seuraava »

[Niina Auvinen]

Syksyllä 2006 viisi kasvattiani, kaksi omaa lagottoani sekä yksi osa-omistus lagotto
antoivat näytteet Tarja Jokisen tutkimukseen, koska ajattelin, että asia on tärkeä ja haluan olla vastuuntuntoinen kasvattaja.

Alkukesästä 2008 saimme iloisen tiedon Hannes Lohen tutkimusryhmältä, lagottojen epilepsiageeni on löydetty. Upeaa, ajattelin ja kun vielä tutkitaan ilmaiseksi useita koiria, niin myös toisesta pentueestani lähetimme seitsemän koiran näytteet tutkimusryhmälle.

VQ Luce Solaren näyte ei ehtinyt tähän ilmaiseen ryhmään, mutta halusin testin kaikista pennuista, maksoimme Lucen omistajan kanssa koiran testin. (85e+paik. el.lääkärin kulut)

Sole pentueen vanhemmat myös tutkittiin, tulos terve-terve.

2.6.2008 sain sähköpostiini Lucen tuloksen: kantaja
Olin aivan äimän käkenä, kuinka voi olla mahdollista, että kahden terveen yksilön jälkeläinen voi olla kantaja!

Kyselin asiaa tutkimuryhmältä ja sain vastauksen 30.6.2008: teemme testin uudelleen, mutta saisimmeko varmuuden vuoksi uuden näytteen.

Lucen omistaja suostui ystävällisesti otattamaan näytteen uudelleen.

Tässä vaiheessa monet tahot vihjailivat minulle, että jospa pennun oikea isä ei olekaan "oikea isä"!
Voi sitä fiilistä, lähinnä kauhua joka minulla oli.
Meillä asuu Lucen emä, sisar sekä nartun astutushetkellä leikkaamaton uros lagotto.
Voi niitä unettomia öitä, kun mietin ja järkeilin, olisiko urokseni voinut astua pentujen emän, vaikka kaikki faktat puhuivat sitä vastaan.
Minulla kun on käytössä "SININEN KIRJA", johon merkkaan kaikki koiriini liittyvät asiat.
Merkinnät kirjasta: Juoksun 8.päivänä otettu progetesti,Arttu viety 7.päivänä mummolaan. Progen tulos 1.2
Arttu vietti mummolassa 3vko:a
Emi astutettu juoksun 12.päivänä Sebastianolla.

Edelleen 2.6-08 saamani sähköpostin perusteella lähetimme myös poskitikku näytteet
Lucesta ja emästä.

Kaiken kaikkiaan fiilikset eivät todellakaan olleet hyvät, Tukholman maailmannäyttely reissu lähestyi ja ruotsissa oleva kasvattaja, jolle olin tästä pentueesta urospennun myynyt, kyseli testituloksesta, tässä vaiheessa en hänellekään pystynyt antamaan kuin vastauksen: odottelemme uutta tulosta.

Kesä kului, vastausta ei saapunut.

19.9.2008 sähköpostikyselyyni saapui vastaukseksi: emme pysty määrittämään genotyyppiä,
ottaisimme vielä yhden näytteen koirasta.
Fiilis: voi jösses!

26.9.2008 saan Lucen tuloksen: edelleen kantaja!
"näiden kolmen näytteen perusteella voimme todeta, että koira on ko. geenimutaation kantaja, emmekä näe syytä enää testata sitä uudelleen"

Kun tiedustelin asiaa miten kahden terveen jälkeläinen voi olla kantaja sain vastauksen
"olette oikeassa, kahden terveen jälkeläinen ei voi olla kantaja Sen vuoksi tässä tapauksessa pitäisi tehdä polveutumismääritys oikeiden vanhemmuuksien toteamiseksi.
Meillä ei kuitenkaan ole resusseja testata jokaisen tutkimukseen osallistuvan näytteen polveutumista"

Tämän sähköpostin saatuani soitin Lucen omistajalle, selitin tilanteen ja jälleen kerran viemme koiramme eläinlääkärille polveutumistestiä varten.

Lähetimme näytteet Finnzymesiin, josta olen tänään 17.10.2008 saanut vastauksen.
DNA-MÄÄRITYKSEN TULOS

Dna-määrityksen perusteella pentu polveutuu yllä mainituista vanhemmista.
Pennun rekisterinumeron perään lisätään P-kirjain merkiksi polveutumisen varmistuksesta.
Tieto koirien DNA-määrityksistä tallennetaan julkiseen Internet-tietokantaan.

Yllämainitut vanhemmat ovat:
Emi della Metaurense ER48991/04
Foogel Sebastiano ER42602/05

Kun tämän kirjekuoren (123.85e) avasin tänään postin pihassa, en hihkunut onnesta, vaan
itkin!
5kk:n epäuskottavuushelvetti oli tipotiessään!

Lopuksi lämmin kiitos Lucen omistajalle Marjalle, joka on tukenut ja uskonut minuun kasvattajana koko tämän 5kk:n ajan!

Niina Auvinen, Savonlinna

[Kiia Montonen]

Voi Niina...olen todella pahoillani.

Miten tutkimusryhmä suhtautuu kun polvetuminen on selvä? Pitääkö äiti ja isäkoira testata uudestaan? Vai mitä tässä nyt tehdään? Älä jätä asiaa tähän. Hengessä mukana.

Kiia

[Piia Lehmonen]

Niina..joskus ottaa koville, mutta usko pois sitkeys kannattaa!! 

[Johanna Heiskanen]

Onko kuitenkin niin, että kun olemme luonnon kanssa tekemisissä, voi nuo geenit pomppia sukupolvien yli, niinkuin monissa muissakin "vaivoissa"? Näin uskon ja uskon, että oletusarvot ovat vain oletusarvoja...

Tuo, että joku on epäillyt isäehdokkaita olevan useampia, on taas niin sieltä..! Tottakai, panettelua, panettelua..

Halit Niinalle, huomenna kait nähdään.

[Marja Väistö]

Niinpä niin, väkisin hiipi tämän prosessin aikana mieleen, että miten luotettava tuo geenitesti sitten lopulta onkaan... Joka tapauksessa odottelen mielenkiinnolla, miten asia tästä etenee, mielestäni on selvää että tutkimusryhmän pitäisi tämä geenitestiasia selvittää ihan tämän luotettavuuskysymyksen takiakin (vastaus Niinan tiedusteluun: "Olette oikeassa, kahden terveen jälkeläinen ei voi olla kantaja"), saati sitten syystä siitä, että onhan tämä ruljanssi aiheuttanut sekä minulle että Niinalle turkasen paljon kysymyksiä, ihmettelyä ja epävarmuutta.

Kaikesta tästä onnellisen tietämätön VQ Luce Solare eli Sylvi on kuitenkin edelleen oma iloinen, ystävällinen ja höperö itsensä, eikä sitä pysty moiset testitulokset horjuttamaan

Marja & Sylvi

[Julia Åivo]

Hei!

Toivottavasti tosiaan oli kysessä vain yksi poikkeus testin luotettavuudessa, eikä näitä löydy enemmänkin. Oliko vanhempien testejä siis toistettu? Eikö testin tuottajalla olisi tässä tilanteessa vastuu korvata uusintatestit ja mahdollisesti myös "isyystesti"?
Toinen koirani on manchesterinterrieri, ja niillä perinnöllisenä esiintyy verenvuototautia eli vonWillebrandin -tautia. Ainakin yksi laajassa käytössä ollut testi osoittautui epäluotettavaksi, ja vedettiin markkinoilta.

Mutta onhan mahdollista, että kyseessä voi testivirheen lisäksi olla uusi mutaatio, eli koira on perinyt vanhemmilta "terveet" geenit, ja sitten toiseen geeniin on aivan alkionkehityksen alkuvaiheessa tullut mutaatio. Tämä taitaa kyllä olla huimasti epätodennäköisempää kuin se, että testissä olisi virhe Ja onneksi kantaja on kuitenkin aivan terve koira ja jalostukseen hyvin kelpaava, eikä kyse ole vakavammasta taudista. Mutta varmasti ressaavaa tällaiset testisotkut, toivottavasti tämä jää viimekseksi.

[Kristiina Kallio]

Sylvi on sitten poikkeuksena vahvistamassa sääntöä! Ja kyllähän Sylvistä näkee aivan selvästi kenen pentu se on! 

Tämän tapauksen lisäksi on kyllä löytynyt yksi vielä kummallisempi tulos,
kyseessä on sairas koira, jonka isä on tutkittu kantajaksi, emää ei ole tutkittu, mutta sekä emänisä että emänemä on tutkittu terveiksi! 

Näiden kahden tuloksen valossa olen minäkin jo hiukan kyseenalaistanut testiä ja ko. taudin periytyvyyttä...

[Johanna Hakkarainen]

Justiinsa joo...
Alkaa kyllä minun mielestä näyttää siltä että testin uskottavuus meni jo...Jos jo kaksi "poikkeustapausta" niin mistä voi tietää kuinka paljon niitä oikeasti on? Joku mättää testissä tai periytymisessä...

[Kiia Montonen]

Jos Lagottolehdestä lukee tutkijoiden kirjoitusta, niin huomaa myös sen että: "Kuten yleensäkin tutkimuksessa, tutkitusta joukosta löytyy aina joku poikkeuksiin ja niitä selvitellään lisää."

Olin luennolla joka juuri käsitteli kyseistä tutkimusta, ja siellä kerrottiin että kyseinen geenivirhe on löydetty ja se on pitkä kirjain kirjaimen perään lausuttu riutta. Sieltä voi löytyä muutakin ja tämä on vielä kesken ja minun osaaminen ei aluksikaan siihen riitä, päinvastoin. Tätä asiaa selvitellään ja uskon kyllä että kyseiset testaajat ovat hyvin tarkkoja siitä että testi, joka on kaupallinen, olisi luotettava. Todentotta mikään asia tosimaailmassa ei ole 100%, mutta hyvää suuntaa antava kyllä.

Mielestäni se tieto että oma koira on joko kantaja, terve tai "sairas" on hyvä suuntaan antava ohje jos haluaa välttyä kyseisestä oireesta pentueissa, tai tietoisesti haluaa ottaa riskin.

Kiia

(poistettu tuplanimi

[Kristiina Kallio]

Tietysti tärkeintä on testata jalostuskoirat, jotta voidaan ainakin pyrkiä ko. taudin minimointiin. Kuitenkin näiden kahden poikkeuksen myötä tulee selväksi, että vaikka pentueen vanhemmat olisi terveitä, niin silti on paras tutkituttaa pennut viimeistään ennenkuin niitä mahdollisesti jalostukseen käytetään....

Omien koirien kohdalla on käynyt todella "flaksi" tämän epilepsian suhteen, kaikki meidän tytöt on normaaleja, vaikka ovat läheistä sukua monelle sairaalle...

[Piia Lehmonen]

Testi on kuitenkin ihan hyvä tehdä ja pitää sitä "silmällä". Aiemminhan jo todettiin, että testi on jalostuksen apuna. Tiukkaa seulontaa pitää tehdä, mutta yhteen asiaan ei voida jäädä riippumaan.
Nyt vaan alkaa taas ihmetyttämään nuo lonkkatulokset.. onkohan A.Limanin mentävä optikolle? Onko muut miettineet samaa?

[Terhi Heikkinen]

Tähän voisivat kaikki kasvattajat oman kokemuksensa valossa kertoa, että onko pääasiassa niin, että ne pennut jotka ovat tärisseet, ovat saaneet myös "sairas"-tuloksen testistä?

Entä onko sairaaksi geenitestillä todettuja, mutta täysin tärisemättömiä pentuja syntynyt paljonkin?

Niin ja tuosta lonkka-asiasta kannattaa aloittaa ihan uusi aihe tai pistää johonkin sopivampaan ketjuun jatkoa, ei sotketa kahta tärkeää asiaa samaan ketjuun. 

[Riitta Häyrynen]

Minulla on ainakin useita pentuja jotka saivat "sairas" tuloksen vaikka vein ne sinä pentueen terveenä yksilönä testaukseen   kun piti viedä oireita saanut pentu ja sen terve sisarus.
Aikamoinen shokkihan se oli.

[Terhi Heikkinen]

Olisitko Riitta halukas kertomaan vähän tarkemmin noiden mainitsemiesi heittojen määristä ja tarkentamaan, olivatko tärinät ko. yksilöillä keskenään samanlaisia?

[Senja Mäkinen]

No meillä ainakin saimme viimeisimmälle E-pentueelle hyvinkin loogiset tulokset, joka oli kantaja-kantaja yhdistelmä, koska tulokset tulivat vasta astutuksen jälkeen. Kuudesta pennusta 4 on kantajia, yksi on normaali ja yksi sairas. Tämä pikku symppis "Immu" sai kohtauksia ikävälillä 5 viikkoa - 10 viikkoa ja nyt näyttää siltä, että kohtauksia ei enää tule. Ainostaan tämä pikku hurmuri oireili ja näin pitikin olla. Immu on hyvin iloinen ja sosiaalinen pentu, jonka luonteeseen ei tämä asia ainakaan ole yhtään vaikuttanut. Kohtauksen huomasi kun se oli muista sivussa ja "itki" samalla. Äiti otti sellaisen tavan, että kun kohtaus tulee hän otti pennun syliin ja silitteli sitä ja rauhoitteli ja kohta tämä veitikka alkoikin jo toteuttaa valekohtauksia, jotta saisi olla koko ajan sylissä! Eivät nämä kikkurat ole tyhmiä! 

Mutta myönnettäkööt, että sen verran testiä "testasimme", että emme kertoneet pennun oireilevan kun tuloket lähetimme. No onneksi "Immu" oli sairas kun kerran oireilikin!