seuraava »

[Marke Myyrä]

Kyllä varmaan juuri tuo kovuus-pehmeys -akseli eniten määrittää arjessa elämistä. Pidänpä itse myöskin koiran varauksellisuudesta (pidättyväisyydestä), koska sellainen koira ei ole kovin nopeasti syöksymässä vieraiden ihmisten kanssa tuttavuutta tekemään ja niitä pussailemaan. Paukeäänistä piittamaton koira on helpompi kuin laukausaltis jne. (Tuo erohan ei pisteissä tosin näy.)

Muuten ne tuomarit olivat hyvillään siitä, että lagottojakin testataan. He toivoivat, että jossakin vaiheessa voisi luoda jonkinlaisen profiilin lagotolle toivottavista ruksin paikoista LT-kaavakkeessa. Mahtaisikohan tuollainen olla toteuttavissa - tai lagottoihmisten mielestä edes suotavaa?
 

[Terhi Heikkinen]

Tuollaisen profiilin luominen olisi aika hankalaa ja vaatisi pitkän panostuksen johtuen jo ensinnäkin siitä, että eri ihmisillä on eri ajatus siitä, millaiset luonteenpiirteet ovat toivottavia. Osa ihmisistä varmaankin toivoo helpohkoa ja seurallista hännänheiluttajaa, osa taas ahkeraa ja periksiantamatonta, häiriöistä piittaamatonta työkoiraa. Ja kuka nyt mitäkin!

Ja toiseksi, mitkä luonnetestin osiot antavat tietoa lagotolle tärkeistä ominaisuuksista ja mitkä merkitsevät vähemmän, ja siihen tarvittaisiin ensinnäkin paljon enemmän testattuja koiria ja näistä tehtyä tutkimusta suhteessa niiden koirien rodunomaiseen käyttöön ja käytettävyyteen. Ja tähän taas varmasti tarvittaisiin avuksi rodunomainen koe, jolla sitä toista puolta voisi objektiivisesti mitata. Sen jälkeen voisi jonkinlaista ihannetta alkaa muodostaa, jos se tarpeelliseksi katsotaan. Uskoakseni me ollaan aika lapsenkengissä näiden asioiden suhteen.

Mutta minä olen kyllä tehnyt tilastoja luonnetesteistä ja -kuvauksista ihan omaksi ilokseni ja seuraan niiden avulla sitä, missä mennään juuri nyt. Toivottavasti tulevaisuudessa luonteiden ja käytöominaisuuksien kartoittaminen on entistä tärkeämmässä roolissa myös täällä meillä Suomessa.

[Hanna Salovuori]

Profiilin luomiseen tarvitaan paljon lisää testituloksia, ennen kuin jotain suuntaa voidaan vetää. Ns. ihannearvostelun luomisen ei pitäisi olla mitenkään mahdotonta, koska eihän siinä ole tarkoitus tehdä kuvausta siitä, mitä ihmiset haluavat vaan siitä minkälainen lagoton oikeasti kuuluisi olla. Se on monesti aika eri asia... Rodunomaisen käytön testaaminen ja luonnetesti eivät kohtaa suoraan eikä niiden tarvitsekaan, sillä niissä testataan osittain eri asioita. Luonnetesti (tai MH) ei muissakaan roduissa testaa rodunomaisen käytön ominaisuuksia (vrt. esim. noutajat). Ruotsissa lagottoja testataan enemmän, mutta italialaiset (tai muut "pienemmät lagottomaat") eivät taida tuntea mitään testejä, joten ulkomaihin vertaaminen jää sikäli aika suppeaksi.

Se sitten, mikä määritellään lagoton rodunomaiseksi käytöksi? Pelkkä tryffeleiden etsintä? Entä muut sienet? Ja mitä tuo hyvä tryffeleidenetsintäosaaminen kertoo koirasta? Se on silloin hyvä työkoira, mutta ei välttämättä ollenkaan hyvä kotikoira. Tällä hetkellä lagotto on muuttumassa enemmän ja enemmän seurasesseksi (valitettavasti). Keskiverto omistaja saattaa olla aika ihmeissään, jos käsiin osuu todella hyvän työmoottorin omaava koira, jolla on rutkasti toimintakykyä ja taistelutahtoa (joita arvioidaan luonnetestissä!) plus kaikkea muuta työkoiralle kuuluvaa. Mitä siis lagotosta halutaan?

[Julia Åivo]

Näkisin ihanneprofiilin luomisen aika mahdottomana tehtävänä, luonnetestissä on käynyt vasta murto-osa lagotoista eikä siihen ole räjähdysmäistä kasvua odotettavissa. Ja mielipiteet siitä millainen lagoton tulee olla jakautuvat niin suuresti, että mahdettaisiinko yksimielisyyteen päästä.. 

Toivottavaa toki on, että lagottoja enenevässä määrin testattaisiin. Myös harrastustulokset kuvaavat käyttöominaisuuksia, tietenkin,  toki siinä on monta sekoittavaa tekijää mutta jos on kyseiseen lajiin perehtynyt niistä osaa johtopäätöksiä tehdä.

Jos halutaan kasvattaa mukavia seurakoiria, niin minusta luonnetestin merkitys siinä on vähän niin ja näin, vaikka tästä moni on varmaan eri mieltä. Maalaisjärki ja koirasilmä useimmiten riittää. Harrastuspuolen koiraa hakiessa sitten osviittaa saa niistä vanhempien ja sukulaisten tuloksista, mutta toki on niitä hiomattomia timantteja joiden kanssa ei ole ikinä mitään harrastettu, jolloin luonnetestistä saakin arvokasta tietoa.

[Hanna Salovuori]

Jos halutaan kasvattaa mukavia seurakoiria, niin minusta luonnetestin merkitys siinä on vähän niin ja näin, vaikka tästä moni on varmaan eri mieltä.

Tuo on minusta aika olennainen juttu. Lagoton kun ei ole tarkoitus olla mikään "mukava seurakoira" (toki se on sitäkin muiden ominaisuuksien lisäksi), eikä siitä toivottavasti sellaista tule.

Mikään asia (testit, harrastustulokset jne) ei yksinään kerro koirasta kovinkaan paljon. Useampi tuollainen kertookin sitten jo aika paljon...

[Julia Åivo]

Minustakaan lagoton ei kuulu olla "vain" mukava seurakoira, mutta tuntuu että pitkälti sihen pyritään ja on jo aika hyvin päästykin.. Kyllä minun mielestäni aika vähän on valinnanvaraa yhdstelmissä, jos haluaa TAVOITTEELLISESTI harrastaa lagoton kanssa. 

[Päivi Solmula]

Minusta testauksissa on olennaisin kohta tuo Laukauspelottomuus. On koira harrastus-, työ- tai kotikoira, on sen kanssa äärimmäisen hankalaa, jos se on kovin ääniherkkä. Ja kun on jo yksi paukkuarka koira ja kun sitä miettii seuraavaa koiraa, täytyy ottaa järki käteen pentuhaaveissa. Kumpi opettaa kumpaa? Pentu pelkäämättömäksi, vai 1. koira 2. koiran pelkäämään... Tätähän ei tiedä kukaan etukäteen. Mutta testauksia lukemalla asiaan voi ainakin vaikuttaa. On äärimmäisen työlästä siedättää peloista/herkkyydestä pois. Edes vähän tuloksia on jo nähtävissä, mutta pysyvää muutosta tuskin koskaan tulee tapahtumaan... Tää siedättäminen on siis ainakin meillä jokapäiväinen projekti. Innokkaan harrastukoiran kanssa ei kovin voi aktiivisesti harrastaa, kun se on doopattu ainakin koko kesän ja joulukuun alusta tammikuun puolelle.

Seuraavaa koiraa mietittäessä osataan katsoa, mitä emme halua. Ja silloin tuo Luonnetesti/MH nousee arvoon arvaamattomaan.

Vilpittömästi toivonkin, ettei yhtään laukausarkaa koiraa käytetä jalostukseen, vaikka kuinka hienoja yksilöitä muuten olisivatkin.

~Nimimerkillä ihanan laukausaran kotikoiran omistaja~

[Heidi Lehtinen]

Meillä Aapo pelkää uudenvuoden raketteja ja Peppi kaikkea mikä muistuttaa vähänkään ukkosta, nykyään jo sateen ropina saa sen hermostuneeksi ja varuilleen  Entisten omistajien mukaan kumpikaan ei ole ollut ääniherkkä aiemmin mutta maalla raketteja on ollut vähemmän kuin keskustan tuntumassa. Kesän kovat ukkoset pelästyttivät Pepin lenkillä ja vaikka asiasta ei tehty numeroa niin pysyvät pelot kaikkea jytinää ja nykyään muitakin kovia ääniä kohtaan jäivät. Varsinkin viime päivien kovien sateiden aikana Peppi on kuluttanut lattiaa ravaamalla vikisten edes takaisin ympäri asuntoa ja pyrkinyt jatkuvasti syliimme turvaan vaikka emme ole kiinnittäneet siihen mitään erityishuomiota.

[Marke Myyrä]

Olen mielessäni pohdiskellut sellaista asiaa tuosta luonnetestistä, että mitenkäs se vetoleikin syntyminen kuvastaa taistelutahtoa... Tai oikeastaan ymmärrän, miten. Mutta käänteisesti en pidä taistelutahdon puutteena, jos vetoleikkiä ei synny. Nimittäin koirahan on voinut oppia luovuttamaan ottamansa tavaran. Minun molemmat ainakin. Jos minä tahdon koiralta jotakin, ne sen minulle antavat. Vai pitäisikö koiralla olla niin hyvä huumorintaju, että se erottaa leikin ja ymmärtää leikissä taistella aarteestaan? Aika useilla lagotoilla on taistelutahdosta -1. Onko tuollainen "kiltteys" negatiivinen ominaisuus?

Kunhan pähkäilen...

[Heidi Lehtinen]

Tuota vetoleikkiä luonnetestissä mietin minäkin, Peppi nimittäin kyllä kiskoo yleensä leikillään muristen lelua, keppiä yms eikä hevin luovuta MUTTA vain minun kanssani. Ei suostu/innostu leikkimään kenenkään muun kanssa yrityksistä huolimatta. Aluksi ei leikkinyt ollenkaan millään tavalla mutta olen nyt saanut sen innostumaan "nujuamisesta" leikkimielellä ja haastamaan minua vetoleikkiin. Yleensä annan Pepin voittaa, mutta lelusta on lopuksi luovuttava suosiolla ja otan sen haltuuni seuraavaa leikkihetkeä odottamaan. Joidenkin mielestä teen väärin kun kannustan Peppiä lelujen retuuttamiseen ja kamppailemaan kanssani leluista ym mutta olen huomannut kuinka hyvää se on tehnyt sen koko itsetunnolle ja olemukselle. Ylilyönteihin ei tietenkään saa mennä mutta leikkimisen ja yhdessä riehumisen kautta suhteemme on lujittunut todella paljon ja se on auttanut muiden käytösongelmien korjaamisessa. Luonnetestiin osallistuminen on haaveena, lähinnä jotta saisi ulkopuolisen arvion onko tuo välillä omalaatuinen otus pohjimmiltaan lagotto vai Peppi-eläin kuten el.lääkäri papereihinsa kirjoitti  (tosin vahingossa...apteekissa sitten ihmettelivät että eikös tuo kuitenkin koira ole  )

[Hanna Salovuori]

Joidenkin mielestä teen väärin kun kannustan Peppiä lelujen retuuttamiseen ja kamppailemaan kanssani leluista ym mutta olen huomannut kuinka hyvää se on tehnyt sen koko itsetunnolle ja olemukselle.

Miksi ihmeessä tuo leikkiminen olisi jotenkin huono juttu? En tajua? Kun yksi parhaista koiran palkkaustavoista on nimenomaan leikkiminen ja saalisvietin hyödyntäminen. Koirat yleensä nauttivat kun saavat käyttää koko kroppaansa taisteluun ja repimiseen (oli se sitten rajumpaa tai hieman varovaisempaa repimistä). Minä ehkä miettisin vakavasti tuossa vaiheessa vaihtaisinko opettajaa/kouluttajaa, joka sanoo noin. Minusta tuollainen ohje kertoo siitä kuinka vähän kouluttaja oikeasti koirista ymmärtää.

Luonnetestissä leikkiminen on taistelutahdon "erikoiskoe". Siinä katsotaan leikkiä tuomarin kanssa, mutta myös ohjaajan itsensä kanssa sekä erilaisilla leluilla (ei siis pelkästään kepin kanssa). Taistelutahtoa arvioidaan kuitenkin koko testin läpi kaikissa osioissa. Yksinkertaisimmillaan taistelutahto mittaa koiran halua laittaa koko kroppansa peliin. Taistelutahto kuvaa myös koiran "moottoria", sitä millä koira jaksaa tehdä töitä ja suoriutua tehtävästä silloinkin kun sitä alkaa väsyttää tai tulee jotakin esteitä vastaan. Taistelutahdoton koira lakkaa yrittämästä kun taas hyvällä moottorilla varustettu koira jaksaa sitkeästi yrittää (toki tähän vaikuttaa myös koiran toimintakyky).

Taistelutahtoa ei pidä sotkea tappelemishaluun tai aggressiivisuuteen, ne ovat täysin eri asioita. Se, että koira leikkii mielellään ihmisen kanssa on aivan eri asia kuin aggressiivisuus tai halu hyökätä. Kiltteydestä tuo ei kerro yhtään mitään. Suosittelen tutustumaan tarkemmin netissä tai asiansa osaavien ihmisten/kouluttajien opissa näihin luonteen osa-alueisiin(luonnetestiin ja koiraeläimen käytökseen ja ajattelutapaan). Elämä koiran kanssa on huomattavasti helpompaa kun ymmärtää itse miten koira eläimenä toimii ja ajattelee. Silloin on myös huomattavasti helpompaa löytää syitä niihin tilanteisiin kun kaikki ei mene kuten omistaja toivoisi.

Ohimennen sattui silmiin aiheeseen sopiva teksti Juha Karekselta: http://chicchoix.com/blog/?p=956

[Julia Åivo]

Mä en ole koirapsykologian asiantuntija missään nimessä, mutta itse ymmärtäisin että taistelutahtoa ei ilmennä pelkästään repimisleikit, ja näin ymmärrän Hannankin tekstin. Itse myös kannustaisin koiraa repimisleikkeihin, tietenkin riippuu koirasta kuinka usein ja paljon niitä kannattaa tehdä, antaako koiran aina voittaa jne.

Luca leikkii huonosti repimkisleikkejä minun kanssani, mikä on harmi. Miden ihmisnte kanssa leikkii paremmin, samoin muiden koirien kanssa sidostesukka kestää-tyyppisesti. Sillä oli pentuna lievä alapurenta, joten sen kanssa ei "revitetty" (mikä oli tyhmää, eipä se varmaan olisi purentaan vaikuttanut). En tiedä johtuuko siitä vai mistä, mutta repimisleikeistä minun kanssa se innostuu oikeastaan vain agiltiykentällä. Tietty ole vahvistanut sitä siellä, jopa niin pitkälle että olen antanut sen kisoissa repiä hihaa/hanskaa radan jälkeen, ranteet kiittää.. Toisaalta se tekee pallon eteen mitä vaan, joten voin palkata ja useimmiten palkkaankin lelulla, enkä ole pitänyt repimisen puutetta ongelmana.

Olen saanut kuvan että keskimäärin lagotot eivät ole kovin taistelutahtoisia, missä tietty olisi kehittämisen paikka jalostusvalintoja ajatellen..

[Niina Auvinen]

Pikaisesti: esim. luonnetestissä taistelutahtoa mitataan erityisesti kelkka kokeella ja kuten Hanna mainitsikin, myös koko kokeen ajan (haalarit, tynnyrit jne.)

[Hanna Salovuori]

Tästä on hyvä aloittaa tarkempi perehtyminen: http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/7C15A07D-59FF-4765-8ECF-C3B610776964/9225/LUONNETESTISÄÄNNÖT2007.pdf

[marisa kongas]

Nuxu on esimerkki koirasta, joka ei palkitse itseään vetoleikeillä, mutta jolta kyllä löytyy taistelutahtoa (luonnetestissä +3). Nuxu vetää muiden koirien kanssa, mutta jo minulle luovuttaa saaliinsa heti kun tartun siihen. Työkoirana nuxussa taistelutahto näkyy peräänantamattomuutena, vaikka leikki ei palkaksi kelpaakaan.

Marisa