seuraava »

[Maija Mattila]

Eipä siitä koosta aina rokoteta, Raisiossa komean Ransun isäntä veikkaili että koira on n.52cm korkea, tarkkaa hän ei tainnut tietää mutta selvästi isompi koira oli kuin meidän Niilo. Ransu oli kyllä ansaitusti päivän paras, itse ihailin sitä jo ennen kehää, mutta jos koosta rangistaisiin joka kerta noiden mittojen mukaan olisi tulokset vähän erilaisia. Tästä saisi varmaan hirveän keskustelun mutta se nyt ei ole tarkoitus, itse kun vähän puolustaisin noita isoja uroksia ja kiinnittäisin tuohon luonteeseen enemmän kuin kokoon. Vastaan on valitettavasti tullut omaa koiraani pienempiä ja "äkäisiäkin" lagottoja... sekä uroksia että narttuja
Hassuja nuo arvostelut kun tuo naapurin Max on Niiloa hivenen pienempi ja Niilokin sai EH:n.

Toinen keskustelun aihe voisi olla hammaspuutokset, käsittääkseni niitäkään ei sallita mutta käytännössä kuitenkin sallitaan......

[Anne Kupiainen]

Eiköhän se lopullinen arvio ole kaikkien "ominaisuuksien" yhteensumma  Niin ja kyllä jotkut tuomarit katsoo hyvinkin tarkkaan myös ne hammaspuutokset..... ja arkuuden/äkäisyyden.... Päivän parashan on sen tuomarin mielestä paras. Toisena päivänä toisella tuomarilla onkin sitten jo eri näkemys 

[Maija Mattila]

No näinhän se on! Tarkoitin tuolla koiran koolla sitä että voisihan nuo isot urokset hylätäkin kokonsa vuoksi, eli jotain hyvää on näillä kookkaillakin uroksilla

[Terhi Heikkinen]

Joka koirasta löytyy virheensä, täydellistä ei varmasti löydy. Näin ollen tuomarin täytyy pohtia, mikä virhe on niin vakava, että siitä pitää alentaa laatuarvosanaa, eikä pelkkä maininta arvostelussa riitä. Sitten pitää vielä PN/PU-kehässä vertailla koirien puutteita ja arvottaa myös hyvät ominaisuudet ja pistää koirat järjestykseen omien mieltymysten mukaan.

Jos minä tuomaroisin, niin suurempi hyvärakenteinen koira voittaisi oikeankokoisen huonorakenteisemman koiran. Oikeanrakenteinen koira tosin yleensä vielä liikkuu rodunomaisesti, sekin on tärkeä asia.

Suuri koko ei itsessään haittaa lagottoa (kun ei puhuta mistään jättikoirasta kuitenkaan) itseään eikä se ole terveysriski, mutta rakenteen virheet voivat hyvinkin hankaloittaa elämää ja harrastamista. Itse olen kiinnittänyt huomiota suoriin etukulmauksiin, näitä näkee aika paljon. Omalla vanhemmalla koirallani on aiva tikkusuora etuosa ja pihtikintut, ja sen kanssa ollaan käyty lääkärissä monituiset kerrat etsimässä syytä mm. haluttomuuteen hypätä, ja selän köyristämiseen.

Jos näyttelyt palvelevat jalostusta (mitä aina joskus tulee epäiltyä..), niin minusta kokoa enemmän pitäisi kiinnittää huomiota sellaisiin virheisiin, mistä voi olla todellista haittaa, kuten luonteet ja selkeät rakennevirheet. Toki täydellinen koira on myös oikean kokoinen, eli ei sinällään ole syytä ihannoida virheitä, ne vaan pitäisi asettaa mittasuhteisiin.

[Kiia Montonen]

Moi,

Tottakai terveydellä on kaikista tärkein merkitys koirassa kuin koirassa, mutta kyllä koollakin on oma merkityksensä. Jos sallitaan liian suuria yksilöitä, meillä on kohta kääpiö-lagotto, keksi-lagotto ja suur-lagotto. Rotumääritelmän mukaiset koirat, JA TERVEET koirat jalostukseen ja sitämyöten myös näyttelyihin korkeimille palkintopalleille

Kiia

[Maija Mattila]

Kyllähän se noin on mutta tuomarihan ei voi tietää koiran terveydestä mitään arvostellessaan niitä kehässä, siinä vain nuo ulkoiset seikat näkyy. Kyllä moni on ollut sitäkin mieltä että jos kookkaat yksilöt jätetään kokonaan jalostuksen ulkopuolelle niin saattaa tuo geenikanta supistua, näin myös silloin sanottiin kun omani annoin tuonne listalle.

Tämä keskusteluhan lähti siitä kun Porin näyttelyssä tuomari ei pitänyt lähellä maksi korkeutta olevista yksilöistä, kyseinen koira oli ollut 47,5cm korkea ja sehän oli kuitenkin selvästi alle tuon maksimin.

[Terhi Heikkinen]

Jos sallitaan liian suuria yksilöitä, meillä on kohta kääpiö-lagotto, keksi-lagotto ja suur-lagotto.

Pitää tietysti yhdistelmiä tehtäessä katsoa, ettei kahta aivan kääpiötä yhdistetä, eikä liioin kahta suurtakaan, oli niiden näyttelyarvosanat mitkä tahansa. Minusta vain ja ainoastaan kasvattajan vastuulla käyttää omaa harkintaa ja olla sokeutumatta pelkistä näyttelyarvosanoista ja titteleistä, niistä kun jokainen on tuomarien mielipiteiden perusteella syntynyt.

[Tere Jääskeläinen]

Kun lagotolla (ja muillakin roduilla) teetetään pentuja, kasvattajalla on aika monia tärkeitä asioita mietittävänä.

Yksi asia on se, MITÄ KOIRA PERIYTTÄÄ. Se, miltä koira näyttää ulospäin, ei välttämättä periydy pentuihin. Vasta pennuista pystyy päättelemään/näkemään, mitä ominaisuuksia koira periyttää. Sen takia ei pitäisi teettää monia pentueita samoilla koirilla, ennen kuin pennut ovat kasvaneet ainakin vuoden ikäisiksi, jolloin niistä jo jotain näkee.

En ole perinnöllisyystieteen asiantuntija, mutta jonkin verran on kokomusta kertynyt. Ensimmäisen pentueeni teetin vuonna 1982. Kaikkien näiden vuosien kokemuksella voin sanoa, etteivät hyvät yritykset ja suuret toiveet aina todellakaan toteudu, vaikka isä- ja emäkoira olisivat huippuyksilöitä.

Tere

[Kiia Montonen]

Hmmm...tuo kääpiö, keskikoko ja suurlagotto oli "huumorilla höystetty lause"
Tottakai kasvattajat jotka tekevät vastuullista kasvatustyötä toivovat omien jalostuskoirien jälkikasvun olevan terveitä ja rotumääritelmän mukaisia. Ei liian pieniä, eikä liian isoja. Mielestäni rotumääritelmässä on kokohaarukka, ja se on hyvä.
En ole itse niin näyttelyistä kiinnostunut, mutta rotumääritelmästä täytyy olla kiinnostunut. Jos iso koira periyttää pienempää jälkeläistä kuin itse on, niin se on todella hienoa. Täytyy vain hyväksyä se että se iso koira ei välttämättä haali kaikkia titteleitä, mutta ei se tee koiraa huonoksi.
Jos jaksaa juosta näyttelyissä joka viikonloppu koiransa kanssa, niin kyllä isokin koira sieltä palkinnost jossain vaiheessa pokkaa...

Kiia

[Salla-Mari Kuusinen]

Minä olen sitä mieltä, että kyllä koiralle on enemmän haittaa huonoista lonkista, polvista, sairaista silmistä, hammaspuutoksista kuin koosta jos koira on muuten terve. Kookkaalle se on tietysti vielä rankempaa, jos se on polvilta, kyynäriltä, lonkilta sairas. Tietysti rotua pitää pyrkiä jalostamaan sekä terveeksi, että ihanne kokoiseksi. Varmaan jokainen kasvattaja tähän pyrkiikin, mutta aina kaikki ei valitettavasti yhdistelmissä osu kohdille.