seuraava »

[Outi Knuutila]

Missä tilanteessa olette päätyneet uroksen leikkauttamiseen? Miten leikkaus on vaikuttanut?

Meillä tätä aihetta pitäisi miettiä, koska Mököllä on jatkuvasti ollut näitä terveydellisiä ongelmia, ja lääkärit ovat nyt sitä mieltä, että Mökö käy yksinkertaisesti ylikierroksilla normaalisti koko ajan narttujen takia, ja se aiheuttaa mm. eturauhastulehdusta ja kunnon levottomuutta. Eli jokin hormooni ei nyt toimi oikein, ja jos ei käytetä munuaisruokavaliota ja hormoonipistosta (vaikutus kestää kerrallaan 6 viikkoa), niin Mököltä menee pissanpidätyskyky (ja keskittymiskyky kans). Juuri nyt odotan sitä, että kun hormoonipistoksen vaikutuksen loppumisen takia alkaa esiintyä virtsanpidätysongelmia.. Ensin se alkaa juoda ja juoda ja juoda, ja sitten se alkaa olla taas sellainen duracell, ettei se näe eikä kuule mitään. Nämä huomaa jo..

Aluksi luultiin pitkään, että munuaiset eivät toimi kunnolla. Nyt on tutkimusten jälkeen käynyt ilmi, että Mökön munuaiset PYSTYVÄT väkevöimään pissaa. Meillä on kuitenkin toistaiseksi munuaisruokavalio, ja siinä pysytään ja rauhoitetaan tilanne. Sekään kun vaan ei ole paras mahdollinen keino pitää tilannetta hallinnassa pidempään. Nyt on mennyt 2-3 viikkoa niin, että koira on ensimmäistä kertaa pääsiäisen jälkeen ilman mitään lääkkeitä. Mutta miten kauan, kun tuo ruokavalio tahtoo aiheuttaa mm. hiivaa sekä korviin että tassuihin... Pahimmillaan koiralla oli samaan aikaan hiivaa sekä tassuissa että korvissa, silmätulehdus ja eturauhastulehdus.

Eli toisin sanoen, eläinlääkäri on kysellyt meiltä olemmeko miettineet koiran leikkauttamista.

Ei vaan viitsisi vielä leikkauttaa urosta, joka on nuoruutensa innossa. Hormoonipistosten aikana kylläkin koira vaikuttaa tasaiselta, tyytyväiseltä ja siihen saa yhteydenkin. Mietityttää vaan, että leikkauttaako koiraa turhaan. Jos tilanne olisikin parantumassa ihan lähiaikoina.

[Heli Herna]

Kurja kuulla, että Mököllä on terveyshuolia. Mutta toisaalta jos lääkärit ovat sitä mieltä, että tilanne ei ole normaali vaan kastroiminen auttaisi/voisi auttaa, kannattaa heihin varmaan luottaa. Tuskin Mökö itsekään nauttii tuosta rumbasta.

Toto on kastroitu vuoden ikäisenä piilokivesten vuoksi. Ilman niitäkin olisi leikkaus työkoiran elämää elävälle koiralle varmaan ollut edessä, koska lääkäreiden epäilyjen mukaan sen hormonitaso oli kovin korkea. Tähän arveluun päädyttiin,  kun Toto oli kolmekuisesta nostanut koipeaan ja neljäkuisena sai kahteen eri kertaan aikuisen ("kiltin") uroksen kurkkuunsa kiinni. Epäiltiin, ettei vieras uros tästä syystä tajua sitä pennuksi.

Hyvä päätös meidän töiden kannalta. Narttujen juoksut eivät häiritse sen enempää treenejä kuin tositoimiakaan. Lisäksi koira on helppo panna autoon kuin autoon säilytykseen tarpeen vaatiessa, sen enempää urokset kuin nartutkaan eivät suhtaudu siihen vihamielisesti. En ole kertaakaan katunut. Totolta ei tosin ole kysytty, mutta kyllä se Miinan selkään osaa juoksuaikana hypätä ihan sujuvasti - tosin tulee sieltä myös nöyrästi alas kun käsketään ja vaihtaa homman vaikka palloleikkiin.


Heli, Toto ja Miina

[Maija Mattila]

Kannattaa varmaan kuunnella eläinlääkäriä koska tuo tilanne ei ole normaalisti uroksella ihan tuollainen. Minulla on nyt viides uros ja kenelläkään ei ole ollut mitään noista ongelmista. Koirat ovat olleet kyllä muuten ihan urosmaisia, toiset erittäin voimakkaastikin, ja käyttäytyneet ihan kuin uroksen pitääkin mutta vailla terveysongelmia, onnekseni kun noita tuosta luin.... huhhuh...

[Marke Myyrä]

Outi, koirasi tapauksessa en epäröisi hetkeäkään. Retu kastroitiin 13-kuukautisena. Alun alkaenkaan sitä ei ollut ajateltu käyttää jalostukseen (liian väljä alapurenta, kooltaan liian iso), ja kun sen machoilu nähtiin pennusta pitäen (jalka nousi komiasti 2-kuukautiselta, nylkytys missä vaan minkä päällä vaan, vähän isompana pari urosta puri sitä vastauksena sen uhoiluun), oli vain ajan kysymys, milloin leikkaus suoritetaan. Eläinlääkärin suosituksesta odotettiin vuoden vanhaksi ja sitten pallit pois.

Ei ole kaduttu. Koira on sama virkeä Retuliini kuin aikaisemminkin. Nylkytys huoneessa ja minun jalallani tai sääreeni takertuminen "sitä" varten on loppunut tyystin. Terveydellisiä ongelmia ei ollut ennen leikkausta, mutta ei ole ollut sen jälkeenkään. Uros paistaa läpi vielä jonkun ihanan hajun kohdalla, jota suu vaahdossa pysähtyy joskus makustelemaan. Kolmisen kuukautta leikkauksen jälkeen se sai ihme vimman pissiä sisälle muutaman päivän aikana (sisäsiisti koira!). Syyksi epäiltiin naapurin juoksuista narttua. Sen koommin ongelmaa ei ole ollut. Koirapuistossa ja pihallakin jotkut urokset kampeavat sen selkään, mutta Retu karistaa ne tavallisesti pois. Jotkut yksilöt saavat sen käräyttämään kääminsä ja näyttämään hampaitaan, eli puolensa se pitää, mutta varsinaisia puremiseen johtavia tappeluita ei ole ollut. Siis verihaavoja ei ole leikkauksen jälkeen paikkailtu. Joskus koirapaini narttujen ja urosten kanssa menee nylkyttämisen puolelle, mutta tottelee, kun komennetaan alas, ja sen linjan olemme nyt parhaiden koirakavereiden omistajien kanssa ottaneet, että "junaleikkejä" ei sallita.

Merkkailussa en ole huomannut vähentymistä ulkona lenkeillä, mutta huoneessa (kotona eikä kylässä) se ei enää merkkaa lelujaan. Tai noh, ehkä se ei enää syöksy jokaiseen heinätuppoon koipeaan nostamaan kuten ennen.

Lihomistakaan ei ainakaan vielä ole havaittu (säkä 53 cm, painaa 18 kg), vaikka ruokahalu on kyllä hyvä. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä juttu oli se leikkaus.

[Eva Kyrklund]

Bruno leikattiin kesällä (noin 1,6 vuotias)...Eturauhasongelmia ei ollut, mutta Herra rupesi Jussin saavuttua laumaamme isottelemaan tutuille ja tuntemattomille ihmisille (tätä ennen koirillekin-varsinkin uroksille)-ja lonkkavian/leikkausten takia herra ei kuitenkaan tulisi jatkamaan sukua, joten...Pientä nestekertymää/tulehdusta (Great balls of fire)tuli leikkauksen jälkeen, mutta se meni pian ohi kunhan sai lääkityksen. Brunolla on siis "kassit" tallessa mutta sisältö otettin pois, kassit ovat melko "rusinamaiset" nykyään.

Machoilua on vieläkin mutta pahin narttujen perään meno on rauhoittunut. "Ruunosta" tuli siis "Ruuna".. Bruno on kuitenkin oma itsensä (ainakin toistaiseksi) ehkää aavistuksen enemmän hellyydenkipeä... Ja koska meillä on kaksi uroskoiraa-yhden "ruunan" kanssa on yhteiselo vaivattomampaa-mutta Bruno on silti Jussin pomo...

Siskon koiralla (villis) on keväästä lähtien myös ollut eturauhasongelmia ja suunnitteilla on leikkauttamninen...Kuulemma elävät pidempään kun ei tule eturauhasongelmia vanhimmiten (tuttavan eläkeläis-Boxeri lopettettiin hiljattain eturauhassyövästä johtuen).

[Outi Knuutila]

Meillä on jälleen tänään todettu, että on eturauhanen suurentunut, eli kuulemma hormoonitoimintaa on liikaa siitä huolimatta, että 2-3 kk vaikuttava hormoonipiikki annettiin 3 viikkoa sitten. Ja koira päästeli perjantaina taas pissoja lattialle, ja yli 2 vuotiaan luulisi pystyvän pidättämään 3-4 tuntia.. Lisäksi koira on erittäin levoton edelleen, ja hirvittävästi narttujen perään. Uskomattoman levoton, ja tuntuu, että se lisääntyy ja lisääntyy vaan sekä lenkillä että kotona.

Lisäksi on taas ehkä ruokavaliosta johtuvaa hiivaa korvissa. ja lääkäri on sitä mieltä, että koiralla on allergia, joten se ei ole suvunjatkamista ajatellen hyvä sekään, eli siinä mielessä päätös oli helppo tehdä. Allergiaa on epäilty jo jonkin aikaa, kun saatiin tulos pissasta, että munuaiset toimivat (lopullinen varmuus tulee ke).

Lääkäri suositteli erittäin lämpimästi leikkausta, ja aika varattiin. Kirpaisee, varsinkin miestä, mutta olen kyllä sitä mieltä, että tämä on kaikille paras. Ollaan katsottu tätä nyt jo puolisen vuotta ja tilanne vaan vaikeutuu. Kohta meillä on lisäksi pieni vauva kotona, joten olisi kiva, jos tilanne saataisiin laukeamaan. Nytkin vauva-arkea ajatellen olemme vähän myöhässä, kun tulokset näkyvät leikkauksesta vasta kuulemma parin kuukauden päästä, ja todennäköisimmin synnytän 2 viikon sisällä. Mutta siis haluan korostaa, että tätä päätöstä ei tehty sen perusteella, että meille tulee perheenlisäystä, vaan kyllä tämä oli tulossa muutenkin. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.

[Johanna Heiskanen]

Kuitenkin saat sen avun sitä nopeammin, mitä pikemmin viet pojan pallien poistoon!!!

Ennemmin minä turvautuisin leikkaukseen, joka uroksilla on kuitenkin pieni (verrattuna nartun sterilaatioon), kuin hormoonihoitoihin!

t. kahden steriloidun narttukoiran, kastraattikollin ja kahden erittäin suvunjatkamiskykyisen koiran omistaja

[Outi Knuutila]

Kuitenkin saat sen avun sitä nopeammin, mitä pikemmin viet pojan pallien poistoon!!!

Ensimmäinen aika oli ensi viikolla, ja se otettiin.

[Johanna Heiskanen]

Onneksi olkoon,
se ei kyllä muita satu kuin sitä miestäsi, auuutss! Miehet ovat niin empaattisia tuossa asiassa...