Mutta sen sanoo jo järki, että jos jalostuksella haetaan tiukasti tietynnäköisiä yksilöitä eikä vaihtelua sallita, jostain muusta joudutaan tinkimään ja ongelmia on tiedossa. Siksi olisi hyvä että käytettäisiin myös niitä kokorajat ylittäviä yksilöitä, jos ne muuten ovat hyvää jalostusmateriaalia.
^ Hyvin sanottu !
Esimerkiksi meillä on lagottouros joka ei näyttelyissä ole pärjännyt juuri mitenkään suuren kokonsa takia(vaikka muuten on sitten kehuttu ulkonäköäkin, mutta luonne on ihana ja terveys AA-00-silmät ok-tasoa, niin kyllä sillä oman pienehkön nartun on voinut astuttaa ja pennuista on tullut aivan hyviä.
Uroksen mitat siis 50cm 17kg ja nartun 43cm 13kg. Itse tykkään että nuo molemmat ovat hyviä harrastuskoiria, sillä molemmat hyppää kevyesti sen pk-esteen ja luonne on mitä sopivin niin agilityyn, tokoon kuin pk-puolellekkin. Ja myös terveys sallii hyvin hyppimisen.
Pennuista on tullut aika tasakokoisia, mitä nyt ainokainen uros kasvoi viittä siskoaan suuremmaksi, niinkuin oli odotettavissakin.
Kasvupyrähdyksiä meillä on tullut molemmilla kotona olevilla koirilla juuri siinä 4kk paikkeella, mutta toisaalta sitten nartullani ainakin kasvu pysähtyi varhain (7kk iässä). Nykyisin se kasvaisi painoa ja leveyttä jos sallittaisiin
Uroksen kasvu kesti pidempään, n. 1v6kk ikään asti korkeuden puolesta ja täyteen massaansa se tuli vasta 2 vuotiaana. Tarkkojakin mittoja voisin molemmista etsiä ja lisätä tänne sitten.
