seuraava »

[Jenni Heikkinen]

Ago kävi tänään ensimmäistä kertaa hakuilemassa tokoporukkamme kanssa ja oli kyllä aivan elementissään etsimässä ukkoja metästä. Tämä siis nappivalinta meidän kaikkien kaverille, ainakin toistaiseksi. Me treenaillaan ihan alkeita, koko porukka, kellään ei ole vielä kokenutta koiraa. Tosin eivät ohjaajatkaan kokeneita ole, muutaman alkeiskurssin käyneitä.

Ovatkos muut lagotot hakuilleet? Lappeenrannan seudulla on ainakin tosi hankala päästä harjoittelemaan mihinkään ryhmään, varsinkaan ei PK-rotuisella koiralla. Mites muualla?

Ja jos jotain Lappeenrannan lähistöllä olevaa kiinnostaisi, niin meidän porukkaan varmasti pääsisi mukaan, ihan omaksi iloksi hakuillaan. Mitään suurta kokemusta ei keneltäkään löydy, mutta ilmeisesti saamme jonkun vähän enemmän lajista tietävän aina välillä neuvomaan meitä.

[Heli Herna]

Kiva kuulla, että Ago on innostunut hakuhommista. Mikäs sen mukavampaa. Ja kysymykseen ovatko muut lagotot harrastaneet hakua sen verran, että täällä pääkaupunkiseudulla on pyörinyt lagottojen hakuporukka jo vuodesta 2005 lähtien. Onhan haku eräs harrastustoimikunnakin toimintamuodoista ja ollut kahtena vuotena leirilläkin teemana.

Toto lienee tällä seudulla ensimmäisenä aloittanut vuonna 2004. Me treenaamme porukoissa (niitä on kertynyt useampia) lähinnä pk-hakua vaikka minä ja muutamat muut enempi pelastuspuolella touhuammekin. Lagottojen oman hakuporukan lisäksi rotu on edustettuna myös muutamassa muussa treeniryhmässä. Hakua harrastavia lagottoja onkin minun tiedossani pitkälti toistakymmentä. Ja lisää varmasti tulee nyt kun pk-oikeuksien myötä myös pelkästään pk-lajeja harrastavien seurojen ovet aukeavat rodulle vähän helpommin.

Omaksi ilokseen hakuilevia lagottoja on varmaan vaikka kuinka paljon. Jos kuitenkin aikoo vakavissaan pk-puolelle tai pelastuskoiratoimintaan, kannattaa alusta saakka hankkiutua osaavan kouluttajan porukkaan ja siten välttää monta virhettä, joiden korjaaminen myöhemmin voi olla työlästä.

Ja kouluttajan tehtävistä kiinnostuneiden kannattaa hakeutua SPKL:n kursseille, sillä seurassa kuin seurassa on pulaa kouluttajista. Käytännössä hankittu kokemus on ensiarvoisen tärkeää kouluttajalle, mutta kursseilta saa hyvä pohjatietoa ja toisaalta oppimateriaalissa on myös ihmisten kohtaamisesta ja kohtelemisesta, joka on koulutusohjaajalle erittäin tärkeää. Itse olen juuri suorittanut koulutukseen kuuluvat harjoittelukerrat ja siten pätevöitynyt koulutusohjaajaksi.  "Töitä" olisi paljon enemmän kuin ehtii tekemään. Eipä ole ensi viikollakaan yhtään iltaa, joka ei menisi joko omissa treeneissä tai kouluttajana toimiessa.


Hakuterveisin Heli, Toto ja Miina

[Jenni Heikkinen]

Tänä viikonloppuna Ago on päässyt tutustumaan hieman tarkemmin PK-lajeihin. Jälki oli sen mielestä ihan tylsää, eikä se sen ideaa oikein tajunnutkaan. Ilmavainuisesti lähinnä tallusti koko matkan.
Mutta kun alettiin treenaamaan viestiä ja hakua, syttyi koko koira ihan liekkeihin. Se ei olisi millään malttanut odottaa omaa vuoroaan, vaan kiljui niin, että koko metsä raikui.
Viestiä juostessa ei epäröinyt kertaakaan lähteä, vaikka vaikeimmat harjoitukset olivat jo niin, ettei Ago nähnyt lähtiessä missä olimme.
Haussakin työskenteli todella hyvin nenällään ja löysi molemmat kadonneet ukot helposti.

Todella harmi, kun ei ikinä päästä kisaamaan, PK-hyppy ja A ovat liian korkeita, ja laukauksia tuo raukka pelkää.

[Ida Danielsson]

Täältä löytyy yksi hausta kiinnostunut, mutten ainakaan toistaiseksi ole päässyt lajia kunnolla harrastamaan.

Sennan kanssa ollaan oltu lagottojen hakuleirillä 2006 ja 2007. Viime syksyn leirillä Sennassa alkoi jo vähän näkyä hakukoiran piirteitä ja intoa sillä oli edelliseen vuoteen verrattuna huomattavasti enemmän. Eli eiköhän Sennastakin hakukoiran saisi kun vain sopivan ryhmän löytäisi. Sennalle mieluisampi laji olisi kuitenkin jälki. Omistaja on kuitenkin niin laiska, ettei ole tänä kesänä jaksanut tallata vielä yhtäkään jälkeä... Ehkä pitäisi, varsikin nyt kun se ajokorttikin (tai no, toistaiseksi vain paperilappunen joka oikeuttaa ajamiseen... ) tupsahti torstaina taskuun. Meillä kun ei tässä kävelymatkan päässä ole oikein mitään sopivaa jäljestyspaikkaa.

Ensisijaisesti haaveilisin kuitenkin pääseväni harrastamaan hakua Sumin kanssa, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole sopivaa ryhmää löytynyt. Oman seuran treeneihin kyllä päästäisiin, mutta niitten treenit on yleensä aika kaukana. Pk-seuroistakin voisi tietty treenipaikkaa kysellä, mutta jotenkin on sellainen fiilis, ettei tuollainen pikkuinen lagotto sopeutuisi kovinkaan hyvin niitten sakemannien ja belgien joukkoon.



Mut hei, eikös Tampereellekin voisi yrittää saada kasaan omaa hakuporukkaa, edes jotain pienimuotoista ja harvemmin kokoontuvaa? Löytysköhän kiinnostusta? Terhii, sulla taitaa olla ehdotomasti eniten kokemusta hakuilusta täällä päin asuvista? En ainakaan tiedä Seran lisäksi muita lagottoja Tampereelta, jotka hakua harrastaisivat... Ja mun oma kokemukseni hausta on erittäin vähäinen . 

[Heli Herna]

Onnea Idalle ajokortista! Se varmaan helpottaa noita harrastuskuvioita. Ja muista, että jos joskus kuitenkin päätät muuttaa tänne pääkaupunkiseudulle, täältä löytyy treenikavereita.

Kasatkaa ihmeessä oma hakuporukka sinne Hämeeseen. Ja ottakaa reippaasti mukaan muun rotuisia, sillä sellainen treeniryhmä on antoisampi. Oppii enemmän kun on hyvin erilaisia koiria mukana. - Ja pk-seuroihinkin vain mukaan ihan sumeilematta. Mitään estettä ei pitäisi olla nyt kun lagotoilla on pk-oikeudet. Minulla on vaikka minkärotuisten koirien omistajia treenikavereina näissä pelastusporukoissa eikä kukaan ole koskaan ynseillyt Toton nähdessään. Ei vaikka itsellä olisi mikä sakemanni tai dobberi tahansa. Kiinnostuneita kyllä ovat olleet.

Porukka kasaan ja menoksi.

Toivoo Heli, Toto ja Miina

[Ida Danielsson]

Niin, tuskinpa se oman hakuryhmän perustaminen mikään kovin hankala homma olisi, jos vain kouluttaja löytyisi tai edes joku joka tietäisi hausta vähän enempi. Lisäksi täytyisi olla vähän selvillä hyvistä hakumaastoista... Itsellä kun ei niiden sijainnista ole mitään tietoa.
 

Joo no, voisihan noista pk-seuroista tosiaan treenipaikkaa kysellä, oon vaan saanut vähän sellaisen kuvan, ettei siellä välttämättä ihan hirveän suurella suosiolla oteta vastaan tuollaista pikkuruista riiviölagottoa . Sumi kun ei ehkä ole palveluskoira sieltä vakuuttavimmasta päästä, kokoa just ja just 42 cm ja luonteeltaan täysipentu, vaikka ikää onkin jo melkein 1 v. .

[Terhi Heikkinen]

Kyllä mä voin satunnaisesti lähteäkin treenaamaan ja alkeita neuvomaan. Itsekään en ole harrastanut kuin vasta 1,5 vuotta, mutta kyllä sitä maalimiestyöskentelyn ensimetrit, pistot apuineen osaa jo neuvoa ja siitä on sitten hyvä lähteä jatkamaan.

Mitenkähän tuo on, tarvitseeko haku-kokoontumiseen metsänomistajan luvan? Ja ketähän muita innokkaita olisi? Kaverini kultsu varmasti tulisi mielellään.

[Johanna Lammi]

Oon harrastan Viton kans hakua 1,5 vuotta ja nykyään Consta mukana.
Olisin kans kiinnostunut jos löytyis oma lagotto-haku porukka, ryhmä jossa nyt oon niin ei taida uusia mahtua mukaan.
Pitäs varmaan kaupungilta kysyä lupa saako metsissä treenata. Paikat joissa nyt reenaan saa vain ylökkin jäsenet reenata.

[Heli Herna]

Moro

Hakutreenien pitäminen edellyttää maanomistajan lupaa. Sikäli vähän hankalampi juttu kuin jäljestäminen, jossa koira on kaikenaikaa kytkettynä ja onnistuu siis ilman lupaakin. Ei muuta kuin puskaradion kautta kuulolle, missä muut treenaavat ja lupia kyselemään. Hyvä hakumetsä voi olla vaikka minkälainen, mutta autoille täytyy olla parkkitilaa, jossa ne eivät ole muiden kulkijoiden tiellä ja ovat taatusti turvallisessa paikassa.

Kaikki sukulaiset ja entisen naapurin kaimat, joilla on metsää jossain ihmisasutusten lähimaastossa ovat kultaakin kalliimpia tuttavia.Heitä kannattaa hyödyntää, joskin myös muistaa kiitellä avustansa hienon koiraharrastuksen hyväksi. Ja tietysti huolehtia siitä, että treenin jälkeen metsä näyttää ihan samanlaiselta kuin ennen sitä.


Pk-seuroilla varmaan on omat - toivottavasti luvalliset - maastonsa ja sitä kautta treenaamisen alkuun pääsee helpommin. Jos aikoo kokeisiin asti pk-tai pelastuspuolella, kannattaa aloittaa osaavan kouluttajan kanssa. Omaksi ilokseen voi toki hakuilla ihan ilman suurempia "guruja". Näitä hommia voi -ja pitääkin - opiskella myös kirjoista, mutta  eniten oppii treenaamalla ja olemalla tiukasti kuulolla treeneissä muidenkin kuin oman koiran treenin aikana. Eivät nämä sentään mitään henkimaailman hommia ole.


Heli, Toto ja Miina

[Katri Karttunen]

Täällä yksi kiinnostunut Tampereelta 
Eli Cassen kanssa voisimme tulla mukaan jos haku-porukka löytyy.

Oman perheen kesken olemme metsässä etsineet ihmisiä, jälkeä makkaran muodossa ym.
Intoa Cassella olisi, mutta omistaja on vielä ihan ulkona kaikista virallisista koiraharrastuksista 

[Marke Myyrä]

Meillekin rupesi onni hymyilemään, kun luvassa on hakukoulutusta Muuramen Seudun Kennelkerhon järjestämänä. Kouluttajaksi on lupautunut sisareni Tuusulasta, joka on paimenkoiriaan pyöritellyt vuosikymmenet eri harrastuksissa ja siinä sivussa kouluttautunut pk-koulutusohjaajaksi (kai se niin se titteli oli?). Retu pääsee mukaan, vaikka sen malttaminen pysyä määrätyllä jäljellä huolettaakin. Saattaapi jänöjussikan hajut houkuttaa enemmän kuin joku ukko pusikossa. MEJÄ onnistui kyllä nappiin, kun oli liinassa kiinni. Tavoitteena on saada vakituinen hakuryhmä kurssin jälkeen. Seurakunta on sekalainen eli kaikenrotuisia koiria mukana. Lagottoja saa tulla lisää, jos vain halukkuutta kerhon jäsenyyteen on. Taikka en kyllä tiedä, miten tarkasti siitä pidetään kiinni. Sen tiedän, että paikallisiin seuroihin ja niiden toimintoihin on vaikea päästä mukaan.

Marke ja nokka innosta tuhiseva Retu

[Maarit Saren]

Jos jotakuta mietityttää pk puolen treenaaminen niin yksi vaihtoehto voi tietysti olla myös pelastuskoiraliiton puoli, eli käypä katsomassa pelastuskoiraliiton sivuilta Tampereen seudun pelastuskoirayhdistys ja ota sinne vaikka yhteyttä, eli pelastuskoiraliitto.fi
Siellä voi harrastaa hakua, jälkeä ja rauniota ja jos haluat koirastasi oikean työkoiran niin sillä pitääkin olla kahdesta lajista tulos ja tietysti omistajalta se vaatii vielä vähän enemmän ;-)

Meidän molemmat koirat (toinen 5 kuukautta tänään) ovat aivan täpinöissään kun pääsevät hommiin ja meidän kouluttajatkin sanovat että lagotto on aivan omiaan tässä hommassa.

Eli kaikki vähänkin haku jutuista kiinnostuneet lagoton omistajat treenaamaan, touhu on todella mukavaa!!!

Maarit, Ransu ja Elmeri

[Tarja Työläjärvi]

Täälläkin löytyy yksi hakuilusta kiinnostunut tamperelainen koirakko (tai no, Neeralta ei ole kysytty, mutta kyllä se pitää puuhailusta). Mummulastani Ylöjärven Julkujärveltä löytyy runsaasti mummun metsääkin, ja mummuni on henkeen ja vereen koiraihmisiä. Meiltä Lentävänniemestä mummulaani kertyy matkaa n. 15-18 km, eli n. 15-20 minuuttia, mutta itäpuolelta Tamperetta tietenkin hitsisti enemmän kuluu matkaa, aikaa ja ah niin kallista bensaa. Enkä tiedä kuinka nämä metsät hakuiluun soveltuvat. Jos hakuporukkaa Tampereella suunnitellaan, niin itse olen myös ainakin jossain määrin kaupungin bussien varassa vielä parikin vuotta.

Tämä meni nyt jotenkin tyhmästi, mutta onko tällaista leiriä täksi vuodeksi suunniteltu? (ks.alas)

Onhan haku eräs harrastustoimikunnakin toimintamuodoista ja ollut kahtena vuotena leirilläkin teemana.

[Maija Mattila]

Koitin liittää mukaan kuvia tämän kesän treeneistä joissa oli tarkoitus lajiin tutustuminen. Lagotto sopii mielestämme hakuun erittäin hyvin, molemmat innostuttiin lajista melko paljon ja ensi kesänä/keväänä on tarkoitus jatkaa jos porukkaa saadaan kasaan. Lisäksi tuli harjoiteltua montaa muutakin asiaa; autossa odottamista, vieraisiin ihmisiin tutustuminen ja luottaminen sysimetsässäkin, yhdessä oloa ja luottamusta rutkasti lisää

Tulipas isot kuvat, hups!

(Poistin ohjaajamme kuvan ja kysyn lupaa varuiksi uudelleen.)

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Heli Herna]

Maarit viittasi tuolla ylempänä Pelastuskoiraliiton treeneihin vaihtoehtona Suomen Palveluskoiraliiton alaiselle pk-toiminnalle. Pelastuskoiraliiton tarkoitus on kuitenkin sama kuin Palveluskoiraliiton alaisenkin pelastuskoiratoiminnan eli nimenomaan kouluttaa pelastuskoiria ja niiden ohjaajia vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaan. Pelastuskoiratoiminta ei siis ole harrastus siinä kuin agility, toko tms. - Toki mukaan voi lähteä saadakseen selville, sopiiko pelastuskoiratoiminta itselle ja omalle koiralle. Minusta kuitenkin aika varhain kannattaisi keskustella itsensä kanssa siitä, miksi treenaa ja samalla mennä vaikkapa SPR:n etsintäporukoihin ihmisenä etsimään kadonneita. Siinä saa hyvin testattua oman kiinnostuksensa kestävyyden.

Minä puuhasin pk-oikeuksia lagotoille nimenomaan siksi, etteivät kaikki ihmiset  halua tai voi osallistua pelastuskoiratoimintaan ja silti haluavat harrastaa ja mahdollisesti myös kisata koiriensa kanssa mm. haussa ja jäljellä. Onneksi nuo oikeudet saatiin ja tuo kaikki on lagotonomistajille nyt mahdollista. Aiemmin oli ainakin täällä meillä päin vaikea päästä pk-seurojen toimintaan mukaan, jos koiralla ei ollut pk-oikeuksia. Enää en kuitenkaan usko kenenkään harrastuksen tyssäävän nihkeään vastaanottoon rodun vuoksi.

Ja vielä kysymykseen onko lagotoille tulossa leiriä, jossa voi vaikkapa hakuilla, totean sen verran, että harrastustoimikunnan tämänkin vuoden toimintasuunnitelmaan leiri kuuluu. Minut on pelastuskoiratoiminta vienyt niin tyystin, etten enää ole pystynyt osallistumaan leirin ideointiin ja suunnitteluun enkä siten ihan tarkkaa tilannetta nyt tiedä. Harrastustoimikunnan sivuja klubin kotisivuilla kannattaa seurata, sinne tulee tieto suunnitelmien toteutumisesta.K esäpäivillä on kuitenkin ohjelman mukaan luvassa pk-lajien tietoisku, joten ainakin sieltä on vähän infoa saatavissa.

Reipasta treenikautta kaikille toivottavat rakennusetsintäharjoituksesta juuri kotiutuneet Heli ja Toto sekä talonvahdin virkaa hoitanut Miina