Nyt onkin Anni päässyt vauhtiin ja alkaa extrapitkät vastaukset ilmestyä foorumille...
Ihan aluksi haluan sanoa etten todellakaan moiti sitä että koiran kanssa haetaan apua kun omat konstit ei riitä. Ja on kunnioitettavaa että uskalletaan tulla ongelmien kas julki. Haluan myös sanoa sen etten kuvittele olevani täydellinen kouluttaja, en todellakaan eikä kukaan meistä varmasti ole eikä tule koskaan olemaan. Jokaisella on omat ongelmansa koirien kanssa joskus.
Eipä tietenkään kouluttajan neuvot ole olleet sellaisia että pitää rankaista silloin tällöin ja satunnaisesti. Sehän tuli jo tuolla aikaisemmin selväksi millaiset neuvot kouluttaja oli antanut. Mutta tarkoitin tällä sitä että jos pitää rankaista ellei heti tule luokse, niin eipä se taida koiran luoksetuloa nopeuttaa. Kuten aikaisemminkin kirjoitin, jokainen rangaistus laskee koiran motivaatiota ja innostusta tehdä töitä ihmisen kanssa. Tähän pitää vielä tarkentaa että jokainen fyysinen rangaistus. Sitä en olltu hoksannut aiemmin laittaa. En tiiä onko fyysinen oikea sana, mutta tarkoitan rangaistusta joka koiralle sattuu kipeästi tai on muuten todella ikävä.
Jokainen koria määrittelee itse mikä sille on paras palkkio. Toiselle sen on juustonpala, toiselle saalisleikki jne. jne. Samoin on rangaistuksen laita. Uimahullulle koiralle rangaistus on uimakielto ja vettä pelkäävälle koiralle asialla ei ole mitään merkitystä, se on vain helpottunut kun ei tarvi mennä veteen. Mielestäni koirankuluttamisessa tulisi käyttää positiivisia rangaistuksia ja negatiivisia rangaistuksia. Positiivisessa rangaistuksessa lisäämme jotain epämiellyttävää ja toiminta vähenee. Negatiivisessa rangaistuksessa puolestaan poistetaan jotain miellyttävää ja toiminta vähenee. Esimerkki: Kun koira hyppii innoissaan ihmistä vasten halutessaan ulos, ovi ei aukea tai menee kiinni jos on vähän jo auennut, eli tämä on negatiivinen rangaistus. Poistetaan miellyttävää ja toiminta vähenee. Tai samainen asia kun lähdetään lenkille, mikäli hyppii ihmistä vasten, laitetaan remmi takas naulakkoon. Ei rankaisun tarvi olla mitään räminätölkkiä tai hihnasta vetämistä. Sen asian poistuminen mitä koira tavoittelee riittää rangaistukseksi. Lenkillä ei voi poistaa vastaantulevia koiria mikäli koira niiden luo haluaisi mennä, mutta sitten opetamme koiralle mitä tulisi tehdä jotta pääsee vastaantulevien luo, tai opetamme koiran ohittamaan vastaantulevat nätisti mikäli emme halua koiran pyrkivän niiden luo.
Samoin on positiivisen ja negatiivisen vahvisteen laita. Positiivisessa vahvisteessa lisätään jotain miellyttävää ja toiminta lisääntyy ja negatiivisessa vahvisteessa poistetaan epämieluisaa ja toiminta lisääntyy. Koira itse määrittelee mikä toimii vahvisteena.
Jos lähtee rankaisemaan, täytyy pystyä estämään toiminta aina. Jos 99 kertaa sadasta rankaisee ja yhden kerran koira saa palkkion, on se silloin epäsäännöllistä vahvistamista. Koira jaksaa odottaa vaikka puoli vuotta uutta mahdollisuutta.
Myös minä olen sitä mieltä että on todella hienoa että uskalletaan puhua koirien ongelmista ja koulutusongelmista. En sitä tässä yhtään moiti, oli todella hienoa että juttu oli lagottolehteen kirjoitettu. Halusin vain kuitenkin kirjoittaa vähän omia käsityksiäni erilaisista koirankoulutusmenetelmistä.
En missään nimessä inhimillistä koiraa eikä sitä tee Tuire Kaimiokaan. Ei koira voi elää kunnon koiran elämää mikäli sitä verrataan ihmislapseen kokoajan. Tutkimusten valossa kannattaa kuitenkin ajatella miten koirat oppivat ja mikä on koirien luonnollista käyttäytymistä. Miksi emme käyttäisi tutkimustietoa hyväksemme kun sitä kerta nykyään on saatavilla. Klassinen ehdollistuminen on tajuttu jo iät ajat sitten ja alettiin tehdä kokeita. Samainen klassinen ehdollistuminen tapahtuu myös ihmisillä. Kyllä erilaisten kokeiden ja tutkimusten valossa saadaan paljon tietää siitä miten eri asiat vaikuttavat koiran käyttäytymiseen. Ei Kaimio pärjäisi villieläinten kanssa jos lässyttelis niille päivät pitkät ja inhimillistäisi ne. Epäilen myös että Vilanden ei omilla menetelmillään pärjäisi villieläinten kanssa. On ne sen verran kovia menetelmiä. Myös Tuire Kaimiolla on paljon eläinten koulutuskokemusta ja hän perustaa menetelmät tutkimuksiin kun Vilanden omiin kokemuksiin.
Että me vain palkitsemisella saisimme lagoton aina tulemaan luokse, pitäisi taskusta löytyä vähintäänkin grillikylkeä ja lagoton tietää se!
Kokemusta on myös suomenlapinkoirasta jota kuritettiin kun ei tullut luokse, ja yhä vähemmän sitä kiinnosti tulla luokse. Kokemusta on myös koirasta jota palkitaan aina kun tulee luokse ja kun pysyttelee lähellä, eikä ole vielä ollut tarvetta karkailla. Palkkioni on voittanut ympäristön tarjoamat palkkiot eikä mulla oo grillikylkeä taskussa ja koirakin sen tietää. Palkkiona on ihan tavallise makupalat ja sillon tällön saa jotain extramakupalaa. Pointti on se, että mikäli sinun palkkiot tulee liian harvaan aluksi ja tietysti myös jatkossa (palkkion väliä tulee ajanmyötä pidentää) niin ympäristön palkkiot alkaa kiinnostaa enemmän. Koiralla ei ole tarvetta lähteä ylipitkälle tutkimisretkelle mikäli tarjoat sille palkkioita riittävästi. Tämän myötä myöskään toisen koiran ei ole tarvetta kurittaa laumaan palaavaa koiraa.
Jos koulutuksessa käyttää voimaa ja varsinkin jos toisina päivinä on vihaisempi kuin toisina päivinä, tulee koirasta helposi ylivarovainen. Eläimen näkökulmasta koira ei voi koskaan tietää milloin omistaja hermostuu. Eläin liiskaantuu ihmiseen kiinni, tekee kaiken yliampuvasti, kadottaa kykynsä leikkiä, ei ole toisten koirien kanssa tekemisissä eikä tee juuri mitään. Tiedän että osa kouluttajista hakee juuri tätä jotta saisivat koiran tekemiseen näyttävyyttä kun koira alkaa tehdä kaiken yliampuvasti. Tämä ylivarovaisuus altistaa suurelle stressille ja on terveydelle hyvin haitallista.
Koirilla ja muilla eläimillä on myös opittua avuttomuutta eli kipuun tottumista. Esimerkki kissasta ja hiirestä. Kun kissa jahtaa hiirtä ja saa sen kiinni alkaa se leikkiä sillä, kun hiiri pysyttelee paikoillaan ei kissaa kiinnosta, hiiri yrittää pakoon - kissa nappaa hiiren takas, hiiri paikoillaan - kissaa ei kiinnosta, hiiri yrittää pakoon - kissa nappaa kiinni... Kun tätä jatkuu jonkun aikaa menee hiiren aivot opittuun avuttomuustilaan. Eli hiiri vain on paikallaan eikä reagoi mihinkään jotta kissa ei riepottelisi sitä. Sama toimii myös koirilla. Koira voi tottua suureenkin kipuun tai suureenkin hätään. Kun koiran aivot kerran oppivat avuttomuustilaan, se helpommin vajoaa samaan tilaan pelottavissa- tai ristiriitatilanteissa. Tämä on itsessään palkitsevaa ja koira lakkaa reagoimasta ympäristön ärsykkeisiin. Kun koiraa alistetaan, kuristetaan jne... ja koira ei pääse "pakoon" vaan aina kun yrittää tehdä jotain päästäkseen pois, ihminen käy aina uudelleen kiinni -> ihminen ajattelee ettei koira tottele -> koira menee opittuun avuttomuustilaan eikä tee mitään jotta pääsee tilanteesta pois. Tämä opittu avuttomuustila lyhentää paljon elinikää. Tämän saa aikaan kun kieltää aina kun koira tekee väärin ja opittua avuttomuutta on monenasteista.
Miksi saada koiralle kouluttamalla pelkotiloja. Pelkoehdollistumien voi tapahtua kerrasta. Pelkoehdollistumista ei saa pois aivoista mutta sen saa piiloon. Miksipä ottaisimme tällaisen riskin kun on myös muita mahdollisuuksia kouluttaa.
_________________________________________________________________________________________
EDIT: Kouluttajien nimet poistettu
-Terhi
Lagotto romagnoloista yleisesti
