Hei Maini,
Sua oli jäänyt mietityttämään syvällä pilkottavat korvakarvat, joita ei saa kotikonstein pois. Meidän Ricollakin on syvällä pilkottavia korvakarvoja, joita ei sormitekniikalla saa pois. Meidän kodin lähellä täällä Perkkaan nukkumalähiössä on kiva eläinlääkäriasema! Eläinlääkärit Päivi ja Anki ovat olleet vuosia siellä töissä.
Jos vie koiran rokotukseen, niin aina tarkastavat koko koiran! Heistä kumpikaan ei ole ollut huolissaan siitä, että Ricon korvissa on syvällä karvaa, mitä ei saa pois ja niiden poisto vaatisi koiran rauhoittamista toimenpiteen ajaksi. Meidän eläinlääkärit aina pistävät oikein nenänsä koiran korvaan ja sanovat, tuoksuu hyvältä
Värin tarkastavat, että iho on terveen näköinen. Viime syksynä Ronilla oli oikeassa korvassa eritteisyyttä ja Päivi otti näytteen, eikä siitä löytynyt bakteeria tai hiivaa. Kun normaalisti kahden viikon välein tarkistan korvat, hän neuvoi minua putsaamaan korvan muutaman päivän välein parin viikon ajan ja jos tilanne ei ole parantunut tulisimme uudelleen ja sitten vasta lääkettä.
Olen vasta tänä syksynä hankkinut pullon Epi-Oticia ja käyttänyt sitä kerran Ronille. Onneksi pullo on voimassa vuoteen 2013, ei sitä paljon varmaan kulu. Yleensä vanulapun kastan puhtaaseen veteen, sitten puristan lapun tosin kuivaksi ja puhdistan koirien korvat. Jos syvällä olisi eritettä, ei sitä pidä tiltata sinne kiinni vaan varmaan on paras silloin juuri käyttää puhdistusainetta, kuten Epi-Oticia. Vanulapusta saa sormeen tukea, kun ne koiran korvakarvat tahtoo luistaa. Vetäisen aina parit luigeroiset pois Ricon korvasta ja se on siinä! Ja Ronin nahkakorvista kiitän luontoäitiä, helpommalla ei voi päästä korvanhoidossa.
Nyt on ollut Helsingin seudulla hirmuisen kylmää ja pureva tuuli. Meillä nämä karvaiset maastomopot pelittävät hienosti talvikelissä, mutta kova tuuli voi tuoda viiman myös korviin. Panisin siis Lenen korvatulehduksen syyksi sään; jäätävä tihku kastelee turkin, kylmä viima puhaltaa niin että luppa tuulessa lepattaa. Eikös se voisi laittaa tulehduksen liikkeelle, jotain alkua siellä varmaan on ollut muhimassa.
Sitten pieni niksi-lagotto vielä. Minulla on otsalamppu, jossa kuminauhakiinnitys, hyvä lamppu!! Koira olkkarin matolle pötköttämään, lamppu päähän niin jo näkyy, kunhan tytär on vielä etsinyt äidin kadonneet silmälasit. Aina mukaan malttia ja rauhallinen työtilanne, ei sovi olla kiire ja pipo kireällä!
