seuraava »

[Julia Åivo]

Hei!

Miten paljon lagottonne leikkivät toisten koirien kanssa, oman "lauman" ja vieraiden koirien? Erityisesti minua kiinnostaa, miten aikuiset urokset toimivat. Luca ei "murkkuiän" jälkeen ole innostunut leikkimään vieraiden urosten kanssa, se ei ole rähisijä mutta ei anna toisten urosten hyppiä selkään tai muuten pöyhistellä, vaan näissä tilanteissa tulee sanominen.. Vieraiden uosten lähellä kuljetaan häntä kippuralla ja jäykin jaloin.. Ennen se leikki narttujen kanssa, mutta astutuksen jälkeen se ei enää ole ollut kiinnostunut ei-juoksuisista nartuista, eikä innostu leikkimään niidenkään kanssa. Edes "pikkusiskon", 9kk ikäisen manssinartun kanssa se ei leiki, joskus innostuu vähän vaanimaan lenkillä ja juoksemaan pienemmän kumoon..
Välillä vähän harmittaa että se on niin tosikko, harrastusten kannalta on tietty parempi etteivät muut koirat kiinnosta, mutta muiden kanssa riekkuminen olisi erinomaista liikuntaa.. Ja hauskaa katsottavaa omistajalle

t. Tosikkolagoton omistaja 

[Satu Suominen]

Kuulostaa ihan meidän Ferrolta!
Tyypillinen koirapuisto käynti meillä on, että Ferro haistelee puiston läpi ja käy sen jälkeen kiertämässä ihmiset ja sitten vasta koirat. Tutut urokset haistellaan häntä heiluen, mutta siihen se jääkin. Oudommat häntä pystyssä ja jalat suorana ja riippuen uroksestä vähän öristen.

Nartut tietysti ovat oma lukunsa, mutta kaikki niistäkään eivät ole kiinnostavia. Kiinnostuskin on lähinnä sitä, että voi kun pääsisi selkään .

Poikkeus tapauksiakin onneksin silloin tällöin on. Lähes naapurissamme asuvan Sulo-lagoton kanssa innostuvat leikkimään heidän pihassaan, tosin leikki lopuu heti kun Sulo yrittää selkään.

Muistaaksen Ferro "lopetti" leikkimisen n. 2 vuoden iässä, nyt se 4 v.

Minun kanssani Ferro kyllä leikkii, mutta vain lyhyen aikaa ja leikin pitää olla vauhdikas. Useimmiten namit ovat tehokkaampi palkkio koulutuksessa.

[Ida Danielsson]

Senna (4 v.) on aina ollut sen verran ujo, ettei se ole oikeastaan koskaan leikkinyt vieraitten koirien kanssa. Muutenkin Sennalla on vain ne muutamat harvat kaverit, joiden kanssa se innostuu kunnolla leikkimään. Eniten Senna leikkii tietenkin Sumin kanssa, mutta muita hyviä leikkikavereita on sen omat sisarpuolet Riia ja Neera sekä paras kaveri Donna-labbis.

Sumi (11 kk) taas on kaikkien kaveri ja leikkisi ihan kenen kanssa tahansa.

[Jenni Heikkinen]

Täältäkin löytyy tosikkolagotto. Yhden käden sormilla pystyy laskemaan ne koirat, joiden kanssa Ago on leikkinyt.
Urosten kanssa ei tule toimeen, ei aloita rähinää, mutta provoaa tuijottamalla. Ja pienikin liike toiselta urokselta, niin rähinä on valmis.
Nartut kiinnostavat lähinnä liehittelymielessä. Ago ei ole koko ajan hyppimässä selkään, mielummin kosiskelee ja lupsuttaa.

[Julia Åivo]

Kiva kuulla että Luca ei ole ainut tosikkolagotto Minulla on ollut se kuva että lagotot yleensä ovat aika leikkisiä ja uroksetkin voivat innostua leikkimään keskenään. Ja varmasti monet ovatkin. Pääasia kuitenkin että koira ei haasta riitaa ja aloita rähinää, eihän uroksen tarvikaan sietää että joku yrittää selkään Lagottolenkeillä ja muunkin rotuisten kanssa Luca pärjää ihan kivasti, kunhan pysytään liikkeellä eikä jäädä yhteen paikkaan pyörimään, silloin ristiriitatilanteita tulee herkemmin. Koirapuistoissa me ei tämän takia käydäkään.

[Terhi Heikkinen]

Minusta se on ihan luonnollista, ettei koira lähde esim. koirapuistossa leikkimään, laumassa elävät koiraeläimet kun eivät tapaa telmiä muiden kuin "omien" kanssa. Tästä johtuen me ei juurikaan käydä koirapuistossa, kun minusta se on enemmän huvia omistajalle kuin koiralle. Hyvässä lykyssä tuosta tulee vaan turhaa stressiä, kun koira lykätään keskelle suurta koiraporukkaa ja siinä pitäisi selvitä kaikenlaisten karvakuonojen kanssa kommunikoinnista. Jos puistossa on vain yksi koira ja olen itse todennut sen sopivaksi tutustumiskaveriksi niin sitten voidaan mennä mukaan, silloinkin täysin koirien ehdoilla. Perheen ainoalla koiralla olisi hyvä olla vaikka joku vakioleikkikaveri, jota koira voi pitää enemmän oman lauman jäsenenä ja leikkiä sen kanssa rennosti ja vapautuneesti.

Sera leikkii paljon toisen koirani Helgan kanssa ja sitten niiden jotka se tietää hyviksi ja reiluiksi leikkikavereiksi ja jotka se on tuntenut pennusta asti. Isoja ja tungettelevia vieraita koiria Sera pelkää ja se alkaa joskus kiljua possun lailla mikäli toinen on liian pelottava. Mutta esimerkiksi ystäväni vuosikas kultainennoutaja on 33-kiloisesta ja yli 60-senttisestä koostaan huolimatta mitä parhain remuamiskaveri, koska koirat ovat tunteneet kultsun pentuiästä alkaen.

[Salla-Mari Kuusinen]

Roosa ja Riia leikkivät päivittäin yhdessä ja meno on päätä huimaavaa. Enoni Ella beagle on Riian mieluisin leikkikaveri Roosan jälkeen. Tietysti mieluisia kavereita ovat kaikki lagotot, erityisesti Senna.

Roosalla on tietyt koirakaverit joiden kanssa se saa hepuleja. Ne koirat jotka se on tuntenut pennusta asti ovat niitä kaikkein tärkeimpiä, mm. monirotuiset Minni ja Jasu, rotikka Juri ja muutamat muut. Pumin ja samojedin sekoitus Kalle on Roosan suuri rakkaus  Nuorena Roosalla oli kaverina myös hoffi Hemmo, mutta suuren kokoeron takia leikki kävi joskus vaaralliseksi Roosalle. Nuorempana Roosa leikki aina myös tuttava perheemme saman ikäisen Nella snautserin kanssa, mutta nyt kumpikin on niin "vanhoja" ja arvonsa tuntevia, ettei enää leikitä.

Riia hepuloi pääsääntöisesti samojen koirien kanssa kuin Roosakin. Riia lähtee myös paljon helpommin esim. koirapuistossa leikkimään muiden kanssa kuin Roosa.

[Satu Suominen]

Koirapuistoissa käymisestä ollaan monta mieltä, mutta itse kyllä käyn aika säännöllisesti tutussa puistossa jossa on aika vakio kävijät, joten suurin osa koirsita on tuttuja. Osittain Ferro pitää niitä jopa omana laumanaan, sillä jos puistoon tulee joku uusi koira joka uhoaa jollekkin tutulle, niin Ferro menee tutun koiran rinnalle puolustamaan sitä. Onneksi näissä tilanteissa kuitenkin harvoin tapahtuu mitään sen vakavampaa.

YLeensä puistoon uudet tulokkaat on pentuja ja niihin Ferro suhtautuu todella hyvin ja on yleensä puiston porukasta se ensimmäinen joka "päästetään" tutustumaan pentuun.

[Johanna Heiskanen]

Me emme käytä koirapuistoja, mutta metsiä ja kotipihoja senkin edestä...
Eli meillä leikkii päivittäin toistensa ja vieraiden kanssa Hertta 7v, Ässä 5v ja Ciro 3v, mukana leikkii affenpinseri Pata 1v.
Vieraan koiran kohdatessa voi olla, että leikkivät vaan keskenään tai jos vieras on tosi kiva - sen kanssa.
Leikki ei vaan tunnu loppuvan ja se on kiva se!!!

[Marke Myyrä]

Onpa jännä kuulla Lucasta, Retun iskästä, että se on omiin oloihinsa vetäytyjä leikkien suhteen. Retu nimittäin leikkii kyllä ja kenen kanssa vaan, joka haasteen ottaa vastaan. Retu nyt on tietysti nuori, vasta 1v10kk.

Retun bestis on bostoninterrieri Zorro. Z. on hiukan vanhempi Retua, mutta voi että niiden leikit käyvät hienosti yhteen. Sen minkä Z. koossa häviää Retulle, se sisussa voittaa. Kumpikaan ei satuta toistaan, vaan taistelu leluista ja takaa-ajot ovat tasaväkisiä. Kumpikin on johdossa vuoren perään. Painimisessa sama juttu, ja jopa selkään kamuamisessa (molemmat ovat poikia, R. leikattu). Ongelmaksi onkin kehkeytynyt lenkkikävely Zorron talon takapihan ohi. Vaikka Z. ei ole ulkona, Retu läpsähtää katuun kiinni kuin iilimato eikä halua jatkaa matkaa. Nameilla maanitellen sen saa nousemaan jaloilleen ja liikahtamaan, ja niin edetään, vaikka monesti pitää kääntyä katsomaan taakseen, josko kaveri vaikka olisi päässyt ulos!

Oman talon käppänän kanssa painiminen käy myös, mutta Retun ehdoilla. Selkään riekkumista siltä Retu ei suvaitse, vaan kippaa Pikin selälleen ja painaa maahan. Muita vakioleikkikavereita ovat vehnisuros Ripa ja x-rotuinen espanjalainen löytönarttu Bonny. Ripa ärhentelee muille urooille, mutta Retun kanssa leikki käy. Bonny pelkäsi alkuun kaikkia koiria, mutta Retun koirasuhdetaidot ilmenivät siinäkin, miten se ensin kesytti Bonnyn ja sitten "esitteli" sen Ripalle. Tämän kolmikon kisailua aidatulla koulutuskentällä on riemukasta seurata. Koirat ovat lähes samanvärisiä, samankokoisia ja -ikäisiäkin. Ripan ja Retun pystypaini on suorastaan filmaattista, mutta kun ei ole kamera koskaan mukana!

Koirapuistossa on ruvennut tapahtumaan valikointia sillä tavalla, että aggressioon Retu vastaa aggressiolla, mutta ei koskaan aloita riitaa. Selkään yrittävät urokset saavat helposti hampaasta, mikä minusta on oikeastaan hyvä. Pitääpähän poika puolensa. Sakemanneilta (kahdeltakin) se on saanut turpiinsa (purentajälkiä on paikkailtu ja niihin on kasvanut ruskeaa karvaa sotamuistoksi!), mutta siitä huolimatta Retu yrittää ystävyyttä aina ensi alkuun. Siinäkin se on loistoukko, että ei yleensä vanhoja muistele. Jotkut isot mustat koirat se kiertää kaukaa, ja kävelyllä varmuuden vuoksi haukkuu jo etäältä. Samoin yksi bernhardilainen jättiläinen saa äänekkään tervehdyksen, mutta se on sen jätin oma syy: se säikäytti pentu-Retun pahan kerran. Niiden kanssa irrallaan olemista ja leikkimistä ei ole kokeiltukaan. Siskoni valkkareiden kanssa leikki kyllä sujuu sen kun vain toiset viitsivät ja jaksavat Retu-riiviön kanssa telmiä.

Kotoiset leikit käyvät minun kanssani hyvin, vaikka joskus tunnen itseni liian vanhaksi remuamaan koiran kanssa koiranleikkejä! Mieleen on tullut ajatus koirakaverin hankkimisesta, mutta jospa se leikkikaverin tarve laantuu ja selvitään hyvin tässä yksikoiraisessa taloudessa.

   

[Kristiina Kallio]

Meillä kaikki neljä koiraa leikkivät keskenään ja vieraitten koirien kanssa, tosin vanhat tosikot Peppi (8v) ja Rilla (6v) eivät yleensä innostu kauheasti vieraiden kanssa mylläämään (paitsi jos juoksut ovat tuloillaan...)

Kotioloissa puolisisarukset Sara (1v) ja Siska (3v) peuhaavat ulkona ja sisällä kaikenlaisia leikkejä, välillä juostaan, painitaan ja toisinaan (lähinä sisätiloissa) makaavat maassa ja roikkuvat toistensa karvoissa. Hauskaa tuntuu olevan.

Vieraitten koirien kanssa leikit on useimmiten noita juoksuleikkejä ja sitten painia, mutta silloin täytyy jo olla aika tuttu kaveri. Sen sijaan sukulaiskoirat käyvät aina leikkikaveriksi pitkänkin tauon jälkeen... Kyllä ne vaan toisensa tuntee.

[Jenni Kolari]

Heips! Urpo taitaa sit olla yltiö-sosiaalinen... ;-) Suorastaan hulluna leikkimään ja riehumaan kenen kanssa tahansa! Yllyttää ja pehmittää vanhatkin koirat sekä ärtsyt tapaukset leikin piiriin... ;-)
Kotona painitaan 43 kg bokseri-veikan kanssa illat pitkät. Siis titenkin turvallisesti niin, että boksu maassa ja Urpo painii. Ulkona vedetään miljoonaa peräkkäin toisiaan jahdaten! Vanha boksu-pappa (raukka) ei pysy yhtään vikkelän Urpon perässä ja haukkuu turhautumistaan... ;-) Ja arvaatkaa jallittaako Urpo... ;-) Käy myös napsimassa kintereistä ja juoksee karkuun... ;-) Hauskaa katsottavaa! Ja ihme kun papalla kestää hermot aina ja aina.

[Marke Myyrä]

Tuli aikaisemmin kerrottua Retun leikeistä. Sen leikkimielisyys on samaa rataa Urpon kanssa, ja onpa kaverusten leikistä meidänkin piha ja likimetsä päässyt pöllyämään! Nyt olisi muutama kuva Retun ja Zorron (bestiksen) tapaamisesta. Still-kuviahan nämä ovat, joten varsinainen leikki ei pääse oikeuksiinsa. Täyttäkää aukot mielikuvituksellanne! Siinä levähdetään, kerjätään nameja, ja janokin pääsee yllättämään!

 

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Jenni Heikkinen]

Ihmeitä tapahtuu, meidän Ago on alkanut sosiaalistua muiden koirien suhteen. Tänäänkin leikki pitkään kelpielapsosen kanssa takaa-ajo leikkiä, vaikka olikin onnettoman hidas kelpieen verrattuna. Hauskaa oli kummallakin.

[Emma Anttonen]

Tuffe oli meillä kanssa sellanen ettei se oikeen leikkiny vaan kiersi yksin puiston hajut ja sitten seurasi muita ja saattoi juosta perässä muttei IKINÄ ärähtänyt kellekään vaan väisti muita. Lucas taas on aivan hullu leikkimään, rakastaa touhua! Mutta ärähtää jos joku rupeaa rasittavaksi. Ja rähähtää jos joku alistaa sen mutta alistuu sitten. Kuitenkin tulisempi kuin Tuffe