seuraava »

[Johanna Heiskanen]

Katsastin pitkästä aikaa jalostusuroslistaa ja -anteeksi vaan- suorastaan huvittaa, kun on niin nätisti laitettu "erinomainen varoittaja" yhdeksi luonteenpiirteeksi.
Itse lukisin rivien välistä, että "melkoinen räksyttäjä" 
Sellaisiahan nämä ovat!
silti ihan ihania 

[Terhi Heikkinen]

Lagotto on mukautuva, vaatimaton, innokas, lempeä, hyvin kiintynyt omistajaansa ja helposti koulutettava. Se on erittäin hyvä seuralainen sekä erinomainen varoittaja.

No, sitähän näiden pitäisi rotumääritelmän mukaan olla, hyviä varoittajia. Ja useimmat varmasti varoittavat hienosti ovikellosta ja muista vähän poikkeavista tapahtumista. Itse en vaan pysty käsittämään, miksi ihmeessä tuo luonteenpiirre on laitettu rotumääritelmään, ikäänkuin haukkuherkkyyttä pistäisi vaalia.  Kysyisiköhän joku Italiasta?  Niin ja tietääkö joku, että millä muulla rodulla (poislukien haukkumalla työskentelevät käyttökoirat) olisi mainittu haukkuminen toivottavaksi piirteeksi rotumääritelmässä?

Lisään vielä otteet espanjanvesikoiran, portugalinvesikoiran, barbetin ja irlanninvesispanielin rotumääritelmien luonteenkuvauksista:

Espanjanvesikoira

Uskollinen, tottelevainen, iloinen, uuttera, rohkea ja tasapainoinen. Erinomaisesta ymmärtämiskyvystä johtuen erittäin oppivainen. Sopeutuu kaikkiin tilanteisiin ja ilmasto-olosuhteisiin.

Portugalinvesikoira

Kiihkeä, itsepäinen, rohkea, riidanhaluinen, pidättyväinen ja rasitusta kestävä. Kova, läpitunkeva ja tarkkaavainen ilme ja verraton näkö- ja hajuaisti. Poikkeuksellisen älykäs ja oppivainen; noudattaa jokaista isäntänsä antamaa käskyä ilmeisellä mielihyvällä.

Barbet

Tasapainoinen, ei aggressiivinen eikä arka, hyvin omistajaansa kiintynyt ja hyvin sosiaalinen. Rakastaa vettä.

Irlanninvesispanieli

Itsetietoinen luonne, jossa yhdistyvät suuri älykkyys ja sitkeys. Rohkea, vauhdikkaan innokas, erittäin sisukas ja uskollinen. Hyvä ja huumorintajuinen perhekoira, mutta pidättyväinen vieraita kohtaan.

[Kristiina Kallio]

Eiköhän se idea tuossa "hyvässä varoittajassa" ole alkujaan se, että esim. pihalla ollessaan koira ilmoittaa portille saapuvat vieraat tms. Ymmärrän itse tuon lauseen niin, että siinä korostetaan lagoton olevan omistajalleen uskollinen sekä laumastaan kiinnostunut koira, olematta silti mikään laumanvartija.

Tuskinpa mitään turhan haukuntaa ja ovikelloihin reagointia on erikseen jalostettu..  (etenkin, kun ovikelloon reagointi on mitä suuremmissa määrin omistajan käytöksestä opittu juttu..)

Minusta on ainakin kiva, että koirat ilmoittavat haukahduksella, jos meidän takapihalla tai ulko-oven takana tapahtuu jotain ylimääräistä. Meillä ei ole käytössä ovikelloa, niin "maalla" asutaan...
Olen myös asunut kerrostalon toisessa kerroksessa, ja asunnossa oli isot ikkunat, joista näki suoraan kadulle.. Siellä koirat eivät koskaan haukkuneet ohikulkijoita, nämähän eivät olleet tulossa meille! Kuitenkin kadun tapahtumien seuraaminen tuntui olevan hyvinkin mieluisaa puuhaa koirille.

Mutta enpä usko, että haukkumistaitoa itsessään tarvitsee jalostuksessa kauheasti huomioida... 

[Johanna Heiskanen]

En kyllä haluaisi, että koirat haukkuisi ihmisten tietoisuuteen hyvät sienipaikat... Jotkuthan haluaa koiran ilmaisevan sienetkin haukkuen. Se on hyvä, että koira pysyy omistajalleen tutkalla metsässä - näkyvissä siis - joten se istuminen riittää, kun koira bongaa hyvän sienipaikan!

Tryffelinkaivuu vasta onkin salatyötä, silloin on parasta pitää kuono kiinni! 

[Outi Knuutila]

Valitettavasti minun ensimmäinen reaktioni yleensä on kaamea karjunta HILJAA, kun pitäisi sanoa että "KIITOOOS, hyvät koirat, nyt riittää!" Koira käsittää tuon karjunnan siten, että omistajakin yhtyy haukkumiseen. Mutta kun sitä on vain tällainen ihminen niin suusta pääsee noita karjuntoja ihan itsekseen.

Mutta lagotto siis on luonteeltaan ILMOITTAVA KOIRA, joka haukkuu!
t. Tere, Nette ja Bella

Meillä on syksyn aikana haukkuminen lisääntynyt, kun olen kotona päivisin. Haukutaan kaikkea mahdollista, mielestäni jopa tyhjää (toisin sanoen minä en kuule..) mutta pahinta on, ettei koira kuule eikä näe, mitä sanon, eli kiitos ei tosiaankaan riitä, ei auta karjuminen, ei sekään, että ottaa silmäkontaktin ja yrittää ottaa kontaktia. Alkaa vaan välillä murista ja haukkuu lisää, jos yrittää selättää tai laittaa jäähylle, siis oven taa toiseen huoneeseen. Ja nyt, jos vieraita tulee, ja laitetaan koira jäähylle, että käyttäytyy nätisti, niin ei enää odota nätisti oven takana, vaan alkaa haukkumaan sieltäkin. Ennen ei haukkunut. Hermo menee. Olisko ehdotuksia? Olen yrittänyt kyllä pitää johtajuutta käsissäni ihan kunnolla, enkä taivu koiran vaatimuksiin esim. rapsuttamalla ruokakuppia, että antaisin lisää ruokaa, vaikka on juuri syönyt... tai rapsuta tai leiki, jos se ei sovi. Eli pidän pääni.

Toivon tosiaan, että tämä on 2kk sitten tehdyn kastraation ongelmia, eli koiran hormoonit vielä sekaisin.. Ja vauvan tulon muutoksista johtuvia. 2 kk ikäisen vauvan äitinä en jaksaisi tätäkin..

[Johanna Lammi]

Tuli vaan sellanen mieleen että jos koiralla on tylsää.
Harrastetaanko sen kanssa samalla lailla kun ennen tai aktivoidaanko sitä?
Niitähän on kaikenlaisia puuhapalloja ym.

[Terhi Heikkinen]

Minusta tuo kuulostaa lähinnä elämänmuutoksen aiheuttamalta stressireaktiolta. Tietysti aina ensin, kun koiran käytös muuttuu olennaisesti, pitää sulkea pois kaikki kiputilat ja sairaudet, jotka voisivat tuoda sille vaikean olon. Minkäs ikäinen Mökö nyt on?

Koirathan voi kokea stressiä ihan samalla tavalla kuin ihmisetkin. Koiran stressi monesti purkautuu häiriökäyttäytymisenä, eli haukkumisena, murisemisena, tavaroiden tuhoamisena, kuuntelemattomuutena yms. Elämän isot muutokset ovat oikein tehokkaita aiheuttamaan koiralle stressiä. Nyt on ollut vielä kastraatiokin muuttamassa hormonitasapainoa.

Kannattaa varmaan aluksi miettiä, onko jokin asia muuttunut koiran elämässä viime kuukausina, siis koiran silmissä. Vauvan tulo on tietysti iso muutos perheelle, mutta se ei yksistään yleensä vaikuta koiran elämään. Mutta välillisesti koiran aktivoinnin ja liikunnan väheneminen mahdollisen ajanpuutteen tai väsymyksen myötä voi sen kyllä tehdä. Kun löytää koiran elämään isosti vaikuttaneita tekijöitä, on helpompi lähteä palauttamaan asioita koiran elämässä niin paljon ennalleen, kuin mahdollista. Esimerkiksi laumasta sulkeminen voi olla koiralle tosi vaikea juttu, mikäli yhteinen aika on nyt muutenkin jo vähentynyt.

Meillä muutto oli sellainen, että lagotto stressasi jonkin verran. Se haukkui käytävän änille, veti hihnassa normaalia enemmän, muilutti pienempää koiraa. Nyt se on tasaantunut hyvin, lähinnä säännöllisellä elämänrytmillä ja sillä, että en ole lähtenyt mukaan koiran aiheuttamaan oravanpyörään hermostumalla itse tai reagoimalla sen typeryyksiin. Käytöksen normalisoitumiseen meni pari viikkoa.

Ei välttämättä kannata selättää koiraa tai käydä muuten aggressiiviseksi itse, jos kyse on stressistä. Se yleensä vain lisää koiran käytösongelmia, kun nämä tilanteet yleensä vaativat vahvaa ja vakaata johtajuutta sekä todella pitkää pinnaa.

Muutamia keinoja, jotka monesti purkavat stressiä

-Vapaana liikkuminen useita kertoja viikossa
-Aivojumppa esimerkiksi nenää käyttämällä
-Läheisyys, koirahan on laumaeläin
-Kaksi ruokailua päivässä
-Vähintään yksi kunnon rauhoittumishetki yhdessä omistajan kanssa vaikka tv:tä katsoen
-Feromonihaihdutin (DAP)

Kaksi ylintä voi yhdistää niin, että lenkillä koiralle järjestää pienen ruuanetsintätuokion tiputtelemalla herkkuja nurmikolle. Muuten koiralle kannattaa pyrkiä järjestämään kahdenkeskeistä aikaa vaikka silloin, kun vauva on unilla. Koiralle voi opettaa erilaisia temppuja kotitöiden ohella, itse olen esimerkiksi opettanut Seran nostamaan kaikenlaisia pudottamiani esineitä lattialta.

Tässä nyt äkkiä muutamia mieleen tulleita asioita. Toivottavasti saatte Mökön kanssa elämän tasaantumaan ja voisitte taas nauttia yhteisestä ajastanne. 

[Marke Myyrä]

Kovasti olen Retun hiljaisuutta tässäkin ketjussa kehuskellut, mutta eipä ole aihetta enää! Mitään elämän muutosta meillä ei ole, kuten Mökön tapauksessa, mutta tylsyyttäänhän se voi purkaa haukkumalla. Sillä on nimittäin hirveä hinku päästä vartiopaikalleen terassille laatikon päälle päivystämään, ja sieltä se sitten haukkuu tien takaisessa metsässä tai parkkipaikoilla liikkujat. Siinä metsikössä olen antanut se juosta vapaana, ei kai se siksi ole ruvennut omimaan sitä reviirikseen? Joskus koiria siellä nähdessään se muuttaa haukkumisensa vouvouvouv:ksi, tosi inhottavaksi puoliulinaksi. Sisälle komento lopettaa sen, kunnes se keksii mennä keittiön ikkunaan jatkamaan keskeytynyttä päivystystä! Joskus on saamaisillaan sydärin, kun se säikäyttää haukkumalla isolla äänellään jotakin kuulemaansa. Sen lopettaa kyllä tiukasta komennosta, kun "kuittaa ilmoituksen uhkaavasta vaarasta"!

Sitä haukkurähinää on ilmaantunut lenkeillä aivan mielivaltaisesti ja yllättäen joitakin koiria kohdatessa. Ja sitä käyttäytymistä kun minä en meinaa saada kuriin sitten millään! Joskus onnistuu kiinnittämään sen huomion kädessä olevaan namiin, mutta se on tilapäinen helpotus. Pillin vihellykslle tulosta se on tottunut saamaan namia, ja pilliä vinguttelemalla saan sen katsomaan minuun ja unohtamaan toiset koirat. Ihmettelen vain tätä muuttunutta käyttäytymistä, kun aikaisemmin se on vain ystävällisesti jäänyt odottelemaan koirakavereita riehuntatovereikseen. Oli tässä yks ilta onneksi niin hyvänahkainen musta labbis, jonka päälle Retu hyökkäsi rähisemään, ettei se provosoitunut tappelemaan. Leikiksi Retun hyökkäys vähitellen muuttui, kun toinen oli niin lepsu. Entäpä jos koira vastaisikin aggressioon samalla mitalla? Rumihiahan siinä tulisi... kait? 

Retu: 2 v, kastraatiosta vuosi. Mikä sitä riivaa? Ja miten saa haukun hallituksi niin, että koira on hiljaa silloin kun halutaan, mutta haukkuu silloin kun tarvetta on, esim. haussa kohteen löydettyään?

[Outi Knuutila]

Ajattelinpa vähän päivittää tilannetta. Otin vaarin neuvoista, ja olen yrittänyt olla viilipyttynä itse. Se onkin helpompaa, kun omat hormoonit eivät enää vie minua 6-0, ja rytmi on tasaantunut vauvankin osalta jo vähäsen.. Stressiä tämä varmaan suureksi osaksi on, kun on leikkaus takana itsellä ja hormoonit sekaisin, ja sitten taloon tulee tuollainen pienin nyytti, joka vie kaiken huomion, ja siinä on kaikenlaista ihmeellistä. Se liikkuu ja ääntelee ja vieläpä outoihin aikoihin, kun pitäisi nukkua..

Olemme yrittäneet kiinnittää tarkoituksella koiraan enemmän huomiota, mutta kuitenkin pitäneet itsellämme johtajuutta. Annettu juosta ja purkaa energiaa, opetettu ja siirretty ajatuksia pois haukkumisesta, piilotettu nameja kämppään... Ja rauhallisesti suhtautuneet haukkumiseen. Ja muuhun. Ja kyllä se mielestämme auttaa. Pitkää pinnaa tarvitaan kylläkin, mutta auttaa, kun huomaa, että koira voi paremmin. 

[Terhi Heikkinen]

Hienoa, olipa mukava lukea tästä edistysaskeleesta. Tosiaan omistajan oma käytös ja asioihin suhtautuminen heijastuu tosi nopeasti myös koiraan.
Jatkakaa samaan malliin! 

[Suvi Enala]

Meillä on päällä nyt lievä haukku'ongelma'. Ada haukkuu ja ulvoo ohimenojöitä, ovikelloa, oven avautumista, ulkoa kantautuvia ääniä, autoja...  Pienikin rapina kun kuuluu ulkona, niin konsertti on valmis.  Ja ulvonta jatkuu vaikka ihminen tulisi 10m päähän juttelemaan. Joskus en kuullut mitä naapuri minulta kysyi, kun konserttimestari piti volyymit täysillä vieressäni.
Ja Ada nimenomaan ulvoo, ei hauku! Onko teille tällainen ulvominen tuttua, vai onko tämä jotain lagotolle erikoista käytöstä?
Tosin tästä metelinpidosta ollaan pääsemässä hieman ohi, eilen Ada käveli lenkkeilijän ohi - haukkumatta! Olemme yrittäneet ohi mentäessä hokea 'hiljaa' ja 'ohi'. Kun ohi on menty nätisti, Ada saa herkun. Kun se hiljenee käskettäessä, taas tipahtaa herkku huuleen. Tällä menetelmällä olemme kokeilleet, eikä tuloksia näy vielä paljoakaan.
Auttaisiko sitruunapanta?
Ada on tosin vasta 6kk, joten menisikö tämä haukkuvaihe ohi itsekseen?

[Päivi Solmula]

Meillä on päällä nyt lievä haukku'ongelma'. Ada haukkuu ja ulvoo ohimenojöitä, ovikelloa, oven avautumista, ulkoa kantautuvia ääniä, autoja...  Pienikin rapina kun kuuluu ulkona, niin konsertti on valmis. 
Ada on tosin vasta 6kk, joten menisikö tämä haukkuvaihe ohi itsekseen?

Epäilen kovasti. Meillä naapurit ihmettelivät pentuna, haukkuuko koira ollenkaan? Ja nyt se sitten haukkuu senkin edestä... Osittain haukkuminen meillä on pelkoa ja ilmoittamista (,jos ääni kuuluun ulkoa). Kun ovi avautuu/näkee ikkunasta jonkun tulevan, ulvomiskonsertti on melkoinen ja rauhottuu vasta, kun näkee henkilön. Onneksi asutaan omakotitalossa. Ohikulkiessa on alkanut pelätä varsinkin miespuolisia henkilöitä. Luulin, että se tekee sitä vain minun seurassani, mutta eilen aamulenkillä oli nostanut sellaisen metelin, kun yksi tuttu mies (ihmisille, ei koiralle) oli ollut pihassaan tupakilla. Tara onkin ruvennut terveyspoliisiksi, sillä aivan varmana haukkuu kaikki tupakalle haisevat henkilöt ohikulkiessaan. Meillä sanat 'ohi'+ makupala kädessä yleensä tepsii, mutta välillä sillä ei ole vaikutusta.

Itse suosittelisin (paraskin neuvoja ) jatkamaan Adan kanssa näitä hyviä ohituksia ja pitämään aina makupalan jemmassa ohitustilanteita varten. Eikä missään nimessä kiristämään hihnaa, kun joku lähestyy, ettei käy kuin meille.  Silloin, kun on itse tosi hyvällä päällä, ohitukset vieraista koirista ja ihmisistä sujuu, kuin tanssi vain. Mutta jos pikkusenkaan on omissa ajatukissaan tai vähänkään negatiivinen, seuraa yleensä noloja tilanteita. 

~Päivi~

[Hanna Salovuori]

Markeen kysymykseen siitä, miten koira oppii haukkumaan silloin kun pitää (ilmaisu) ja on hiljaa muuten vastaus on, että koira oppii erottamaan tilanteet. Eli kun koira oikeasti osaa ilmaista, niin se kestää myös muusta haukkumisesta tulevat kiellot.

Ilmaisutilannehan on aivan erilainen kuin muu haukkuminen. Eikä koira ilmaise koskaan haukkumalla esim. toista koiraa, jänistä, ym. vaan aina ihmistä/maalimiestä. Eikä sen ole (yleensä) silloin mm. remmissä. Eli kun ei olla "töissä", niin ihmisiä ei haukuta.

[Suvi Enala]

Meillä on päällä nyt lievä haukku'ongelma'. Ada haukkuu ja ulvoo ohimenojöitä, ovikelloa, oven avautumista, ulkoa kantautuvia ääniä, autoja...  Pienikin rapina kun kuuluu ulkona, niin konsertti on valmis. 
Ada on tosin vasta 6kk, joten menisikö tämä haukkuvaihe ohi itsekseen?

Epäilen kovasti. Meillä naapurit ihmettelivät pentuna, haukkuuko koira ollenkaan? Ja nyt se sitten haukkuu senkin edestä... Osittain haukkuminen meillä on pelkoa ja ilmoittamista (,jos ääni kuuluun ulkoa). Kun ovi avautuu/näkee ikkunasta jonkun tulevan, ulvomiskonsertti on melkoinen ja rauhottuu vasta, kun näkee henkilön. Onneksi asutaan omakotitalossa. Ohikulkiessa on alkanut pelätä varsinkin miespuolisia henkilöitä. Luulin, että se tekee sitä vain minun seurassani, mutta eilen aamulenkillä oli nostanut sellaisen metelin, kun yksi tuttu mies (ihmisille, ei koiralle) oli ollut pihassaan tupakilla. Tara onkin ruvennut terveyspoliisiksi, sillä aivan varmana haukkuu kaikki tupakalle haisevat henkilöt ohikulkiessaan. Meillä sanat 'ohi'+ makupala kädessä yleensä tepsii, mutta välillä sillä ei ole vaikutusta.

Itse suosittelisin (paraskin neuvoja ) jatkamaan Adan kanssa näitä hyviä ohituksia ja pitämään aina makupalan jemmassa ohitustilanteita varten. Eikä missään nimessä kiristämään hihnaa, kun joku lähestyy, ettei käy kuin meille.  Silloin, kun on itse tosi hyvällä päällä, ohitukset vieraista koirista ja ihmisistä sujuu, kuin tanssi vain. Mutta jos pikkusenkaan on omissa ajatukissaan tai vähänkään negatiivinen, seuraa yleensä noloja tilanteita. 

~Päivi~

Kiitos vastauksesta! Olin eilen ekalla oikein kunnon juoksu/remmilenkillä (yleensä käymme metsälenkillä, niin että koira saa olla vapaana). Ohitukset sujuivat varsin mallikkaasti, jopa kahden koiran ohi meni haukkumatta!  Olin ällistynyt. Ainoastaan tuota hihnan kiristämistä mietin, että minun tulee jotenkin refleksinomaisesti kiristettyä hihnaa, ettei koira juokse vastaantulijan jalkoihin. Tarkoititko juurikin sitä, että hihnaa ei saisi lyhentää, vai miten sitten toimia vastaantulijoiden kanssa? Ada kun tunkee innokkaasti jokaisen luo. Olemme tosin perheen kanssa ottaneet tavaksi sen, että jos joku on tulossa sitä silittelemään, sanomme suoraan että nyt harjoitellaan ohittamista. Lenkilläkin menen sen verran määrätietoisen näköisenä ohi, etteivät vieraat jää juttelemaan. Tuntuu töykeältä, mutta eihän tarvitse silti olla ilkeä. Paras kuitenkin on, että koira oppii lopulta ohittamaan! 

Eniten häiritsevät kuitenkin nuo 'ulkokonsertit'. Koska Ada ei lenkillä ohitulijoille haukkunut, ajattelin, että ehkä tuo haukkuminen on jotenkin oman pihan/reviirin suojelemiseen tarkoitettua, ilmoittaa perheelle että joku tulee. Kunpa se tuosta nyt rauhoittuisi! 

[Tiina Saarela]

Ovatko teidän muiden paljon haukkuvat lagottonne olleet pennusta asti äänekkäitä, vai alkoiko haukkuminen vasta myöhemmässä iässä?
Indy on aina ollut niin hiljainen, että siitä on moni kysynyt haukkuuko se ikinä. Tavallisesti vastaus onkin kuulunut, että ei, Indy ei hauku lähes koskaan.
MUTTA lähipäivinä se onkin löytänyt äänensä ja päästellyt ilmoille sellaisia komeita konsertteja, että huh! Eilen oltiin taas koirapuistossa (tässä on lähellä tosi rauhallinen ja kiva puisto, jee ) kahden muun pienehkön ja nuoren koiran kanssa. Kamala haukkuminen alkoi kuulumaan koirarykelmästä, mutta en reagoinut ensimmäisinä minuuteina yhtään mitenkään, koska en voinut edes kuvitella, että meidän hiljainen pikku-Indy siellä toitoittaa haukkuaan koko maailmalle Olin aika ihmeissäni ja mielenkiinnolla kuuntelin että "jaa tuollainen ääni meidän karvapallolla on..". Sama meno on jatkunut myös tänään, Indy taitaa olla innoissaan löydettyään uuden taidon.
Toivotaan Indyn innosta huolimatta, että tuo suurin into menee NOPEASTI OHI! Onhan se komean kuuloista, mutta alkaa hermot mennä jos tuo toitottaa päivät pitkät