seuraava »

[Julia Åivo]

Olisi kiva saada aikaan pieni esittelykierros kaikista agilityssä kilpailevista lagotoista ohjaajineen.  Miten olette aloittaneet, missä treenanneet, mitä tavoitteita teillä on jne jne. Mä aloitan

Julia Åivo ja Luca, virallisemmin Boogieman's Buon Anno Nuovo. Luca on syntynyt 2004 ja agility aloitettu  kasvattajan opastuksella lagottoagilitykurssilta Lucan ollessa alle vuoden ikäinen. Samalla aloitettiin Leinosen Janitan agilitykursseilla ja liityttiin TSAU:hin, jota edelleen edustetaan. Luca on ensimmäinen agilitykoirani ja nopean ja irtoavan koiran kanssa agilityn opettelu oli alkuun aika haastavaa, minkä takia ykkösissä ja kakkosissa tahkottiinkin aika kauan Samoin kontaktien kanssa tapeltiin pitkään. Vasta viimeisen  parin vuoden aikana on alkanut löytyä kisahermoja ja päästään kisoissa lähelle sitä tasoa mitä treeneissä ollaan. Luca on nykyään aika taitava ja kuuliainen pakkaus   Viime vuonna olimme TSAU:n vamennusryhmässä mutta nyt en enää hakenut siihen. Jaakko Suoknuutin ratakursseilla olemme treenanneet useamman vuoden ja siellä jatketaan edelleen.

 Meillä tavoitteeksi muodostui Fin AVA joka saavutettiin 2.10.11. Luca on nyt vähitellen jäämässä eläkkeelle, mutta ainakin kevätkaudella käydään ottamassa joitain startteja ja harrastusmielessä Luca saa treenailla tottakai edelleen. Lucalle ei ole todettuja luusto-ongelmia, mutta ranteet sillä on vähän "löysät" ja Luca on lagotoksi aika suurikokoinen, haluan lopettaa maxihypytyksen ennen kuin ranteet alkavatkaan oireilla. Agilityssähän ne joutuvat erityisen koville.

Luca ei ehkä ollut helpoin ensimmäinen agilitykoira, mutta nyt en sitä vaihtaisi mihinkään.  Toista samanlaista maxilagottoa en usko enää saavani, mutta ehkäpä seuraavaksi agilitylagotoksi yritän löytää kivan medinartun

[Hanna Salovuori]

Meidän vuoro. 

Baia (Budoar Bohemia, s. 2006) aloitti agilityn ATD:n alkeiskurssilla noin vuoden ikäisenä. Aika pitkään teimme pohjia  ja ihmettelimme (Baialla oli pennut ja itseäni leikeltiin pariin otteeseen), kunnes aloitimme kisaamisen. Baia on nartuksi isokokoinen ja sille maksiesteet ovat aina olleet pala kakkua. Vauhtia sillä saisi olla enemmän, mutta kyllä sekin aikoihin silti ehtii. Ykkösten pari ekaa nollaa tulivat nopeasti, viimeinen ei sitten niinkään. Kakkosissa viihdyttiin myös jonkin aikaa, mutta viime keväänä Baia nousi vihdoin kolmosiin. Se ei ole kovin paljon viime aikoina kisannut, mutta ehkä tämän vuoden aikana taas aktivoidutaan. Isoja tavoitteita ei sen kanssa ole, jos nyt vaikka jokusen nollan saisi askarreltua... 

Mio (Budoar Monroe, s. 2007) puolestaan aloitti agilityn heti tultuaan meille noin 8-viikkoisena. Aluksi käytiin vain ihmettelemässä hallilla ja aika pian tehtiin putkea (aluksi jouduin itsekin putkeen  ) ja muita lasten juttuja. Suunnilleen vuoden ikäisenä otettiin mukaan kontaktit ja kepit. Mio aloitti kisaamisen kesällä 2010 ja nousi kakkosiin kuudella startilla. Kakkosista kolmosiin vaadittiin vielä 12 starttia ja n. 5 kuukaudessa aloituksessa Mio nousi kolmosiin.

Mio on valitettavasti pieni maksi, virallisen agilitymittauksen mukaan vain aavistuksen yli rajan. Se on kuitenkin varsin pätevä menijä ja selviytyy ihan kivasti myös maksiesteistä, vaikka antaa toki ajassa jonkin verran tasoitusta isommille kilpakumppaneilleen. Miolla on kuitenkin Baiaa enemmän "päätä" agilityyn ja se on nopeampi kuin isompi siskonsa. Mion kanssa on tavoitteena saada SM-nollat kasaan, vaikka itse en SM-kisoihin niin kovin paljon haluakaan. Nollat ovat kuitenkin helppo ja selkeä tavoite. Viime vuonna olimme yhdistyksemme (edelleen ATD) edustusjoukkueessa sekä SM-kisoissa että PM-kisoissa.

Viime aikoina kisaaminen on kummankin kanssa jäänyt vähälle oman loukkaantumiseni ja muiden kiireiden vuoksi. Totesin myös, että kahden koiran kanssa starttaaminen samoissa kisoissa on minulle hieman liikaa, yleensä jommankumman radat kärsivät. Nyt yritetään saada vuorotellen molemmille hyviä ratoja alle!

[Sirpa Jääskeläinen]

Vuorollaan esittäyttyvät:

- ohjaaja Sirpa Jääskeläinen, seura KAT ry eli Keravan Agility Team

- Ambra (Jarlein Ambra s. 2007). Aloitettiin aksailu kun Ambra oli 1,5 v.
Ambra osaa kaiken tosi hyvin, mutta se ei ole kovin irtoava ja se tarvittava turbo-vaihde puuttuu. Treeneissä sitä on hetkittäin, mutta kisatilanne stressaa sitä selvästi ja yliaikanollia tulee lähes joka kisassa Mutta kovan työn tuloksena kisaamme nyt Medi 3:ssa ja onpa jopa yksi SM-nollakin kasassa. Tavoitteita ei juuri ole
koska realistisesti ajatellen SM:ssä ei kuitenkaan olisi mitään mahiksia. Mutta treenataan ja kisataan omaksi iloksemme:D Ambra on opettanut minulle niin paljon  , varsinkin ettei kannata luovuttaa, sanoi muut mitä sanoi.

- Netta (Cantharellin Canzonetta di Natale s.2009). Netan kanssa aloitettiin aksailu 4 kk ikäisenä pentukurssilla. Netta on todella innokas treenaaja ja systeriään huomattavasti nopeampi ja irtoavampi. Tosin Netan kanssa on alusta asti treeanattu oikeita asioita ja minullakin jo kokemusta enemmän Kisaaminen aloitettiin viime heinäkuussa, heti kun kisaikä 1,5 v saavutettiin ja on käyty nyt kai 11 kisat ja noustiin juuri kakkosiin!
Valitettavasti Netta on maksi (korkeutta nippa nappa 43 cm) ja yritän saada sen nyt mahd.pian uudelleen mitattua. Medinä voisi asettaa realistisempia tavoitteita kun joskus ollaan kolmosissa Pienestä koosta huolimatta neiti on melkoinen hyppyrotta: saanut jo kaksi 0-voittoa makseissa !

[Kaisa Karppinen]

Tämäpä onkin hyvä aihe!

Kerronpa siis meistäkin. Eli koira on on Taavi (Hopeanuolen Nikodemus s.30.9.2007)Me ollaan agilitykisoissa vähän tuoreempia tulokkaitta, kisaaminen aloitettu toukokuussa 2011. Agilityn harrastaminen aloitettiin keväällä 2010, joten ollaan lajiin vähän "myöhäisherännäisiä".  Edustetaan Kemin koiraharrastajia eli Kemkoa, joten täällä pohjosen kisoissa pyöritään!

Meillä tavoitteet eivät alussa olleet suuret, koska aluksi koiran irtoaminen oli vähän liian "tehokasta" (toisin sanoen koira meni minne lystäs), joten töitä on jouduttu tekemään ihan tosissaan että olen saanut tuon koiran pysymään radalla hanskassa. Syksyllä alkoi kisoissakin palaset loksahdella kohdalleen, ja saatiin ennen talvitaukoa kolme 0-tulostakin Eli nyt tässä keväällä/talvella metsästetään sitten sitä viimestä aginollaa 2-luokkaan nousua varten. Tavoitteita asetellaan pikkuhiljaa, mutta josko tuon joskus kolmosiin sais Taavikin siis maxi, mutta kyllähän tuo aika kumipallona hyppää, vaikka ei kovin suuri olekaan. Vauhtiakin on hyvästi.

Lajiin olen kyllä todellakin Taavin myötä "hurahtanut". On se vaan niin etevä poika

[Kirsi Kateisto]

tässä esittelyni:
Kirsi ja Netta(Fotodogin Baby Dianora)s.311208.Seura Lauka ry.
Netta on täyttänyt kaikki odotukseni .Se on irtoava, nopea ja innokas.Pennusta saakka sen kanssa on leikin omaisesti treenattu.Ensimmäisenä irtoavana ja nopeana agikoirana(muut bichon frisejä)se toi lajiin paljon uutta haastetta.Maksiluokassa kisasimme vuoden ja nousimme kolmosiin.Onneksi kesällä kolme tuomaria mittasi sen uudelleenmittauksessa mediksi,joten voimme turvallisesti harrastaa lajia.Netassa on paljon potentiaalia ja nyt 3v-ikäisenä sillä on malttia enemmän.Ohjaajan selkä- ja polvivaivat unohtuvat treeneissä,kun on niin mukavaa.Tavoitteenamme on hyvät ja sujuvat radat ja 0-tulos.SM-nollia keräämme ja toivottavasti edelleen kehitymme lajissa.Hankaluutta tuottaa se että Netalla on n. 2kk:n ajan ennen juoksujen alkua  nuuskutus päällä eikä oikein keskity mihinkään paitsi kisoissa.Siksi olen miettinyt sterilointiakin.

[Evita Varjonen]

Hauska aihe kyllä!
Minulla kaksi lagottoa, joista vanhemman, Lumin (Boogieman's Gelato) kanssa olemme aloittaneet agilityn vajaa kaksi vuotta sitten. Lumi oli silloin kaks vuotta. Lumilla meni poikki lihas vuoden ikäisenä lavan kohdalta ja sen vuoksi olemme ottaneet kevyemmin. Nytkun vamma ei vaivaa niin olemme lisänneet treeniä.. Toivottavasti saataisiin jotain tuloksia, Lumi on nopea maksi ja aina ei meinaa perässä pysyä 

Lisäksi nuoremman koirani Remun (Romagna Valley's Shovel) kanssa harjoittelemme esteitä ja toivottavasti myös kisaamme jossain vaiheessa. Remulle vielä pitää saada hieman malttia Kuulumme LAGUun, eli lakeuden agilityurheilijoihin.

[Ida Danielsson]

Mitenkäs huomaan tämän aiheen vasta nyt...

Elikkäs täältä löytyy Ida & Sumi (Cantharellin Onda Nordica, s. 29.08.07) ja edustamme Levek ry:tä. Sumin kanssa on agility aloitettu Levekin alkeiskurssilla toukokuussa 2009 eli Sumin ollessa reilut 1,5-vuotias. Kisaaminen aloitettiin toukokuussa 2011 medi1-luokassa ja viime kesä kisattiinkin varsin ahkerasti, vaikkei ehkä oltukaan vielä ihan kisavalmiita. Saatiin kuitenkin paljon kisakokemusta, rutiinia suorituksiin ja yksi LUVA, joten en kadu. Nyt talvi ollaan otettu rennommin ja kisattu harvakseltaan, samoin kevät menee pitkälti taukoillessa kun päätin tuossa laittaa Sumin lähdöt (meidän ehdottomasti suurin ongelma), kontaktit ja kepit uusiksi, joten opeteltavaa riittää ennen kisakentille paluuta. Agilitykoirana Sumi on todella kiihkeä, ketterä ja melko nopea. Sumi antaa aina kaikkensa ja sen into lajia kohtaa tuskin ikinä hiipuu, joten agilityn opettelu sen kanssa on ollut todella mahtavaa vaikkakaan ei aina niin helppoa. Ja voisin sanoa Sumista vähän samaan tyyliin kuin Julia aloitusviestissään Lucasta, että en usko että tulen koskaan omistamaan toista samanlaista agilitylagottoa kuin mitä Sumi on .

[Peter Sippola]

Muru aloitti agilityn 12-vuotiaan tyttäreni kanssa viime huhtikuussa 2011. Iskä sitten on jatkanut kesä-heinäkuusta alkaen Murun kanssa harkoissa kulkua. Muru(Lago D'amoren Pesciolina) on varsin vikkelä medi -kokoinen vipeltäjä. Ensimmäisiin kisoihin osallistuttiin viime viikonloppuna. Tuloksena vielä hivenen odotetut hylsyt molemmilta radoilta, mutta varsinkin agilityradalla tuloksen saaminen oli aika lähellä - harmittaa pikkuisen vieläkin Hyvää oppia tuli ja tietoa siitä, mihin asioihin kannattaisi kiinnittää huomiota.
Koira tuntuu olevan meistä se etevämpi, isäntä kun unohtelee asioita Intoa riittää tällä hetkellä kummallakin! Seuramme on Lagu eli Lakeuden agilityurheilijat niin kuin Evitallakin - tällä hetkellä samassa ryhmässä harjoittelee kolmaskin lagotto!! Agirotuun osallistumisesta haaveilimme oman seuran lagotoilla, mutta valitettavasti Muru on seuramme lagotoista eri kokoluokassa kuin 2 muuta kikkarapäätä, eikä Evitan Remustakaan taida olla vielä tänä vuonna kisoihin?

[Sirpa Kuronen]

Täällä ilmoittautuu se Lagun eli Lakeuden Agilityurheilijoiden "kolmas lagotto" 

Olemme aloittaneet Renon (Jarlein Javier) kanssa agilityharrastuksen samaan aikaan Murun kanssa huhtikuussa 2011. Reno on nopea oppimaan ja seuraa tarkasti ohjausliikkeet ym. silloin, kun motivaatio on kohdallaan Olemme osallistuneet toistaiseksi vasta epävirallisiin kisoihin, haasteena on ollut Renon voimakas sukupuolivietti.. Mutta silloin kun menee hyvin, niin menee aivan loistavasti!!! Aivan mahtava harrastus, josta sekä koira että ohjaaja nauttii! Ja ohjaajalla on kyllä tuota kilpailuviettiäkin eli kyllä me vielä niihin virallisiinkin kisoihin osallistutaan