seuraava »

[Marke Myyrä]

Koira- ja omistajaesittelyketjussa Laina-Vanun tapauksen yhteydessä on monesti mainittu koiran omistaja. Kysymyksessä on sijoituskoira, joka ymmärtääkseni on ollut kahden omistajan koira. Olen noviisi koirapiireissä, joten ihan uteliaisuuttani ihmettelen, miten omistussuhteet ja vastuut jakautuvat sijoituskoiran tapauksessa. Kennelliiton sivustolta varmaankin löytäisin tietoa, ja sijoitussopimuskaavakkeista, mutta jos nyt tässä kuin ohimennen saisin selvitystä sijoituskoiran ottamisesta. Joskus heikkona hetkenäni olen nimittäin ajatellut sijoituskoiraa yhtenä vaihtoehtona Retun leikkikumppaniksi - joskus kun tuntuu siltä, että itse on liian vanha koiraleikkejä lattialla könyämään.

Siis: Jos otan koiran sijoitukseen, ymmärtääkseni maksan siitä jonkun summan. Koira pysyy silti papereineen päivineen kasvattaja-X:n koirana. Maksaako X koiransa vakuutukset, eläinlääkärikulut, ruoat, koiran kortteerin kodissani? Kaiken hoidon, kouluttamisen, ehkä harrastamisetkin, joihin tietenkin koiran veisin sen henkisen hyvinvoinnin takeiksi? Vai onko tilanne se, että sijoituskoiran ottaja maksaa nämä rasitukset ja kasvattaja X korjaa potin pennuttaessaan koiran? Sijoituskoirat vissiin poikkeuksetta ovat juuri narttuja potentiaalisina "pentutuotantolaitoksina". Jos nyt tämä X:n koira pyöräyttää 8-10 pentua, 1200 ekeä kipale, tekee 8600-12000 ekeen. Minä koiran keinoemona saan silloin sen pantiksi maksamani summan takaisin, joka on - sanotaan nyt 300 - 500 ekeä. Entäs ne muut kulut, joita koirasta on ollut astutukseen ja penikoimiseen mennessä? Entäpä, jos penikoiminen ei onnistu, tai tulee joku komplikaatio, johon koira menehtyy: silloinkin saan takaisin vain sen panttisummanko?

Sijoittamisessa on varmaan omat kultaiset lakipykälänsä, jotka koskevat kaikkia tapauksia rotuun katsomatta. Toiset rodut ovat suurempia rahanreikiä kuin toiset (esim. trimmaus), otetaanko tämä huomioon sopimuksessa? Jos Retulle näillä ehdoin leikkikaverin ottaisin, sen ei tietenkään tarvitsisi olla lagotto.

Entäpä aikuiset koirat, jotka vaihtavat kotia syystä tai toisesta, laiminlyöntiähän ei välttämättä tarvitse aina olla taustalla. Onko aikuinen koira kalliimpi kuin pentu, koska siihen on jo sijoitettu rahaa aika määrä? Kauppana aikuisen hankinta taitaisi olla sijoitusta selvempi, koska hinta varmaan on "per kuono" - periaatteella.

Näitä tässä ihmettelen, kun Retuliini tuossa kuonollaan lämmittää jalkaterääni...     

[Senja Mäkinen]

Tässä linkki sijoitussopimus- kaavakkeeseen Kennelliiton sivuille:

http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/3B4F1960-B368-44F7-9C38-AC2E58CBF8C0/0/skl_sopimussijoituksesta.pdf


Sijoitussopimusta voi käyttää niin monella tavalla väärin, että varmasti tarinoita riittää. Mutta lyhykäisyydessää se menee niin, että henkilö joka ottaa koiran, maksaa siitä vakuusmaksun. Kerron tässä miten me toimimme ja joku voi kommentoida omalta osaltaan. Täytämme kaavakkeen joka linkistä löytyy, rajaamatta siitä mitenkään koiran haltijan oikeuksia. Omistusoikeus jää puoliksi, rekisterikirjat luovutetaan haltijalle. Koiran haltija maksaa kaikki ne kulut, jotka omastakin koirasta tulisi. Kasvattaja taas maksaa kaikki jalostuskäyttöön liittyvät kulut eli terveystutkimukset. Näyttelyiden osalta sovimme yleensä, että se maksaa joka haluaa kyseiseen näyttelyyn mennä. Sitten kun on pentujen aika maksamme tietysti kaikki pentuihin liittyvät kulut ja nartun lisäruuan odotusaikana. Pennut syntyvät aina MEILLÄ, ei koskaan sijoitusnartun haltijan luona. Ihan vain siksi, että haluamme seurata pentujen kehitystä koko niiden kehityksen ajan, koska miten muuten ne olisivat meidän kasvattejamme? Vakuusmaksu palautetaan, kun pentue on tehty. Säännöt ovat selkeät, eikä ongelmia ole ollut.
Sijoitussopimus on mitä mahtavin mahdollisuus jatkaa omaa jalostustyötään ja jakaa koiranomistamisen ilot ja surut ihanien ihmisten kanssa. Ja siten, että koiria tarvitse pitää kotona liikaa ja kaikki ihanat kikkurat saavat elää onnellista perhe-elämää. Meillä sijoitussopimus on enemmin yhteistyöprojekti, jossa kaikki asiat suunnitellaan yhdessä ja yhteisymmärryksessä.

[Tarja Työläjärvi]

^^ Ja tätähän se on koiranhaltijankin (eli siis henkilö, kenen luona koira asuu, kenelle koira "sijoitetaan) kannalta. Saat kasvattajalta lupaavan (ei esim. jo pikkupentuna selvää purentavikaa, lupaava tasapainoinen luonne jne.) pennun, kasvattaja on taatusti mukana "joka hetkessä" vieläkin täysipainoisemmin kuin ostettujen koirien kohdalla. Myönteisiä puolia on paljon, mutta sopimuskaavake on vain kaavake ja sisältö ratkaisee. Harrastuskuluista vielä sen verran, että käsittääkseni yleensä haltija maksaa nämä, sillä eiväthän harrastukset ole mitään välttämättömyyksiä. Muuttuuko koiran "jalostuksellinen arvo" kovin paljon siitä, onko se käynyt hyppimässä esteitä muutaman kerran vai ei?

Koiraharrastajan kannalta eduiksi voi katsoa myös sen, että jos koirasi on terve ja sopiva suvun jatkoon, niin sitä käytetään jalostukseen ja geenipooli laajenee. Ja käytetään (toivottavasti) osaavissa käsissä jalostukseen ja päätetään hyvä uros jne. ilman, että haltijan täytyy ottaa lomaa ja hoitaa tottumattomana pentuja omissa nurkissaan Näin siis, jos on niin sovittu.

[Kiia Montonen]

Olen aika pitkälle Senjan kanssa samaa mieltä tuosta sijoiutsasiasta. Hieman eri käytäntöjä voi omasta mielstäni tulla kyseeseen, mutta suurimmaksi osaksi juuri noin.

Marke kysyi vielä aikusesta koirasta.
Jos joku haluaa koirastaan eroon, niin varmasti hinta on sen mukainen, eli alennettu. Mutta ajatuksena terveystarkastettu ja terveeksi todettu koira on "varmempi" sijoitus kuin pentu, josta ei voi mennä takuuseen mitä siitä kasvaa, ja sitä myöten hinta voi olla korkeampi. Mutta sitten astuu myös kysyntä voimaan. Mitä imiset ovat halukkaita koirasta maksamaan, minkä laatuinen koira on kyseessä ja mikä on sen luonne tms.
Kysymys on vaikea ja suoraa vastausta siihen ei varmaa ole.

Sitten siihen vaikeaan ja kamalaan kysymykseen: Mitä käy jos sijoitusnarttu kuolee komplikaatioihin. Se on niin vaikea asia, että en osaa siihen vastata. Kyseessä ei todellakaan ole raha, vaan perheenjäsenen menettäminen haltijan puolelta ja rahanmenetys (ja tottakai myös hirveätä) kasvattajan puolelta.
Onko kenellekään näin ikävästi päässyt käymään?

Kiia

[Terhi Heikkinen]

Muuttuuko koiran "jalostuksellinen arvo" kovin paljon siitä, onko se käynyt hyppimässä esteitä muutaman kerran vai ei?

Eihän sitä koiran jalsotusarvoa varsinaisesti muuta mikään, kuten ei ihmisen älykkyyttä ja motivaatiota mitkään kouluarvosanat. Mutta koiran harrastustulokset ja meillä numerot vain osoittavat sen, mihin yksilö kykenee ja on kouluttautunut. Kyllä vähän rumemmankin koiran kanssa voi elää (ja sitähän suurin osa pennunostajista haluaa, mukavan perhekoiran jota on helppo käsitellä ja ulkoiluttaa), mutta esimerkiksi aran koiran kanssa eläminen on jo paljon vaikeampaa. Eipä tarvitse kahdesti kysyä, että kumman koiran pennun valitsisin, näyttelyissä vai harrastuksissa menestyneen. Jos koira on helposti koulutettava ja siitä osa on myös harrastustuloksin osoitettu, niin se on minulle paljon arvokkaampaa kuin kehän ympäri ravaaminen ja paikallaan nättinä seisominen. Ainoa luonnetta mittaava juttu näyttelyissä on se, että mitä tuomari ehtii luonteesta nähdä ja kirjoituttaa lappuun sen minuutin aikana, kun koiraa katsoo.

Aa, ja lisään vielä sellaisen jutun, että tietyllä tavalla se, että koiran kanssa on kisattu vaikkapa agilityssä, tarkoittaa samalla sitä, että sen kanssa on treenattu jossain koiraseurassa ja ehkä sen kanssa on voitu vaikka tokoilla siinä sivussa. Koira on joka tapauksessa saanut säännöllisesti virikkeitä ja koulutusta, joten sillä on ehkä suuremmalla todennäköisyydellä enemmän elämänkokemuksia ja näin ollen se ottaa uudet tilanteet paremmin vastaan kuin pelkästään omassa kotona elänyt kotikoira, jonka aivoja ei ole juuri usilla haasteilla rasitettu. Kun pennut syntyvät, ne imevät emostaan kaiken mitä irti saavat, ensimmäisen 7-8 elinviikkonsa aikana ja sinä aikana tapahtuu joka perheessä varmasti kaikenlaista. Joten sikäli ajattelisin, että harrastaneen koiran pennuille antama perintö voi jossain määrin erilainen kuin ei-mitään-harrastaneen, enkä usko että ainakaan huonompi. Mutta tämä hypoteesi koskee vain kahta geneettisesti samanlaista koiraa, jotka ovat vain eläneet eri tavalla.

[Hanna Salovuori]

Aika mielenkiintoinen käsitys aloittajalla sijoituskoirista ja -sopimuksista...  Itse olen kysyttäessä todennut, että sijoituskoira voi olla tosi hyvä juttu - tai tosi huono. Kun harkitsee sijoituskoiran ottamista, olisi syytä tietää kasvattajan toimintaperiaatteet ja -tavat. Koirahan on kasvattajan omaisuutta, kunnes pennut on tehty tai sovittu ikä tullut koiralla täyteen (tai kasvattaja muuten luovuttanut koiran omistuksen haltijalle). On siis erittäin mahdollista huomata vasta pennun tultua taloon, että asioista ollaankin vahvasti eri mieltä, ja riita on valmis.

Moni pennun ottaja olettaa, että sijoituskoira on jotenkin halvempi kuin ostettu koira. Onhan hinta toki halvempi siinä vaiheessa, kun pentu tulee kotiin, mutta siinä sitoutuu samalla antamaan koiran pennuntekoon, pitämään sen turkin edes kohtuullisena mahdollista näyttelykäyttöä varten ym. Ja samat peruskulut (ruoka, terveydenhoito jne.) sijoituskoirassa on kuin omassakin.

Minulla on sekä ostettu että sijoituskoira (nykyään kyllä minun...). Meillä kaikki on mennyt mainiosti, ja ottaisin samalta kasvattajalta koska tahansa uudestaankin sijoituskoiran. En silti aukottomasti suosittele sijoituskoiran ottamista. Mielestäni sijoituskoira sopii sellaiselle, joka tietää varmasti mitä on tekemässä (tuntee ihmisen ja ymmärtää sopimuksen tuomat velvoitteet).

[Tarja Työläjärvi]

Mutta koiran harrastustulokset ja meillä numerot vain osoittavat sen, mihin yksilö kykenee ja on kouluttautunut.

Ja sen, mihin ohjaaja kykenee ja haluaa ja on kouluttautunut. Tarkoitin siis lähinnä, että koiraharrastukset (varsinkin kilpailumielessä) ovat niin pitkälle kiinni ohjaajasta ja hänen halustaan harrastaa, että ne eivät ole suoranaisia jalostuksellisia kuluja, joita kasvattaja ei näin ollen maksa. Kun aloittaja kysyi, miten on harrastusten laita. Varmasti jokainen kasvattaja haluaisi, että sijoituskoiran kanssa jotain harrastettaisiin, ja myös ihan ostokoirankin kanssa. Monestihan sijoituskotia haetaan sanoilla "etsitään harrastuksista (ja riippuen rodusta ja kasvattajasta, näyttelyistä) kiinnostunutta sijoituskotia" jne.

[Terhi Heikkinen]

Monet käyttöpainotteisten koirarotujen kasvattajat maksavat sijoituskoiran haltijalle myös niitä arvokkaita harrastustuloksia, koska itse pitävät niitä tärkeänä ja haluavat näin omalta osaltaan tukea kilpailemista. Tokihan kasvattaja meidänkin rodussa voi tehdä niin, ettei maksa mitään muuta kuin Pevisa-tutkimukset ja siinä kaikki, ja jättää haltijalle tehtäväksi ja maksettavaksi kaiken mikä hänen aktiivisuuteen ja kukkarolle sopii. "Ylimääräisen" maksaminen sijoitussopimuksen voimassaoloaikana lienee kiinni siitä, mihin aktiviteetteihin kasvattaja ja pennuttaja haluaa kannustaa omaa jalostuskoiraansa. Ja kannatus voi toki olla joko rahallista tai muunlaista, vaikka majoituksen ja kyydin tarjoamista ja neuvojen antamista.

Mutta tällainen lagotto "puudeli" romagnolo on ainakin vielä hyvin kaukana tuosta harrastustulosten painottamisesta suhteessa näyttelytuloksiin. Minusta nämä eivät vaan ole mitenkään toisensa poissulkevia juttuja jalostuksellisestikaan, koska tiedän monia tosi nättejä lagottoja, joissa riittää potkua ja koulutettavuutta myös harrastuksiin.  Eikä sitä ulkonäköä tarvitse unohtaa, jos siinä ohella toteaa koetuloksin koiran olevan ihan käypä harrastuskumppani.

[Hanna Salovuori]

Tuossa harrastusten kulujen korvaamisessa on sitten se ongelma, että mikä katsotaan lagotolle luontaiseksi ja sitä kautta merkittäväksi jalostuksellisesti. Eli olisiko sitten "hienompaa", jos lagotto olisi hyvä sienikoira, kuin että se toimii esim. henkilöhaussa. Toko ja agility eivät varsinaisesti kerro mitään koiran kyvyistä, siis siinä mielessä että niissä koiran rakenteella ja omistajan taidoilla/viitseliäisyydellä on todella iso merkitys. Luontaisilla taipumuksilla ei niinkään, ainakaan siinä mittakaavassa kuin etsintälajeissa (sienet/ihmiset ym.) Toki kaikki tulokset/harrastukset ovat hyvä juttu sinänsä! Olisi eri juttu, jos lagotolla olisi olemassa joku rodunomainen koe, kuten esim. spanieleilla tai sakemanneilla.

[Marke Myyrä]

Tämä jutustelu näyttää harhautuneen jalostuksen painotusalueisiin, mikä sinänsä on erittäin hieno asia, mutta emmekös me siitä keskustele jo jossakin muussa ketjussa? Tai ainakin olisi syytä keskustella. Sen verran minäkin lisään tähän oheisjuonteeseen, että olinpa hyvillä mielin Jyväslagottojen tapaamisesta sunnuntaina. Kymmenkunta lagottoa oli paikalla, suurin osa nuoria, pentujakin (muutaman kuukauden ikäisiä) ihan kivasti. Panin merkille, että Retu oli ainoa riiviömäisen energinen yksilö (mieltynyt raparyventään, järveen karkailuun etc.), toiset olivat suht.koht. rauhallisia. Ne pennut varsinkin! Hellanlettas sentään, että oli uskomattoman rauhallisia lagoton pentuja! Välillä kirmailivat toisten koirien kanssa ja sitten nyhjöttivät isäntäväkensä kainalossa. Ei pienintäkään hampailla tavoittelemista tai hyökkimistä ihmisten päälle. Näistähän taitaa olla kehittymässä oikeita ihanteellisia kotikoiria, eli siltä osin jalostuksen suunta oikea.

Mutta aiheeseen eli sijoituksen ongelmiin ottajan ja antajan näkökulmista: Miten on, jos Y on maksanut X:lle sen 500 ekeä vakuusmaksuna. Vuoden, parin kuluessa haltija toteaa, että ei tule tuosta koirasta tolkkua ja haluaa palauttaa koiran X:lle eli kasvattajalle. Saako Y rahansa takaisin tässä tapauksessa?

Odotan torstain Kuningaskuluttajaa. Siinä käsitellään kai koirien hintoja, ehkä tämäkin sijoitushinnoittelu tulee esille.

[Senja Mäkinen]

Suoraan Kennelliiton sijoitussopimuksesta:

"13 Vastaanottajan oikeus purkaa sopimus. Jos vastaanottaja haluaa purkaa sopimuksen ja
luopua koirasta, koira palautetaan luovuttajalle ja vakuusmaksu jää luovuttajalle. Osapuolet voivat milloin tahansa sopia siitä, että vastaanottaja lunastaa omistusoikeuden kokonaan luovuttajalta maksamalla vakuusmaksun ja pennun hinnan erotuksen."

[Julia Åivo]

Hei!

Itselläni on sijoituskoirana manssinarttu, kasvattaja itse tarjosi minulle sijoituskoiraa ja mielelläni otin sijoituspennun koska niin oli mahdollista saada se "ykkösnarttu" pentueesta. Sijoituskoiran hankkiminen tuntuu haastavammalta kuin koiran ostaminen heti omaksi, selvää on että koirat hoidetaan aina mahdollisimman hyvin mutta nyt koiran kuitenkin omistaa toinen ihminen, joten vastuu on vielä suurempi. Jos koira olisi omani, leikkauttaisin sen mahdolisimman pian, mutta nyt tietysti täytyy odottaa että se mahdollisten pentujen jälkeen siirtyy omistukseeni. Mutta olen kyllä kaiken kaikkiaan hyvin tyytyväinen tähän järjestelyyn. Maksan itse harrastuskulut ja näyttelyt maksaa se kumpi haluaa koiran tiettyyn näyttelyyn viedä.

Olen muuten ihan toista mieltä tuosta, ettei esim. agi- tai tokotulokset kerro mitään koiran kyvyistä. Yksittäinen tulos ei varmasti kerrokaan, ja esim. agissa sijoitustuloksia pitää tietysti verrata muihin kisanneisiin koiriin. Mutta kyllä ihan lapaskoiraa on esim. tokossa vaikea viedä kovin pitkälle, jos riittävää moottoria ei vaan ole. Ja agissa ei ainakaan kolmosissa niitä voittonollia tule jos ei siihen luonteen ja fysiikan puolesta ole mahdollisuuksia. Tietysti voi asia olla toisinkin päin, ja sohlo ohjaaja pilata hyvänkin koiran suoritukset(meillä agissa käy usein juurikin niin..) Mutta jos tuloksia osaa tulkita ja lajit tuntee, niin kyllä niistä voi päätellä jotain koiran ominaisuuksista. Parhaiten koiraa voi tietysti arvioida kun näkee sen livenä tositoimissa.

[Hanna Salovuori]

Olet Julia ihan oikeassa. Tarkoitin lähinnä sitä tuossa aiemmassa tekstissäni, että tokossa ja agilityssa ohjaajan merkitys on suuri. Lapasenkin voi saada toimimaan kohtuullisesti, jos löytää oikeat keinot. Toki koirassa on kuitenkin osansa oltava.

[Piia Lehmonen]

Näistähän taitaa olla kehittymässä oikeita ihanteellisia kotikoiria, eli siltä osin jalostuksen suunta oikea.

Hei Marke!
Kiitos noista sanoista, koska siellä oli yksi meiltä lähtenyt pentu ja molemmat sijoituskoirani. Luulin, että Tarina on aivan riiviö, mutta oli varmaan väärässä. Hyvä niin.

Kysymykseesi vastauksen sanoisin, että pakko ei ole palauttaa, mutta hyviinkin tappoihin jo kuuluu palauttaa raha. Jos koirassa ei ole vastaanottajan puolesta mitään vikaa vaan hän palauttaa koiran "syyttä" niin silloin ei kasvattajalla ole mitään "syytä" palauttaa rahaa. On kuitenkin järkevää palauttaa raha, jottei synny riitoja. Jos koirassa on jokin olennainen virhe/vika niin silloin koiraa palautettaessa on maksettava ns.vakuusraha takaisin.

[Anna-Kaisa Anttila]

Entäpä aikuiset koirat, jotka vaihtavat kotia syystä tai toisesta, laiminlyöntiähän ei välttämättä tarvitse aina olla taustalla. Onko aikuinen koira kalliimpi kuin pentu, koska siihen on jo sijoitettu rahaa aika määrä? Kauppana aikuisen hankinta taitaisi olla sijoitusta selvempi, koska hinta varmaan on "per kuono" - periaatteella.

Koira- ja omistajaesittelyketjussa Laina-Vanun tapauksen yhteydessä on monesti mainittu koiran omistaja. Kysymyksessä on sijoituskoira, joka ymmärtääkseni on ollut kahden omistajan koira. Olen noviisi koirapiireissä, joten ihan uteliaisuuttani ihmettelen, miten omistussuhteet ja vastuut jakautuvat sijoituskoiran tapauksessa.

Tässä ihmettelin ihan samaa, mitä Markekin. Ja vielä sitä, että jos tuo Vanu-koiran ostaja olisi suostunut sijoitusomistajaksi, olisiko sijoitussopimus edes ollut mahdollinen? Siis liiton sopimuksen mukaisesti... Ehkä joku viisas tietää. 

Lagottolehdestä bongatun Vanun tapauksessa olisi siis sijoitettu omistajalta toiselle siirtynyt koira vielä uudelleen. Onko tällaiselle sijoituskoiratoiminnalle muuten yläikärajaa? Muistaisin, että sijoitussopimuksessa on yläikärajavaihtoehtoina 3 tai 4 vuotta. Ja vielä ihmettelen, että koiran kunto ei ollut enää sopiva sijoituskoiraksi. Eikös sijoituskoiran pitäisi olla se pentueen paras, eikä mikään käsiinjäänyt ressukka?

Muistan erään rouvan, jolta vuosia sitten kyselin köyhänä opiskelijana pentua sijoitukseen... Hän sanoi, ettei antaisi noin löyhin perustein sijoitukseen koiraansa edes äitimuorilleen. No näinhän se on! Kuka sitä nyt köyhälle parasta koiraansa antaa, jos ei tällä ole varaa edes perhettään ruokkia saati koiraa... Ei vain, vitsi vitsinä... Totta kuitenkin on se, että kyselin sijoituskoiraa aikoinaan siinä toivossa, että hankintahinta tulisi ikäänkuin panttina takaisin... Kennelistä sanottiin tiukasti EI. Ja se oli mielestäni ihan oikein sanottu. Koira tulee lopulta kalliiksi, eikä siinä rahoja lasketa, jos aikoo LAADUKASTA sijoituskoiraa näyttelykuntoisena pitää.