seuraava »

[Senja Mäkinen]

Jatkampa vielä pari riviä... Olen Riitta kanssasi aivan samaa mieltä, että oikean luonteisen lagoton tulee olla luonteeltaan sopeutuvainen ja tulla toimeen myös toisten koirayksilöiden kanssa juuri vaikka tuollaisessa isossa porukassa. Urokset tulevat keskenään toimeen, vaikka narttuja olis joukossa mukana. Tuossa piirteessä se avainsana on kuitenkin DOMINANSSI. Itse jouduin ainakin pitkään tutkiskelemaan, että mikä tekee käyttäytymistermein lagotosta lagoton ja yhdellä Katriina Tiiran luennolla siihen löysin jonkilaisen vastauksen!  Se, että lagoton tulee olla koira joka ei pyri dominoimaan! Eli jalostuksen näkökulmasta lagotolla tulisi olla mahdollisimman vähän perimässään taipumusta dominanssiin. Jos, jotakuta kiinnostaa asia enemmän niin esim. tässä yksi artikkeli jossa on myös tästä aiheesta: http://www.schutzhund.fi/article_pennusta_aikuiseksi_koiraksi_osa2.htm

Itsekkin olin aikaisemmin sitä mieltä, että se fakta että leikkiikö koira vai ei, on ihan se ja sama. Nykyään olen sitä mieltä, että jalostuksellisesti luonteitten osalta juuri ne lagottomaisimmat lagotot minun mielestäni, ovat juurikin ne leikkisimmät lagotot!  Ja MH-kuvauksesssahan leikkimistä testataan hyvinkin pehmein ottein, eikä suinkaan mihinkään maalimiehen hihassa roikkumistyyliin! Enkä todellakaan tarkoita, että lagotto joka ei leiki olisi jotenkin huonompi lagotto, vaan ihan pohdintana sille että millainen on se rotumääritelmän haluama tryffeleitä etsivän lagoton ideaali luonne!

PS. Jos joku on sattumalta löytänyt jostain muita artikkeleita dominanssista, niin lukisin niitä mielelläni! Mulle voi vaikka laittaa mailia. Yksi kirja siitä on kirjoitettu, mutta painos on valitettavasti tällä hetkellä loppu..

[Riitta Häyrynen]

Senja tuo sun juttus dominanssista oli erittäin mielenkiintoinen, olen ollut myös luennolla missä on puhuttu dominanssista. Mutta minä olen ymmärtänyt asian niin, että ne koirat jolla on taisteluviettiä enemmän, ovat myös yleensä dominoivampia koiria kun ne koirat joilla ei sitä ole.

Pentutestauksessa taistelutahto osiossa käytetään jotain rättiä ja katsotaan miten koira siihen reagoi.
Laitan tähän taistelutahto-osion

 4. Taistelutahto (testaaja liikutteli vierasta rättiä puhumatta pennuille)
5 p Taistelee keskittyneesti, murisee, hyvä ote
4 p Taistelee kohtuullisesti, irtoaa helposti
3 p Puree kevyesti, luopuu helposti
2 p Jahtaa hieman, ei pure
1 p Ei taistele

Olen huomannut näiden vuosien aikana, että lagottopentu joka saa tästä osiosta korkeat pisteet on myös dominoivampi.  Ja sen kanssa tulee helpommin hankaluuksia. Se on myös usein koira jolta jää korvat kotiin kun se lähtee jonkun perään (siis suuri saalistusvietti).
Ja mielestäni lagoton ei kuulu olla dominoiva.

Olen yhden ainoa kerran käynyt katsomassa MH-luonnekuvausta ihan mielenkiinnosta.  Silloin ei
paikalla ollut valitettavasti yhtään lagottoa vaikka olisi ollut tosi kiva seurata sen työskentelyä.
Leikit eivät todellakaan olleet rajuja niin kuin sinä kirjoititkin, mutta silti minun on vaikea kuvitella lagottoa repimässä jotain oksankarahkaa leikittäjän kanssa, sillä minusta se ei ole rotutyypillistä lagotolle. Lagotot ovat leikkisiä ja iloisia koiria, mutta mielestäni ne irroittavat otteensa helposti.
(Mutta kait repimiseenkin saa lagoton opetettua) ja mieluummin noutavat sen ja tuovat takaisin omistajan jalkojen juureen, että sen voi taas heittää niille.  Tai ne itse heittelevät lelua pitkin ja hakevat sen ja niillä näyttää olevan tosi hauskaa.


Tuo Senjan laittama linkki vieteistä oli varmaan myös sellaisen koulukunnan edustajan kirjoittama missä ei taisteluviettiä tunneta.
Laitan tähän linkin minkä googletin ja tässä on mielestäni hyvin kirjoitettu koiran vieteistä.
Niin kuin kirjoitin tuohon edelliseen viestiini, se oli hyvin kärjistetysti ja lyhyesti kirjoitettu mielipiteeni, mutta en minä ihan hakoteillä ole ainakaan tämän alla olevan linkin mukaan.

http://www.sensuroitu.net/bhry/arkisto/vietti.htm

[Terhi Heikkinen]

Olen yhden ainoa kerran käynyt katsomassa MH-luonnekuvausta ihan mielenkiinnosta.  Silloin ei paikalla ollut valitettavasti yhtään lagottoa vaikka olisi ollut tosi kiva seurata sen työskentelyä. Leikit eivät todellakaan olleet rajuja niin kuin sinä kirjoititkin, mutta silti minun on vaikea kuvitella lagottoa repimässä jotain oksankarahkaa leikittäjän kanssa, sillä minusta se ei ole rotutyypillistä lagotolle.

Oliko näkemäsi tapahtuma varmasti luonnekuvaus? MH:ssa ei käytetä oksankarahkaa vaan tietyt mittamääritelmät täyttävää standardia leikkiesinettä.

[Marketta Kivimäki]

Terhi: Määrittelisikö jossakin kohti tarkasti, mitä sinä eri termeillä tarkoitat tai mihin määritelmiin nojaat. Siten keskustelua, missä sitä sitten käydäänkin, voitaisiin käydä yksin termein eikä tarvitsisi miettiä, kuka puhuu naurismaasta ja kuka aidasta.

[Terhi Heikkinen]

No jotakuinkin ajatukseni näistä tässä keskustelussa esiintyneistä termeistä ovat tällaiset:

Saalisvietti = näköärsykkeeseen perustuva viettireaktio, sisältää halun lähteä objektin perään ja tarttua siihen (esim. viehe jänis, lelu), kun se etenee vauhdilla koirasta poispäin ja liike jatkuu. Kun objekti pysähtyy, ei koiralla välttämättä ole siihen enää kiinnostusta. Pohjimmiltaan on kyse ruuanhankintavietistä, mutta saalistus on vain yksi osa ruuanhankintaa, ja viettireaktion syntyminen edellyttää näkyvää tilaisuutta saalistukseen. Tätä viettiä voidaan hyödyntää koiran koulutuksessa, sillä usein leikkiminen perustuu osittain juuri tähän viettiin (sekä taistelutahtoon). Kun koira saavuttaa saaliin, saalisvietti kyllääntyy. Tämä on koirankoulutuksessa yksi yleisimmin hyödynnetyistä vieteistä.

Riistavietti, metsästysvietti = Riistaviettiset koirat ovat luonnostaan riistan perään. Koiralla ei tarvitse maastoon lähtiessään olla näkö- tai hajuärsykettä. Voimakas riistavietti voi sotkea esim. tryffelikoiran toimintaa merkittävästi, sillä riistan hajut häiritsevät etsintätyötä. Osittain voisi sanoa, että tämäkin vietti limittyy monilta osin yhteen ruuanhankintavietin kanssa, ja tämä esiintyy metsästystilanteessa ennen saaliin jahtausvaihetta.

Taisteluhalu = taisteluhaluinen koira nauttii erilaisista taisteluleikeistä, toinen nimi voisi olla leikkihalu. Tällainen koira käyttää mielellään lihaksiaan ja leukojaan leikkiessään, esim. palloleikit ja lelujen retuuttaminen, ainakin osittain varmasti myös leikkimieliset painileikit muiden koirien kanssa. Taisteluhalu ei mielestäni varsinaisesti ole vietti, vaan persoonallisuuden yksi osa, jota voidaan vahvistaa tai vaimentaa. Taisteluhalu kuuluu aina positiivisiin tuntemuksiin, eikä kyse ole aggressiosta eikä dominanssista.

[Julia Åivo]

Mä olen kutakuinkin ymmärtänyt nuo käsitteet samoin kuin Terhi.

Mitä tuohon saalisviettiin tulee, niin näen sen koulutuksen kannalta  vain positiivisena. Saalisviettistä koiraa on helppo palkata lelulla ja motivoida työskentelyyn. *Ja kun koira on motivoitunut työhönsä, ei selähde kesken tehtävän lentävien lehtien perään! Esim. Luca on kohtalaisen saalisviettinen, ja pallo on paras palkka minkä se tietää. Ei se silti ole koskaan(no pikkupentuna ehkä) lähtenyt kesken toko- tai agilitysuorituksen minkään lehtien, lentävän paperin tai linnun perään. Taistelutahtoa taas toivoisin Lucalle reilusti enemmän, repimisleikeistä se innostuu vain korkeassa viettitasossa, lähinnä kentällä. En ole tätä asiaa osannut aikanaan kehittää, mutta koska lelulla palkkaus kuitenkin onnistuu muilla tavoin, ei ongelma ole niin paha.

Lagotoista ei kai ole tarkoitus jalostaa mitään vietittömiä lapasia? Valitettavasti tuntuu että on, aika paljon näkee arkoja hiippailijoita, jotka eivät tunnu innostuvan oikein mistään. Kun kyseessä on alunperin työkoira, niin moottoria ja viettejä soisi kuitenkin löytyvän edes vähän.

[Riitta Häyrynen]

Mulla on ihan samat ajatukset periaatteessa kuin Terhilläkin noista eri vieteistä, mutta olen ajatellut niitä monipuolisemmin.

Nyt on kuitenkin unohdettu tyystin mikä lagotto on.

Lagotto on työkoira joka etsii isännälleen tryffeleitä.
Siis saalisviettiä täytyy olla sen verran, että into työskentelyyn riittää.
Mutta valitettavasti myös Suomessa on liian vietikkäitä lagottoja ja ne saavat ärsykkeitä työskennellään, esim:  pupuista tai muusta liikkuvasta ja lähtevät niiden perään.

Rodun alkuperäistarkoituksen mukaan näin ei saisi käydä.

Kun lagotto on löytänyt tryffelit, lagotto tyytyy palkkaan eikä ala taistelemaan tryffeleistä isännän kanssa.  Tämän vuoksi liiallinen taisteluvietti ei ole hyväksi lagotolle.
Taisteluviettiä tietysti tarvitaan leikkimiseen, mutta lagoton kuuluu antaa lelu tai muu suussaan oleva heti pois, eikä sen kuulu lajikäyttäytymisen mukaan taistella niistä.

Ja totuus on, että mitä enemmän rodussa on viettejä´, niin dominoivuuskin nousee.
Lagotto on suht´ vähäviettisenä vähän dominoiva koira jonka täytyy olla sosiaalinen toisia koiria ja ihmisiä kohtaan.

Jos joku kaipaa näitä viettejä lisää, niin varmasti on valinnut väärän rodun, vietikkäämpiä ja taistelutahtoisempia rotuja löytyy sadoittain

Tämä ei todellakaan tarkoita, että lagotto saisi olla arka.
Mielestäni jokainen arka tai aggressiivinen lagotto tulisi jättää jalostuksesta täydellisesti.
On kauhea nähdä arka lagotto ja kuulla omistajan suusta, mutta lagotonhan kuuluukin olla varautuva.  Kasvattaja sanoi näin.

On hienoa Julia, että sinulla on juuri oikean luonteinen lagotto. saalisvietti riittää reippaaseen työskentelyyn, mutta sillä ei kuitenkaan ole liikaa taistelutahtoa, että se lähtisi repimään mitään.  Lagoton lajikäyttäytymiseen kun nuo eivät kuulu.

[Hanna Salovuori]

Lisäisin tuohon Terhin määritelmään taistelutahdosta vielä (jo sen aiemmin mainitsemani) seikan, että taistelutahto on myös se voima, joka saa koiran jatkamaan jonkin asian (vaikkapa sitten tryffelien etsimisen) tekemistä myös silloin, kun se alkaa muuten väsyä tai olosuhteet ovat sen mielestä ikävät. Matalan taistelutahdon koira lopettaa työt pienestäkin vastoinkäymisestä kun taas korkea taistelutahto saa koiran jatkamaan tehtäväänsä sitkeästi.

Taistelutahto ei siis terminä liity millään tavalla suoraan tappelemiseen tai repimiseen, vaan on vain nimi asialle...  

[Riitta Häyrynen]

Kirjoitinkin, että taistelutahtoakin täytyy löytyä, mutta ei liikaa vaan juuri sopivasti lagotolle ja lagoton luonteeseen ei kuulu repimisleikit.
Taistelutahtoa voi tietysti myös muokata, mutta minun mielestäni jos haluaa repimisleikeistä kiinnostuneen koiran niin kannattaa tutustua rotuihin ja niiden käyttötarkoituksiin ennen rodun valintaa.
Lagoton työtä on etsiminen, jos Suomessa ei kiinnostu tryffeleiden etsimisestä niin etsiä voi melkein mitä vaan. Ja on hienoa, että täältä löytyy myös ihmisten etsintään erikoistuneita lagottoja.  Tärkeää työtä ja juuri lagotolle ominaista toimintaa.


Nyt lopetan tämän jauhamisen lagoton luonteesta tältä osin...ainakin toivottavasti

[Raija Jorva]

Tuli pakkomielle puolustaa saalisviettiä ja taistelutahtoa! Jotenkin nuo sanat herättävät joissakin "epämääräisiä mielikuvia".
Kuitenkin näitä viettejä pystyy eniten hyödyntämään koiraa kouluttaessa.Me jotka harrastamme pepa,tokoa,agilitiä,pk-jälkeä,hakua,etsintäkoetta..jne toivomme koiraltamme juuri näitä viettejä,mutta hyvä "työkoira" koostuu muistakin vieteistä,sekä luonteenperimästä.
Esim.laumavietti(koira tahtoo miellyttää samassa "laumassa" eläviä,vahtimaan "laumaansa",jättämättä "laumaansa") ,joka on hyödyllinen kotikoiralle ja tuota viettiä voi hyödyntää koulutuksessa,sekä vahvistaa pentuiässä.
Kun koira on saanut perimänä hyvän laumavietin,tai sitä on pentuaikana vahvistettu,se ei jätä laumanjohtajaa ja lähde pupujahtiin vaikka sillä olisi vahva saaliavietti.

Ehkä huonoin yhdistelmä on vahva saalisviettinen koira,jonka tempperamentti on impussiivinen(jos luonnetestissä  tempperamentti on ipussiivinen:pisteet-15)tällöin koira saattaa käyttäytyä,kuin duracelpupu,jahtaa kaikkea liikkuvaa,ei pysty keskittymään koulutukseen.tressaantuu helposti.

 Kun nuo Riitta Häyrysen pennutkin leikkivät saalistamista,niin olisiko mahdollista,että vähän perimää olisi siirtynyt myös minun koiraani:isän ,emän,emän kautta,eli Tresin?
...Mikään koira ei ole kaikilta osioiltaan täydellinen,mutta me ihmiset toivomme ja uneksimme siintä! Myös minä toivoisin vähän vahvempaa taistelutahtoa,vaikka olen erittäin tyytyväinen koirani saavuttamiin tuloksiin.

Jos olet kiinnostunut koiran vieteistä niin mielestäni erittäin hyvä artikkeli,jonka on selkokielellä kijoittanut Lea Yli-suvanto ,hän on pitkänlinjan koiraharrasta ja luonnetestituomari.
Google: koulutus ja vietit-..kennel harmaahursti

Lagotto on "työkoira"\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\\,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,s
Löytyy

[Maini Schildt]

Tämä MH-luonnekuvaus vaikuttaa mielenkiintoiselta, joten heräsi asiasta muutama kysymys...

Onko MH-kuvaus siis tarkoitettu pääasiassa jalostuksessa käytettäville koirille vai voiko kuvaukseen lähteä myös harrastuskoiran kanssa jolle ei suunnitteilla pennutusta? Kuvausmahdollisuuksia kun näyttää olevan Kennelliiton listauksen mukaan aika rajallisesti...

Onko kuvauksen minimi-ikä 18kk vai mikä ja ymmärsinkö oikein että se kannattaisi tehdä mahdollisimman nuorena tuon minimi-iän täytyttyä? Entä onko merkitystä kuka toimii kuvaajana - tarvitaanko siis rotukohtaista tuntemusta itse kuvaustilanteessa, vaiko vasta kuvaustulosten tulkinnassa?

Kesäterveisin,
  Maini & Lene

[Hanna Salovuori]

MH-kuvaukseen samoin kuin luonnetestiin voi mennä kuka vaan, ainoa rajoitus on että koiran on oltava paperillinen (=rotukoira).

MH-kuvaukseen kannattaa mennä mahdollisimman nuoren (eli heti kun pääsee...) koiran kanssa. Kuvauksen idea on "kaivaa" koirasta ne ominaisuudet, jotka sillä on luonnostaan/perimässään. Vanhemman koiran käytöksessä on jo paljon opittua ja vuosien mukanaan tuomaa, jolloin kuvauksesta ei saada täysin aitoa kuvaa koirasta. Luonnetestiinkin on suositeltavaa mennä suht nuoren koiran kanssa (vähintään 2v), mutta aivan niin paljon ei opittu/koettu vaikuta lopputulokseen kuin MH:ssa

MH:ssa koiran käytöksen tulkitsee (MH:ssa ei virallisesti tulkita, vaan vain laitetaan rasti ruutuun siihen kohtaan, miten koira kuvaajan mielestä käyttäytyy kussakin tilanteessa) paperille Kuvaaja, joka on asiaan koulutettu henkilö. Itse ei siis tarvitse tietää mitään. Jokainen koira luonnekuvataan samalla tavalla rodusta, iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ja kuvaajalla ei siis ole merkitystä (voi olla jopa parempikin ettei kuvaaja tunne rotua?): Toistaiseksi kuvaajia on Suomessa niin vähän, ettei kannata olla kovin nirso... 

Luonnetesti poikkeaa MH:sta siinä, että luonnetestin osiot tehdään aina koiran mukaan. Eli tuomari (vrt. MH:ssa kuvaaja) arvioi, millä voimakkuudella osiot kullekin koiralle voidaan/kannattaa tehdä. MH:ssa osiot tehdään siis standardin mukaan kaikille. Voisi siis jopa ajatella, että herkälle koiralle MH on rankempi juttu kuin luonnetesti, kun jouston varaa ei ole...

[Terhi Heikkinen]

Kuvaus on avoin ihan kaikille, ei vain jalostuskoirille. Kastroidut uroksetkin voivat osallistua. Suomessa osallistuvan koiran alaikäraja on 18 kk, Ruotsissa 12 kk. Kyllähän sitä suositellaan, että koia olisi mahdollisimman nuoena alaikärajan täytyttyä, mutta mikään ei tokikaan estä viemästä kuvaukseen myös varttuneempaa koiraa. Tällöin vaan koiran reaktioihin vaikuttavat voimakkaammin sen aiemmat elämänkokemukset ja mahdollinen koulutus ja perityn luonteenosan ilmeneminen käytöksessä vähenee.

Kuvaajilla ei ole merkitystä, sillä kuvaajien tehtävä on merkitä lomakkeeseen rasti ruutuun-menetelmällä se, mitä koira tekee. Esimerkiksi se, väistääkö koira ärsykettä kääntämättä pois katsettaan vai pakeneeko se yli 5 metriä ym. Näissä ei siis jää tulkinnoille sijaa, eikä rodulla tai muilla asioilla ole vaikutusta. Kuvaajan lomakkeesta löytyy kyllä sopiva vaihtoehto kaikille reaktioille. Kuvaajia on aina kaksi, mikä lisää asioiden havaitsemista.

[Maini Schildt]

Kiitos Hanna ja Terhi hyvin selventävistä vastauksista! :-)

[Johanna Heiskanen]

Hih,
meidän kaivinkone Hertta rakastaa repimisleikkejä ja käpyjä, joita se kantaa tarjolle, jos muuta ei ole, mutta... näillä tosi kuivilla keleillä se kaivaa ne vähätkin tryffelit, joita tarjolla on. Ja sitten taas leikitään kävyillä 
Otetaan siis ilo irti siitä mistä saadaan!