seuraava »

[Anne Kupiainen]

Erilaisia vinkkejä kaivattaisiin miten saisi opetettua noutokapulan pitämisen.

Juu, kantelee kyllä vastaavan paksuisia keppejä, mutta yhtään ei tunnu kiinnostavan ottaa noutokapulaa suuhun.

[Julia Åivo]

moi!

Me aloitettiin harjoittelu tunnarikapulalla, eli 2x2cm paksuisella, 10cm pitkällä palikalla. Kapula tiputetaan maahan, ja heti kun koira nappaa sen ylös, palkka heitetään maahan. Näin koira saa palkan pitämisestä, ei irroittamisesta. Vähitellen vaaditaan pidempää pitoaikaa, pari sekuntia lisäystä kerrallaan. Siitä siirrytään pitämiseen sivulla. Kapulan vauhdikas tuominen opetellaan sitten erikseen. Jos koira ei halua ollenkaan nostaa kapulaa, kannattaa herättää kiinnostusta kapulaan heittelemällä kapulaa ilmaan, vetämällä sitä maata pitkin ja leikkimällä sillä itse. Aluksi vaikka niin, ettei kapulaa anna ollenkaan koiralle, vaan laittaa sen leikkimisen jälkeen piiloon. Vähitellen se alkaa kyllä kiinnostaa. harjoitella voi vaikka kotiin tullessa, kun koira on innoissaan. Lucalla aiknakin täytyy olla aina tervehtiessä joku lelu suussa, ja olen kuullut että muilla lagotoilla on samanlaisia tapoja.. Silloinhan sitäkin voi käyttää hyödyksi.

[Anne Kupiainen]

Kiitti, pitääpä kokeilla noin   

[Tarja Työläjärvi]

Meillä opeteltiin noudon alkeita ja juurikin kapulan kiinnostavuutta ja pitämistä naksuttimen avulla. Kapula pysyi tosi positiivisena ja koira sai itse ruveta tarjoamaan esim. kapulan nostamista jne. Meillä on siis naksutinkoulutus ollut käytössä muutenkin ihan Neeran pentuajoista lähtien.

[Terhi Heikkinen]

Me aloitettiin ihan puukepeillä, joita löytyy lenkkipoluilta. Aluksi nostin kepin käteeni ja houkuttelin ottamaan siitä kiinni ja kun koira otti, niin heti tosi innostunut äänikehu ja palkka. Naksu voisi olla hyvä, koska silloin palkka ajoittuu oikealle hetkelle. Meillä ei olla naksuteltu, mutta ihan hyvin koira ymmärtää kun ääni tulee ennen palkkaa, sehän idea naksussakin on. Otettiin aina kolme toistoa herjoituskerralla, joita oli kolme päivässä. Sitten kun Sera osasi ottaa kepistä kiinni, liitettiin siihen käskysana "Ota!" ja jatkettiin niin. Seuraava askel oli pitäminen, eli keston lisäys, ja sitten se suussa istuminen (palauttaminen ohjaajan eteen). Sitten luovutus ja vasta viimeisenä maasta nostaminen.

Itse en välttämättä lähtisi opettamaan toko-noutoa saalisvietin avulla, koska se voi kostautua korkeammissa luokissa tunnarikapuloiden kimppuun hyökkäämisenä ja noutokapulan pureskeluna ja sen kimppuun sukeltamisena. Muissa liikkeissä käytän saalisviettiä hyvinkin paljon, mutta noudoissa en uskalla. 

[Johanna Lammi]

Minkähän kokoinen/painoinen noutokapula kannattaisi hankkia?
Niitäkin taitaa olla aika monen kokoisia.
Vois niitä noutoja alkaa harjotteleen ihan oikeen kapulan kanssa

[Jenni Heikkinen]

Agon kanssa ollaan treenattu 150g kapulalla, joka on ollut meille hyvä.

[Terhi Heikkinen]

Meillä käytetään 750 gramman puukapulaa ja sitten harjoitellaan jo metallisellakin, joka on paljon kevyempi. Noin painava kapula meillä on siksi, että Seralla on taipumusta pureskella pieniä noutoesineitä, ja tarkoitus on opettaa se pitämään kapulaa lujalla ja pitävällä otteella. Ideaali olisi, että koiralle ei olisi painolla väliä, vaan se noutaa sen mitä pyydetään. 

[Ida Danielsson]

Meiltä löytyy kolme erikokoista kapulaa: 150g, 250g ja 400g. Treenataan noilla kaikilla, mutta kisoissa ollaan käytetty tuota 150 grammasta. Senna noutaa kyllä kaiken mikä käsketään, myös kaverin 650 grammasen kapulan. Eikä se oikeastaan ole se paino mikä vaikeuksia tuottaa, vaan se koko. Ainakin tuo 650g on jo kooltaan sen verran suuri, että se ei oikein ole enää Sennan suuhun sopiva (lapojen väli sen verran suuri).

Meillä oli ennen myös metallikapula, kunnes onnistuin hajottamaan sen, pitäisi siis ostaa uusi. Tietäisikö muuten joku, mistä saisi metallikapulan suht halvalla? Katselin nimittäin joskus mustissa&mirrissä metallikapuloita ja hinnat olivat aikas korkeat. Ja minkä kokoista metallikapulaa olette lagotoillanne käyttäneet? Meillä on ollut tietääkseni se pienin, mutta olisikohan keskikokoinen parempi?

Ohjatunnoudon kapulat täytyisi myös hankkia... Mutta minkä kokoiset?

[Marina Aleksejev]

Iidan kanssa suosin keskikokoista metallikapulaa, mutta treeneissä käytetään kyllä välillä myös sekä pientä että isoa. Iso ei mielestäni istu oikein hyvin Iidan suuhun ja pienessä on taas se vika, että näkyy huonoiten ja hiekkakentällä koira tuppaa saamaan kapulaa maasta ottaessa myös hiekkaa suuhunsa. Meidän nykyinen yleisimmin käytössä oleva metallikapula on ostettu Janita Leinoselta, ja se on kestänyt jo ainakin kiitettävät 1,5 vuotta. Hintaa en muista, mutta tiedot kyllä löytyy Janitan sivuilta.

Ohjatussa olen käyttänyt koko ajan isoja kapuloita. Pieniä en edes harkitsisi ja keskikokoisissa on se onglema, että kisojen järjestäjiltä ne puuttuvat yllättävän usein, vaikka kaikkia kokoja pitäisikin olla tarjolla.

 

[Mari Hiltunen]

Moi,
Tämä voi nyt olla toistoa mutta meillä on minusta vähän erilainen onkelma kun tuossa aikaisemmin. Eli pitämisestä on todella kysymys. Banjo noutaa käskystä, tuo kapulan ja pudottaa sen maahan tai käsiin jos kädet on vastaanottamassa. Kun annan uuden käskyn se nostaa ja viskaa kapulan mulle, ei siis pidä.

Jos yritän antaa istu käskyä tai sivulle ja "toivon" että kapula pysyisi suussa - ei onnistu. Kapula tippuu maahan ja Banjo istuu menee sivulle ja käy vaikka maate ja saattaa viskoa kapulaa. Sen ilmeestä näkee että se ei ymmärrä mitä minä haluan sen tekevän.

Kouluttajamme Riitta (Jantunen-Korri) neuvoi tekemään ns. puoliympyrän eli peräännyn ja toivon että se kantaisi kapulaa pidemmälle. Tämäkään ei toimi, ainakaan vielä. Riitan treenit taas tulossa mutta ajattelin kysäistä teiltä vinkkejä 

Eli ongelma ei ole noutamisessa, kapulan tuomisessa vaan sen pitämisessä ja AVO-noudon loppuosassa.

Terkuin Mari ja Banjo

[Niina Auvinen]

Moikka!
Vuosia sitten opetin koirani noutamaan kapulan "pitkän kaavan mukaan",
eli:
ensin sisällä ruoka-aikaan ruokakipon kanssa niin että pistin kapulan koiran suuhun, käsky "nouda", heti kapula pois suusta omaan käteen ja päivän sapuska palkaksi.
Tämän toistoa useamman viikon ajan, joka kerta ruoka-aikaan.
Alkuun koirani (mustis) oli sitä mieltä, että hyi hel...., onko pakko ottaa tuo mötikkä suuhun, mutta pikkuhiljaa rupesi pojan suu jo aukeamaan.
Ake siis istui minun edessä, kun sen kapulan sille annoin.

Seuraavassa vaiheessa otin etäisyyttä koiraan, nouda käskyllä kapula istuvalle koiralle ja itse pakitin ehkä noin metrin verran ja palasin koiran luokse, käsky irti ja ruokakuppi palkaksi. Tätä jatkui myös useamman viikon.

Pikkuhiljaa pidensin omaa matkaa, saman kaavion mukaan.
Koira siis edelleen istuu omalla paikallaan kapula suussa, minä liikuin.

Seuraava vaihe oli se kun kapulaa pitävä koira on minusta noin metrin päässä ja kutsun sen luokse nouda käskyllä, palkaksi päivän sapuska ja tätä jatkui taas monta päivää.
Pikkuhiljaa pidensin omaa matkaa. Tässä vaiheessa en heittänyt kapulaa, vaan annoin sen istuvalle koiralle.

Viimein tuli se päivä että otin koiran sivulle ja heitin kapulan lattialle, ihan siihen meidän jalkoihin, sanoin koiralle nouda ja niinhän se Ake otti kapulan suuhun ja kävi istumaan kapula suussa minun eteen, irti käsky ja ruoka palkaksi.
Vähitellen heittomatka piteni(edelleen sisätiloissa).

Ulkona aloitimme vainkapulan pitämisellä, jostaa edettiin heittovaiheeseen (omalla pihalla) ja hyvin sujui.

Ensimmäisen kerran kun heitin kapulan treenikentällä ja Ake nouti ja piti kapulan upeasti suussa, olin riemuissani!

Noh, tulipas pitkä ja sekava teksti, ylläoleva toimi meillä, vaati aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta palkitsi lopussa

[Julia Åivo]

Hei!

Itse lähtisin myös harjoittelemaan pelkkää pitämistä, rinnalla voi tietysti ottaa myös tuomisharjoituksia. Vaadi aluksi vain sekunnin pito, kehu koiraa kun kapula on suussa. Makupalan voi heittää maahan, ja heitto siis silloin kun kapula on vielä suussa, eikä silloin kun koira on jo pudottamassa kapulaa. Pidennä pitoaikaa vaikka sekunti kerrallaan, jos koira tiputtaa aikaisemmin, namia ei tule. Itse olen antanut koiran ottaa kapulan maasta, enkä laittanut sitä suuhun. Ja yleensä parhaiten harjoittelu onnistuu juuri kotiintultua, kun koira on innoissaan vastassa. Itse treenaan nyt pikku manssin kanssa näin, tuomista ja pitämistä erikseen. Pitämisessä ollaan päästy jo huimaan 4s aikaan.. Eli hiljaa hyvä tulee Suunnitelmissa oli, että koira olisi kisavalmis jo alle vuoden ikäisenä niin kuin Luca, mutta eipä aivan olla siinä aikataulussa.. Näköjään toisen koiran kanssa ei vaan ehdi niin paljon kuin ensimäisen..

[Hanna Salovuori]

Onko teillä kiire johonkin kun täytyisi olla kisavalmis jo alle vuoden ikäisenä?  Tarkoittaako kisavalmis alokasluokkaa vai kaikkia?

[Julia Åivo]

Lucan kanssa suoritettiin ALO 11 kk iässä, joten ajattelin että tokihan nyt toinen koira koulutetaan samassa ajassa  Manssi vaan on luonteeltaan vähän erilainen kuin lagotto, joten aikataulut on meillä nyt laitettu uusiksi Lucan kanssa olisi kyllä kiire päästä EVL:ään kilpailemaan, että saisin sen tokoelääkkeelle mahdollisimman pian