seuraava »

[Marke Myyrä]

Onko kukaan teistä kokeillut verijälkeä? Täällä alkaa MEJÄ-kurssi, jolle Retu pääsee mukaan. Itseäni huolettaa sellainen seikka, että vahvistaako jäljen seuraaminen ei-toivottujen hajujen jäjessä juoksemista? Ne jänöpupun tassunjäljet kun tahtovat viedä tätä Retuliinia joskus omille teilleen. Kouluttaja sanoi omien koiriensa hylänneen pupujen tuoksut päästyään verijäljille. Kokemuksia?

[Aino Melasniemi]

Mulla ei ole kokemusta verijäljestä. Ihan tarkoituksella olen jättänyt Luigin kanssa kokeilematta. Siitä kun on, toivottavasti, tulossa pelastuskoira ja pelastuskoiran kuuluu kiinnittää huomiota ainoastaan ihmisen tekemiin jälkiin. Siksi en ole halunnut ainakaan yhtään vahvistaa riistaviettiä tms.

[Senja Mäkinen]

Sinne vaan Retu jäljestämään, se on kivaa! Se mitä sprinkkujen kanssa on jäljestämisestä kokemusta, niin ei ainakaan niiden kanssa ole tullut ongelmia, että lähtisivät mielummin omille jäljille MEJÄ treenien jälkeen. Itseäni kiinnostaisi myös kokeilla lagottojen kannsa jäljestämistä. Muutama MEJÄn harrastaja on sanonut, että  lagotot voisivat olla ihan huippuja mejässä, koska niillä ei ole muuten metsästysviettiä mutta tarkka nenä!

[Tere Jääskeläinen]

Hei!
Ainakin yksi minun kasvateistani harrastaa verijälkeä. Hulda ajaa jäljen alusta loppuun nenä tarkasti "maassa" niin keskittyneesti, ettei kiinnitä ympäristöön mitään huomiota.
Lagotto-lehdessä 3/2002 on aiheesta juttu otsikolla "Hajut ovat Huldan heiniä". Jutussa annetaan mm. ohjeet verijäljen tekemiseen ja kerrotaan paljon muutakin.
Pitäisikö julkaista uudestaan?
t. Tere

[Aino Melasniemi]

"niillä ei ole muuten metsästysviettiä mutta tarkka nenä!"

Oletko Senja oikeasti sitä mieltä että lagotoilla ei ole metsästysviettiä?
Tiedän kyllä että rotumääritelmän mukaan ei ole, mutta oman kokemukseni ja kuulemani mukaan se ei taida olla ihan lähellä totuutta. Mulla ainakin molemmilla on, Koiralla enemmän ja Luigilla onneksi vähemmän. Koiralle kelpaa porot, puput ja kaikki siltä väliltä. Joskus saattaa tulla vielä kutsusta luokse jos on jo jotain bongannut, mutta kyllä esim Kuusamossa vaelluksella Koira kävi päivittäin porojahdissa vaikka miten huusin. Ei se nyt minuuteissa laskettuna varmaan hirveän pitkiä aikoja poissa ollut, mutta poissa kuitenkin ja muuten tottelevaisen koiran kohdalla sekin tuntuu jo ihan tarpeeksi pitkältä ajalta.

[Marke Myyrä]

Tuo metsästysvietti on varmaan aika kimurantti juttu. Retu lähtee jäniksen perään, heittää pikkurinkulan ja tulee takaisin. Pikkulintujen perään lähtee salamana, ja niitähän nyt taas on pusikoissa livertelemässä. Sen en ajattelisi kylläkään johtuvan metsästysvietistä niinkään kuin vielä pentumaisesta pölöhöilystä: lentävien pikkupallojen kanssa on kiva leikkiä. Metsälenkeillä niitä kuuro-sokeuksia kyllä ajoittain on, kun siellä on niiiiin haastavia tuoksuja. Nyt en ole tohtinut irtolenkille vakimetsäämme mennä, kun siellä on ketun ja supikoiran pesiä. Kun koira häviää omille teilleen näkymättömiin, parinkin minuutin odottaminen tuntuu pitkältä ajalta.

Itseäni verijäljessä iljettää veri. Yök! Mutta jos tuon MEJÄn kautta saisi eläimen huippunenän jonkinlaiseen hyötykäyttöön, niin olisihan se voitto sinällään. Muun tyyppiseen jäljestämiseen ei paikkakunnallamme ole mahdollisuutta. Ensi viikolla on teorialuento MEJÄstä, sen jälkeen olen varmaan viisaampi. Joku vain sanoi niinkin voimakkaasti, että pilalle koira menee siinä harrastuksessa. Tulee vielä vihaiseksi. Se on varmaan vanhojen akkojen tarua...

[Kiia Montonen]

Metsästäjän tyttärena:
Metsästysvietti...hmm...ei lagotto metsästä sanan varsinaisessa merkityksessä...lähtee kyllä pupun tai elukan perään ja hajun jos se on ihan tuore, mutta nopeasti pupu sen karistaa jäljiltään.
Saalistusviettiä on kyllä...mutta se saalistaa myös lelujaan kun lagototn kanssa leikkii.
Tämä taas yleisellä tasolla, koska tunnen yhden lagoton jota on opetettu pupua metsäsätämään. Se ajaa pupun ylös ja ilmoittaa siitä isännälleen joka sitten ampuu pupun ja kora saa siitä palkan.
Yksi omista on kyllä laitettu tuoreelle pupun verijäljelle ja löysi loukkaantuneen pupun,  riisti siltä hengen ja toi sen minulle. Kyllä lagotossa on "eläintä" mutta ei se siitä alkanut sen kummemmin kuumenemaan ja ns. metsästämään. Metsälintuja kaikki 3 ajavat ylös, ja jää sitten kun nalli kalliolle kun linnut lentävät pois.

Kiia

[Johanna Heiskanen]

Niinan Arttuhan toimii teerikoirana! Ei hauku vaan murisee ja isäntä ampuu, hienoa!

Olen tehnyt joskus Hertalle verijälkeä. Se meni sen tosi hyvin, mutta ihan selvästi sitä verta inhoten. Katsoi välillä minuun kysyvästi, "onko ihan pakko, ällöttää", mutta kun passitin taas matkaan, se meni jäljen prikulleen oikein.

Tienvarsiraadoille löytyy verijäljellä hyötykäyttöä, aamulla vaan motarille keräämään tuoreita pupuja ja supeja... Kaverini teki näin ja parsonit rakasti oikeita saaliita ihan eri lailla kuin pullotettua naudanverta! Kävivät tosi kuumana  Lagotoille en ole niitä kokeillut, mutta ei ainakaan tarvitsisi kasvattaa/lahdata pupuja harrastukseen, kuka hyvänsä raatoja tarvitseekaan.

Pitäiskö laittaa Niksi-Pirkkaan idea; treenaa koiraasi, käy aamulla keräämässä ison tien varrelta raatoja ja menoksi...  ?

[Terhi Heikkinen]

Ei passaa tosiaan sekoittaa riistaviettiä saalisviettiin. Seralla on "seurakoiraksi" tosi hyvä saalisvietti, eli se kiinnostuu lähes poikkeuksetta poispäin liikkuvasta esineestä. Se voi olla pallo, treenipatukka, lokki tai pyöräilijä. Seraa on helppo palkita leikillä, koska se innostuu joka kerta.

Riistaviettiä sillä taas ei ole. Oltiin eilen rauniotreeneissä, ja ihmettelin, kun yleensä niin tarkkanenäinen koira lähti etsimään ihan väärästä elementtiröykkiöstä. Se katosi sinne kasaan ja näytti tarkentavan ihmisen hajua. Minä tiesin itse, ettei ukko olut siinä kohtaa, joten olin ihmeissäni. No sitten siitä kasasta lähti varis lentoon, ja Sera tuli perässä, mutta oli edelleen ihmisen hajulla vaikka varis räpisteli parin metrin päässä edellä. Minulle kerrottiin jälkikäteen, että siinä kasassa oli ollut edellisellä koiralla maalimies, siksi Sera siellä poukkoili. Olin tosi tyytyväinen myös siihen, että kun työmotivaatio on riittävä, ei edes poispäin lentävä lintu saanut sitä lopettamaan sitä minkä oli aloittanut.

Toisin sanoen Seralla on hyvä saalisvietti, mutta se ei ole häiritsevä. Eikä se metsässä mene riistan hajun perässä, vaan vieraiden koirien. Vaan kyllä sillä on aina nenä maassa. 

[Aino Melasniemi]

Mitä eroa teidän mielestä on metsästysvietillä, saalisvietillä ja riistavietillä? Minä kyllä edelleen ajattelen niiden käytännössä olevan sama asia. Nimenomaan saalis/riistaviettiinhän metsästäminen kuten myös keppien/pallon yms perään lähtö perustuu.

Luulen että puhutaan kyllä samasta asiasta  On totta että ei lagotolla ole yhtä voimakasta viettiä kuin esim mäyräkoiralla, joka ei vapaaksi päästyään varmasti tule enää takaisin jos jonkun perään lähtee. Mutta se että lagoton vietti ei ole yhtä voimakas, ei silti mielestäni tarkoita etteikö sitä sillä ollenkaan olisi.

Rotumääritelmässä sanotaan tarkalleen ottaen näin: "Rodulla aiemmin ollut metsästysvietti on jalostettu pois ja siten riistan haju ei häiritse työskentelyä."
Ja kokemukseni perusteella moni, minä mukaan lukien, tulkitsee tuon niin että lagotto ei olisi metsän elukoista kiinnostunut. Ja sehän taas ei pidä monenkaan lagoton kohdalla paikkaansa..

[Terhi Heikkinen]

Laitan linkin Salme Mujusen tekstiin, jossa kerrotaan tosi hyvin saalisvietin ja riistavietin välinen suhde.

http://koti.mbnet.fi/tuulen/virejahallinta.htm (Otsikko Saalistustilanne)

Sitä en tiedä, mitä rotumääritelmä tarkoittaa tuolla metsästysvietin poisjalostamisella, mutta uskon ja toivon sen tarkoittavan nimenomaan riistaviettiä, eli koiran päämäärätietoista pyrkimystä etsiä, jahdata ja tappaa pienriistaa. Sera ei esimerkiksi halunnut tappaa varista, joka lymyili raunioilla. Se juoksi siitä ohi eikä jäänyt esimerkiksi etsimään sen jälkiä päästäkseen uudelleen sen lähelle. Mutta jos se näkee variksen, eikä sillä ole parempaa tekemistä, niin saalisvietti nousee ja se lähtee perään, ellen saa kiellettyä ajoissa ja riittävän voimakkaasti. Jahtaaminen ei kyllä ole mitään tosissaan tekemistä, vaan enemmän sellaista hauskanpito-tyylistä, eikä se luultavasti tappaisi saalistaan vaikka saisi kiinni. Samaan jahtaamisviettiin perustuu Seran into juosta heittämäni pallon perään tai napata poispäin heittelehtivä treenipatukka. Myös nälkä nostaa saalisvietin tasoa, eli pohjimmiltaan kyse on ravinnonhankkimisvietistä ja saalistus on keino sen toteuttamiseen. Ilman saalisviettiä olisi minusta tosi hankala kouluttaa koiraa. Toisaalta vahva riistavietti voi häiritä esimerkiksi metsässä ihmisen hakemista, koska metsä on varmasti täynnä riistan hajua.

Sitten toinen tosi hyvä linkki on kennell Bacteroidesin viettiteoria. Siinä käsitellään viettialueita ja niiden termejä, meitä nyt koskettaa koulutuksellisesti lähinnä tuo saalisvietin osuus, ehkä myös laumavietin. Lagotoilla ei toivottavasti ole vahvaa aggressioviettiä. Saalisviettiä -linkkiä klikkaamalla pääsee lukemaan juuri tätä aihetta käsittelevää selkeätä tekstiä.

http://www.kolumbus.fi/~d627957/teoria/Kennel%20Bacteroides%20-teoria%20Viettiteoria.htm

[Heli Herna]

Tämä ketju lienee siirtynyt jo vähän laajempaankin aiheeseen kuin alkuperäinen Mejä-puuhat, mutta lisäänpä minäkin yhden linkin, jossa voi vietteihin tutustua.

http://www.harmaahursti.fi/suomeksi/koulutus_vietit.html

Näitä asioita ei voi koskaan liikaa opiskella - aina löytää jotain uutta,joka ehkä auttaa ymmärtämään omaa koiraa ja sen toimintaa taas vähän paremmin. (Toki kannattaa aina pitää järki päässä ja olla krittiinen, kaikki mitä netistä löytyy ei ole ihan totta.)

Kuten tuostakin linkistä ilmenee, koiran vieteistä puhutaan yleensä laumaviettinä, sukupuoliviettinä, ravinnonhankintaviettinä - jonka osa on saalisvietti- sekä puolustusviettinä. Laumavietti tarkoittaa lyhyesti sanottuna koiran halua miellyttää laumanjohtajaa (kuka se sitten onkin!), sukupuoliviettiä taas ei kyetä koulutuksessa hyödyntämään, mutta ravinnonhankintaviettiä paljonkin ja sitä voidaan rakentaa esim. palloleikeillä. Puolustusviettiä hyödynnetään ensisijaisesti suojelukoulutuksessa. Jotta eiköhän me lagottojemme kanssa keskitytä laumavietin ja ravinnonhankintavietin hyväksikäyttämiseen koulutuksessa.

Noista pallo- ja patukkaleikeistä, joissa ravinnonhankintaviettiä hyödynnetään, kannattaa muistaa se, että pallo tai patukka lentää aina koirasta poispäin - eihän saaliseläinkään suoraan suuhun juokse. Ja toisaalta ainakin meillä koirat joutuvat esi-isiensä tapaan ansaitsemaan ruokansa - ruokaa annetaan vain koiralle, joka istuu ja ottaa katsekontaktin ruokkijaan. Taisi tosin ruuan hankkiminen olla kovemman työn takana esi-isillä.

Heli, Toto ja Miina

[Marke Myyrä]

  Nonniin, Retun elämän ensimmäinen MEJÄ-kurssi on takana. Eilen illalla kävimme jäljen etsimässä, ja hyvinhän Retu homman hiffasi! Tunnollisesti kuono maassa se kulki uran. Eivät edes hirven kakat, joita reitillä oli kasapäin tarjolla, saaneet sitä luopumaan duunista. Ensimmäinen makaus oli kalliojärkäleen päällä, ja sen Retu ohitti, mutta metrin päässä pyörittyään kapusi kivelle ja siitähän matka taas jatkui kartan mukaan! Kahdesti muistutin sitä sanomalla "jälki!", kun näytti siltä, ettei koiruus olisi ymmärtänyt homman jatkuvan kaatoon asti. Meillä "kaato" oli nakeilla ladattu namilelu - leikkiänhän tämä meille ei-metsästäväisille on.

Ihan ensialkuun oli laukausvarmuuden testaus, jonka kouluttaja teki ampumalla 6-millisellä starttipistoolilla. Se pamahdus ei Retua hetkauttanut, mutta kun vieressä oleva cairnterrieri rupesi haukkumaan, hoksasi Retukin, että tuosta pyssyn kanssa heiluvasta tyypistähän pitikin varoittaa ja se yhtyi haukkumiseen isolla äänellään. Pelon oireita ei kuitenkaan ollut, mikä on tärkeintä.

Ihan kiva kokemus MEJÄn tunnustelu meille oli. Koira siitä varmasti tykkäisi, mutta itselleni tuo koleikkoisessa metsämaastossa rymyäminen saattaa olla ylivoimaista. Katsotaan, tuleeko tälle harrastukselle jatkoa! Joka tapauksessa kouluttajalta (myös MEJÄn tuomarilta) saimme rohkaisevan arvion Retun kyvyistä jo tämän harjoituksen perusteella.

[elina aula]

Riistavietti, saaistuvietti, metsätätysvietti... Kaikkia termeja on ja paljon. Itse olen asian ymmärtänyt kun luin Tuire Kaimion Koirien käyttäytyminen kirjan, mikä on biologiaan ja tutkimukseen perustuvaa faktaa. Jokaisella koiralla on metsästyskäyttäytymistä, metsästyskäyttäytymiseen liittyy liikeketju, osalla koirista on koko ketju tallella, osalla vain yksi liike ja osalla taas jotain puuttuu välistä.

Koiraeläinten metsästyskäyttäytymisketju on seuraavanlainen:
1. Etsiminen (koira saa hajun maasta tai ilmasta)
2. Tuijotus ja vaaniminen
3. Takaa-ajo
4. Tarttumispurenta
5. Tappopurenta
6. Paloittelu
7. Syöminen

"metsästyskäyttäytyminen on synnynnäisten käyttäytymismallien ketju, jonka osat seuraavat toisiaan sopivien ärsykkeiden johdosta eli saaliseläimen liikkeiden mukaan".

Tämä metsästykäyttäytyminen käytännössä on koiralle synnynnäistä ja on itsessään niin palkitsevaa toimintaa koiralle, että muut ärsykkeet (kuten omistajan kiljuminen...) eivät mene koiralle läpi. Mitä enemmän koira pääsee tätä käyttäytymisketjua toteuttamaan sitä vahvempi se on.

Omia piskejäni tarkkailleena totean seuraavaa: Koira 1, Käyttäytymisketjusta on jäljellä erittäin voimakkaasti kohdat 1-3. Ja kun koira pääsee ketjussaan osaan 3 eli takaa-ajo niin sieltä ei takaisin tulla. Tämä pätee esim sorsien takaa-ajamiseen, ajaa takaa vaikka maailman tappiin saakka. On päässyt tätä riittävän monta kertaa tekemään ja palkitsemaan itsensä takaa-ajolla niin voimakkaasti, että mitkään ärsykkeet eivät mene läpi. Eli ainoa keino on tarkkailla koiraa ja viimeistään siinä vaiheessa kun tuijotus käynnistyy on toiminta keskeytettävä eli koira kiinni. Vaihtoehto 2, jos pääsee takaa-ajamaan niin ei muuta kun soutuveneellä perään viimeistään sen ajan kuluttua kun itseä alkaa hirvittämään koiran jaksaminen ja koira haetaan pois... Tää ei ole mikään vitsti, todistusaineistoa jossain Lagotto lehdessä kun erästä nimeltämainitsematonta koiraa noudetaan keskeltä Päijännettä.

Koira 2: Erittäin voimakas takaa-ajo käyttäytyminen ketjusta olemassa, vahvistaa itse omalla toiminnallaan tätä ottamalla aika ajoin jalat alleen. Toimitaohje: Toivo parasta ja mene kotiin odottamaan...

Tiedän myös Lagottoja, joilla koko ketju on säilynyt eli metsästävät esim oravia ja syövät ne lopuksi. Eli itse olen asian tällä tavalla ymmärtänyt ja metsästyskäyttätymisen käyttö koulutuksessa on taas toinen juttu.

Suosittelen lämpimästi Tuikun uutta kirjaa luettavaksi, se taitaa olla monen "myytin murtaja".

T: Ellu

 

[Anni Rautakoski]

Tere, olis kiva jos "Hajut ovat Huldan heiniä" - juttu julkaistaisiin uudelleen.