seuraava »

[Martti Puohiniemi]

Olen ajatellut lähteä Karhunkierrokselle ensi kesänä 12 v pojan kanssa. Aluksi en edes ajatellut, että ottaisimme kesällä 6 kk täyttävän Napin mukaan. Nyt olen alkanut hieman harkita asiaa. Se nimittäin kävelee aika reippaasti usean kilometrin lenkkejä ihan sen omaan tahtiin edettäessä.

Karhunkierroksella päivämatkat voisi pitää 10-15 km vaiheilla. Tuollainen päivämatka ei nimittäin tunnu kovalta, koska Nappi tuntuu vetäisevän yhdellä tunnin kestävällä koirapuistoreissulla jo kymmenen kilometriä kavereidensa kanssa juostessaan. Onko kellään kokemusta tällaisesta vaelluksesta puolivuotiaan lagoton kanssa? Onko tuollainen vaellus liian kova koetus nuorelle koiralle?

[Aino Melasniemi]

Karhunkierroksesta lagottojen kanssa löytyy kokemusta, mutta pennun kanssa vaeltamisesta ei. Kiersin viime kesänä koirien kanssa sen pisimmän lenkin, 80km, Koira oli silloin vajaa 7v. ja Luigi 1v 3kk. Aikuisille hyväkuntoisille koirille tuo ei ollut matka eikä mikään, juoksivat varmaan melkeen tuplakierroksen kun suurimman osan ajasta olivat vapaana.

Mielipiteitä on varmasti monia, mutta itse en edes harkitsisi puolivuotiaan pennun mukaan ottamista vaellukselle. Vaikka pentu muuten jaksaakin touhuta paljon, on vaellus kuitenkin eri juttu ja varmasti rankkaa pennulle, lisäksi se on vasta kasvuiässä enkä ainakaan itse uskaltaisi koiraa vielä rasittaa niin paljoa. Pelaisin mieluummin varman päälle ja antaisin pennun ensin kasvaa rauhassa, omana alaikärajana vaellukselle pitäisin varmaan vuoden ikää.

Tosin tiedän kyllä yhden ison rodun edustajan, joka oli ekalla pitkällä vaelluksellaan jo noin puolivuotiaana ja kantoi jopa laukkuakin vaelluksella (!), ja tuntuu koira nyt aikuisenakin kaikin puolin terve olevan. Jokainen tehkööt päätöksensä itse, mutta itse en tuollaista riskiä kyllä uskaltaisi ottaa.

[Julia Wahlroos]

Eikös tuohon vaikuta koiran koko ja rakenne. Esim. Fata oli puolivuotiaana jo kasvunsa kasvanu ja oli kevyt rakenteinen. Tämmöisen pennun uskaltaisin viedä vaellukselle jossa saa olla irti ja mennä oman mielensä mukaan, mutta jos se olisi selvästi vielä kasvamassa ja melko raskaan näköinen niin en ottaisi mukaan.. Kuten Aino sanoi, jokainen päättäköön päätöksensä itse

[Emilia Komulainen]

Tuo mielipide oli mukava kuulla Nata on todella siron ja pienikokoisen oloinen eikä näyttäisi tuosta enää kasvavan 7kk:n iässä. Kesän mittaan on päästävä kyllä jonkinmoisille vaelluksille, ja mikäpä olisi ihanampaa kuin ottaa koira messiin. 

Emilia&Nata

[Martti Puohiniemi]

Aloitin "lagotto vaelluksella" -keskustelun harkitessani asiaa keväällä. Nyt on vaellus tehty ja kokemus oli erittäin positiivinen. Nuori lagotto osoittautui reippaaksi retkikaveriksi. Mukana olivat itseni lisäksi 12 v Eetu-poika ja 6 kk vanha Nappi-lagotto. Valitsimme Karhunkierrokselta 48 km reitin johon lisäsimme vielä 20 km kanoottivaelluksen. Melontapäivä oli Napille oivallinen lepopäivä, se istui tai nukkui  kärsivälliseti kanootin pohjalla koko 5 tuntisen retken ajan.

Reitti mahtui kokonaisuudessaan  kansallispuistoon. Kävelypäiviä tuli yhteensä kolme. Ensimmäisenä päivänä kävelimme 17 km, toisena (melontapäivä) 6 km ja viimeisenä 25 km. Viimeinen päivä oli rankka paitsi pituudeltaan, myös siksi, että matkamme päätepiste oli Juumassa ja reitin viimeisillä kilometreillä olivat koko reitin suurimmat korkeuserot. Reitti oli upea ja puhdasta juoma- sekä uimavettä oli joissa ja vesistöissä riittävästi.

Lämpötila oli sen verran korkea, 18-20 astetta, että hyttysiä riitti ja mäkäräiset vaivasivat jonkin verran. Karkotteena käytimme Partioaitasta saatavaa Wilmas Nordic Summer tervaa. Tuo luonnontuote pitää kaiken lentävän 10 cm päässä ja on uskomattoman riittoisaa, vaikka sitä pitääkin lisätä tämän tästä. Ja hyvän tuoksuista, jos tervan haju miellyttää.

Nappi oli todella reippaasti mukana koko matkan ja etenimme sen voimien mukaan. Ruokatauolla se otti ensin nokkaunet, sitten söi ja sitten nukahti uudelleen. Matka jatkui vasta kun Nappi heräsi ja alkoi esim. heitellä käpyjä "koska lähdetään" -tyylillä.

Mäkäräiset purivat kerran Napin mahanalusen punaisille renkaille ja tuon jälkeen se oli selvästi väsynyt. Annoin sille kortisonipillerin kyypakkauksesta ja vaiva helpotti. Samaa konstia paikalliset suosittelevat ihmisillekin. Nappi ei itse raapinut tai näykkinyt puremakohtia. Mahan alaosan lisäksi lagoton arkoja paikkoja ovat silmän ympärykset. Napin turkki oli sen verran pitkä, että se suojasi hyvin lentäviltä ötököiltä.

Ja löysipä Nappi matkalta yhden korvasienenkin. Toukokuussa opetimme sille korvasienen etsintää hyvällä menestyksellä ja nyt se sitten otti itsenäisesti taidon käyttöön, kun tunnisti tutun tuoksun, jonka löytämisestä sitä oli kehuttu.

Vaellus vahvisti myös Eetun ja Napin suhteen ikuiseksi ystävyydeksi. Alussa Nappi ei ottanut Eetun komentoja tosissaan. Sitten neuvoin hänelle katsekontaktista palkitsemiskonstin: joka kerta kun Nappi katsoi Eetua, tämä sanoi "hyvä Nappi". Muutaman  sadan toiston jälkeen Napista tuli Eetun nöyrä ystävä, joka hyppäsi pojan perässä vaikka Oulankajokeen!

Kaiken kaikkiaan kokemus oli erittäin myönteinen. Nappi oli täynnä virtaa heti retken päätyttyä. Vaellusta seuraavana aamuna se olisi innolla lähtenyt jatkamaan matkaa, sen verran vauhdikkaasti se aamulenkille veti. Napin peruskunto oli ennen matkaa erittäin hyvä, se on kävellyt paljon ja juossut sekä paininut isojen ja pienten koirakavereidensa kanssa. Puoli vuotiaan lagoton voi siis huoletta ottaa  vaelluskaveriksi kohtuullisen rankallekin vaellukselle, kunhan sen peruskunto riittää ja matkalla edetään koiranpennun voimavarojen mukaan.       

[Heli Herna]

Vaelluskuume pahenee, kun lukee tuollaisia kertomuksia Karhunkierroksen maisemista. (Jos ei sitä mäkäräkohtaa ota huomioon.)

Ja hyvä kun Nappi jaksoi mukavasti vaeltaa, varmaan vauhdissa ja pausseissakin otitte sen jaksamisen huomioon. Ja olihan teillä mukana ihmisjunnukin, joille paussit ainakin minun kokemusteni mukaan maistuvat lyhyemmilläkin reissuilla.

Pakko kuitenkin todeta, että itse en olisi noin nuoren koiran kanssa vastaavaa vaellusta tehnyt - en vaikka olisin uskonut koiran kasvukauden jo päättyneen, sillä koira kehittyy paljon vielä sen jälkeen kun korkeuskasvu lakkaa -  ja perusteeni ovat samat kuin Ainolla tuossa aikaisemmin. Jokainen tekee tietysti omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan käsin, mutta minä pelaan mielummin varman päälle enkä myöskään uskalla suositella toisille sellaista juttua, mitä en itse tekisi. Enkä kyllä lainkaan kaikkia niitäkään, joita itse puuhastelen.  Tilanteet ja olosuhteet ovat niin erilaisia, ettei kukaan ulkopuolinen voi satavarmaksi sanoa, mikä on oikein ja mikä vähemmän oikein.
 

Heli, Toto ja Miina

[Riitta Partanen]

Olen Napin kasvattaja ja he tulivat tänne suoraan patikkareissulta. Napista ei huomannut mitään väsymisen merkkejä ja samalla vielä leikattiin "vauvaluukki" pois ja läksi täältä "teininuorena" .

Kaiken reissun ja leikkuun jälkeen Nappi oli tosi vireä ja mitään väsymykseen liittyvää en havainnut, päinvastoin, jaksoi painaa Nukan kanssa päätäpahkaa.

Nappi oli tosi hyvin kasvatettu nuori ja totteli isäntäänsä hellin rauhoittavien signaalien perusteella ja se tuntui toimivan tosi hienosti, kiitos Napin omistajille . Varmaan Napin omistaja tietää oman koiransa, mitä jaksaa tehdä ja varsin, kun koira siitä vielä nauttii. Minkä pienenä oppii, sen nuorena taitaa. Tuskin Napille tästä traumoja jäi, päinvastoin ihana karhunkierros ja varmaan sitä "märehtii" mielessään pitkään.

[Heli Herna]

Minun ei ollut tarkoitus kritisoida Napin omistajaa Karhunkierroksen vaeltamisesta pennun kanssa ja komppaan kasvattajaa siinä, että tuskin Nappi traumoja on saanut.

Enempi olen niinä vuosina (-kymmeninä) jolloin olen koirien ja siksi säännöllisesti myös pentujen kanssa puuhastellut, pyrkinyt varomaan pentujen liiallista fyysistä rasitusta. Pennut kun eivät omia rajojaan tunne vaan paahtavat helposti sen minkä kintuista irti saavat.  Napin vaelluskertomuksesta on hyvin luettavissa, että koiran ehdoilla on menty, joten hyvä reissu varmaan kaiken kaikkiaan. Ja olihan tuolla aiemmin joku juttu siitä, että isomman (raskaammankin) rodun edustaja oli mainiosti vaelluksella pärjännyt.

Onneksi minulla on pääsääntöisesti kokemusta vain terveinä säilyneistä pennuista; yhdellä oli kasvuhäiriödiagnoosi, joka sittemmin osoittautui onneksi virheelliseksi, ja vain varpaan hiusmurtumaksi, joka parani omia aikojaan.  Piti kyllä kolme kuukautta varuilla sen suhteen, miten ja kuinka paljon pennun annoin liikkua. Se oli kokemus, joka pani miettimään asioita tältäkin kannalta aikaisempaa enemmän ja vahvisti taipumustani toimia mielummin liian varovaisesti kuin vähääkään varomattomasti.

Heli, Toto ja Miina

[Riitta Partanen]

Ei todellakaan varmaan sinulla ollut tarkoitus kritisoida Napin omistajaa ja kompata kasvattajaa, kerroin vaan Napin tunteet ja olon heti reissun jälkeen, kun hänet näin  . Jos Nappi olisi ollut aivan uupunut, se herättäisi heti minussakin tunteet koiraa kohtaan. Siis kaikki oli kunnossa ja ok. Lepäsivät välillä ja taas jatkettiin Napin ehdoilla. Aika pitkä lenkki koirilla on omassa isossa pihassakin, kun koko päivä ravataan edestakaisin jalat sojoina pitkin pihatannerta .