seuraava »

[Terhi Heikkinen]

Nyt alkoi oikea intiaanikesä ja lämpötila on päivällä varjossakin yli 20 astetta. Käytiin eilen illalla koirien kanssa iltalenkillä kahdeksan jälkeen ja annoin niiden juosta vapaana. Kotiin tullessa Sera läähätti poikkeuksellisen voimakkaasti ja tarjosin sille heti vettä. Puolen tunnin kuluttua se alkoi nuolla lattiaa sekä tassujaan. Aloin etsiä netistä päivystävän lääkärin numeroa, eikä toimivaa numeroa meinannut löytyä mistään. Oireet pahenivat, Sera yritti oksentaa, mutta mitään ei tullut. Sitten alkoi nieleskely, jolloin se vietiin viileään suihkuun ja sain myös lääkärin kiinni. Siitä 45 minuutin kuluttua olimme märkään pyyhkeeseen kiedotun koiran kanssa lääkärissä ja ensiapuna se sai nestettä ja kortisonia suoraan suoneen. Mitattiin ruumiinlämpö, se oli normaali 38,9.
Nieleskely jatkui ja lääkäri arveli sen johtuvan lämpöhalvauksen mukanaan tuomasta nielun turvotuksesta. Myös kaulan imusolmukkeet olivat selvästi reagoineet tapahtumaan. Toinen epäily oli ampiaisen pistos nieluun, mutta lämpöhalvausteoriaa tuki myös suolistoon kertynyt kaasu. Joka tapauksessa hoito olisi ollut sama, joten sinällään ei ollut tarvetta tutkia syytä enempää.
Pääsimme nesteytyksen jälkeen kotiin ja yö sujui rauhallisesti, oireet helpottivat nopeasti kortisonin saamisen jälkeen. Nyt vain tarkkaillaan tilannetta. Mikäli kakominen alkaa uudelleen lääkkeen vaikutuksen kadottua (max 24 h antamisesta) niin lähdetään takaisin päivystävälle tähystämään nielua. Eilen ei voitu rauhoittaa, koska lämpöhalvauksen jälkeen se olisi ollut hengenvaarallista.
Kennelliiton antidopingmääräykset estävät nyt 28 päivän ajan kaiken kilpailutoiminnan, joten TK1:n sekä valionarvon metsästys saa odottaa. Onneksi koira voi nyt aika hyvin ja saimme nopean helpotuksen tilanteeseen.

Muistutuksena kaikille koirallisille kesänviettäjille:

-pitäkää eläinlääkärin ja päivystävän lääkärin numerot matkapuhelimessa ajan tasalla ja puhelin toimintavalmiina, myös vieraalle paikkakunnalle lähtiessä sekä lenkkeillessä
-kuumalla ilmalla ei saa antaa koiran juosta itseään läkähdyksiin, vältettävä suoraa auringonpaistetta
-koiran voi viedä lenkillä uimaan, se viilentää ruumiinlämpöä
-jos auringossa on välttämätöntä olla, kannattaa koira kietoa märkään pyyhkeeseen tai erityisesti siihen käyttöön tarkoitettuun viilentävään froteemantteliin.
-koiraa ei saa koskaan aurinkoisena päivänä jättää yksin autoon edes 10 minuutiksi, lämpötila nousee nopeasti jopa 50 asteeseen. Farmariauton takakontti ei viilene vauhdissa ikkunoita auki pitämällä läheskään samaa tahtia kuin kuljettajan paikka joten sinne täytyisi laittaa oma lämpömittari.
-kyypakkausta voi pitää mukanaan, mutta sen tehoon ei saa koskaan luottaa vaan purematapauksissa koira on vietävä aina lääkäriin.
-eläinlääkärikuluvakuutukset kannattaa kilpailuttaa ja vertailla niiden ominaisuuksia; hyvä vakuutus voi maksaa itsensä nopeasti takaisin

Jos teillä tulee mieleen hyviä kesäneuvoja, niin kertokaa toki! Aina ei nääs tule mietittyä ihan kaikkea. 

[Hanne Rantala]

Tämä kurja vaaratilanne sattui siskon espanjanvesikoiralle reilu viikko sitten. Olivat olleet lenkillä hiekkaisella kävelytiellä kaupungissa. Keskellä tietä oli lojunut mukavan kokoinen keppi, jota koira oli mennyt hakemaan. Keppi oli hyökännyt kimppuun ja se olikin kyy! Ei kun suorinta tietä ell-päivystykseen, koira siellä nesteytykseen ja kipulääkettä. Kyy oli päässyt tikkaamaan kaulaan ja kirsun viereen. Koira oli vielä lyhyessä kesäturkissa, joten ei ollut edes turkkia suojana  .

Onni onnettomuudessa, tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä ja jälkitarkastus osoitti, että ei ollut tullut pysyviä munuaisvaurioita. Eläinlääkäri oli sanonut, että kyytablettia ei kannata antaa, koska kyyn myrkky rasittaa koiran munuaisia muutenkin niin paljon. Kyytabletti voi vaan pahentaa tilannetta ja rasittaa koiran munuaisia entistä enemmän. Kyytabletti kannattaa kuulemma antaa vaan siinä tapauksessa, että koiran hengitystiet ovat vaarassa mennä tukkoon pureman johdosta. 

Niin piti vielä kysäistä, että onko muilla kokemuksia tästä kyytabletti-asiasta? Siitä liikkuu kait hiukan ristiriitaista tietoa, että annetaanko vai ei. Me täällä San Diegossa vältellään vaan kalkkarokäärmeitä... Onneksi ei ole näkynyt!   

[Julia Åivo]

Hei!

Glukokortikoidien eli "kortisonin" tehoa käärmeenpuremassa ei ole osoitettu, eli luultavasti niillä ei ole vaikutusta toipumiseen. Tämän takia kyypakkausta ei enää suositella käytettäväksi kyynpuremassa. Nesteytys on tärkein hoito. Toisaalta ihnmisille annetaan edelleen kyyn puremassa "kortisonia" suonensisäisesti, mutta tämän hyödystä ei siis ole varmaa tietoa.
Kortisoni ei kerta-annoksena mitenkään vahingoita munuaisia. Eli kyypakkauksen lääkkeiden antamisesta koiralle ei sinänsä ole mitään haittaa, muttei paljon hyötyäkään.. Tärkeintä on siis saada koira mahdollisimman pian suonensisäiseen nesteytykseen.


-Julia

[Kiia Montonen]

Moi,

Kyypakkaus >kortisoni> on hyväksi jos koira on allerginen kyynmyrkylle niin että nielu turpoaa. Mutta kortisoni alkaa vaikuttaa vasta 30 minuutin päästä.
Me metsämörrit olemme jo kerenneet tänävuonna tutustua kyynpuremaan monta kertaa...Lala 3 kertaa ja Viivi kerran.
Kyytabbletti kaiken varalta, koska olemme melko suurella todennäköisyydellä metsässä ja monen tunnin matka edessä eläinlääkärille. Nykyään kumpikaan koira ei saa muuta kuin 2 punaistä täppää kyyn puremasta, ei yhtään turvostusta tai sinisyyttä ihoon...
Puhelinkonsultaatio eläinlääkärin kanssa on viime aikoina johtanut seuraavaan hoitoon: kortisooni ihan vain turpoamisen varalta, 0,5 litraa vettä kerran tunnissa X 4 (tämä on haasteellista, mutta onnistuu jos sattuu mökiltä/repusta löytymään tonnikalaa. Laitan ihan vähän tonnikalanlientä veteen ja koira juo KAIKEN.

Nykyään vyölaukku on aika täynnä kaikenlaista tavaraa kun vaeltelemme suomen vaarallisissa metsissä

Kiia

[Julia Åivo]

Hei!

Antaisin ehkä itsekin varmuuden vuoksi kyytabletit, jos niitä olisi käsillä, mutta en ole pakkausta varta vasten ostanut. Allergista reaktiota kortisoni toki lievittää, mutta ei riittävän nopeasti, jos nielu turpoaa umpeen ja verenpaine romahtaa. Silloin auttaa vain adrenaliini, ja sitä harvemmin on mukana.. Itse olen vähän liiankin varovainen noitten käärmeitten suhteen, en oikein uskaltaisi lenkittää koiria missään irti näin kesäisin

-Julia

[Sinikka Niinikorpi]

Jos kyy on purrut koiraa, koira pitäisi ehdottomasti viedä eläinlääkärille ja mielellään vielä niin, ettei koira itse kävele, koska myrkky leviää jos koira liikkuu.

Kysyin lääkäriltä, miksi nykyään vähätellään kyypakkauksen antamista. Vastaukseksi sain: Yksi syy on, että ihmisillä ei saisi olla sellaista käsitystä, että kyypakkaus pelkästään auttaisi. Aina on syytä kääntyä lääkärin puoleen. Kyypakkauksesta ei ole hyötyä muussa tapauksessa kuin, jos koiralle tulee allerginen reaktio, mikä voi tukkia hengityksen.

Kasvatinomistajani Katin edellinen englanninspringeri kuoli omituisten oireiden ja pitkän sairastelun jälkeen ja lääkäri oli myöhemmin todennut, että kysykyksessä oli ilmeisesti kyynpureman aiheuttamat ongelmat.

Tiedän, että useampi koira on taistellut elämästä ja kuolemasta tiputuksessa kyynpureman jälkeen.

Kannattaa aina suhtautua vakavasti niin koiran kuin ihmisenkin kyynpuremaan.

t. Sinikka

[Marke Myyrä]

Minä olen niin neuroottinen käärmeiden pelkääjä, etten uskalla viedä Retua kesällä metsään ollenkaan. Se on just sellainen keppihullu, että luulisin sen säntäävän kaappaamaan kiinnostavan näköistä kiemurakeppiä välittömästi kun sellaisen näkee. Marjametsissä olen itse kyitä kohdannut ja puremilta välttynyt, kun itedän, miten käärme kohdataan. Koira ei - valitettavasti... 

[Kiia Montonen]

Meidän koirat ovat joutuneet käärmeen puremaksi vahingossa, juosseet piileskelevän kyyn yli, jolloin kyy puolustatuu puremalla. Jos tiellä tai pihalla on ollut kyy, niin molemmat koirat ilmiselvästi osaavat sitä varoa vaistomaisesti ja haukkuvat kimeästi ja kiertävät kyyn kaukaa.
Viivi on allerginen ampiaisen pistokselle ja pelkään sitä enemmän kun kyyn puremaa. Viivi on ollut tajuttomana useamman tunnin eläinlääkäriasemalla, ja kaikkea pörräävää Viivi vielä tänäkin päivänä väistää ja mieluiten vaihtaa paikkaa jos pörriäinen on lähellä.

PS...lääkelaukussa on kortisonia ja adrenaliinia ihan varmuuden vuoksi

Kiia

[Pirkko Riekki]

Viivi on allerginen ampiaisen pistokselle ja pelkään sitä enemmän kun kyyn puremaa. Viivi on ollut tajuttomana useamman tunnin eläinlääkäriasemalla, ja kaikkea pörräävää Viivi vielä tänäkin päivänä väistää ja mieluiten vaihtaa paikkaa jos pörriäinen on lähellä.

Jotensakin näihin aikoihin viime vuonna meillä kävi niin, että Nucca juoksi metsässä ja kuului kiljahdus, ja minä otin koiran luokseni ja kytkin sen. Tein pikatarkastuksen Nucalle ja mitään ei näkynyt, mutta ajattelin silti, että käärme olisi purrut. Kotiin oli matkaa korkeintaan 100 m. Ennen kuin olimme kotiovella, niin Nucalla meni jalat alta, kieli roikkui "maahan saakka" ja kuola valui. Äkkiä sisälle ja soittamaan eläinlääkäriin ja antamaan kyytablettia. Samalla tein uudelleen takapäähän tarkistusta (sillä näin, että takapäähän koski). Mitään turvotuksia ei löytynyt (käärmeenpurema-alue kuulemma turpoaa ja on todella kipeä), mutta löysin aivan valtavan ison ampiaisen roikkumasta Nucassa (ikinä en ole nähnyt niin isoa ampiaista). Kun ampiainen poistettiin, niin selkeästi Nucca rauhoittui. Jäimme kotiin tarkkailemaan tilannetta, sillä ell kertoi kyytabletin helpottavan ampiaisen pistoissa tilannetta ja mikäli koira ei mene tajuttomaksi / huonompaan suuntaan, niin voin tarkkailla kotona koiran vointia. 

Ei mennyt kovin pitkää aikaa, niin Nucan vointi parani ja kohta se oli entisellään. Mutta kyllä säikäytti, luulin jo, että se kuolee ennen kuin ehdimme edes kotiin.

Meillä on nyt tilanne sama kuin Viivillä eli takapään kohdalla suriset öttiäiset on kauhistus (taitaa olla niitä ainoita asioita, joita Nucca oikeasti pelkää). En kyllä ihmettele, sillä kipu on myös ampiaisen pistossa valtava. Ja jos Nucca juoksi vielä maa-ampiaispesään, niin kuinka moni sitä ehti pistää...

Mistähän se johtuu, että kun on hätä, niin sitä pysyy itse kumman rauhallisena vaikka voisin kuvitella itsestäni, että olisin ollut "hysteerinen".

-pirkko ja zähköjänis-

[Kiia Montonen]

Täytyy vielä lisätä, jotta ei synny väärinkäsitystä
Suosittelen kyllä kaikille eläinlääkärile menoa kun koiraa pistää myrkyllinen otus! Itse emme aina sinne olosuhteisiin nähden päästä/kerkiä ajoissa, jotenka meillä on apteekki mukana. Olen koulutukseltani sairaankuljettaja, jotenka koiralle tipanlaitto ja shokkioireiden hoito on tuttua.

Kiia

[Pirkko Riekki]

Hyvä tarkennus Kiia!

[Marke Myyrä]

Ilmaantui uusi vaaratilanne, joka saattaa tietysti tapahtua muulloinkin kuin kesällä. Meidän kohdallamme se liittyy kesään, joten siksi tungen sen tähän ketjuun. Vaaratilanteen voisi otsikoida: Rotanmyrkky!

Harvoin kutsutaan kylään, jonne koira oikein toivotetaan tervetulleeksi. "Meillä on entisen koiran jäljiltä jopa koiratarha. Kyllä Retu voi tulla. Pikku kultanen, totta kai." Siispä mentiin mökkikylään. Mökki on käytössä vain kesäaikaan, joten taloon pesiytyneistä hiiristä ja rotista on päästävä eroon. Vanha täti teki (tekee) kuten kai useimmat: rotanmyrkkyä oli avonaisissa astioissa keittiön pöydän alla, eteisen nurkassa ja makuukamarin komerossa.

Lagottoihmisinä tiedätte, että koiruus on uteliaan kuononsa kanssa joka paikassa. Täti oli laittanut tuoleja myrkkyastioiden eteen esteeksi, mutta mahtaa tuoli estää lagoton matkaa! Ehkä hidastaa. Kauan ei ehditty talossa olla, kun täti parkui keittiössä: "Retu, pois sieltä! Ei sinne!" Ja missäpä oli Retu? Kuono upoksissa rotanmyrkyssä ("Rotanmyrkky 342 tms."). 

Olin itse tilanteessa aivan tööt, ja kuten aina, toimin varmaan juuri niin kuin ei olisi pitänyt: juotin koiralle piimää. Emme olleet varmoja, saiko se myrkkyä mahaansa vai nuuhkiko vain. Partakarvat pesin myrkystä. Olimme jossakin Hankasalmen "huitsinnevadan syänmaan takahikiässä", eikä aavistustakaan, missä ell-päivystys olisi ollut. Kaikesta päätellen selvisimme säikähdyksellä (vieläkin ködet ristissä - tosin!), koska koira ei ole oireillut. Se ollut aivan entisenlaisensa oma itsensä: villi ja vapaasti pitkin kyläpaikan seiniä! (Näin eritoten, koska täti katsoi asiakseen hemmotella "kultaa" ja antoi sen riehua mielin määrin ynnä syötti sille kaikkea piparkakuista voipaakkuihin, ja mitä lieneekään, kun silmä vältti koiran seuratessa tätiä keittiön komeroille kuin hai laivaa!)

Minä valvoin yön ja seurasin koiran jokaista liikettä (odotin kouristuksia) ja kuuntelin hengitystä... Pelkäsin vihreää oksennusvaahtoa ja/tai veristä ripulia. Ei mitään.

Vastaisuuden varalle: mikä on oikea tapa reagoida, jos epäileekin koiran syöneen rotanmyrkkyä? Paketin kyljessä oli vastamyrkkynä mainittu K1-vitamiini. Mistä sitä saa? Kun Retu ei nyt oireile, onko mahdollista, että se olisi saanut myrkkyä pienen määrän, jonka vaikutus näkyisi esim. suolistosairautena (miten muuten?) myöhemmin? Vai voinko nukkua yöni ihan rauhassa, kun tapauksesta on kulunut yli vuorokausi ja koira sen kun elää edelleen?

Anteeksi tämä pitkä vuodatus, mutta olen vieläkin poissa tolaltani... Tämä auttoi minua. Vastauksenne varmaan koiraakin!

"Rentouttavalta" mökkilomalta hermot kireinä palannut
Marke

[Virpi Vuoksiala-Torssonen]

Kurjuus... Meille sattui vähän vastaavaa parisen vuotta sitten, mutta omalla mökillä.

Eli Cassu söi tuntemattoman määrän hiiribaari-ainetta ja syöttipaloja. Suurimman osan sain kaivettua suusta ja kurkusta pois.
Mutta kuinka kauhuissaan olinkaan... Ekana tuli mieleen että hiilitabletteja ja niitähän sitten annoin, vaikkei niistä ehkä apua ollutkaan.

Sitten soitto päiv. eläinlääkärille joka kehoitti heti oksennuttamaan (vedestä ja suolasta tehtävä pallero joka työnnetään koiran kurkkuun ja lähes varmasti oksentaa jonkin ajan kuluttua) ja hakemaan apteekista K-vitamiinia (Konakion, saa ilman reseptiä ja ehkäisee verenvuotoa). Seuraamaan koiran vointia, ulosteita ja ikeniä/suuta.(Myrkky aiheuttaa verenvuotoa). Jos jotain oireita, eläinlääkärin pakeille.

Koska oli sunnuntai-ilta ei apteekin oven kahvassa roikkuminen auttanut, joten takaisin mökille ja koira valvovan silmän alle.

Yö oli pitkä ja ajatuksissa jos jonkinlaista... 

Kunnes aamu valkeni ja koira ihan ennallaan. Kuitenkin hain sen Konakion kuurin viikoksi, kun siitä ei mitään haittaakaan ollut.

Onneksi selvittiin säikähdyksellä.
Nykyisin mökillä on käytössä perinteiset hiirenloukut.

Terv. Virpi

[Marke Myyrä]

Kiitos, Virpi, "vertaistuestasi"! Nyt, kun melkein kaksi vuorokautta on myrkyn maistelusta (tai ehkä vain haistelusta) kulunut, Retu näyttää voivan ihan hyvin. Tarkistin sen ikenet ja suun limakalvot, ja nekin näyttävät olevan terveet. Ulosteessa en ole nähnyt verta koko aikana. Ehkä jätän senkin Konakionin antamatta, kun kaikki näyttää olevan ok. Huhhuh kuitenkin. Jospa siitä säikäyksellä selvittiin. Nyt on ainakin helpottunut olo, kun koira näyttää olevan kunnossa.