seuraava »

[Katri Karttunen]

Ensimmäinen Lagotto perheessä ja eteen on tullut muutamia ongelmia mitä edellisen koiramme aikana ei koskaan ollut.
Siksipä neuvoa viisaammilta kyselen.. 

Casse on nyt puolivuotias murkku.
Mahdottoman ahne, vaikka ruokaa saa tarpeeksi.
Ongelmana meillä pöydiltä ja lapsien kädestä ruuan varastaminen.
Ja kun koiraa kieltää, se saattaa murista ja näykätä, varsinkin lapsia ja äitiäni.
Muutamia kertoja on Casse muksuja napannut naamaankin.

Olemme kieltäneet koiraa, joskus vedellä suihkutettu, kun hyppää pöytää vasten.
Kielto tehoaa hetkeksi, mutta kohta jo saattaa olla samoissa puuhissa jollei ole tarkkana.
Kun on puraissut, ollaan murahdettu kielto ja joskus laitettu oven taakse hetkeksi.

Muuten Casse onkin aivan mahtava persoona.
On reipas jokaisen kaveri, osaa peruskäskyt.
Päivittäin pääsee kunnon lenkeille, usein vapaana kirmailemaan. Myös aivotyöskentelyä sille järjestetään ja nenäänsä saa samalla käyttää.
Ihmisen johtajuutta olemme koittaneet vahvistaa (niin ettei koira mene ennen ihmistä ovesta ulos. Koira odottaa lupaa, ennenkuin saa alkaa ruokailemaan. Emme leiki koiran alotteesta ym.)

Mikähän siis avuksi? Ja mistä mahtaa käytös johtua?

[Terhi Heikkinen]

Johtajuus ei tule pelkästään kulkemalla ovista ensin ja syömällä ensin. Johtajuus muodostuu kokonaisvaltaisesti auktoriteetin ja koiran yläpuolella olemisen seurauksena, ja sen, että koira kokee olevansa laumassa turvassa ja sitä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja hyvin selkeillä otteilla. Tämä koskee myös sanaa "ei". Kun koiraa kielletään, niin ihmisen tahto pitää viedä läpi. Eli koiran ei anneta uhkailla eikä protestoida, vaan sille tehdään selväksi että on parempi totella. Kieltoa voi tehostaa ottamalla pari askelta koiraa kohti ja ajamalla se pois. Itse nappaan omaani niskavilloista, mutta Cassen kanssa en ensin laittaisi käsiäni alttiiksi puremille, jos tuota taipumsta on. Ja tietenkin oikeasta käytöksestä kehutaan.

Ensihätään sanoisin, että koira oven taakse jo ennen ruoka-aikaa. Ja sitten kiinnittäkää huomiota myös siihen, ettei koira saa mitään asiaa vietyä läpi uhkaamalla ihmistä. Ja missään nimessä koskaan tilannetta ei saa päästää siihen, että koira puree lasta. Tähän on aikuisten puututtava voimakkaasti, purema voi olla hengenvaarallinen, vaikkei koira tarkoittaisi muuta kuin varoittaa.

[Maija Mattila]

Muista varsinkin tuo kohta; koira ei saa missään vaiheessa, mitään asiaa vietyä läpi uhkaamalla!
Terhin neuvot ovat hyviä!
Haluan sen verran mainita että olen muiden rotujen kanssa oppinut että jos koira on jo ehtinyt sinua näykkäisemään niin mieti valmiiksi miten siihen reagoit, silloin saat tilanteista hallitumman.
Itse olen hankalan pystykorvan kanssa pärjännyt ja päässyt ohi puremisen tarraamalla heti leukaan kiinni. SE on mielestäni vähiten väkivaltainen kokemus koiralle että otat sitä leuasta (joko ala -tai yläleuasta) kiinni niin että sen oma ien jää omien hampaiden väliin, samalla tietenkin suullinen komento.  Silloin se huomaa parin kerran jälkeen että aina kun hän puree niin oma ien sattuu, vähän sattuu sormesikin mutta melko vähän noin nuoren kanssa. Olen myös heti "kiinnioton" jälkeen osoittanut koiralle oman paikan, vahtinut että se on siellä ikään nähden sopivan hetken ja vapauttanut sen sieltä, kuitenkaan päästämättä sitä samaan tilanteeseen missä tuo ongelma juuri oli ollut esim. keittiö.
On vaikea sanoa ymmärrätkö tämän siten kuin tarkoitan, ei ole tarkoitus vahingoittaa eikä myöskää tehdä pelokasta koiraa, lagotolla on varmaan hiuksen hieno tuo raja missä mennään liian kovaan komentoon. Omalla lagotollani on pelkkä suullinen komento ja vaihtoehtoinen sopiva tekeminen riittänyt ohjaamiseksi, teillä ei taida riittää...

Jos näet helpoksi käyttää vesipulloa niin lisää siihen sitruunaa, silloin siitä ainakin tulee epämukavaa hajua ja koira unohtaa hetkeksi mitä oli tekemässä. Oma koirani ei näe vesipullossa mitään kamalaa kun se suorastaan haluaa juoda siitä.

[Marke Myyrä]

Meilläkin lagoton kanssa suurin ongelma on ollut sen purevaisuus (toinen on karkaileminen, muita ei sitten olekaan!). Ruoan päältä meinasi tulla tappelua ahneen koiran kanssa, mutta otin sen siitä heti luokalle. Harjoittelimme luun kanssa: otin siltä luun pois, vaikka se murisi ja tokaisi hampaillaan. Ravistin sitä niskasta (pentukoiran kanssa helppoa) ja sanoin vihasesti: "Minulle et murise!" Tutkin luuta aikani ja annoin suurieleisesti takaisin. Kohta harjoitus uusittiin. Nyt luu irotaa jo "irti!"-komennosta. Kun keittiön nurkassa on näyttelyhäkki Retun "omana tilana", on ruokarauha ollut taattu. Sinne se menee ruokailumme ajaksi ja sinne palkitsemme sitä pikku murusilla syönnin jälkeen. Aluksi luukku piti sulkea, nyt ei tarvitse.

Aika ajoin olimme epätoivoisia ja pettyneitä muuten mukavaan koiraan. Vesisuihku ei hyödyttänyt. Se käyttäytyi sen jälkeen kuin miettien, mitä pitikään tehdä, että sai palkaksi suihkun! Poskesta nipistely tai leukakarvoista tukistaminen, huulen painaminen sen omien hampaiden väliin ei auttanut ollenkaan. Näissä tilanteissa Retu on uskomattomattoman sisukas ja kipua kestävä. Nämä eleet ovat vain provosoineet sitä lisää "leikkimään" hampaillaan. Tiukka vihainen komento on auttanut nyt, kun se on jo lähes aikuinen (1v8kk eilen). Innostuksensa se purkaa kaappaamalla lelun suuhunsa, jota se puree, siis ikään kuin itse oivaltaen ongelmansa ja purkamalla puremishalunsa leluun!

Rohkaisuksi: kun jaksatte johdonmukaisesti taistella tämän pentuajan, parempaa on luvassa! Puremisessa ei pätkääkään periksi!

[Maija Mattila]

No tuota vähän pelkäsinkin että joku kirjoittaa huulenpuristamisen innostavan lisää, koirat kun on niin erilaisia. Omaa lagottoani kun ei ole koskaan tarvinnut "puristella", paremminkin on katsottava ettei komento ole liian kova ja jyrkkä. Pyskykorvan kanssa tuo puristelu huulesta kävi kyllä sormille ja sitä sai puristaa monta kertaa peräjälkeen ennen kuin se antoi periksi ja suostui tekemään minun kanssa jotain muuta. Tosi kovaa työtä sai tehdä ja nyt sen onkin tosi kiltti ja ihana koira, riehakas 9-vuotias mutta ei pure.
Tuo oli varmaan hyvä harjoitus opettaa luovuttamaan luu josta se pitää kovasti. Itse harjoittelimme samaa vaikka koira ei koskaan pistänyt hanttiin, olin kuitenkin sitä pystykorvan kanssa joutunut harjoittelemaan tosi paljon ja tiesin sen tärkeyden vaikka vielä ei ollut tietoa miten kovapäinen pennusta tulisi. Palkan avulla pääsee yllättävän hyviin tuloksiin, kunhan ongelmatilanteessa koiralle annetaan selkeä ohje miten tilanteesta pääsee eroon ja vielä palkataankin...

Casse on nuori ja sille on näköjään tehokkaasti opetettava sen oma paikka laumassa, hyvä kun mietit eri tapoja niin varmaan löytyy teillekin sopivat konstit. Toivottavasti muutkin vastaisivat miten ovat toimineet niin saisit erilaisia vinkkejä itsellesi.

[Satu Suominen]

Ferro on jo lähes 4 vuotias herrasmies, mutta nuorena poikana hänenkin kanssaan oli saman tapaisia ongelmia kuin Cassen kanssa.

Ruoka napattiin pöydältä jos vain silmävältti ja saattoi myös viedä kädestä jos sattui satuin katsomaan toiseen suuntaan. En enää ihan tarkalleen muista missä vaiheessa nämä jäivät pois, mutta sitkeästi kieltämällä ja ennakoimalla tilanteita se on selvästi pienempi ongelma nykyään. Ainut tilanne missä Ferro edelleen saattaa käyttää tilaisuutta hyväkseen on se jos joku syö olohuoneen puolella ja se on jokaisen oma syy, sillä periaatteessa ruokailu tapahtuu ruokapöydässä ja siinä Ferro antaa syödä rauhassa (makaa kylläkin pöydän alla odottaen jos jotain tippuisi ).

Ferrolla oli myös taipumusta murista tytöille (silloin 12 ja 14 v) jos he yrittivät käskeä sitä siirtymään toiseen paikkaa (esim. oven edestä). Tähän meillä auttoi se, ett tytöt alkoivat vuoron perään antamaan sille ruuan ja käskemään sitä ennen odottamaan joko istualtaan tai makuulla. Nykyään Ferro saattaa vähän ärähtää jos sen joutuu herättämään syvästä unesta, mutta sitäkin tapahtuu enää hyvin harvoin.

Juuri tuossa puolen vuoden-vuoden iän aikoihin Ferrolle lisättiin selvästi erilaista tekemistä yhdessä meidän ihmisten kanssa. Vanhempi tyttö oli agilityn alkeiskurssilla ja tokon pentukurssilla, itse aloitin rauniot jne... Näillä aktiviteeteillä Ferron käytös kotona selvästi rauhoittui.

Eli sitkeys kyllä palkitaan ja valoa tunnelin päässä nähtävillä.

t. Satu ja Ferro

[Katri Karttunen]

Kiitos viesteistä.

Johtajuutta tosiaan yritän vahvistaa monin eri keinoin.
Käskyt vien läpi ja eleillä olen tehostanut käskyjä.
Itse saan Cassen tottelemaan, murina/näykkäisy ongelma ilmenee lasten ja äitini kanssa.

Kun Casse on päässyt nappaamaan pöydältä tai kädestä (myös ulkona nenäliinat ja muut herkut) se ei saa useinkaan pitää saalistaan. Nappaan Cassen kiinni ja kaivan suun tyhjäksi.
Luun siltä saa ottaa pois ja ruokakipoilla ei murise.

Joskus jos on puraissut olen tarrannut leuasta tai niskasta. Tuo saa Cassen vaan panemaan enemmän hanttiin. Tiukat käskyt tuntuvat toimivan paremmin.

Casselle on tosiaan opetettava paikkansa laumassa lasten kanssa (pojat 12v. ja 7v, tytöt 10v. ja 4v.)
Varsinkin tytöille murahtaa/näykkäisee helpommin.
Toisaalta Casse myös tottelee lapsia todella hyvin.
Esim. kun 4v. leikkii Cassen kanssa ja käskee Cassen istua, Casse painaa takapuolen kiltisti lattiaan 
Kun lapset antavat ruuan, Casse odottaa paikka käskyllä kiltisti kunnes saa luvan mennä ruokailemaan.

Siis sitkeyttä vaan peliin niin Cassekin palaa ruotuun 

[Katri Karttunen]

Juuri tuossa puolen vuoden-vuoden iän aikoihin Ferrolle lisättiin selvästi erilaista tekemistä yhdessä meidän ihmisten kanssa. Vanhempi tyttö oli agilityn alkeiskurssilla ja tokon pentukurssilla, itse aloitin rauniot jne... Näillä aktiviteeteillä Ferron käytös kotona selvästi rauhoittui.

Täytyy kyllä Casselle alkaa harrastuksia katselemaan.
Kunpa vaan löytyisi sopiva alkeiskurssi 

[Maija Mattila]

Meillä Niilo täytti huhtikuun alussa kaksi vuotta ja tänä kesänä/keväänä on ollut huikaisevan hienoja hetkiä kun koira tosissaan ja innoissaan touhuaa minun kanssa.

 Aloitin tokon sen ollessa vähän yli yksi vuotias, perusasiat se osasi melko hyvin ja osasi esim. odottaa yksin pihassa kun otin pystykorvan häkistä lenkille lähtiessä. Tänä keväänä aloitettiin agilityn alkeet ja viime viikolla aloitettiin hakua pienessä porukassa. Koira ei tiedä miten päin olisi kun se näkee että johonkin mennään.

Arkitottelevaisuus oli kerran "huipussaan", Niilo on meidän kanssa pihassa vapaana usein mutta eräänä päivänä meidän kujan päässä oleva isäntä käveli kuusiaidan takaa postilaatikoille narttunsa kanssa. Käskyllä, Niilo ei mene, odota, koira jämähti keskelle pihaa ja siitä sitten seurasi minua kunnes naapuri oli mennyt takaisin kotiinsa. Palkkasin koiraa välillä ja se rauhassa katseli naapurin menoa ja sitten jäi vain makoilemaan pihaan. Tämä on ehkä monelle itsestään selvyys mutta uroskoiran kanssa nuo nartut pakkaa olemaan aikamoinen kiusa.... tekisi niin mieli mennä Olen oppinut tosi paljon eri kursseilla, kaikki kurssit ei kaikille sovi koska henkilökemiat eivät aina oikein suju. Minulla on ollut onni matkassa ja olen päässyt tosi mukavaan porukkaan ja koiratkin on eri kokoisia ja rotuisia sekä hyvin eri tasoisia, hienoa seurata toistenkin kehittymistä ja ottaa oppia itsekin.

Meni vähän ohi mutta tarkoitus on kannustaa harrastuksiin, sieltä jää aina jotain hyvää mukaan...

[Katri Karttunen]

Olen vallan unohtanut päivittää Cassen kuulumisia..

En tiedä oliko tuo vaihe vaan ikään liittyvä vai saimmeko kitkettyä käytöksen toimillamme pois.
Joka tapauksessa Casse on ollut jo pitkään normaali itsensä, ilman rähinöitä. Pentumainen pureminen ja näykkäily on myös jäänyt pois.

Sovimme koko perheen kesken uusista pelisäännöistä.
-Aina kun lapset tulevat aamulla alakertaan, ulkoa sisälle ym. lapset eivät huomioi Cassea mitenkään viiteen minuuttiin.
Kun tuo 5min. on mennyt, saavat lapset kutsua Cassen luokseen ja rapsutella niin paljon kun haluavat.
-Cassen leikkikutsuihin ei vastata, ihmiset aloittavat leikin.
-Kaikki mitä syödään, syödään pöydän ääressä. Koira ei saa tulla pöydän viereen norkoilemaan (tästä on jo joskus lipsuttu mutta Casse ei nappaa mitään kädestä)
-Aikuiset komentavat koiraa (ja vaikka lapset joskus ovat komentaneet, Casse uskoo käskyjä ilman mutinoita)

Casse on kyllä erittäin kiltti ja oppivainen koira. Rauhallinen ja kärsivällinen kotioloissa, ulkona valpas ja innokas.
Hyvin kuunnellaan ja totellaan myös lapsia.
Tässä kuopuksen komennossa

[Niina Auvinen]

Upeaa Katri

[Maija Mattila]

Hieno kuulla että nyt teillä menee paremmin ja tuloksia on tullut näin nopeasti! Perheellisen onkin   opetettava koko katras, ei vain koiraa ja siinähän hommaa riittää

[Johanna Heiskanen]

Hei,
tämä oli ihan paras juttu:

Kaikki mitä syödään, syödään pöydän ääressä.

Ensin siis pitää opettaa perhe ja varsinkin lapset, sitten voi aloittaa koiran opetuksen!

t. äiti ja 3 lasta, 4 koiraa, kissa ja loppu zoolandia(niitä siis on..)

[Heli Herna]

Hienoa Katri, Casse ja koko perhe!

Ongelmat muuttuvat haasteiksi ja haasteet on tehty voittamista varten. Todella kiva kuulla, että teillä menee hyvin.

Heli, Toto ja Miina

[Krista Wallasvaara]

Olen elänyt elämäni koirien kanssa (collieita ja sakemanneja). Nyt tulossa 1. lagottopentu 8-vuoden koirattoman tauon jälkeen. Täytyy sanoa, että jännittää vieläkö sitä osaa "perstuntumalla" pentua opettaa. Sainkin sitten eräältä tutulta lainaksi kirjan "Koiran korjauskirja" ja vaikka ensin olinkin sitä mieltä, että enhän minä nyt tuollaista tarvitse. Huomasin kuitenkin kriittisellä silmällä sitä lukiessani, että aina oppii jotain uutta. Mm. purkkiopetus, eli metallipurkkiin kolikoita, nopea heittokäsi ja näitä apuna käyttäen eroon ikävistä piirteitä.

Äitini 3 v. vehnäterrierin eroahdistushaukkuun sitä eilen kokeiltiin ja mikä ihmetys siinä olikaan kun ei sitten olekaan enää haukkunut yhtään! Toki testi tehtiin vasta eilen, eli tottakai voi olla että äiti vielä joutuu toistamaan tuon tekniikan muutamia kertoja. Mutta uskomaton vaikutus sillä oli kyllä. Päätin siltä istumalta, että meillä varmasti otetaan purkkikeino tarvittaessa käyttöön.