Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
Tarkempi haku

19404 viestiä 1603 aihetta- kirjoittanut 611 jäsentä - Uusin jäsen: Saila Snellman

23.05.12 - klo:16:59
LagottofoorumiLagotto romagnoloista yleisestiLagoton luonne ja käyttäytyminenAihe: Lagoton haukkuherkkyys?
Sivuja: « 1 2 3   Siirry alas
Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Lagoton haukkuherkkyys?  (Luettu 6617 kertaa)
Marke Myyrä
Tosi tryffelinsurfaaja

Viestejä: 470


Mindi (Kuusihovin Samantha)


« Vastaus #30 : 25.02.09 - klo:09:45 »

Retu löysi haukkuäänensä nelikuisena, kun se varoitti sohvalle jättämästäni takista  Pyörittää silmiään ! Välillä on ollut ärsyttävä wowwowwow-ujeltamisvaihe, kun se on terassin laatikon päältä päivystänyt ympäröivää elämää ja joku siinä on herättänyt epäilystä. Viime aikoina (2v4kk) haukku on harventunut. Viime yönä kuulimme pitkästä aikaa kaksi "hau!"ta: ensimmäisen, kun Retu säntäsi sängyltämme alas ja toisen vielä ulko-oven edestä. Kiittelimme ilmoituksesta, sanoimme "kaikki hyvin!" (toivottavasti myös oli!), ja koira jatkoi uniaan eteisessä. Pari päivää sitten haukkuvaihde jäi pykälään, kun jäällä nähtiin bernhardilaisia pari kappaletta, jotka haukkuivat Retua jo kaukaa. Siihen piti tietysti vastata ja sen jälkeen meni tovi, ennen kuin Retuliini ymmärsi, ettei silti eikä enää tarvitse kaikkia koiria ja ihmisiä haukkua.

Summa summarum: Olen mahtavan positiivisesti yllättynyt lagoton vähäisestä haukkumisesta! Jos melunpitäminen vielä tuosta vähenee iän myötä, niin sanonpa, että siinä mulla oikea aarre kerrostaloon!  Pusu
tallennettu

Dogs have masters; cats have staff. (Rush Limbaugh)
Päivi Solmula
Tosi tryffelinsurfaaja

Viestejä: 328



WWW
« Vastaus #31 : 25.02.09 - klo:12:43 »

Tarkoititko juurikin sitä, että hihnaa ei saisi lyhentää, vai miten sitten toimia vastaantulijoiden kanssa?
On varmaan viisaampi tarttua koiraa pannasta kiinni, siirtyä kokonaan sivuun tai kääntyä vähäksi aikaa takaisinpäin, että koira tajuaisi, ettei haukkumalla edetä. Pyörittää silmiään Hihnaa kannattaa lyhentää, mutta hyvissä ajoin. Ei kuitenkaan kiskoa ja kiristää niin, että koira luulee, että tässä on jotain ´vaarallista´. Itse olen tähän monesti sortunut ja sitä onkin vaikeampi korjata, kuin opettaa heti kunnolla ohitukset. Nämä kaunokaiset kyllä tuntuvat vetävän ihmisiä puoleensa kuin magneetit, mikä on ikävää siinä vaiheessa, kun todella haluaisi mennä vain ohitse. Meillä on koira oppinut vetämään varsinkin tuttujen luo ja onkin nyt vähän ihmeissään, kun yritän opettaa sitä pois siitä. Huh Eteenpäin ei siis mennä kiskomalla. Vielä, kun kaikilla olis sama tyyli.

Eikä näitten touhupeppujen kanssa tule tylsiä päiviä. Tai samanlaisia! Kyllä nää niin ihania on. Iskee silmää

Sekavia ajatuksia kirjoittelee käsikipuinen lääketokkurassa oleva
~Päivi Epävarma ~
tallennettu

Koirat eivät ole koko elämäni, mutta ne tekevät siitä kokonaisemman.
                          -R.Caras-
Johanna Heiskanen
Tosi tryffelinsurfaaja

Viestejä: 389



WWW
« Vastaus #32 : 28.02.09 - klo:19:39 »

Heipskukkuu,
tässä meidän kylällä on yksi pystiffi (pystykorva räkyttäjä pahimmasta päästä)...

sen omistajat yrittävät nyt "kouluttaa" koiraansa ja aina, kun tulen laumani kanssa vastaan, he pysähtyvät koiran kanssa (se on ilmeisesti se koulutustapahtuma?), jolloin se tuijottaa  Järkyttynyt intensiivisesti koiriani ja kiljuu kurkku suorana! Mamma/pappa sitten siinä inisee sille, että "ei tota kyl sais tota ny haukkuu..."

Omilleni vaan puhun - ne jo tietää, että TÄTÄ koiraa ei moikata - ja tosi rrrreippaasti ohi... Matkan päässä vapautus, joka on palkkio minun koirilleni.

En voisi kuvitellakaan itse tekeväni tuon vieraan koiran kanssa muuta, kuin puhuvani, käskeväni - "hei haloo! MINÄ olen täällä ja olen se ainoa maailmassa joka saa huutaa tai antaa luvan huutaa..! ja tosi reippaasti ohi! Sitten onnistuneen ohituksen jälkeen asianmukainen palkka.

Sitä koiraa on kurja katsoakaan... Epävarma

t. tiukkapipojohanna
tallennettu
Suvi Enala
Alkava kuopankaivaja

Viestejä: 24



« Vastaus #33 : 28.02.09 - klo:20:28 »

Haukkuinto on onneksi hieman laantunut. Olen nyt panostanut siihen, että Ada näkee ohikulkijoita (ja paino sanalla ohikulkijoita - emme pysähtele vaan menemme aina ja joka kerta ohi). Näiden lenkkien vilkkaammilla teillä ansiosta Ada on hieman vähentänyt haukuntaansa.
Toinen edistysaskel on tapahtunut myös. Oikeastaan edistystä on tapahtunut perheen ihmisjäsenissä - mutta myös koirassa. Aina kun joku tulee sisälle - ovi kolahtaa vähänkin tai ulkoa kuuluu auton hurinaa - alkaa ulvonta. Huomasin tänään miksi Ada haukkuu. Joku pääsee aina sanomaan että 'Kuka tuli, Ada, kuka tuli?'. Kielsin koko perhettä tästä ja käskin jonkun tullessa olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja kuinka ollakaan! Seuraavan kerran kun joku tuli sisään... Ei ääntäkään!  Järkyttynyt En uskonut että tuollainen kuka tuli -yllyttäminen vaikuttaa noinkin paljon! Se on siis meillä kiellettyjen asioiden listalla.  Virnistää
tallennettu
Päivi Solmula
Tosi tryffelinsurfaaja

Viestejä: 328



WWW
« Vastaus #34 : 28.02.09 - klo:22:01 »

Huomasin tänään miksi Ada haukkuu. Joku pääsee aina sanomaan että 'Kuka tuli, Ada, kuka tuli?'. Kielsin koko perhettä tästä ja käskin jonkun tullessa olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja kuinka ollakaan! Seuraavan kerran kun joku tuli sisään... Ei ääntäkään!  Järkyttynyt En uskonut että tuollainen kuka tuli -yllyttäminen vaikuttaa noinkin paljon! Se on siis meillä kiellettyjen asioiden listalla.  Virnistää
Meillä on tuo sana opittu/"opetettu" koiralle kanssa hyvin... Vihainen Sen ei tarvitse, kuin kuulla lauseesta kyseinen sana, niin jo haukkuminen alkaa... Huh

Tänään hoidossa jack russeli (voi kamala, kun toista koirista lähtee karvaa Pyörittää silmiään ). Oltiin iltalenkillä ja koirat hiihtovyössä kiinni. Vastaan tulee beagle pienen tytön kanssa. Koirat ihan täpinössään, että nyt rähistään... Otin kuivatun lihapullan taskusta, laitoin sen oman koiran kuonon eteen ja sanoin ohi. Toisen koiran nappasin syliin ja niin sitä hienosti ohitettiin. Hymyilee leveästi Tervehdin tyttöä ääneen ja annoin palkan omalle koiralle, kun oli ohitus jo tehty. Eikä remmi ollut kireällä! Ihana ohitus! Tällä jaksaa nyt pitkään. Virnistää

~koirankarvoja fleecevaatteistaan imuroinut Päivi Epävarma ~
tallennettu

Koirat eivät ole koko elämäni, mutta ne tekevät siitä kokonaisemman.
                          -R.Caras-
Outi Knuutila
Alkava kuopankaivaja

Viestejä: 26



« Vastaus #35 : 12.05.09 - klo:11:31 »

Meillä tilanne on ihan kamala. Olen päivät lapsen ja koiran kanssa kotona. Nyt tilanne on jostain syystä mennyt siihen, että koira haukkuu kaikkea pientäkin ja minulle kuulumatonta. Nukuta siinä nyt sitten lasta  Nolostunut En tosiaankaan ymmärrä, mistä tämä johtuu.

Mökö on kyllä alkanut pelätä kaikenlaista leikkauksen jälkeen. Siitä on nyt noin 8 kk. Se yrittää välillä rähistä ohikulkijoille, ja murisee jotain olematonta lenkeilläkin, mutta yritän aina sitä rohkaista katsomaan sitä, mikä pelottaa, ja saan sen suurimmaksi osaksi houkuteltua ohi rähisemästä namilla. Luulen, että kotonakin tuo haukkuminen on ainakin osaksi pelkoa. En vain tajua miten saisin sen tajuamaan, että minä kyllä suojelen sitä, ettei tarvitse pelätä.

Yritän olla menettämättä hermojani, mutta ikävä kyllä en siihen aina pysty, kun koira herättää lapsen ja koko päivän rytmi on sekaisin, ja hyvästä päivästä tuleekin yhtäkkiä väsyneen kitisijän kaitsemista. Pistää se kiukuttamaan. Kyllähän minä sen tiedän, ettei se auta, mutta helppo sanoa, ettei pitäisi hermostua, kun kuuntelee tuota päivästä toiseen ja aina saa olla varpaillaan, että saako lapsi tänään nukkua rauhassa, vai saako koira yhtäkkiä jonkin hepulin, kun katto narahtaa  Nolostunut

Hyvät neuvot olis nyt erittäin tarpeen.
tallennettu

Outi ja Mökö
Marke Myyrä
Tosi tryffelinsurfaaja

Viestejä: 470


Mindi (Kuusihovin Samantha)


« Vastaus #36 : 13.05.09 - klo:21:07 »

Suosittelen sitruuna/pippuripantaa. Joulunaikainen hoidoggimme (!) bichon frise oli tehdä meistä kaikista hulluja haukkumisellaan. Vuokrasimme Karvakorvista (?) sitruunapannan ja - kas! - ensimmäisestä haukusta suhahti sellainen vaimennin kuonolle, että hiljaista tuli. Silloin päätin, että jos Retun ajoittainen haukkuherrastelu rupeaa häiritsemään itseä tai naapureita, vuokraan kapistuksen uudestaan, ja tällä kertaa se laitetaan Retun kaulaan. Ei ole kyllä vielä tarvinnut. Pantaa voi käyttää vain erityistilanteissa, jos ei aina halua sitä pitää, mutta haukkumisesta poiskouluttamiseksi voisi viikon, parin verran pitää jatkuvasti. Mutta sinuna ainakin, kun laitan lapsen nukkumaan, laittaisin pannan koiran kaulaan - ja huolehtisin, että siinä on ainetta! Ihmettelenpä, jos ei unirauha taloon palaa.  Virnistää
tallennettu

Dogs have masters; cats have staff. (Rush Limbaugh)
Outi Knuutila
Alkava kuopankaivaja

Viestejä: 26



« Vastaus #37 : 23.06.09 - klo:21:26 »

Meillä on jo käytössä sitruunapanta. Turhaan. Tsuf Tsuf Tsuf vaan kuuluu, kun jotain kuuluu ja sitruuna haisee. Koira on ikävästi kyllä tosi lähellä jotain radikaalia tilanteen muutosta. Joko luovutaan koirasta tai lopetetaan. Olen ihan hermoromahduksen partaalla, kun jumankauta koko ajan, kun likka on nukkumassa saa pelätä, että koska se päättää haukkua jotain ja herättää Surullinen

Eikä auta räminäpurkkikaan kuin hetkeksi ja taas alkaa Surullinen

Ja lisäksi Mökö ulvoo ja ulvonta on lisääntynyt. Eli joka ***** kerta, kun likka alkaa kitistäkin, Mökö aloittaa *******moisen ulvonnan, ja se senkun lisääntyy vaan. Ei tuota jaksa oikeasti kuunnella! Itkee Saatiin koiraterapeutilta ohje ottaa koira mukaan lapsen hoitoon, mutta ei se auta. Ollaan nyt kaksi viikkoa yritetty, mutta se on vaan pahentunut.
« Viimeksi muokattu: 24.06.09 - klo:17:49 kirjoittanut Terhi Heikkinen » tallennettu

Outi ja Mökö
Johanna Heiskanen
Tosi tryffelinsurfaaja

Viestejä: 389



WWW
« Vastaus #38 : 23.06.09 - klo:22:04 »

Huh,
älä nyt kuitenkaan edes mieti koiran lopettamista haukkumisen tähden!

Onko koiran aktiviteetit vähentyneet huomattavasti? Ne kyllä haukkuu, jos muutakaan tekemistä ei ole...

Täältä, foorumin kautta, varmaan löytyy koiralle uusi koti, helpostikin, lopetus ei ole hoito koiran haukkumiseen, sori vaan!

AAPUUVA!!!
 Pyörittää silmiään
tallennettu
Mari Hiltunen
Tosi tryffelinsurfaaja

Viestejä: 375



« Vastaus #39 : 24.06.09 - klo:10:20 »

 Järkyttynyt Voi apua mihin tilanne on mennyt... Jos sinusta todella tuntuu siltä että ulospääsyä tilanteeseen ei ole, niin ota yhteys jalostustoimikunnan pentuvälittäjään Kristiina Kallioon mahdollisen uuden kodin etsimiseksi tai yritä etsiä koti täältä tai puskaradion kautta. Ymmärrän kyllä kiukkusi ja turhautuneisuutesi mutta koiran haukkuminen lopettamisen syyksi kuulostaa aika surulliselta... Itkee
tallennettu
Outi Knuutila
Alkava kuopankaivaja

Viestejä: 26



« Vastaus #40 : 24.06.09 - klo:12:17 »

Ennen kuin aletaan enemmän täällä hätääntymään ja kuvittelemaan, että olisin ihan idiootti, niin en TIETENKÄÄN lopeta koiraa, ellei ole ihan pakko. Ja siis sehän on viimeinen, radikaali ratkaisu. Hitsi, kun tuli kirjoitettua vähän jyrkästi väsyneenä. Sitä vaan ajattelee, ettei tuota kukaan halua, kun ei tottele, haukkuu ja ulvoo, kun on tarpeeksi kuunnellut tuota päivät pitkät ja yrittänyt parhaansa Surullinen TOTTAKAI ensin haetaan uutta kotia, jos siihen päädytään!!! Vielä en ole valmis luovuttamaan. En tosiaankaan ole ottanut koiraa, että luovuttaisin kovin helpolla ja kannan kyllä vastuuni koiran ottamisesta ja teen parhaani, että jos niin pitkälle mennään, että uusi koti löytyy.

Tuo eilinen tekstini oli vain ehkä hätähuuto, kun koiraterapeutinkaan neuvot eivät ole tähän auttaneet, että oma terveyskin alkaa kohta mennä, kun stressitaso on koko ajan niin saakelin korkealla tilanteen takia. Että jos vaan mitään ideoita on, niin ne otetaan kiitollisuudella vastaan. Olin eilen todella väsynyt pitkän päivän jälkeen, kun kaikki mahdollinen oli mennyt pieleen ja koira koetellut hermoja oikein urakalla.

Ollaan siis otettu yhteyttä koiraterapeuttiinkin, ja aloitettu koulutus, jolla saataisiin opetettua muutama muukin juttu Mökölle, jotka aiheuttavat kanssa aika paljon stressiä, ja jotta saataisiin MÖkön stressitasoa alaspäin. Sehän siis haukkuu, koska se vartioi ja pelkää. Se on alkanut pelkäämään yhtä sun toista kastraation jälkeen Nolostunut

Aktiviteettia - no. Saahan se luonnollisesti vähemmän huomiota nyt, kun on vauva, mutta olen kyllä yrittänyt sitä huomioida ja ottaa mukaan vauvanhoitoon, ja koulutetaan sitä päivittäin, huomioidaan, lenkitetään ja leikitäänkin. Ja rohkaistaan katsomaan pelottavat asiat, jos se vaan on mahdollista. Ja koulutus on auttanut jo osaltaan siihen, että päästään ainakin suurimmaksi osaksi ohi koirien, ettei aleta ärjyä, tai ohitetaan pelottava kaivinkone namien avulla.

Toivon, että tämä on ns. vaihe, kun koulutus on siinä vaiheessa, että kuulemma takapakkia tulee.

Mutta siis: eikö kellään ole koiraa, joka ulvoo lapsen itkiessä? Mitä teette, kun se alkaa ulvoa? Miten sen saa lopettamaan? Luulen, että se on hädissään, ettei vauvalla ole kaikki hyvin, mutta kun se aloittaa myös jo silloin, kun vauva vain kitisee, eli ei edes itke, on vaan esim. kärsimätön. Tämä on aika kamalaa, kun tiedättehän te, että vauvat itkevät, ja useinkin. Ja nyt vielä useammin, kun aletaan liikkua paikasta toiseen ja sattuu ja tapahtuu Nolostunut Ja kun ei Mökö kuuntele, kun sanon, ettei ole hätää. Se ei vaan usko minua  Nolostunut

Lisäksi mietin, että miten opettaa Mökölle, että vauvaa pitää varoa, että vauva on hänen yläpuolellaan laumassa? Tuleeko varominen automaattisesti, kun Mökö tajuaa, että se on hänen yläpuolellaan? Ainahan siis vauva tulee ensin, mutta kun tuntuu, ettei Mökö tajua tai hyväksy aina sitäkään, että me olemme hänen yläpuolellaan (kun ei tottele, kun käsketään), niin tuskin tajuaa tuotakaan, että myös vauva on hänen yläpuolellaan.

Miten te vähennätte koiranne haukuntaa? Ilmoittaahan siis tottakai saa, mutta että jokaisesta pienestä rasahduksesta, ja hirvittävä haukunta ja mylvintä, kun joku vaan kadulla kulkee, niin se menee kyllä liiallisuuksiin. Ja siis kun toinen ei kuule eikä näe, jos sanon rauhallisesti, että "kiitos ilmoituksesta". Räminäpurkki auttaa vähän, mutta kun en pysty aina reagoimaan sen kanssa, kun on tuo vauvakin  Epävarma
« Viimeksi muokattu: 24.06.09 - klo:14:39 kirjoittanut Outi Knuutila » tallennettu

Outi ja Mökö
Hanna Salovuori
Tosi tryffelinsurfaaja

Viestejä: 473



« Vastaus #41 : 24.06.09 - klo:15:33 »

Tuli mieleen: Hermostutko itse, kun vauva alkaa itkemään? Ei siis välttämättä hermostu itse itkun takia, mutta jos odotat Mökön haukkuvan, saatat käyttäytyä hermostuneesti -> Mökön mielestä tilanteessa on jotain omituista.

Toinen juttu: vauva/lapsi ei ole koiran mielestä koskaan laumassa sen edellä, eikä kuulu ollakaan. Tuo on vain ihmisen ajatusmaailmaa! Koiran mielestä lapsi on pentu, ja pennut ovat aina aikuisten (siis myös aikuisten koirien) takana laumassa. Ihmisen tehtävä on kertoa koiralle, että ihmisen pentuja (lapsia) kohdellaan nätisti. Mutta laumajärjestystä ei voi rikkoa, silloin voi tulla ongelmia.

Meillä haukkuminen loppuu nopeimmin, kun totean vain rauhallisesti koirille, että kiitos nyt riittää. En tiedä toimiiko se yleisemmin...
tallennettu

Miksi sulautua massaan kun voi erottua joukosta?
Outi Knuutila
Alkava kuopankaivaja

Viestejä: 26



« Vastaus #42 : 24.06.09 - klo:16:30 »

yritän olla hermostumatta, mutta koska tiedän, että Mökö alkaa ulvoa, niin kyllä minä varmaan vaikutan hermostuneelta. Tai en kyllä aina, eli yritän kyllä parhaani mukaan olla rauhallinen. Mutta alitajunnassa tuo kyllä taitaa olla vähän jatkuvasti, kun tilanne on se mikä se on Surullinen

Tarkoitin tuolla, että vauva on Mökön yläpuolella, että haluaisimme opettaa sille sen, jos se on mahdollista, ja joka tapauksessa, että lapsia kohdellaan nätisti, eikä tallota. Mökö tosin ei tallo lasta kuin innostuneena tai kiihtyneenä, mutta tuostakin pitäisi kyllä päästä eroon, ettei toinen joudu tallotuksia, jos meillä vaikka sattuu soimaan ovikello Surullinen Opetamme tällä hetkellä Mökölle, miten pitää käyttäytyä, kun ovikello soi, mutta se on kesken. Tilanne karkasi käsistä myöskin vasta leikkauksen jälkeen. Sitä ennen Mökö ei käyttäytynyt täydellisesti, mutta nyt se on selkeästi ihan liian innoissaan kaikesta uudesta, ja huseeraa ihan päättömästi.

Olen kyllä yrittänyt sanoa tuohon haukkumiseen, että "kiitos ilmoituksesta" tai "kiitos riittää", mutta ei mitään vaikutusta. Siksi kyselenkin, että mitä voisi tehdä. Ja sitten ollaan kokeiltu sitä, että kun yhdessä ohjelmassa oli siitä sellainen versio, että tutustutetaan koira tiettyyn henkilöön, ja opetetaan, että tuo on vaikka Markku, ja kun koira innostuu jostain ulkoa olevasta, sanotaan, että "se oli Markku". Se toimii - tietyissä tilanteissa ja välillä, mutta ei tunnu lopettavan silti tuota vartioimista, eikä toimi aina, jos kuuluu jotain oikein erikoista.
tallennettu

Outi ja Mökö
Marke Myyrä
Tosi tryffelinsurfaaja

Viestejä: 470


Mindi (Kuusihovin Samantha)


« Vastaus #43 : 08.06.10 - klo:22:50 »

Enpä olisi uskonut, että minä joudun nostamaan tämän haukkuherkkyys aiheen taas esille! Retuhan oli niin hiljainen kerrostalokoira, että minä koirankäsittelytaidoillani (heh! Epävarma) pystyin sen hyvin hallitsemaan. Nytpä minulla onkin käsissäni oikea mökämimmi! Mindi haukkuu vähäisimmällekin kahahdukselle tai mille tahansa siitä eriskummalliselle äänelle, ja niitä on paaaaljon! Myös kaikki ihmiset ja toiset koirat on haukuttava. Mindi on nyt 10-kuinen. Se on pennusta asti ollut arka, tai ainakin varauksellinen. Itseluottamuksen kasvamisessa on tapahtunut paljon edistystä. Se uskaltaa jopa ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin, toisinaan liikaakin nousemalla ihmista vasten. En ole kamalasti sitä siitä kieltänyt vielä, kun haluan sen rohkaistuvan ihmisten suhteen. Koirakavereitakin on ja niitä se ei pääasiallisesti hauku, ellei sitten innostuksissaan.

Tuo ylenpalttinen haukkuminen ja ulvominen on ilmiselvästi epävarmuuden ilmaisua. Ykskaks se on julistanut itsensä totaaliseen toimenpidekieltoon: ei kynsien leikkausta (olin leikannut yhden mustan kynnen verille!), ei turkin leikkaamista... ei mitään sellaista, jossa käytetään jotakin työkalua. Mitään traumaa aiheuttavaa vahinkoa sen kanssa ei ole tapahtunut. Kuitenkin epäilen, että Retu-koviksen jälkeen olen kohdellut tätä pehmoa liian kovakouraisesti ja sen takia säikkyy kaikkea ja pelkää käsittelyä, vaikka rapsutuksia se kerjää aivan hillittömästi. Jos sen lopettaa sen mielestä liian aikaisin, se "ohjaa" käpälällään tai kuonollaan käden takaisin sen turkille!

Haukkumista yritimme lopettaa tööttäyttämällä torvea. Okei. Se lopetti, mutta sitten rupesi soitattamaan minulla torvea tyyliin: "Hau!" minä "tööt", se "Hau!", minä "tööt", kunnes hoksasin, että haloo! Eihän se näin pitänyt mennä. Sitruunapantaa en ole vielä laittanut.

Outi, miten sinun ongelmasi ratkesi? 
tallennettu

Dogs have masters; cats have staff. (Rush Limbaugh)
Sivuja: « 1 2 3   Siirry ylös
Tulostusversio
LagottofoorumiLagotto romagnoloista yleisestiLagoton luonne ja käyttäytyminenAihe: Lagoton haukkuherkkyys?
Siirry:  

Theme orange-lt created by panic