seuraava »

[Ida Danielsson]

Mä päätin tuossa muutama viikko sitten pistää sähköpostia Tampereen seudun etsintäkoiriin (Pelastuskoiraliiton alaisuudessa) ja kysellä mahdollista treenipaikkaa. Siellähän on koko ajan pientä tungosta, joten heti ei ryhmään pääse, vaan joutuu ainakin jonkin aikaa odottamaan. Mekin ollaan nyt siis Sumin kanssa siellä jonossa, eli toivon mukaan päästäisiin edes jossakin vaiheessa treeneihin mukaan. Mulla ei tosiaan ole mitään tietoa siitä, montako koiraa siellä on ennen meitä ja kuinka usein paikkoja vapautuu, joten voi mennä kauankin.

[Maija Mattila]

Lisäisin tuohon tekstiini jossa mainitsin tämän harrastuksena että omalla kohdallani tiedän sen olevan nimenomaan harrastus koska fyysiset seikat estävät minua liittymästä nimenomaan esim. palveluskoirien porukkaan. Suunnistus ja EA-taidot ovat osaltani kunnossa mutta muuten on varsinaiseen toimintaan ole kykenevä. Ryhmämme tarkoitus oli nimenomaan lajiin tutustuminen ja jos olen ensi vuonna porukassa mukana tarkoittaa se että voimme koirani kanssa näyttää mitä opeimme tänä vuonna ja siitä hieman jatkaa eteenpäinkin.

 Hienoa jos nuoremmat ("terveemmät") innostuvat tästä niin että voivat tuohon varsinaiseen vapaaehtoiseen toimintaan ottaa tulevaisuudessa osaa.

[Heli Herna]

En näemmä osaa pitää näppejäni erossa tästä keskustelusta. Ja kuinka osaisinkaan, kun hakuhommat ovat niin kivoja!

On tosi hieno juttu, että Maija ja moni muu on innostunut hakuilemaan harrastuksena. Lagottojen täkäläisessä hakuporukassakin on sekä "harrastelijoita" että pk-kisoista taikka pelastuskoiratoiminnasta kiinnostuneita. Ei se mitään haittaa; yhdessä voimme treenata hakua, jälkeä, esineruutua ja ties mitä. Haku on mitä mukavin harrastus eikä kaikkien tarvitse olla menossa palveluskoirakokeisiin taikka tähdätä vapaaehtoiseen pelastuspalveluun. Ja harrastaa voi toki ihan vapaamuotoisesti, ilman mitään seuroja ja yhdistyksiä, joista on hyötyä silloin, kun tähtää kokeisiin.

Jos siis unelmanne on osallistua koiranne kanssa muiden ihmisten auttamiseen osana Vapepan (Vapaaehtoinen pelastuspalvelu) organisaatiota, hakeutukaa mukaan pelastuskoiratoimintaan joko Suomen Palveluskoiraliitton tai Suomen Pelastuskoiraliittoon kuuluvan yhdistyksen kautta. Jos taas haluatte valmentautua palveluskoirakokeisiin, menkää mukaan Suomen Palveluskoiraliiton alaisen palveluskoirayhdistyksen toimintaan. Ja jos haluatte vain harrastaa hakua, jäljestämistä tai muuta vastaavaa, harrastakaa kaikessa rauhassa. Minkä tahansa noista vaihtoehdoista valitsettekin, se tuo teille varmasti paljon iloa ja uusia elämyksiä koiranne kanssa.


Heli, Toto ja Miina

[Maija Mattila]

Tiedät Heli varmaan eniten tästä touhusta joten kirjoittele ihmeessä! Nostan "hattua" että olet näin pitkälle päässyt tässä touhussa!!! Halusin vain että myös kaikki "romppajalat" kuten itsekin osallistuisivat mieluummin kuin jäisivät koiran kanssa pirttiin. Pitää vain ymmärtää mihin kaikki tähtää jos tosissaan mukaan lähtee, itse harmittelen etten pysty tämän enempää tätä hakua eteenpäin viemään meidän osalta, eli harrastusmuotona se tulee pysymään. Jos olisin nuorempi tai ainakin terveempi niin kiinnostaisi tuo pelastuskoirayhdistyksen toimintakin. Nyt mennään näillä "eväillä" eteenpäin.

[Heli Herna]

Meillä on Maija ihan samat toiveet: mahdollisimman moni koiransa kanssa touhuamaan omien toiveidensa ja kykyjensä mukaan! Oleellista ei edes ole se, mitä tekee, kunhan tekee. Kenenkään ei tosiaan tarvitse jäädä sinne pirttiin kyhjöttämään vaan jokaiselle varmasti löytyy oma paikka ja harrastus.

Heli, Toto ja Miina

[Maija Mattila]

Nyt on ilo ilmoittaa että kesäinen haku-harrastus on poikinut pienen todellisen harjoituksen. Hukassa oli kuitenkin Niilon paras kaveri Ossi (walesinspringerspanieli) eikä onneksi sattunut mitään ikävää. Ossi pinkaisi heidän lähimetsikössä aamulenkillä karkuun eikä omistaja nähnyt edes mihin suuntaan se lähti. Omistajat olivat hakeneet koiraansa jo muutaman tunnin kun tuli pyyntö lähteä etsimään hukkaan mennyttä kaveria.

Niilo liinassa mentiin metsään, ensin se vain nautti kun sai touhuta kunnolla liinassa, palattiin takaisin lähtökohtaan ja alettiin uudelleen hakemaan. Ensin löytyi samojedi omistajansa kanssa ja hetkeä myöhemmin älyttämän ryteikön läpi mennessä nähtiin polulla kävelevä koira omistajansa kanssa. Koiralle kehut ja sitten oli pakko lähteä pimeän tultua pois sieltä. Omistaja oli ihan puhki ja maasto oli todella kamala. Lopulta joku oli soittanut rankkurille ja sieltä Ossi löytyi. Haettiin väärästä paikasta kun koira oli narttujen perään lähtenyt ihan outoon suuntaan jossa se ei ollut ennen käynyt. Onneksi ei jäänyt autojen alle kun oli muutaman kerran ylittänyt tienkin.

Naurettiin jälkeenpäin että mahtoi ihmiset ihmetellä kun umpimetsästä singahdettiin esiin koira liinassa ja me naamat punaisina   Loppu hyvin kaikki hyvin!

[Salla-Mari Kuusinen]

No niin Maija ja Niilo. Teillähän voisi olla hyvä ura koiran etsijöinä. Etsisitte karanneita koiria.

[Maija Mattila]

En tiedä tuosta urasta mutta loistava harjoitus tuo oli, en olisi uskonut että Niilo "osoittaa yhtään löytöä". Kiva päivä jälkeenpäin ajatellen ja opettavainen, ensi kerralla soitetaan ensin rankkurille ja annetaan yhteystiedot jo joku sattuu soittamaan karanneesta koirasta.