seuraava »

[Mari Hepoaho]

Olemme viisi henkinen perhe pohjois-pohjanmaalta. Olemme mietiskelleet koiraksi perroa tai lagottoa. Nyt on myös yhdeksi vaihtoehdoksi noussut myös barbet. Haluamme koiran olevan osa meidän perhettä eli koira saisi osallistua meidän normaaliin elämään. Liikuntapuoli olisi hihnalenkit ja metsässä käynti. Asumme omakotitalossa jossa on iso piha jossa koira saisi temmeltää. Minun perheessä pienenä meillä oli parta collie joten turkin hoito on tuttua Kävimme eilen katsomassa yhdellä kasvattajalla lagottoja. Kasvattaja sanoi että että jos lagotto on yksin kotona niin se mieluusti hajottaa paikkoja? Pitääkö paikkansa? Meillä koira joutuisi työpäivinä olemaan yksin korkeintaan viisi tuntia. Kiitos etukäteen vastauksista! 

[Maarit Saren]

Meillä on nyt reilun kahden vuoden ikäinen lagotto uros ja tähän mennessä se ei ole tuhonnut oikeastaan mitään. Yksi vyö on mennyt, vessapaperirulla ja yhdestä matosta se sai kaivamalla palasia irti, mutta sen suurempia häviöitä emme ole kärsineet.
Olemme alusta asti touhunneet koíran kanssa. Eli olemme tehneet jotain tottelevaisuus juttuja tai temppuja harjoiteltu tai etsitty nameja tai jotain muuta missä se joutuu käyttämään aivojaan, alussa tietenkin leikin muodossa.
Jos emme olisi "treenanneet" aivoja olen lähes varma että tuhoja olisi tullut paljon enemmän. Meidän koira on sellainen että jos sen kanssa ei ole pariin päivään tehty mitään aivotyöskentelyä niin se on Todella rasittava, se kerjää koko ajan huomiota ja raahaa vaatteita ja muita ihmisten tavaroita ympäri kämppää (ei kuitenkaan riko niitä) ja kerjää huomiota ja muutenkin toohottaa koko ajan ympäriinsä mutta lenkittämällä sitä ei saa väsymään.
Se on hyvä jos koiranne pääsisi vapaana menemään koska uskon että kaikki lagotot rakastavat vapaana kirmaamista ja meillä ainakin jousi kiristyy jos sitä ei saa kerran päivässä löystettyä metsälenkillä.
Ja eiköhän koira kuin koira tuhoa paikkoja jos sen kanssa ei tehdä mitään vaan annetaan vain olla!

[Maija Mattila]

Meilläkin on kahden vuoden ikäinen lagotto uros ja kokemukset samantyyppisiä. Mitään varsinaista tuhoa se ei ole tehnyt. Alussa pidimme pienemmässä huoneessa yksin jäädessään koska muuten se alkoi juosta paniikinomaisesti meitä hakien ympäri kämppää, pieni huone rauhoitti ja se kuitenkin näki huoneesta verkon läpi. Hiukan se järsi karmilautaa mutta lopetti sen kun otin hiomakoneen ja hion ovenpielet, koiran laitoin katsomaan toimitusta, ja lakka haisi sen mielestä tosi pahalle, niin se jätti ovenpielet sen jälkeen rauhaan. Myöhemmin sen totuttua yksinoloon jätimme sitä vähitellen pieniä aikoja kerrallaan yksin koko taloon.

Kaikkien vaatteet se on jättänyt rauhaan, ei varasta sukkia ym. jos se ottaa jotain suuhun mitä ei saisi niin käskystä se sylkäisee kaiken pois suustaan (nakinpaloja ei huomioida ), tai antaa muuten ottaa. Erittäin ihana lasten kanssa. Jos nuo säännölliset lenkit jäävät vähemmälle niin se leikkii luitaan heitellen ympäri kämppää ja saa kaikki nauramaan touhuilleen. Koira vaatii kuitenkin peruskoulutuksen, ei se itsestään ole oppinut esineitä luovuttamaan ja jättämään rauhaan ym. sille on se oma paikka perheessa pystyttävä osoittamaan, silloin siitä saa hyvän kaverin.

[Jenni Heikkinen]

Täältäkin löytyy tuhoamaton, lähes 3vuoden ikäinen lagottouros.
Pentuna Ago nakersi vain yhden puhelinlaturin ja kenkää (HUOM. joka oli äitini jalassa!).
Yksinolo opetettiin ehkä julmasti, jätettiin vain yksikseen. Ensimmäisellä kerralla ehkä 3-4 tunniksi. Mitään ongelmaa ei ollut, kun tultiin kotiin ovelle vastaan tuli unenpöpperöinen pentu. Tätä ennen Ago oli toki ollut lyhyitä aikoja yksinään ja se viihtyikin myös yksin, aluksihan se nukkui oma-aloitteisesti eteisessä yksinään.

Lapsien kanssa Ago tulee hyvin toimeen. Kerrankin kaverini pikkuveli jahtasi Agoa pitkin jäähallin parkkipaikkaa ja molemmilla oli äärettömän hauskaa!

[Terhi Heikkinen]

Lagotolle ja monelle muulle rodulle tärkeintä onkin juuri se, että saa päivittäin olla ihmisten keskuudessa, ulkoilla vapaana ja toteuttaa koiramaisia juttuja. Että ihan hyvältä se lagottokin vaikuttaa teidän tarpeisiin. 

Yksinolosta.. Ei se kodin tuhoaminen ole niinkään rodusta, kuin yksilöstä kiinni. Tarkoitan sitä, että tuhoajia löytyy sekä aktiivisista työkoiraroduista kuin "vähemmän vaativista" seurakoirista. Lisäksi pitää erottaa eroahdistuksesta (yksin jäämisen aiheuttama pakokauhu) johtuva paniikinomainen tuhoaminen ja tekemisen puutteesta ja ylienergisyydestä johtuvat tuhoamiset. Joillekin koirille järsimisestä tulee tapa, josta on hankala päästä eroon.

Oma lagottoni on harrastanut useita eri lajeja pennusta pitäen, nyt treenataan monta kertaa viikossa eri juttuja ja lenkkeillään aika aktiivisesti. Serasta ei tunnu loppuvan virta ja tekemisen into millään, mikä on tosi hyvä juttu juurikin harrastaessa. Näin ollen pitkät, yhdeksäntuntiset yksinolot ovat joskus hankalia ja etenkin nuorempana oli useinkin keksitty pientä aktiviteettia ja virikettä. Eilen mentiin ruokasäkistä läpi (se oli typerästi lattialla) ja syötiin maha täyteen. Kivoimpia juttuja ovat puiset ja muoviset pureskeltavat, eli limupullot, valokuvakehykset ja kynät nyt ainakin.

Ikäkin vaikuttaa tuohon aktiivisuuteen, eli pahin vaihe on monesti vuoden ja kahden vuoden välillä. Meilläkin ollaan nykyään jo oikein mallikkaasti yksin koko päivä. Ainoastaan silloin, kun jotain jää tosi otollisesti vaikka pöydän reunalle (puinen lihalta tuoksuva paistinlasta viimeksi) niin tottahan toki se siitä haetaan.

Kun meille tuli lagoton pentu, niin olin päivät kotona sen kanssa. Toisin sanoen koiralle ei muodostunut alusta lähtien selkeätä päivärytmiä, että päivällä levätään ja nukutaan ja illalla sitten touhutaan ja ollaan mukana askareissa. Uskoisin, että tuollakin oli vaikutusta asiaan, kun sitten lähdin taas päivätöihin, niin koira oli tottunut siihen että päivisinkin ollaan vireänä.

Tästä kokemuksesta viisastuneena toivoisin, että kun meille tulee seuraava koiranpentu, niin se ei tule ainakaan kesäloman tai muun loman aikana, vaan pääsee alusta pitäen osaksi ihan normaalia arkea.

[Marke Myyrä]

Valaisevien lagottokokemusten jatkoksi kirjoitan minäkin oman näkemykseni kysyjälle. Meillä on puolitoistavuotias uros (leikattu). Lagotto sopii hyvin aktiiviselle perheelle, ja jos on lapsia, se varmasti saa kaipaamaansa riehuntaseuraa. Sanoin riehuntaseuraa, koska kaikenlainen touhuaminen menee helposti riehunnaksi, ainakin meidän koiran kanssa. Me olemme isovanhempia, ja hankimme koiran myös lapsenlapsia ajatellen. Koska lapset (8 ja 10 v.) eivät aina ole meillä eivätkä ole tottuneita koiriin, osoittautui lagottomme heille liian kovahampaiseksi, siis rajuksi. Nimittäin innostuessaan se ilmaisee kaiken ilonsakin hampaillaan puremalla tai nykyään vain ottamalla esim. käden suuhunsa, mikä satuttaa, jos itse rupeaa repimään kättään pois. Olemme kieltäneet koiraa tästäkin puremisesta, ja meillä tilanne on hallinnassa, mutta lapset eivät uskalla sen kanssa juurikaan leikkiä. Siis heille mummolan koira oli pettymys. Otaksun lastesi olevan riittävän isoja ja pärjäävän hyvin lagotonkin kanssa, kun aina ovat siinä ja tottuvat toisiinsa. Meille itsellemme koira on ollut tehokas kuntohoitaja ja päivittäisen ohjelman luoja.

Yksinolo ei ole ollut koskaan ongelma. Viisi, kuusi tuntia on ehkä pisin aika, mitä se on ollut yksin kotona, eikä mitään tuhoja ole sinä aikana tehty. Hoitopaikassa se joutui olemaan yksin yhdeksänkin tuntia, eikä ongelmia. Kerran meillä unohtui hirven säilykeliha lautaselle tiskipöydän reunalle. Se oli siinä koskemattomana, kun tulimme kotiin. Koira suljetaan keittiöön vauvaportin taakse poissaollessamme ja yöksi nukkumaan. Edes porttia se ei ole järsinyt, vaikka leluja tuhoaa salamavauhtia! Yleisvaikutelma on tosi kultainen ja kiltti. "Tuhot" kotona ovat reikä sohvatyynyn tilkussa ja muutama ylösnypitty kude räsymatossa.

Iso piha on ehdoton plussa, se ehkä vähentää irti-lenkkien tarvetta. Tähän aikaan vuodestahan ne ovatkin kiellettyjä - vaikka kukapa nyt lakia siinä tarkalleen noudattaisi! Meillä aloitettiin nyt agilityn alkeet, perustottelevaisuutta on kursseilla käyty oppimassa. Kyllä lagotto totisesti toimintaa kaipaa. Meidän koiruus keksi nyt sellaisen konstin, että jos ei heti ryhdytä vetoleikkeihin tuomansa lelun kanssa tai lähdetä lenkille sen mielen mukaan, se pissiä lorauttaa lattialle. Ja johan syntyy äksöniä!  (Toivottavasti kysymyksessä on ohimenevä myöhäismurrosiän oikku!)

Helppo koira lagotto ei ole, mutta varmasti palkitseva lemmikki sellaiselle, joka haluaa haasteen ottaa vastaan. Jokainen koirahan sitä tavallaan on.

[Kirsi Hostikka]

Meillä ei ole ollut ongelmia paikkojen hajoittamisen suhteen, ei pentuna, eikä nyt isompanakaan (kohta 2v), vaan meillä on ilmaistu erimielisyydet pissimällä sisälle. Ovet meillä on kyllä kynnenjälkiä täynnä, Nana ei tykkää suljetuista ovista, mutta minä olen ottanut sen asenteen, että jos haluan, että meillä on täydellinen kiiltävä ja loistava koti, niin meillä ei ole koiria, tai jos haluan, että meillä on koiria, niin meillä ei voi olla kaikki niin loistokasta. Valintamme olemme tehneet, meidän "loistokkuus" on mielessä, ei materiassa