seuraava »

[Heidi Lehtinen]

                           
                      "Koiran katse kertoo kun on aika sanoa hyvästit
                                 ja päästää ystävä lähtemään"


Tuntuu todella pahalta kirjoittaa tätä tekstiä ja vaikealta kun kyyneleet valuvat silmistä. Silti sisimmässäni tiedän että päätös on oikea ja toivon ettemme tehneet sitä koiran kannalta liian myöhään ja pitkittäneet sen pahaa oloa. On vaikeaa tehdä oikein kun haluaisi pitää rakkansa vielä itsellään mutta ihmisellä on vastuu eläimen hyvinvoinnista ja arvokkaasta, kivuttomasta elämästä.

Peppi on sairastanut puolivuotiaasta asti toistuvia korva ja silmätulehduksia. Antibiotit pitivät oireet poissa mutta kuurin jälkeen ne palasivat uudelleen. Muuttaessaan meille asumaan vuosi sitten tammikuun lopussa sillä oli takanaan jatkuva tulehduskierre ja ongelmakäyttäytymistä. Vuoden aikana kävimme useasti lääkärissä allergiaoireiden, omituisen käytöksen ja kipuilun vuoksi. Välillä sen vointi oli parempi, välillä selvästi huono.
Kesän alussa Peppi sai lääkitykseksi kortisonia ja antihistamiinia jatkuvaan käyttöön kutinan ja iho-oireiden helpottamiseksi. Lääke kuitenkin sai sen todella huonoon kuntoon jo parissa viikossa: paino putosi 11,6kg:ta -> pahimmillaan 8,5kg:n, karvaa irtosi käteen niin että koirassa oli kaljuja kohtia ja se muuttui apaattiseksi ja lopuksi lakkasi syömästä/juomasta mitään. Lopetimme lääkkeen annon ja pikkuhiljaa Pepin vointi parani mutta kutina vaivasi edelleen paljon ja painoa oli vaikeaa saada nousemaan energiapitoisesta ruokavaliosta huolimatta. Kesä ja syksy menivät diettikokeiluita tehdessä ja yrittäessä jotenkin selvitä kutinan kanssa ilman lääkitystä. Peppi sai syksyllä myös epileptistyylisiä poissaolokohtauksia ja sillä oli ajoittain omituista käytöstä mutta ajattelimme että niin kauan kuin koira vaikuttaa elämänhaluiselta ja paino saadaan pysymään kohtuullisena niin toivoa on. Yritimme tosissamme kokeilla eri ruokavaihtoehtoja ja pesuja allergiashampoolla mutta tilanne pysyi samana: Peppi kutisi häiritsevästi ja sen luonne alkoi muuttua vetäytyvämmäksi.

Viikko sitten aloitimme allergialääkityksen (eri lääke kuin viimeksi) uudelleen mutta siitä ei ole  ollut apua vaan sillä on samat oireet kuin viimeksikin lääkityksen aikana. Paino on pudonnut 5 päivässä 700g mikä ei ehkä kuullosta paljolta mutta painoa oli juuri saatu nostettua kilon verran kuukaudessa syöttämällä sille 6dl aktiivikoiran nappuloita + muuta päivittäin ja vähentämällä liikuntaa. Viimeiset 1,5vkoa Peppi on syönyt 7-8dl päivässä (lääkityksen aikana) mutta silti laihtuu... Paino on nyt 9,5kg eli aivan liian vähän. Karvaa lähtee selästä kevyesti nykäisemällä kokonainen kihara irti ja siellä on täysin kalju 5cm alue. Käytökseltään Peppi on kotona väsynyt, haluton ja haluaa olla rauhassa nukkuen omalla pedillään eikä hae kontaktia tai huomiota. Ulkona jaksaa vielä innostua peuhaamaan lumessa, kaivaa kuoppia ja kierii hangessa mutta väsyy helposti. Väsymyksen huomaa myös siinä ettei enää useimmiten jaksa reagoida toisiin koiriin/ihmisiin vaan antaa niiden olla rauhassa mikä on epätavallista sille. Koko sen olemus ja ulkonäkökin kertovat että sen ei ole hyvä olla.
Ensin ajattelin etten voi antaa periksi. Tunsin valtavaa syyllisyyttä ja ahdistusta viikonlopun ajan miettiessäni keinoja Pepin tilanteen parantamiseksi. Totuus on kuitenkin että sopivaa lääkitystä ei ole löytynyt ja ei ole oikein että Peppi joutuu kärsimään kovista kutinoista ja korva/silmäoireista koko elämänsä ajan vanhuuteen saakka. Tuntuu ettei ole oikein koiran kustannuksella jatkaa ratkaisun etsimistä, Peppi on selvästi jo menettänyt osan elämänhalustaan.

Vietämme viimeisen viikon tehden kaikkia niitä asioita joita pikkuinen lagottotyttömme rakastaa: ulkoilemme Pepin jaksamisen mukaan, pidämme sitä sylissä myös sohvalla, syötämme extra herkkuja, pusuttelemme ja halimme yrittäen peittää oman surumme ja tuoda iloa sen viimeisiin päiviin. Vaikka yhteinen matkamme kesti vain hetken niin Peppi on tullut meille todella tärkeäksi ja rakkaaksi perheenjäseneksi josta joudumme luopumaan aivan liian aikaisin. Ystäväni lohdutti minua sanomalla että suurinta rakkautta on päästää toinen lähtemään kun sen aika on. Yritän ajatella asiaa näin ja toivon että teemme oikean ratkaisun vaikka se satuttaa meitä kovasti ja jättää elämäämme suuren tyhjän tilan jonka täytti ennen ihana ja rakas, ainutlaatuinen lagottomme Peppi

                     

                       "Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
                             yhtäkkiä huomaa se loppuikin tähän"

[Jaana Väisänen]

Voi ei  Voimia viimeisiin hetkiin. Ei ole helppoa päästää toinen menemään 

[Pia Jouhki]

  Nyt pääsi itku.

Paljon voimia viimeisiin päiviin. Pahinta on tilanne, jossa tietää väistämättömän lopun olevan lähellä ja päätös päivästä on vain tehtävä. Itselle tämä tilanne tuli viimeksi eteen helmikuussa 2011 kun lähetin rakkaan kissani viimeiselle matkalle.

Niin paljon olet Pepin eteen tehnyt. Kyllä Sinä tiedät milloin kaikki mahdollinen on tehty ja vain se viimeinen armollinen teko edessä.

Rakkautta on myös osata luopua 

[Maini Schildt]

Voih, itku tuli täälläkin. 

Minäkin toivottelen jaksamista ja paljon mukavia hetkiä lopulle yhteiselle ajallenne!

Tosi sinnikkäästi olette jaksaneet Pepin paremman voinnin puolesta tehdä töitä ja kiitos, että olet ansiokkaan positiivisella ja optimistisella asenteella myös jakanut teidän kokemukset meidän kakkien kanssa!

Luopuminen on todella vaikeaa, mutta yhdyn kyllä tuohon Pian ajatukseen, että on myös rakkauden osoitus osata tehdä päätös, että kaikki voitava on tehty ja on tullut aika sanoa hyvästit.

Tsemppiä!

[Hanna Salovuori]

Onko Pepistä testattu proteiinien imeytyminen? Oireet kuulostavat siltä, että voisi olla imeytymishäiriöstä kyse. Pepin suvusta löytyy vastaava tapaus, jota on hoitanut Lotta Axelsson (Mevetissä) hyvällä menestyksellä.

Peppi käy kovin sääliksi, kohta stressi on ohi... 

[Kati Valve]

Koiratta on kuonoa ja kahta luppakorvaa yksinäisempi.
Yö on toista hengitystä vajaa.
En pelkää — ikävöin.

- Eeva Kilpi

Pepille enkeleitä eväspussiin ja perheelle voimia ja lohtua suureen suruun!

[Marie Verkola]

Mullekin tuli heti mieleen, että toi kuulostaa joltain ihan muulta perussairaudelta kuin allergia. Itsellä oli haiman vajaatoimintaa sairastanut ja atopiasta/ allergiasta kutinoineen kärsinyt saksanpaimenkoira, joten tiedän, mitä elämä kutisevan ja sairaan koiran kanssa on. Meillä lopetuspäätös tehtiin, kun koiralta mutui tassu ja se olisi pitänyt leikata. Koiralla oli jo niin paljon lääkitystä ja vaivaa, etten halunnut enää lisätä taakkaa.

[Heidi Lehtinen]

Kiitos teille kaikille tuesta ja neuvoista joita olen täällä saanut niin Pepin kuin Aaponkin suhteen. Vuosi on ollut rankka mutta kokemukset ja positiivisuus mitä Peppi on tuonut tullessaan ovat olleet kaiken arvoisia. Vaikka nyt tuntuukin vaikealta niin onneksi meillä on Aapo joka tuo iloa ja lagottomaista elämää meille toivottavasti vielä vuosien ajan.
Peppi antoi meille paljon, yhteinen matkamme ei ole ollut helppo eikä vaivaton mutta olen onnellinen että ihmisten ennakkoluuloista huolimatta otin sen meille ja Peppi sai tilaisuuden näyttää kuinka hieno koira se on ongelmakäytöksensä takana. Jatkuvalla sairastelulla on varmasti ollut vaikutusta sen luonteeseen ja käyttäytymisen vaihteluihin mutta pohjimmillaan se on kuitenkin ihana koira joka tarvitsi rajoja ja yhteistä aikaa näyttääkseen parhaat puolensa.

Mietimme eläinlääkärin kanssa olisimmeko ruvenneet vielä lisätutkimuksiin ja tähystykseen ym mutta tulimme siihen tulokseen että Peppi on jo siinä kunnossa että parempi näin. Kutinaoireiden lievittäminen olisi ollut ensisijaista ennen muita hoitoja ja siinä ei yrityksistä huolimatta onnistuttu. Eläinlääkäri kehoitti jo syksyllä harkitsemaan onko hoitoyrityksiä enää mielekästä jatkaa ja mikä on koiralle parhaaksi mutta en ollut vielä silloin valmis tekemään päätöstä. Paljon on asiaa mietitty, ei ole hetken päähänpisto luovuttaa mutta jossain vaiheessa täytyy päättää kuinka pitkälle jaksetaan jatkaa ilman varmuutta paremmasta. Tämän päätöksen jälkeen sen ei ainakaan tarvitse tuntea enää kipua eikä jatkuvaa kutinaa. Meille suositeltiin Eviraa mahdollisuutena saada selvyyttä Pepin oireiden aiheuttajasta mutta ainakin tällä hetkellä ajatus tuntuu liian raskaalta

[Mari Hiltunen]

Voi teitä ja pikku Peppiä 

Jos jaksat tai haluat niin kannattaa ehkä vielä tsekata tuo edellämainittu proteiiniasia. Entä onko kukaan lääkäri sanonut että kyseessä voisi olla autoimmuunisairaus, niitäkin on lagotoilla ollut. Autoimmuunisairauksissa usein se elämänhalu hiipuu koirasta ennenpitkää mutta on niihinkin hoitoja, ainakin osaan. Kovasti olet Pepin eteen tehnyt ja paljon sille rakkautta antanut.

Kovasti jaksua teille ja suukkoja Pepille.

[Julia Åivo]

Voi ei, otan osaa Joskus suurinta rakkautta on luopuminen. Olette varmasti tehneet kaiken voitavan, aina voi vielä tutkia jotain lisää mutta harvoinpa se johtaa sen parempaan lopputulokseen, vaan pitkittää vain väistämätöntä. Jaksamista teille nyt vaikeaan aikaan!

[Marie Verkola]

Halusin vielä sanoa omasta kokemuksesta, että itseäni on jälkikäteen harmittanut, etten pyytänyt obduktiota niin koiran kuin hevosenkin kohdalla. Koiran lopetus tuli niin yllättäen, etten edes tajunnut sitä pyytää. Jälkikäteen olen sitten pohtinut (myös siksi, ettei vakuutusyhtiö suostunut maksamaan korvausta), oliko oma tuntemukseni oikea sen suhteen, ettei koira olisi enää parantunut leikkauksesta. Mutta teit avauksen suhteen minkä päätöksen tahansa, lopetuspäätös on varmasti oikea. Varsinkin kun pitää mielessä, että eläimet ovat usein paljon kipeämpiä kuin mitä näyttävät ulospäin. Voimia tulevaan!

[Hanna Salovuori]

Jos tuota proteiiniasiaa ei ole tutkittu, niin eikö se kannattaisi varmistaa ennen lopetusta? Tuo mainitsemani toinen koira elää normaalia elämää nyt kun ongelman syy on selvinnyt. Ilmeisesti kyse on viasta, joka ei ole kaikilla lääkäreillä yleisesti tiedossa ja sitä ei osata tutkia / ottaa huomioon.

Ymmärrän toki että oleminen sairaan koiran kanssa on raskasta, mutta minä haluaisin varmistaa kaikki jollain tasolla järkevät mahdollisuudet ennen lopullista päätöstä. Tai miksi sitten pitkittää enää yhtään?

[Heidi Lehtinen]

Perusteellinen verikoe otettu kahdesti, kilpirauhasjutut tutkittu samoin haiman toiminta ja maksa, ultrattu sisäelimiä -> niistä ei löytynyt mitään poikkeavaa. Pepin karvanlähtö ja laihtuminen, väsymys ja apaattisuus ovat lääkityksen seurausta mutta ilman lääkitystä sen elämänlaatu ei ole hyvä. Ilman lääkitystä koira pysyy hoikassa kunnossa, energisenä eikä karvan kanssa ole suurempaa ongelmaa mutta kutina on kamala ja hankaa/rapsuttaa itseään jatkuvasti ja on sen vuoksi stressaantunut. Kutinaan on kokeiltu eri vaihtoehtoja mutta niistä ei ole ollut apua ja ne ovat aiheuttaneet vain pahempia oireita. Näkyisikö tuo proteiinin imeytymishäiriö verikokeessa? Ulosteet ovat olleet koko ajan normaaleja, nyt kortisonin jäljiltä pissaa enemmän kun juokin reilummin. Pissanäyteestä myös tutkittu kaikki mahdollinen eikä löytynyt mitään. Lähinnä ongelmana on juuri tuo kutina, silmät ja korvat joihin ei löydy helpotusta eri ruokavaihtoehdoilla ym. eikä lääkityksillä. Peppi on todennäköisesti allerginen jollekin muullekin kuin ruoka-aineille koska oireet eivät hävinneet edes syömällä pelkkää lohta, tosin lievittyivät kyllä mutta eivät riittävästi.

Ensi viikon loppupuolella on tarkoitus nukuttaa Peppi ikiuneen mutta koska ei ole hätätapaus halusimme elää sen kanssa vielä viikon verran keräten muistoja valokuvina, kiharatupsuina ja painamalla sen tassunjäljen muistoksi. Helpottaa omaa surutyötä kun voi hieman totutella ajatukseen ja hyvästellä rauhassa

[Hanna Salovuori]

En osaa vastata siihen, miten tuo proteiinin imeytymishäiriö tutkitaan. Uskoisin, että soittamalla Mevetiin Lotta Axelssonille selviäisi ainánkin sen verran, voiko kyse olla tuosta jutusta ja kannattaako tutkia tuolta osin enemmän.

Voiko mahdollinen allergia johtua esim. ihmisen hilseestä (serkkuni koira oli ihmiselle allerginen  ) tai huonepölystä tai...? Onko oireita aina vai helpottavatko ne kesällä/talvella/sisällä/ulkona? Voiko kyse olla jostain huonekalujen tms. materiaalista, pesuaineesta...? Varmaan kaikkea on jo mietitty, mutta mistään yksinkertaisesta "perusaineesta" tuossa ei varmaankaan ole kyse.

[Heidi Lehtinen]

Viime kevät, varsinkin siitepölyaika oli kamalaa kun koira aivasteli, rähmi tolkuttomasti, iho punoitti ja oli osittain rapsuteltu rikki, hilseili ym. Oireet ovat olleet pahimmillaan kevään/kesän aikaan mutta talvellakin on hankalaa. Eläinlääkäri epäili syyksi huonepölyn ja siitepölyn,heinät jne ja ne on käytännössä todettu. Kyllähän se jotain kutinan voimakkuudesta kertoo kun koira hankaa silmänympärykset verille kesällä asfaltilla ja talvella kovassa hangessa tai muussa vastaavassa. Yrittää hangata silmiä ja kuonoa ihmisiin,sohvaan,maahan,mattoon...Talvella kierii hangessa selällään, puskee päätä lumikinoksiin ja yöt rapsuttelee itseään. Tätä on katsottu ja yritetty hoitaa vuoden ajan, entisessä kodissa jo sitä ennen. Varmaa syytä kutinaan ja ihotulehduksiin ei tiedetä mutta onko kannattavaa enää jatkaa syyn etsintää ja pitkittää tätä tilannetta...