seuraava »

[Tapio Hämäläinen]

Hei

Onko teidän mielestä koirat luotu näyttelyihin vai tryffelin haku/etsintään (hakutehtäviä tekemään)? Itselle se on pienesti jäännyt epäselväksi, se Lagoton oikea tehtävä.

Antaako näyttelyissä käyminen koiralla stressitöntä aikaa vai joutuuko koira sittenkin stressitilaan näyttelyissä? (automatkat, häkissä istumiset etc..)Toki sitä stressiä voi tulla hakutehtävistäkin, luulen että Lagotto nauttii työstään.

Itse olen ajatellut antaa Lagotolleni nautittavan elämän kaiken maailman etsintä töillä, niillä mihin se mielestäni on luotu aikanaan. Uskoisin että se tekee koirani onnelliseksi.


TapioH

[Anne Kupiainen]

Moi,
alunperinhän lagotot on olleet vedestä noutavia koiria. Minun koirilla tämä "rakkaus" veteen on ainakin säilynyt. Näin äkisti vastattuna luulisinpa, että ne valitsisi mielummin vedessä olon, kuin kaivamisen.

Koiratkin on yksilöitä, jotain stressaa joku asia enempi ja jotain taas joku toinen. Vaikka minun koirat ei sinänsä etsi eikä hae, niin uskon (ja näen) niiden nauttivan kaikenlaisesta puuhastelusta minun kanssa 

[Hanna Salovuori]

Mä taas olen ratkaissut asian niin, että meillä tehdään sopivasti kaikkea. Ensisijaisesti noiden kanssa treenataan nenänkäyttöä (ja Baian kanssa agia...), toissijaisesti ollaan kauniita. Ja siinä välissä uidaan ja kaivetaan ihan hirmuisesti ja vapaaehtoisesti/oma-aloitteisesti niin paljon kuin mahdollista.

Itseasiassa tuo haku ja muut vastaavat hommat saattavat stressata jopa enemmän kuin näyttelyt. Näyttelyssä koira kuitenkin pääasiassa vain on, eikä siltä vaadita mitään kovin ihmeellistä suoritusta (kunhan nyt hieman ravaa ja seisoo sekä antaa koskea). Varsinkin aloittelija saattaa hakuhommissa vaatia koiralta liian paljon liian pian, jolloin tilanne on todella stressaava... Ja sitten se autossa odottelu vielä päälle, jos koira ei ole siihen tottunut! Riippuu niin koirasta, tilanteesta ja ohjaajasta!

[Marke Myyrä]

Hei

Onko teidän mielestä koirat luotu näyttelyihin vai tryffelin haku/etsintään (hakutehtäviä tekemään)? Itselle se on pienesti jäännyt epäselväksi, se Lagoton oikea tehtävä.

Antaako näyttelyissä käyminen koiralla stressitöntä aikaa vai joutuuko koira sittenkin stressitilaan näyttelyissä? (automatkat, häkissä istumiset etc..)Toki sitä stressiä voi tulla hakutehtävistäkin, luulen että Lagotto nauttii työstään.

Itse olen ajatellut antaa Lagotolleni nautittavan elämän kaiken maailman etsintä töillä, niillä mihin se mielestäni on luotu aikanaan. Uskoisin että se tekee koirani onnelliseksi.

TapioH

Minun mielestäni yhtään koiraa ei ole luotu näyttelyitä varten. Ymmärtääkseni se vaihe, jossa oman koiran tasoa mitataan suhteessa toisiin koiriin ja rotumääritelmiin, on aika lyhyt. Tietysti riippuu omistajan kunnianhimosta, riittääkö muotovalio Suomessa vai haetaanko niitä kirjainyhdistelmiä kansainvälisellä tasolla. Oma kiinnostukseni näyttelyihin rajoittuu satunnaisen kävijän rooliin. Koiran kustannuksella (anteeksi: koiran omistajien kustannuksella!) järjestetyt miljoonamarkkinat eivät jaksa kiinnostaa. Mutta tsemppiä vain niille, jotka jaksavat väsymättä näyttelyissä kulkea ja kestävät sen tuomaripelin, jota näyttelyt viime kädessä ovat (jos rehellisiä uskalletaan olla).

Ihan varmasti koirat on luotu rodullensa tyypillisiin tehtäviin. Lagotoilla näyttää olevan nenä vertaansa vailla oleva työkalu. Harmittaa, että näin ei-metsästävällä ihmisellä sille nenälle ei ole vakavaa käyttöä. Mutta tarvinneeko kaiken aina olla niin vakavaa? Leikitään hakemista ja löytämistä! Joskus jotakin noudetaan ja jopa luovutetaan takaisin! Vedestä nouto tosin on enimmäkseen sitä, että noutavaa koiraa noudetaan - milloin mistäkin... 

Siitä vesikoirat yleensä ja lagotto erityisesti on hyvä, että siitä on moneksi!

[Heli Herna]

Tiedä sitten mihin koirat on luotu, mutta ainakin minun koirani rakastavat työtä ja puuhaa sekä ihan omatoimisesti että onneksi myös minun kanssani. Oleellista minusta on se, miten koiran kanssa hommia hoidetaan ja miten se koulutetaan/opetetaan. Stressaantumaan saa taatusti koiran kun koiran kun oikein yrittää, mutta toisaalta koira voi myös oppia nauttimaan ihan yhtä lailla näyttelyistä, tokosta, hausta, jäljestämisestä ja ihan mistä tahansa.

Suurin palkinto minulle tehdystä työstä onkin se, että näkee kuinka koira palaa halusta päästä hommiin ja sitten tekee niitä onnellisena. Totta on kuitenkin myös se mitä Hanna kirjoitti omistajan mahdollisuudesta stressata koiraa liian suurilla vaatimuksilla. Missään asiassa koiralta ei saa vaatia sellaista mitä se ei osaa. Ja esim. hakuhommissa koira tosiaan joutuu odottamaan omaa vuoroaan tuntejakin autossa - taatusti stressaavaa, jos koiraa ei ole siihen opetettu.

Oleellista ei siis ole  mitä vaan miten.

Heli, Toto ja Miina

P.S. Marken viestin johdosta lisään vielä, että kyllä lagoton nenälle on "vakavaa" käyttöä ainakin pelastuskoirana. Mutta siitä huolimatta kaiken tekemisen treenaamisesta oikeisiin etsintöihin on oltava koiralle hauskaa. Toto kulkee etsinnöissä iloisena ja hyvin motivoituneena - sille työ on leikkiä. Ja niin sen pitää ollakin.

[Tapio Hämäläinen]

Hei

Hakuhommissa koira joutuu odottamaan autossa?

Mistä nyt kirjoitatte? Ei meillä tarvitse sienimetsään mennessä "odottamaan" autossa tuntikausia. En sellaista harrastusta koiralleni haluaisikaan antaa, missä pitää matkustaa takaluukussa tunteja.

Sen uskon kyllä kun on matkalla näyttelystä näyttelyyn, että koira joutunee olemaan jossain kulkuneuvossa ja todellakin odottaa että portit aukeaa.

Pääasia lie että koirat ovat onnellisia tehtävistään.

TapioH

[Jaana Lamppu-Blick]

Omat koirani kaivavat tryffeleitä ja etsivät sieniä. Pala varsinkin on "töissä" aina kun olemme lenkillä. Monesti metsässä rämpiminen on aika yksinäistä puuhaa ja mielestäni esim. näyttelyt ja muut harrastukset missä on hulinaa, muita koiria ja paljon ihmisiä on koiralle hyvää sosiaalistamista ja totuttelua. Mielestäni meidän koirat eivät ole kärsineet näyttelyistä sen kummemmin kuin torilla käynnistäkään. Sitä tullaan hantä heiluen sinne minne mammakin menee.
Automatkoihin olisi hyvä opettaa jo muutenkin jos aikoo koiran kanssa reissata. Miellä liikutaan paljon paikasta toiseen ja koirat ovat ihan sinut boxinsa kanssa.
Nenän ja järjen käyttö on kyllä lagotoille tosi mieluista ja tietysti kaikenlainen leikki.

-Jaana-

[Minna Porkola]

Hakutreeneissä on useita koiria, ja vain yksi kerrallaan töissä. Muut odottavat vuoroaan useimmiten autossa. Koirakko ei lähde treeneistä pois kun oma osuus on tehty vaan koiran ohjaaja toimii maalimiehenä muille koirille.

Ainakin päätellen siitä innosta, millä Totti autoon lähtee, ei tuo odottelu ole kamalaa. Vastaavastihan se joutuu yksin odottamaan meidän kotiintuloa töistä.

[Maija Mattila]

Tänään mennään kolmatta kertaa hakutreeneihin ja toisella kerralla koira jo tiesi mitä kivaa on tulossa! Koirani oli pentuna autokammoinen mutta nyt yli kaksi vuotiaana se hyppää autoon ilman ongelmia, odottaa niin kauppareissuilla kuin muillakin matkoilla kiltisti autoa tuhoamatta. Se into mikä koirasta puhkuu mihin tahansa treeneihin mennessa on silmiin pistävää, koira oikein pyytää eikö jo tehtäisi jotain!

Viime kerralla hakutreeneissä maalimies olikin töppäreen takana vähän pidemmällä kuin koira luuli ja voi sitä intoa kun se pomppi sitä hakemaan. Ehkä ei mennyt ihan kuin olisi pitänyt kun haku meni vähän ristiin pomppimiseksi, löytämisen riemu oli sitäkin suurempaa!!!

[Heli Herna]

Saattaapi olla, että asiat tuntuvat oudoilta, jos ei oikeasti tiedä, mistä puhutaan. Onneksi meillä on mm. harrastustoimikunta, joka pyrkii järjestämään lagotonomistajille mahdollisuuksia tutustua erilaisiin harrastusmuotoihin. Jokaisen, joka on kiinnostunut harrastamaan koiransa kanssa, kannattaa käydä tutustumassa harrastustoimikunnan sivuihin. Juuri nyt ei ole  mitään järjestettyä aktiviteettia ihan lähiaikoina tulossa, mutta sivuilta löytyy niiden ihmisten yhteyestiedot,jotka ovat lupautuneet kertomaan harrastamistaan asioista kyselijöille.

Pääkaupunkiseudulla on helppo päästä katsomaan hakuporukan treenejä ihan livenä. Yhteys minuun niin asia hoituu.

Näyttelytoimikunnan kautta varmasti saa halutessaan lisätietoja näyttelyistä.

Yst.terv. Heli, Toto ja Miina

[Kiia Montonen]

Koira on töissä ja sitten koiran pitää saada levätä rauhassa välillä. Eili boksissa lepääminen välillä on vain hyväksi. Tämän olen huomannut kun 3 koiran kanssa olen yksin käynyt tryffelöimässä. Otan vain yhden koiran kerralla koska A)en kerkeä kaikkien perään, B)koirat hermostuvat toisilleen ja säntäävät ihan mihin vain. C)työskentely on paljon puhtaampaa ja tarkempaa kun pidän yhden kerrallaan. D) koira ei jaksa tuntitolkulla tehdä tarkkaa työtä.

Koira on sitten koira, eikä ihminen. Eläimet hakevat itselleen ruokaa (meillä nykyään harrstaminen ihmisen kanssa, kun ruokaa ei tarvitse enää metsästää) ja sitten koira lepää rauhassa. Koirat on mukana autossa tuntitolkulla ja ovat siitä onnellisia kun lauma on kasassa.

Kiia

[Hannele Törmänen]

Kyllähän koirilla on erilainen luonne kullakin. Meillä Pipsaa olen käyttänyt aika monta kertaa näyttelyssä, kun se on mielestäni niin nätti. Mutta se ei pidä ollenkaan näyttelyistä, ei tippaakaan. Autossa olo on hauskaa mutta siellä näyttelypaikalla on tylsää ja kurjaa. Koira ei ole koskaan parhaimmillaan niissä. Taas jossain rannalla, metsässä tai vaikka agililityradalla on nastaa ja koira kiitää iloissaan. Näillä näkymin jätämme Pipsan kanssa näyttelyt pitkäksi aikaa väliin ja teemme muita asioita.

Osa koiristamme selvästi pitää näyttelyistä. Naama on hymyssä ja häntä huiskaa kun mainitseekaan sanan näyttely. Ja kehässä marssitaan rinta rottingilla, niin ei se kovin vastenmielistä voi olla.

Koska kasvatan lagottoja, on tärkeää saada muutama näyttelyarvostelu jokaisesta jalostuskoirasta. Ja on aina mukavaa,jos kasvatin omistajakin uskaltautuu jonkin kerran mukaan,saa ulkopuolista arviota miten on ulkomuodon osalta onnistunut kasvatuksessa. Jos näyttelyissä käyminen on stressaavaa ja ikävää sekä omistajan että koiran mielestä, niin mikään pakko siitä ei saisi tulla. On paljon muuta kivaa mitä voi tehdä yhdessä. Varmasti löytyy jokaiselle jokin juttu, mikä on antoisaa sekä omistajan että koiran mielestä.

[Tarja Työläjärvi]

Mielestäni on tosi turhaa harrastusten vastakkainasettelu. Eri ihmiset ja eri koirat tykkäävät eri asioista. Jos koiraa ei ole ikinä opetettu etsimään sieniä, osaako se kaivata sitä? Jos menee näyttelykehän/tokokentän/agikentän tai minkä muun tahansa harrastuspaikan laidalle, huomaa kyllä, että on valtavan onnellisia ja innokkaita koiria, ehkei kaikki, mutta monet. Kyllä on paljon koiria, lagottojakin, joille näyttelyissä käyminen on valtavan kivaa, jotka selvästi nauttivat kehän ympäri juoksemisesta ja esiintymisestä. Lajissa kuin lajissa on ihmisiä, jotka silloin tällöin unohtavat koiran edun. Mutta eihän esim. näyttelyissä voi käydä tai ainakaan pärjätä aran/pelokkaan/aggressiivisen koiran kanssa

Meillä ainakin lagotto pitää matkustelusta, aina olisi lähdössä autoilemaan ja bussilla ajelemaan. Luulen, että ennen kaikkea siksi, että se tietää autolla ja bussilla pääsevänsä aina johonkin kivaan paikkaan jossa touhutaan jotain ja tulee namia. Häkki on myös oma pesä, jossa koirani on turvallisuussyistäkin esim. automatkoilla ja myös näyttelyissä tykkää olla häkissään. Minun koirani ainakin rakastaa kaikkea, minne se pääsee mukaan. Näyttelyissä se tapaa koira- ja ihmistuttuja ja saa leikkiäkin, näyttelyissä jaetaan eväät (eli koirani kanssa jaamme evässämpylän, mitä kotona ei tehdä), näyttelyissä vähän juoksennellaan ja seisotaan ja taas namitellaan, näyttelyissä ollaan rapsuteltavana jne.

[Anne Kupiainen]

Tosiaan... katsellaan avoimin mielin toistemme "harrastuksia". Jokainen laji niin harrastus, kilpa, kuin työ mielessä on minusta yhtä tärkeä, kun se tehdään koiran ehdoilla. Me ainakin ollaan valmiita kokeilemaan kaiken laisia mahdollisuuksia mitä eteen tulee 

Ja kyllähän ne koirat jotka (myös omani) käy näyttelyissä tekee paljon muutakin. Eihän niitä näyttelyitäkään kuitenkaan ihan joka päivä ole 

[Johanna Heiskanen]

Moi Tapio ja muut!
mekin juostaan metsissä sienessä ja tryffeleiden perässä. Välillä kävellään metsään ja työskennellään siellä, kävellään vielä takaisinkin.

Joskus on kiva käydä tsekkailemassa uusia metsiä ja silloin pakkaudutaan autoon ystäväni Jaanan ja hänen koiriensa kanssa. Parhaimmillaan on 6 koiraa autossa. Boxeja on takana 2 ja toisessa Hertta ja Ciro, toisessa Siiri ja Ässä. Pala ja Pata matkustavat sylissä/jaloissa. Kaikki hyppäävät autoon innosta soikeina.

Koirat kuulevat Jaanan äänen kännyn läpi, kun hän soittaa minulle ja sanoo, että just lähdettiin... Silloin alkaa mieletön vinkuna ja riekkuminen - jippii, autoon ja töihin kavereiden kanssa! Meillä nämä kuusi työskentelevät hienosti laumana!

Näyttelyissä pyöritään harvakseltaan, mutta koirista sekin on kivaa. Ne kun eivät pelkää mitään. Kaikki, mihin mennään yhdessä tekemään jotain, on KIVAA!!!

En siis näe näyttelyissä juoksemista lagotolle mitenkään epäsopivana. Ok, jos se ei omistajaa kiinnosta, niin sitten ei.Vaan olisihan se toivottavaa, että jokainen koira pyörähtäisi jonkun kerran kehässäkin, ei se niin iso vaiva ole. Ennemminkin epäilyttää, että koirassa on jotain "vikaa", jos sen kanssa ei voi näyttelyyn mennä. Tänä vikana ajattelen lähinnä arkuutta. Toki jos on älytön alapurenta (meidän muuten nätin Hertan näyttelyuran este), on koiraa turha kehissä pyörittää...

Hei, jokainen taaplaa tyylillään. Käy kehän laidalla moikkaamassa ilman koiraa, jos haluat nähdä olosuhteita, joissa koirat näyttelyissä ovat. Meidän murret ainakin on ihan onnellisia sekä metsässä että näyttelyissä!!

Ihanaa, sienikausi lähestyy!! Meiltä löytyi lämpimästä paikasta herkkusieniä (huom, ei tatteja), joten kohta voi odottaa kantarellejäkin - jippii!