seuraava »

[Marke Myyrä]

Minä kun olen lähtöisin Kainuusta, minussa asuu pieni Havukka-ahon ajattelija. Se ajattelija minussa on joskus herännyt kyselemään joitakin koiraharrastuksen ongelmia. Muutamissa keskusteluissa täällä on viitattu kasvattajan ja koiran haltijan omaantuntoon eritoten sijoituskoira-asioissa.

Entäpä ekologiset kysymykset? Miten koiraharrastus istuu "kestävään kehitykseen"? Näitä olen ajatellut esim. köröötellessäni autollani (ei kuluta paljon!) yksin yhden koiran kanssa satoja kilometrejä vain osallistuakseni johonkin koiratapahtumaan. Sekin kammottaa minua, kun näen koirani sotkevan metsän aluskasvillisuutta sen kaivaessa monenmonta piilopaikkaa yhtä ainoaa risua varten. Siinä sammal lentää, turve pöllyää ja marjanvarvikkoa kumoutuu, kun Retu koira on asialla. Aiheuttaakohan tuo pahaa vahinkoa hitaasti uusiutuvassa metsäluonnossa? Toisaalta koirani lannoittaa metsää, ja sen on mm. kaupunkimme eläinlääkäri julkisesti todennut toivottavaksi toiminnaksi.

Entä koiran ruoka? Meneekö köyhien kansojen ruokapeltoja meidän koiriemme ruokien viljelyyn, niin kuin esim. tupakanviljely riistää paitsi sademetsiä myös ruokaviljan kasvattamiselle otollista maaperää? Milloin koirapopulaatio on niin suuri, että sen ylläpitäminen (ruokkiminen ja jälkien siivoaminen) verottaa ihmisten (lastenkin) elämää? Vai onko koiramäärän kasvu ongelma? Onko olemassa joku saturaatiopiste, jota enempää koiria kaupungistuva maailma ei kerta kaikkiaan kestä?

Että tämmöistä mietiskelen nyt Retun niskaa rapsutellessani. Tuli tuohon kerjäämään ruokaa...

Ihmetteleepi korpivilosohvi Marke ja koiransa Retu

[Tarja Työläjärvi]

Niin, kyllä täälläkin tulee heikkoina hetkinä kaikenlaista tuollaista mietiskeltyä. Täällä kaupunkialueella pyrin aika paljon liikkumaan bussilla koiran kanssa, näyttely ym. pitempiä reissuja on toteutettu niin kimppaautokyydillä, koirayhdistyksen bussilla kuin junallakin. Mutta mutta, toki tälläkin harrastuksella on ekologinen jalanjälkensä, mutta niin kaikella tekemisellä. Ja mielestäni ei koiraharrastus ole siitä pahimmasta päästä, monesti koiraihmiset ovat myös luontoihmisiä, liikkuminen tapahtuu luonnossa eikä lämmitetyllä/valaistulla/rakennetulla kuntosalilla, esimerkiksi, kuntosalia käyttäviä mitenkään syyllistämättä. Mielestäni juuri tarpeeton vapaa-ajan harrastusten vastakkainasettelu ja ihmisten syyllistys on tarpeetonta. Asiasta on kirjoittanutkin osuvan kolumnin Jonna Heikkilä Koirat-lehteen 2/2007. Siitä, kuinka eräs kansanedustaja totesi, että maailmassa käytetään lemmikkien ruokaan lähestulkoon sama summa, jolla voitaisiin poistaa nälkä ja aliravitsemus koko maailmasta. Jos saatte käsiinne, lukekaa, en uskalla tähän kovasti lainata, kun en ole niin selvillä noista tekijänoikeushommista...

Niinpä niin, mutta kuinka monta miljoona nälkäistä ruokittaisiinkaan länsimaissa roskiin heitettävällä ruualla. Tai tällä tai tuolla. Kansantaloudellisesti kuitenkin säästetään vaikka kuinka suuria summia ihmisten terveydenhuolto- ja liikunta- ja muissa palveluissa, sillä koiralliset saavat mielenterveyshoidon ja liikunnan lähes omasta takaa  Ja koira monesti vie ihmisen lähemmäksi luontoa ja tekee näin luonnon tärkeäksi ja ehkä nostaakin sen arvoa ihmisen silmissä, jolloin ehkä ulottaa arvostuksen tekoihin.

Jokainen voi tietysti tehdä parhaansa omalla tahollaan, muunkin kuin koiraelämän suhteen. Ja koiraelämän suhteen. Toivottavasti VR ja suurimmat kaupunkimme sallivat jatkossakin koirien kuljetuksen joukkoliikennevälineissä. Niin ja voi esim. koiran ruokavalioon vaikuttaa ostamalla vaikka luomulihaa, tai kirjoittihan uusin Vihreä lanka siitä, voiko (voi tietyin varauksin ja huolellisesti suunnitellen) koirasta tehdä kasvissyöjän ja kuinka voi.

[Johanna Heiskanen]

Ainahan sen rahan voi viedä baariin tai sitten vaikka eläinkauppaan... Siinä vaiheessa ihan sama. Voihan koiransa syöttää luomusti - jos siihen on varaa. Näistä ei enempää puoleltani, mutta...

Kun Ciro kaivaa metsästä pari neliötä sammalta huitsin nevadaan, voin odottaa parin - kolmen vuoden kuluttua siihen samaan kohtaan korvasieniä. Nehän nousevat rikkoutuneeseen maahan. Parempi Ciro, kuin metsäkone. Suppiksetkin nousevat niihin koiran raapimiin kohtiin tosi pian, se on havaittu ja varmistettu. Luonto siis saa monimuotoisuutta koirien avulla... Eikö?!??!

terkuin
metsätyökoneväki Lahdesta

[Sirkku Paajanen]

Entäpä ekologiset kysymykset? Miten koiraharrastus istuu "kestävään kehitykseen"?

Saman kysymyksen äärellä itsekin huomaan usein olevani.

Monet syväekologit pitävät koiran ja yleisesti lemmikkien pitämistä joissain määrin vääränä - omien toissijaisten tarpeiden tyydyttämisenä lemmikin ja mm. sen ruokaan käytettävien tehotuotettujen eläinten kustannuksella.

Itse kahden koiran omistajana tunnen omantunnon pistoksen rinnassani, sillä näinhän se tavallaan on. Olen kuitenkin miettinyt ekologista, koirallista jalanjälkeäni ja tullut tulokseen, että kokonaisuus ratkaisee. On jossain määrin väärin ottaa perheeseen koira, jos se tulee kaiken muun luksuksen päälle. Eli koira on yksin kotona tai hoidossa samaan aikaan perhe on kuntosalilla, kehittämässä itseään, Teneriffalla, Thaimaassa joulun vietossa. Mutta jos koira on se varsinainen harrastus jonka kanssa iltaisin ollaan ja muutenkin elää kohtuullisesti, ei lennä, ei käytä lämmitettyjä ja valaistuja liikuntahalleja jne, mistä mm. Tarja Työläjärvi yllä puhuu, ja jos miettii paikkaa mistä koiran hankkii (mm. ei pentutehtaasta) sekä ruokinnan eettisyyttä, niin nyky-Suomessa ei kokonaisjalanjälki ole tuomittava.

Viesteissä on puhuttu luomuruoasta eettisenä vaihtoehtona. Luomulihan lisäksi hirvenliha ja muu riista ovat suhteelisen eettistä. Samoin sisäelimet ja teuraseläinten ylijäämäpalat ovat hyviä, sillä pahimmassa tapauksessa ne joutuvat kaatopaikalle tuottamaan vaarallista metaania. Tässä mielessä siankorvat, sonninsudit, poron luut & muut koirien herkut ovat suositeltavia! Kotimainen hevosenliha on hevosystävän valinta, sitä kannattaa vaatia kauppiaalta. Suomessa on kait nyt jo kaksi hevosteurastamoa, mutta lisää tarvittaisiin, jotta kohtuuttomista, ulkomaille suuntautuvista teuraskuljetuksista päästäisiin. Jokin aika sitten vaihdoin kotimaisiin hirvennahasta tehtyihin puruluihin. Ne ovat sitkeämpiä ja kestävät kauemmin kuin tavalliset puruluut. Helsingin keskustassa niitä saa ainakin Keskustan eläinkaupasta Kalevankadulta ja Stockmannilta. Kuivanappuloissa kannattaa suosia lammasta, peuraa ja kalaa ja valita laadukkaita merkkejä, sillä niissä ravintoaineet on kohdallaan joten niitä voi antaa vähemmän. Tavallaan tähän liittyen myös yliruokinnan välttäminen on eettinen ekoteko. Koiran energiakulutus ja siten tarvittava ruoan määrä riippuu hyvin pitkälti koirasta, pieni koira tarvitsee vain 5-10% ihmisen kaloreista mutta suurikokoiset koirat voivat painaa jopa yli 90 kg ja niiden päivittäinen energiantarve on 3500 kaloria. Tämän voi ottaa huomioon koiraa hankittaessa. Koiran hankintaan liitty myös muita eettisiä seikkoja, joista tärkein tietenkin kasvattajan valinta. Eläinsuojeluyhdistyksissä ja internetissä on myös paljon mukavia, uutta kotia etsiviä, hylättyjä koiria, vaihtoehto, mitä itse aion tulevaisuudessa harkita samoin kuin koirakummiutta.

Mutta yksi, mistä ei ainakaan tarvitse kantaa huolta, on koirien kaivamat kuopat. Metsän uudistumiskyky on mahtava ja kuten Johanna Heiskanen sanoi, ne eivät myöskään vähennä metsän monimuotoisuutta vaan päinvastoin voivat antaa itämismahdollisuuden metsän siemenpankin siemenelle tai sienirihmastolle.

[Eva Kyrklund]

Ihan kuivamuonaa syö karvakorvani kyllä, mutta ostan välillä ihan kotimaista lihaa & luuta...
Olen myös monta kerta katsellut koiraleluja ja tarvikkeita-näköjään ennemmistö niistäkin valmistetaan Kiinassa-eli toimitusmatka on aika pitkä, lieenkö sitten vielä orja- tai lapsityövoimaa käytössä... Itse olen kyllästynyt koko Kiina-ilmiöön, melamiini-skandaali vain vahvisti kantani joten yritän ostaa kotimaisia tarvikkeita (siis VALMISTETTU Suomessa...) y.m.s., sekä koirilleni että itselleni. Näin vedän korteni kekoon jotta kotimainen osaaminen & tuotanto saisi edes jotakin arvostusta & tukea. Jos vaikka auttaisi työllistymistäkin. Maksaa ehkä hiukan enemmän mutta pidemmän päälle olen todennut että laatu on mitä mainioin. Köyhällä kun ei ole varaa ostaa huonoa...   Tai sitten valmistan itse jos aikaa liikenee.
Jos ja kun koirien lelut "hajoaa" yritään korjata niitä, olen muutenkin ostanut enemmän lastenosastoilta kun on niin kovat turvasäännöt niillä, joten irtoavia silmiä y.m.s. ei yleensä ole.Saumatkin kestää paremmin vetoleikkejä.

Autollani kyllä köröttelen kahden koiran kera mökille ja muuallekin, kahden kanssa on hankala änkeä busseihin kassien kera kun tassut kasseja kantamaan ei riitä, toinen karvakorvista kun vielä on hieman valikoiva seuransa suhteessa (räyhräyhrähinää-siis )...Mutta yleensä auto on lähinnä täynnä koiratavaraa ja omia työprojekteja-joten ei se ihan tyhjillään kulje...Joskus avomieskin mahtuu kyytiin! 

Kaupunkimaisemissa korjaan kikkareet talteen biologisesti hajoaviin pusseihin (sillä kuulemma ei kauheasti merkitystä ole kun sekajätteet kuulemma poltetaan..?).

Oli töitteni tiimoilta pieni kierrätysprojekti menossa ja kauhistuin kaikesta muovista mitä kotiin kertyi:Typerät muovikipot, lihat siis ällösuojakaasussa,Juguruttipurnukkaa kattoon asti, pastat,koiranamit & -muonat mukaanlukien, eläinkaupassa vielä kovasti tyrkyttettiin muovikasseja-mutta ei kiitos!...Tuli mieleen että mitäpä jos lähettäisimme kaikki muovipakkaukset takaisin valmistajille..? Maapallon pelastaminen on aika vaiketata kun ei ole kunnon kierrätysastioita kaikkialla, enkä oikein ehdi valmistaa uuttakaan kaikesta roskasta...
Pienemmät koiramuonapaketit kelvannee ainakin muuten ompeluun/punontaan kauppakasseiksi aivan kuten kahvipaketitkin!!!  Kivemman näköisetkin jos on jokin kiva Turren-kuva! Tässä alla linkki ohjeisiin..
http://www.kaspaikka.fi/keke/kahvikassit/kahvikassikuvia.html

p.s. lienee hyvä puhdistaa koirapaketit huolella-muutoin kassi mene oitis kenties parempiin suihin aarteen löytämisen toivossa...