seuraava »

[Aino Melasniemi]

Haluaisin kuulla kokemuksia lagottonartun steriloinnista. Onko turkki muuttunut mitenkään? Tai onko tullut virtsankarkailua? Tai muita epätoivottavia muutoksia?
Koiran sterilointi harkinnassa lauman kasvamisen myötä.. Onhan tuolla jo ikää pian 8v. eikä se enää kohdullansa mitään tee 

[Terhi Heikkinen]

Minulla ei ole lagotosta, mutta 7-kiloisella Helgalla ei ollut mitään komplikaatioita eikä turkkimuutoksia. Urokset ovat siitä vähän enemmän kiinnostuneita kuin ennen leikkausta, ei kuitenkaan häiritsevästi onneksi.

Tuleeko sinulle  kolmas lagotto? 

[Aino Melasniemi]

Ei oo tulossa kolmatta lagottoa  vaan laumaan on liittynyt poikakaverin lapinkoira uros.

[Johanna Heiskanen]

Heh,
sama kysymys pomppasi heti ekana mieleen - mistäs se Aino on lagottoa hommaamassa..
Muttei sittenkään!

Hertta ja Ässä steriloitiin pari vuotta sitten. Olin tosi pettynyt eläinlääkäriaseman toimintaan. Kun hain koirat, ne heräilivät kylmällä lattialla ilman alustaa, ilman valvontaa.. Kysyin, saako ne kipulääkettä mukaan, vastaus oli, että ovat saaneet injektiona, mutta antibiootit tulee kyllä. Eläinlääkäri oli jo lähtenyt kotiin!  Huomasin Ässän haavan vuotavan, jolloin avustaja teippasi sen uudestaan.

Vuosia sitten leikkuutin Imatralla kerrynarttuni. Haava ei vuotanut, sitä ei teipattu ja koira ei tarvinnut mitään lääkkeitä leikkauksen jälkeen - no, terrierilläni ei ollut mitään kipuaistimuksia ehkä koskaan... Parani kuitenkin loistavasti. Ja tuoksui aina poikien mielestä ihanalle  Leikannut ell kyllä kasvatti itsekin kerryjä ja osasi asiansa loistavasti!

No, Hertta ja Ässä oli leikkausta seuraavan yön tosi kipeitä. Ässä juoksi edes takaisin kotia koko yön, välillä makasi pesuhuoneessa ja raapi seiniä. Rauhottui vain kainalossa, kun hellästi hieroin mahaa.

Seuraavana päivänä hommasin särkylääkettä ja en enää koskaan mennyt ko ell-asemalle! Johan helpotti ja tytöt saivat nukuttuakin.

Haavat oli ommeltu ihan ihmeellisesti, ihme kurttuun, olivat myös aika ärtyneen oloisia.
Päätin, etten enää koiriani kiusaa huonoilla lääkäreillä ja sinne viemisen stressillä, joten, kun haavat alkoivat parantua, otin itse tikit pois. Osa oli tosi tiukassa, varsinkin Ässällä, mutta kun koira luottaa minuun täysin, oli helppo kaivella ne pahemmatkin tikit ylös nahasta ja napsia poikki ja vetää irti.

(suomhuom, olen poistanut aina koiriltani tikkejä, samoin ystävä ja tuttava ihmisiltä, itseltänikin, helppo homma!)

Ässä vuotikin vähän aikaa leikkauksen jälkeen, siis verta pimpsasta, mutta se loppui aika pian.

Kun paraneminen alkoi, tikkien poistuttua, meni kaikki sitten hyvin ja valittamisen sanaa en enää sano. Ko. elukkatohtori on vaan pannassa, mutta onneksi Lahdessa on valinnanvaraa!

Tytöt merkkailee, Ciro lipittää niiden pissaa, muttei muuten häiritse. Hoikkana ovat pysyneet, kiitos jatkuvan juoksemisen ja kontrolloidun ruokavalion. Joskus ovat suorastaan lihotuskuurilla... Karva on pysynyt ihan normaalina, kasvaa ehkä aika hitaasti, mikä on vaan ihan positiivinen juttu!

Joten: SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI!

p.s. muut ell sanoi, että heillä annetaan aina automaattisesti särkylääkkeet steriloidun koiran mukaan, joskus viikonkin satsi!  Ei vaan siellä samperin puoskarilla...

[Saija Koivula]

Meillä Etna steriloitu kesällä 2005. Leikkaus sujui hyvin, saatiin kipulääkkeet ja antibiootit mukaan, olisikohan 11. pvä leikkauksen jälkeen kun otettiin tikit pois. Tosi nätisti tikattu, ja nykyään arpea ei edes huomaa. Toki se on iso leikkaus, samana iltana Etna oli sen verran raasuna kauluksineen että kävi sääliksi toista... mutta kyllä se silti kannatti, ei ole juoksuja Viggon päätä sekoittamassa eikä tarvitse esim. agilityharrastusta (treenejä ja kisaamista) keskeytellä juoksujen takia.

Turkki ei mielestäni ole muuttunut (tosin ehkä puoli vuotta leikkauksesta se oli aika pöheikkö, mutta tiedä sitten kuvittelinko vain), nykyään nätit kiharat eikä sen villavampi tms kuin ennenkään. Ei ole tullut nisäkasvaimia eikä virtsankarkailua (*koputtaa puuta*), ja eläinlääkäri totesi rokotuskäynnillä että miten hyvä asia on että tämmöinen vähän iäkkäämpi narttu on leikattu. Eipä ainakaan kohtutulehdusta pääse tulemaan, kun ei ole kohtuakaan... 

[Ida Danielsson]

Senna steriloitiin helmikuussa-08 ja ainakin tähän asti olemme olleet päätökseen erittäin tyytyväisiä .

Senna toipui varsin nopeasti, pari ensimmäistä päivää se oli kipeän oloinen, mutta jo kolmantena päivänä melko normaali omaitsensä. Sennalla oli itsestään sulavat tikit, eli niitä ei tarvinnut poistaa. Ainoa ongelma tikkien kanssa ilmeni muutaman viikon päästä leikkauksesta, kun solmukohta ei meinannut sulaa ja se pääsi Sennan nuolemisen seuraksena hieman tulehtumaan. Aika pian se kuitenkin rauhoittui. Muuten haava oli todella siististi ommeltu ja parantui nopeasti, eikä arpea jäänyt.

Leikkauksen jälkeen Senna on ollut koko ajan oma iloinen itsensä, siihen on tullut ihan uudenlaista virtaa ja siitä on tullut jotenkin leikkisämpi. Lisäksi Senna on saanut lisää itsevarmuutta, mitä siltä aikaisemmin puuttui .

Ahne Senna on ollut aina, mutta steriloinnin jälkeen siitä on tullut ehkä vielä aavistuksen verran ahneempi. Ruoka vaihdettiin ennen leikkausta aktiivisesta normaaliin, minkä seurauksena Senna on painanut leikkauksen jälkeen 1,5 kg vähemmän kuin ennen leikkausta. Eli luultavasti se ei olisi lihonut vaikka oltaisiin jatkettu vanhalla ruoalla, saapahan nyt ainakin syödä vähän isompia annoksia .

Ja iso plussa on myös se, ettei pojat enää roiku perässä kiinni. Nyt ne on siis ottanut Sumin uhriksensa (raukka parka) ja Senna saa porhaltaa täysin vapaana... Ja se todellakin nauttii siitä!

[Päivi Solmula]

Tara steriloitiin viime vuonna marraskuussa, kun epäiltiin kohtutulehdusta  Onneksi se oli vain endometrioosia. Söi ehkä 11pv:n antibioottikuurin kaiken kaikkiaan. Eli loppuun sen mikä oli aloitettu kolme päivää aikaisemmin + särkylääkkeitä päälle. Neuvottiin antamaan ainakin muutaman päivän, vaikka koira ei oireilisi mitenkään. En muista ulkoa, montako päivää söi niitä ja en voi tarkistaa, kun en ole kotona. Haavan kanssa ei tullut ongelmia. Tikkejä käskettiin varoa, eli ei saanut hyppiä mihinkään. Parin itkuisen yön jälkeen soitettiin ell:lle, joka lupasi, että saa nukkua "omassa sängyssä"=meidän vieressä, jos nostetaan sinne. Alas meno ei olisi niin vaarallista tikeille.
Poikakoirat ovat kyllä edelleen tosi kiinnostuneita, vaikka värkit on leikattu pois  Valeraskaudet ja muut vuoto-ongelmat ovat kuitenkin nyt kaukaista historiaa... Ja iloa + vauhtia tuli sähköjänikselle tuplasti lisää 

[Anne Kupiainen]

Lisäksi Senna on saanut lisää itsevarmuutta, mitä siltä aikaisemmin puuttui .

Minkälaista itsevarmuutta tarkoitit Ida tuolla?

Itse olen painiskellut pitkään ajatuksen leikatakko vai ei kanssa  Dinalla on selvästi herkempiä kausia äänien suhteen. Johtuuko kenties hormooneista? Kumpikohan vaihde jäisi tällöin leikkauksen jälkeen päälle..... Pelottava ajatus, että se herkempi. Sitä ei kestäisi koira, eikä omistaja  Ihana ajatus taas olisi että se rohkeampi, mutta uskaltaako riskeerata...

[Kirsi Blummé]

Hei!

Minulla ei ole kuin positiivista sanomista nartun steriloinnista. Ensinnäkin Ellin tärinät vähenivät leikkauksen jälkeen. Tosin en voi tietää että olisiko vähentyneet muutenkin. Leikkauksesta toipuminen ei vienyt kuin muutaman päivän. Mitään vaikutusta turkkiin tai ruokahaluun ei ollut (aina on ollut ahne possu).

Haavanhoito oli erittäin helppoa. Haava oli tikattu itsesulavilla tikeillä. Sen päällä oli pala Aguacel-Ag:ä (=haavanhoitotuote joka sisältää hopeaa ja näin imee itseensä haavan bakteerit ja eritteet). Sen päällä puhdas harsotaitos ja sitten Opsite- kalvo (=on kuin kontaktimuovi eli läpinäkyvä). Haavaa ei tarvinnut suihkutella ja näitä sidoksia pidettiin vähän yli viikko (muistaakseni) ja sitten otettiin pois ja niiden alta paljastui hieno, kiinni oleva leikkaushaava. Ainut miinuspuoli tuossa hommassa oli se, etttä Opsite-kalvo oli tosi tiukasti jäänyt kiinni karvoihin (vaikka ne oli leikkauksessa ajettu pois mutta olivat kuitenkin siinä ajassa ehtineet kasvaa takaisin). Kalvo oli niin pitävä, että vaikka Ellillä ei olisi ollut tötteröä päässä ja se olisi päässyt nuolemaan haavaa, ei kalvo olisi lähtenyt pois.

Sterilointi on helpottanut kovasti harrastamista kun ei ole hormooneiden vaikutusta työskentely halukkuuteen ja aina pystyy osallistumaan kisoihin.

En osaa arvioida miten leikkaus on vaikuttanut luonteeseen. En jotenkaan jaksa uskoa Anne että leikkauksesta jäisi koiralle "säikympi moodi" päälle. Voisko siihen kokeilla sitä rauhoittavaa hormonia tuottavaa laitetta joka laitetaan pistorasiaan. Sillä on jokin hienompikin nimi mutta en vaan muista mikä.

Tälläisiä kokemuksia meillä.

T:Kirsi

[Anne Kupiainen]

Kirsi, me on kokeiltu pelkojen yhteydessä suihkeena tätä D.A.P:ia. En kokenut siitä olevan apua.

[Ida Danielsson]

Lisäksi Senna on saanut lisää itsevarmuutta, mitä siltä aikaisemmin puuttui .

Minkälaista itsevarmuutta tarkoitit Ida tuolla?

Itse olen painiskellut pitkään ajatuksen leikatakko vai ei kanssa  Dinalla on selvästi herkempiä kausia äänien suhteen. Johtuuko kenties hormooneista? Kumpikohan vaihde jäisi tällöin leikkauksen jälkeen päälle..... Pelottava ajatus, että se herkempi. Sitä ei kestäisi koira, eikä omistaja  Ihana ajatus taas olisi että se rohkeampi, mutta uskaltaako riskeerata...

Lähinnä tarkoitin tuolla itsevarmuudella sitä, että Senna osaa nyt pitää hieman paremmin puoliaan eikä ole enää niin alistuvainen ja syrjäänvetäytyvä kuin ennen. Lähinnä sen huomaa Sennan suhtautumisesta muihin koiriin ja vieraisiin ihmisiin, joita se on vähän aina karttanut, pentuna jopa pelännyt. Nyt Senna on kuitenkin yllättänyt monet, sillä esimerkiksi agitreeneissä monet treenikavereistamme ovat olleet ihan yllättyneitä, että Senna tulee nyt niiden luo kerjäämään rapsutuksia, vaikkei se ole noteerannut heitä sinä aikana lainkaan kun ollaan tuolla treenattu (eli reilut pari vuotta agilityä ja jo kolme vuotta tokoa).

Tuosta puolien pitämisestä sen verran, että esimerkiksi Sumi piti Sennaa aiemmin ihan tassun alla, kun Senna ei uskaltanut sanoa lainkaan vastaan. Tietenkin Sumi oli silloin vielä niin pentu, että silläkin saattoi olla osuutta asiaan. Mutta toistaalta, kyllä Senna aika pian leikkauksen jälkeen alkoi pitämään Sumille enemmän "kuria", ja leluja ja ruokaa Senna puolustaa nykyään melko hanakasti, kun taas ennen se luovutti aina kaiken heti Sumille.

Mutta siis... Senna on aina ollut myös tosi herkkä, eikä se sinänsä ole miksikään muuttunut leikkauksesta huolimatta, mutta kyllä mun mielestä jotain on siinäkin mielessä tapahtunut. Lähinnä Sennasta on tullut jotenkin huolettomampi, vähemmän stressaava ja reippaamman oloinen, mitkä sinänsä vaikuttavat myös siihen, että Senna on nyt vähemmän herkän oloinen ja kestää ehkä vähän paremmin painetta ja stressaavia tilanteita.


Vaikea selittää, mutta toivottavasti tulin edes joten kuten ymmärretyksi... Tietenkin tuo avoimempi suhtaantuminen vieraisiin ihmisiin ja koiriin voi myös johtua siitä, että nykyään Sennan täytyy kilpailla Sumin kanssa huomiosta... Sumi siis tuli meille viime lokakuussa, kun taas Senna leikattiin jo helmikuussa, joten vaikea tarkemmin sanoa, mikä on ollut Sumin vaikutusta ja mikä steriloinnin.

[Aino Melasniemi]

Noniin, Koira nyt sitten steriloitiin viime viikolla. On toipunut varsin mukavasti, muutaman päivän päästä saadaan tikit pois. Jo ekana iltana Koira voi ihan kivasti, ei vaikuttanut kovinkaan kipeältä, oli varmaan saanut niin hyvät kipulääkitykset eläinlääkärissä.

[Jaana Väisänen]

Minkä ikäisenä narttu tulisi kastroida? Onko iällä mitään väliä? Jos jollakulla on kokemusta, niin kertoisiko, onko leikkaaminen vaikuttanut nartun luonteeseen jotenkin? Minkä hintaisia kastraatiot ovat lagotoille? Eräästä hintataulukosta luin hinnaksi tulevan n. 370 €. Vakuutus ei taida korvata?

Meidän Elli on 1v 8kk. D-lonkkien takia hänestä ei tulekaan jalostusyksilöä, joten leikkaaminen olisi mielestäni järkevää. Miulla ei vaan ole yhtään kokemusta leikatuista nartuista ja googlen antama tieto oli aika puutteellista. Millaisia kokemuksia teillä on? Miten leikkaukseen ja sen jälkeiseen aikaan tulisi valmistautua?

[Terhi Heikkinen]

Hei Jaana. Yhdistin nämä kaksi samaa aihetta käsittelevää keskustelua yhdeksi. Tuosta ylempää löytyy osaan kysymyksistäsi vastaus, ja tähän voi nyt jatkaa pulinointia. 

[Terhi Heikkinen]

Itse en näe pelkkää jalostuskelvottomuutta indikaatioksi nartun steriloinnille, jos mitään juoksuvaivaa ei ole ollut, ts. juoksut ja juoksuvälit ovat normaalit. Narttua hankkiessa on pakostikin ottanut sukupuolen hyvät ja huonot puolet huomioon..? No vähän karrikoiden, mutta tosiasiassa mielestäni turhia toimenpiteitä ei pelkistä mukavuussyistä pitäisi tehdä. Parin viikon toipilasaika voi olla etenkin herkemmälle koiralle aika kova pala, kun on kutittavat tikit ja haava, infektioriski, kovan rasituksen kielto ja kaiken lisäksi sanko (tötterö) päässä.

Mutta jos koiralla on vaikeat valeraskaudet tai muuten epänormaali hormonitoiminta tai jos samassa taloudessa on uros, jota ei voi kastroida, niin sitten asia tietysti ok. Nartun sterilointi on huomattavasti suurempi ja riskialttiimpi toimenpide kuin uroksen kastraatio, mutta riskitön ei kumpikaan toimenpide ole.

Nyt on muuten sitten Serakin steriloitu pentujen myöhäisen keskenmenon takia, tai siis virhediagnoosin. Homma diagnosoitiin ensin pyometraksi eli kohtutulehdukseksi, joka veisi koiralta ilman leikkausta hengen. Tosiasiassa kohdun röpelöpinta oli istukoiden jäänteitä ja neste sulanutta istukka/sikiömassaa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin; vakuutus korvasi leikkauksen, koska diagnoosin mukaan leikkaus oli pakko tehdä nartun hengen säästämiseksi. Hintaa leikkaukselle lääkkeineen tuli jotain vajaa 400 euroa ja nyt ollaan ihan tyytyväisiä. Seran luonne muuttui aluksi (2-3kk toimenpiteestä) urosmaisemmaksi, mutta nyt se on tasaantunut entiselleen ja on nyt vuoden kuluttua leikkauksesta ehkä aiempaa leppoisampi ja läheisyydenkipeämpi.