]

Tästäkin huushollista löytyy lunta rakastava lagotto. Aika lailla samanlaisia on harrastukset Lenelläkin kuin edellä muutkin kuvanneet  - eli lumessa kieriskellään (tuhisten ja röhkien), loikitaan ja pompitaan, kiipeillään ja kaivellaan.

Ja jos minkäälaisesta lentävästä lumesta on toivoakaan, oli se sitten pallo, lumikokkare tai pelkkää lumipöllyä niin Lene lähtee loikkimaan ympäriinsä ihan vimmatusti näiden perään. Täytyy kyllä sanoa, että on varmaan vaan maailman onnettomin ottamaan mitään näistä kyllä oikeasti kiinni.   Mutta on ainakin intoa täynnä ja lähteekin siis yleensä pomppimaan hillittömillä loikilla sinne tänne jo ennen kuin mitään on ehtinyt heittääkään. Ja havahtuu vasta sitten hetken jo pompittuaan, sen näköisenä että "Mitä? Häh? Heittitkö sä sen jo? Minne se meni?..."  

Ensimmäiset lumikelit on kyllä aikamoista sähellystä kun koira on niin innoissaan ja meinaa väkisin unohtaa kaikki hihnassakävelyn säännöt. Ei vaan malta kävellä normaalisti. Mieluummin täytyy säntäillä ja loikkia holtittomasti, tai sitten aurata lunta kuonolla. Välillä tuntuu, että tärkeintä on saada mahdollisimman paljon lunta tarttumaan turkkiin ja myös silmät ja korvat sitä täyteen...

[Pia Jouhki]

Lumen puutteessa pelkkä kuura nurmella riittää. Vasi hyppii kun kettu pitkin nurmea (tai hankea) ja riehuu pennun innolla  Nyt kun lunta oli pari päivää, niin ehdoton ykkösleikki oli lumipallojen perässä pomppiminen pitkin hankea. Toista kiloa oli lunta jaloissa, mutta ei se menoa haitannut.
Ehdoton ykköspaikka on lumiset pellot, minne pitää niitä lumipalloja viskoa Vasin iloksi. Pelloilta ei Vasco lähde edes muita koiria nuuskimaan, lumessa sählääminen on ihanampaa kun satunnaiset koiratuttavuudet.

Sitten sitä negatiivistä; Vasco on niin innoissaan, ettei muista pissiä  Se syö lunta ilmeisen paljon ja nostaa koipea esim tunnin ulkoilulla kolmasti. Sanomattakin selvää, että päivällä on tullut pissoja sisälle (mun karvanaama pissii aina kodinhoitohuoneessa kuraritilälle ). Ja jos jaksaakin pidättää, niin heti ulkoilun alussa nostellaan sitä koipea pari kertaa ja loppu ulkoilu sählätään.

[Tuulikki Kostylev]

Pia, maanantaina mä ihmettelin tosi paljon, miten Ricolla voi olla niin karmea pissahätä illalla, kun vein niitä ulos. Tuli hirmuiset maraton-pisut  . Selitys lie, että se "söi" osan kaikista niistä lukemattomista lumipalloista, joita sille heittelin iltapäivälenkillä!! Hengasimme lumileikeissä ulkona varmaan 1,5 tuntia ja meno oli hurjaa 

Ja, onneksi tuolla herralla on aikuisena oikein superhyvä rakko, joten kyllä se Vascokin ajan kanssa oppii säätelemään piipimisvaihdetta  . Vilkkaalla lagotolla se varmaan ottaa pikkasen pidempään kuin rauhallisilla tapauksilla  .

[Heidi Lehtinen]

Joku jossain aiemmassa viestiketjussa kysyi miksi kiellän koiriani syömästä lunta  En varsinaisesti kiellä lumensyöntiä mutta lenkkeilystä tulee hankalaa kun Aapo on koko ajan kuono maassa ja lappaa lunta suuhunsa jatkuvasti. Kyse on sen kohdalla huonosta tavasta, ei siitä että sillä olisi jano koska kotona juo vettä normaalisti. Eipä tuo muuten haittaisi mutta lumensyönti aiheuttaa sille usein tostuvaa yskää ja yölläkin pitäisi päästä ulos pissalle...
Molemmat koirat nauttivat lumessa hyppelystä ja tekevät lumikoira-enkeleitä kierimällä hangessa  Lumipallojen ym heittelystä eivät tajua mitään, katsovat vain kummissaan että mitä mamma oikein touhuaa kun yritän saada niitä innostumaan pallojen jahtaamisesta 

[Minna Vetola]

Piitun lumileikit vierivien lumipallojen kanssa 

http://www.youtube.com/watch?v=fKnv5w9DkJ8&feature=plcp&context=C3a8d05fUDOEgsToPDskLAwv3lLnfihNDHYUlkqfqh

[Marke Myyrä]

Kyllä lagotto on omassa elementissään lumihangessa!  Harmi vain, että lumen ahmiminen kuuluu niihin iloihin. Nimittäin lumen puhtauttahan ei aina tiedä - paitsi metsässä kaukana maanteistä. Jostakin luin varoituksen maantiesuolassa käytettävästä muurahaishaposta. Kuinka pitkälle suolattu lumisohjo tieltä lentää hankia saastuttaen? Jos koira syö lunta metsässä, miten sen estää näykkimästä sitä tien penkoilta?  

[Tuulikki Kostylev]

Lumi on aina vaan ihanaa Perkkaan prinssien mielestä! Muutaman lämpöasteen pehmentämä lumi on niin kivaa; siinä voi kieriä, kroolata ja tätähän voi jopa aurata kuonolla! Ei voi kuin vain nauraa näiden kahden show-pellen touhuille ! Minkäänlaisia keski-ikäistymisen tai vanhenemisen merkkejä ei ole havaittavissa näillä kahdella pikkupojalla.

Hankeen lentää myös hienoja keltaisia tervehdyksiä, toinen melkein lennossa kiireisenä heittää pisuviestinsä, tulee mieleen vaikkapa mäkkärin logon keltaiset kaaret. Ehkä ne näin keksittiin  ... Toinen malttaa sentään hetkeksi pysähtyä ja porata keltaisen reiän lumeen  .

Aurinkoiset Karkauspäivän terveiset!
Tuulikki ja Kulman pojat

[Pia Jouhki]

Meillä koko lähiö tuntee Vascon, ainakin tuntevat sen ruskean koiran, joka mönkii ojia pitkin. Kesällä pikkulenkki kestää alle puoli tuntia, elen siihen vierähti yli tunti enemmän 

Tänään aamulla kiireinen mies puku päällä hidasti juoksun Vascon kohdalla ja hymyili lumessa möyrivälle örkille.

Mutta missä koira sitten väsytetään kun hanki sulaa pois? Uimassa? Ojassa?
Pakko varmaan taas keskittyä tokoliikkeisiin jokaisella ulkoilukerralla.