Ennen kuin aletaan enemmän täällä hätääntymään ja kuvittelemaan, että olisin ihan idiootti, niin en TIETENKÄÄN lopeta koiraa, ellei ole ihan pakko. Ja siis sehän on viimeinen, radikaali ratkaisu. Hitsi, kun tuli kirjoitettua vähän jyrkästi väsyneenä. Sitä vaan ajattelee, ettei tuota kukaan halua, kun ei tottele, haukkuu ja ulvoo, kun on tarpeeksi kuunnellut tuota päivät pitkät ja yrittänyt parhaansa
TOTTAKAI ensin haetaan uutta kotia, jos siihen päädytään!!! Vielä en ole valmis luovuttamaan. En tosiaankaan ole ottanut koiraa, että luovuttaisin kovin helpolla ja kannan kyllä vastuuni koiran ottamisesta ja teen parhaani, että jos niin pitkälle mennään, että uusi koti löytyy.
Tuo eilinen tekstini oli vain ehkä hätähuuto, kun koiraterapeutinkaan neuvot eivät ole tähän auttaneet, että oma terveyskin alkaa kohta mennä, kun stressitaso on koko ajan niin saakelin korkealla tilanteen takia.
Että jos vaan mitään ideoita on, niin ne otetaan kiitollisuudella vastaan. Olin eilen todella väsynyt pitkän päivän jälkeen, kun kaikki mahdollinen oli mennyt pieleen ja koira koetellut hermoja oikein urakalla.
Ollaan siis otettu yhteyttä koiraterapeuttiinkin, ja aloitettu koulutus, jolla saataisiin opetettua muutama muukin juttu Mökölle, jotka aiheuttavat kanssa aika paljon stressiä, ja jotta saataisiin MÖkön stressitasoa alaspäin. Sehän siis haukkuu, koska se vartioi ja pelkää. Se on alkanut pelkäämään yhtä sun toista kastraation jälkeen
Aktiviteettia - no. Saahan se luonnollisesti vähemmän huomiota nyt, kun on vauva, mutta olen kyllä yrittänyt sitä huomioida ja ottaa mukaan vauvanhoitoon, ja koulutetaan sitä päivittäin, huomioidaan, lenkitetään ja leikitäänkin. Ja rohkaistaan katsomaan pelottavat asiat, jos se vaan on mahdollista. Ja koulutus on auttanut jo osaltaan siihen, että päästään ainakin suurimmaksi osaksi ohi koirien, ettei aleta ärjyä, tai ohitetaan pelottava kaivinkone namien avulla.
Toivon, että tämä on ns. vaihe, kun koulutus on siinä vaiheessa, että kuulemma takapakkia tulee.
Mutta siis: eikö kellään ole koiraa, joka ulvoo lapsen itkiessä? Mitä teette, kun se alkaa ulvoa? Miten sen saa lopettamaan? Luulen, että se on hädissään, ettei vauvalla ole kaikki hyvin, mutta kun se aloittaa myös jo silloin, kun vauva vain kitisee, eli ei edes itke, on vaan esim. kärsimätön. Tämä on aika kamalaa, kun tiedättehän te, että vauvat itkevät, ja useinkin. Ja nyt vielä useammin, kun aletaan liikkua paikasta toiseen ja sattuu ja tapahtuu
Ja kun ei Mökö kuuntele, kun sanon, ettei ole hätää. Se ei vaan usko minua
Lisäksi mietin, että miten opettaa Mökölle, että vauvaa pitää varoa, että vauva on hänen yläpuolellaan laumassa? Tuleeko varominen automaattisesti, kun Mökö tajuaa, että se on hänen yläpuolellaan? Ainahan siis vauva tulee ensin, mutta kun tuntuu, ettei Mökö tajua tai hyväksy aina sitäkään, että me olemme hänen yläpuolellaan (kun ei tottele, kun käsketään), niin tuskin tajuaa tuotakaan, että myös vauva on hänen yläpuolellaan.
Miten te vähennätte koiranne haukuntaa? Ilmoittaahan siis tottakai saa, mutta että jokaisesta pienestä rasahduksesta, ja hirvittävä haukunta ja mylvintä, kun joku vaan kadulla kulkee, niin se menee kyllä liiallisuuksiin. Ja siis kun toinen ei kuule eikä näe, jos sanon rauhallisesti, että "kiitos ilmoituksesta". Räminäpurkki auttaa vähän, mutta kun en pysty aina reagoimaan sen kanssa, kun on tuo vauvakin
Lagotto romagnoloista yleisesti
