seuraava »

[Anne Kupiainen]

Nyt kiinnostaisi kuulla kokemuksia koiran tuonnista ulkomailta....

-miten päädyit tuontiin -oliko suhteita,vai mitä kautta rupesit etsimään koiraa -miten ulkomailla suhtautuivat kyselyihin -pärjäsitkö omalla kielitaidolla vai saitko jostain apuja -miten kauppa & kuljetukset järjestyi -minkäverran tuonnista tuli extrahintaa täältä ostettuun pentuun verrattuna -koitko jonkin asian vaikeaksi/hankalaksi jne... 

[Terhi Heikkinen]

Tämäpä onkin hyvä aihe, Anne!

Nimittäin minusta ei olisi yhtään pahitteeksi tuoda nykyistä vielä enemmän lagottoja ulkomailta, ja mielellään vielä sellaisista suvuista, jota täällä ei niin paljoa vielä ole, jos vaan sattuu löytymään. Kyllähän niissä tuonneissa omat erityisriskinsä on, mutta mahdollisesti saavutettava hyöty geenipoolin suhteen (jos yhtään edes haaveilee jalostuskäytöstä) on kyllä sitäkin korkeampi.

Toivottavasti moni koiran/koiria Suomeen tuonut innostuu vastaamaan Annen kysymyksiin. 

[Päivi Peittola]

Me (Kennel Tubero d´oro) ollaan tuomassa nyt marraskuussa uroskoiraa Italiasta. Koira on hankittu Marisan ensimmäisen, italiasta tuodun, koiran kasvattajan kautta. Yhteydenpidon on hoitanut Marisa, joka puhuu italiaa. Ensimmäistä koiraansa hankkiessaan Marisa lähetteli sähköposteja/ soitti useille eri kasvattajille ja päätyi lopulta tähän kasvattajaan. Hän on ollut tyytyväinen valintaansa.

Minä, italiantaidoton  menen hakemaan koiran, koska sain järjestettyä lomani niin, että pääsen. Matkustan lentäen (Blue1) + junalla. Kyllähän tuo matkustaminen maksaa, vaikka lennot ovatkin tarjoushinnalla. Koska paluulentoa ei saa ihan hetiperään, niin hotelliyöpymisiin menee jonnii verran rahaa. Edellinen italiantuontimme tuli maailmannäyttelyyn Ruotsiin ja meidän matkassa sieltä Suomeen. Eli kuljetukset eivät maksaneet muuta, kuin koiran rokotusten ja passin verran.

Pennun hinta ei Italiassa ole välttämättä sen halvempi, kuin Suomessakaan. Varsinkin, jos pentu on menestyneistä vanhemmista. Kannattaa kuulostella tarkkaan, keneltä ostaa. Halpa ei aina ole hyvä, eikä kyllä kalliskaan. Hyvä bisnes voi ajaa rehdin kaupanteon ohi Italiassakin.

Tämä italiasta haettava koiramme (8 kk ikäinen uros) muuten etsii vielä kotia. Koira jää puoliksi meidän omistukseemme. Toivomme koirasta jalostuskoiraa, mutta etukäteen ei voi tietää, onko koira riittävän terve siihen hommaan. Tämän vuoksi toivomme löytävämme koiralle kodin, jossa se voi elää rakastettuna kotikoirana, kävi miten kävi.

[Kirsi Blummé]

Tää onkin tosiaan hyvä aihe. Kiitos Päivi vastauksesta ja odotan innolla muiden kokemuksia

[Sofia Stolt]

Me tuotiin Alma Ricciolinon kennelistä Norjasta pari vuotta sitten. Valitsin kasvattajan Norjasta siksi että saisin uutta Lagottoverta Suomeen ja koska puhun paljon paremmin norjaa ja ruotsia kuin suomea

Minäkin lähetti sähköposteja/soitti useille eri kasvattajille Ruotsissa ja Norjassa ja päätyin lopulta tähän kasvattajaan. Olen edelleen viikoittain yhteydessä kasvattajaan ja olemme tavanneet hänet kolme kertaa sen jälkeen kun toimme Alman Suomeen.

Lähdimme mieheni kanssa ruotsinlaivalla Tukholmaan ja ajoimme 800km Osloon (ja sama matka takaisin), ja yövymme kasvattajan luona. Matka meni hyvin ja koska Norja kuuluu Pohjoismaihin sai tuoda pennun suoraan Suomeen ilman mitään erikoista. 

Olihan pentu aika paljon kalliimpi Norjassa kuin Suomessa, ja kyllä matkakin maksoi, mutta oli se sen arvoista!

[Arja Koreasalo]

Me toimme Aanan (Amanda da Tartofla) Sveitsistä heinäkuun alussa 2007. Kiia Holst oli jo aiemmin tuonut samalta kasvattajalta koiran ja Kiia oli kirjoittanut artikkelin lagotto-lehteen matkastaan. Joten käännyimme hänen ja Tere Jääskeläisen puoleen. Tere myös tuntee ao. kasvattajan Maya Mächlerin. Kasvattaja myös halusi heiltä suositukset meistä. Onneksi saimme - mistä vielä kerran kiitokset.

Olin jo aiemmin tutkinut eri ulkomaalaisia kasvattajia kotimaisten lisäksi. Lähettelin kysymyksiä ja sain aina pikaisesti vastauksia ja vierailutoivotukset. Mutta olihan paljon turvallisempaa ja helpompaa lähestyä henkilöä, josta jo oli muilla kokemuksta ja arvostusta. Asia eteni helposti sähköpostitse. Mutta prosessi kesti kauan - ensimmäiset meilit vaihtuivat jo ennen astutusta.. Oli jännittävää ja osin haikeata seurata Aanan ja veljiensä kehitystä netin välityksellä: valokuvia, kertomuksia - myös veljien tulevat omistajat lähettivät pentuvierailuiltaan kuvia!! Lohdutukseksi, koska tiesivät ettemme pääse katsomaan Amandaa. Veljet saivat suomalaiset nimetkin.

Kasvattaja hoiti vakio-eläinlääkärin kanssa kaiken byrokratian valmiiksi. Saimme olla jopa viimeisessä pentutarkastuksessa mukana eläinlääkäriasemalla, jolloin lääkäri vahvisti meille pennun olevan terve ja vahva. Puhuimme tankero-saksaa ja englantia.

Sveitsin maaseutu oli valtaisa elämys ja yllätys: hintataso oli Suomea edullisempi. Junamatkat Zurichistä reilusti halvemmat kuin VR:llä. Tarjouslennot sattuivat nappiin ja kasvattaja varasi meille alppihuvilan ystäviltään myös edullisesti. Lomailimme Frutigenissa viisi päivää. Lennot ja kontrollit sujuivat joutuisasti, eikä pentu ollut matkasta moksiskaan. Koiramme on vastannut odotuksiamme, eikä pettymyksiä ole tullut. Pidämme yhä yhteyttä kasvattajan kanssa.

[Kristiina Kallio]

Meidän tuontimme veteraani Peppi tuli meille erittäin vaivattomasti verrattuna näihin edellä mainittuihin... 

Vuonna 1999 kävimme tutustumassa rotuun Punatassun kennelissä, mutta vapaita pentuja ei silloin ollut. Ihanat kikkurakoirat veivät kuitenkin heti sydämemme, etenkin Asterix, jonka olisin voinut viedä samantien kotiin mukanamme!

Siinä sitten tuli puheeksi, että Riitta ja Railo olivat lähdössä keväällä Italiaan hakemaan uusia koiria, ja he ehdottivat, että meille tulisi pentu sieltä. Italiassa Luciano oli valinnut lauman eri ikäisiä ja värisiä pentuja, joista Riitta ja Railo valitsivat Suomeen tuotavat pennut. Sen verran saimme valita, että päätimme ottaa kirjavan nartun ja mahdollisimman nuoren. Niin 8-viikkoinen Peppi ja sen 3 sisarusta sitten matkasivat Euroopan halki autokyydillä ja saapuivat Suomeen juuri ennen Vappua, ja haimme pennun Helsingistä. Hinta oli sama kuin suomalaisen pennun.

Nykyisin onkin jo helpompaa ottaa asioista selvää ja olla itsekin yhteyksissä ulkomaisiin kasvattajiin. Tarkoitus on saada juuri yhdestä tietystä koirasta pentu tänne suomenmaalle, mutta tällä kertaa voikin sitten jo itse lähteä hakureissulle! 

[Anne Kupiainen]

Kiitos vastanneille  Lisää tarinoita ootellaan....

Krissellä on tosiaan ollut "vaivaton" tuonti 

[Senja Mäkinen]

Joitain kikkuroita on tässä vuosien saatossa tullut tuotua, laskeskelin pikaisesti että 16 Italia, Tanska ja Ruotsi ovat maat josta lagottoja olemme tuoneet. Suurin osa asuu perheissään, osa meillä.
Pääsääntöisesti olen jokaisen koiran tai koiran vanhemmat tavannut ennen ostopäätöksen tekemistä. Lisäksi olen käynyt koirien kasvattajien kanssa pitkät keskustelut ihan kasvotusten ennen kuin ostopäätöksen olen tehnyt ja vieraillut heidän kenneleissään. Minulle on hyvin tärkeää nähdä, että minkä luonteisia koiram sukulaiset ovat ja millaisten ihmisten kanssa ja millaisissa olosuhteissa ne elävät elämänsä ensimmäiset hetket. Mielestäni tuonnin kanssa ei näistä asioista saa tinkiä sen kummemmin kun pentua Suomesta ostettaessakaan. Itse kasvattajiin olen aina tutustunut Italiassa paikanpäällä. Sähköpostitse ei yleensä heidän kanssaan saa aikaan yhtä hedelmällisiä keskusteluja, mitä paikan päällä italiassa. Puhun siis italiaa.
Kolme ensimmäistä lagottoani ostin asuessani Italissa. Stella tuli pentuna ja Tornyn&Toffen kanssa ehdin asua melkein koko Italiassa olo aikani (1,5 vuotta), ennen kun niistä tuli minun koiriani! Muitten osalta löytyy monen moista tarinaa siitä, että miten tuonti kikkuramme ovat Suomeen saapuneet. Viimeisimpänä tulivat taas Quas ja Biro Italista noin kuukausi sitten, toinen kassissa ja toinen ruumassa. Mahtavat matkalaiset, kuten yleensä kaikki lagotot ovat olleet.
 Pääsääntöisesti en pidä koirien lähettämisestä cargona, vaan haluan että ne matkustavat matkatavaranani jolloin pystyn tarkistamaan koneessa että ne varmasti ovat matkassa ja koiran voi myös luovuttaa ruumaan mentäväksi paljon myöhemmin. Ihanteellisinta on tietysti kuljettaa pentu matkustamossa käsimatkatavarana. Finnair on pääasiallinen lentoyhtiö jota käytän, koska se on toistaiseksi ollut ainut yhtiö joka lentää suoria lentoja Italiasta Suomeen ja muuten kaikki on Finskin kanssa aina toiminut täysin moitteettomasti. Joitain kertoja olen myös käyttänyt SASsia. Jos on pentua lähdössä hakemaan, niin lentojen varaaminen on hieman haasteellista, koska netin kautta varatessa lentoja, ei voi koiraa syöttää matkatavaraksi kovin helposti. Kaikki lentoyhtiöt eivät taas ota koiria matkatavararaksi ollenkaan ja osa ei lämmitä ruumaa, joten isompia koiria ei voi tuoda. Minun kokemuksieni mukaan juuri Blue1 on yhtiö jonka lennoilla koirat voivat matkustaa vain käsimatkatavarana, mutta ehkä asiat ovat muuttuneet. Ennen ainakin Italiasta piti aina lentää Tukholman ja Köpiksen kautta ja Italista Skandinaviaan kone oli iso, mutta jotta pääsi vaihtolennolla Suomeen piti lentää Blue1:omalla koneella jolla koiraa ei voinut kuljettaa. Kerran hieman vanhemman pennun piti lentää tuttavieni mukana, mutta vasta myöhemmin selvisi että jos se olis matkaan lähtenyt, olisi se jämähtänyt Tukholmaan tullialueelle, no onneksi ei näin käynyt.
Tuomieni koirien hinnat ovat vaihdelleen aika paljon, mutta pääsääntöisesti ei se mitään halpaa huvia ole, jos haluaa jotain hyvää! Ja vaikka itse koiran hinta ei olisi korkea, kaikki muu tietysti maksaa siinä lisäksi, kuten lennot, hotellit, autonvuokrat jne.! Ai niin ja vielä kommentti siihen, että junat ovat Italissa edullisia mutta junakulttuuri on aikas erilainen. En ole tämän päivän tilanteesta ihan varma, mutta muutama vuosi sitten ainakin junissa piti aina käyttää koiralla kuonokoppaa ja bussit eivät koiria välttämättä ota.

[Riitta Häyrynen]

Ensimmäinen lagottoni Asterix tuli luoksemme lentäen cargona.  Se onkin ainut tuontimme joka näin on tullut.  Mutta puolustukseksi tähän voisin sanoa, että eräs tunnettu ruotsalainen kasvattaja – tuomari, joka myös on ollut tekemässä rodun rotumääritelmää, eli tuntee lagotot erittäin hyvin, kävi Italiassa valitsemassa meille lagoton.  Ja täytyy myöntää, että ei huonoa koiraa valinnutkaan 

Tämän jälkeen olemme tuoneet kaikki lagotot itse ja olemme ne käyneet valitsemassa paikan päällä.
Mielestäni tämä on ollut erittäin tärkeää, olen aina saanut valita ne pennut jotka olen halunnut, saanut seurata niitä ja tutkia niiden sosiaalista käyttäytymistä sekä muuta luonnetta.
Varmasti alkuun oli apuna se, että Italian lagottopiireissä tiedettiin, että olemme tämän kyseisen ruotsalaisen tuomarin ystäviä ja meille tarjottiin vain hyviä koiria tänne tuotaviksi. Mutta melko pian tuo tietysti unohdettiin, kun olimme saaneet itse luotua suhteet Italiaan.
Kauhulla olen katsellut ympäri maailman Italian-tuonti lagottoja.  Kyllä useat ovat todella keskitason – jos ei vielä alle keskitasonkin koiria, näkee, että ulkomaille on annettu se lauman ”raasku”, ajatuksella ”kyllähän se siellä menee, eipä noi osaa parempaa vaatiakaan”. Tämän vuoksi mielestäni kannattaisi ottaa yhteys kasvattajaan, jolla on suhteita rodun kotimaahan.  Näille ”tunnetuille” kasvattajille ei kehdata myydä ihan mitä tahansa.  Suomessa on jo sen verran laaja lagottokanta, että muutama ”raasku” ei koko populaatiota pilaa, mutta on sellaisiakin maita jotka ovat aloittaneet lagottokasvatuksensa juuri näillä ”raaskuilla”. Kyllä menee varmasti kauan, ennen kuin näissä maissa on hyvä rotumääritelmän mukainen lagottokanta.  Ohhoh…nyt taisi mennä vähän ohi aiheen

Yhteensä 25 lagottoa on tullut kauttamme Suomeen.
Lisäksi on tietysti muutama joissa olemme auttaneet hankinnassa uutta omistajaa, mutta he ovat sitten itse hakeneet tai tuottaneet koiran tänne Suomeen. Näitä en ole laskenut mukaan tähän määrään.

Olen vuosien aikana luonut hyvät suhteet muutamaan Italialaiseen kasvattajaan ja olenkin saanut heistä hyviä ystäviä.  On ilo käydä Italiassa kun tietää joka kerta olevansa tervetullut sinne.
Lisäksi olen Italialaisten kasvattajien kautta tutustunut myös pariin ruotsalaiseen, unkarilaiseen ja englantilaiseen kasvattajaan joista on myös tullut ystäviäni vuosien varrella.

Pennun hinta riippuu niin monesta asiasta Italiassa, tunnetun hyvämaineisen kasvattajan pennut ovat aina kalliimpia kuin tuntemattoman tai vähemmän arvostetun kasvattajan.  Myös sillä tuntuu olevan merkitystä kuka ostaa. Halpaahan ei tietysti koskaan ole pennun osto ulkomailta kun pennun hintaan lisää matkakustannukset ym. kulut.   

[Anne Kupiainen]

Kiva, kun on tullut näin paljon vastauksia. Lisää vielä mahtuu 

Onko rotujärjestö muuten halukas auttamaan tuontikoiraa haluavaa? Tai kenties kasvattajat tuomaan samalla, kun itseleen hakevat (tähän tietysti jokainen voi vastata vain omasta puolestaan).....

[Kiia Montonen]

Moi,

Kyllä rotuyhdistykseen voi olla yhteydessä, mm hallituksessa oleva Senja on hyvä auttamaan näissä asioissa, on ollut Italiassa ja puhuu Italiaa, kuten Senja jo aikaisemmin kertoi.
Itse olen ollut Ruotsiin ja Norjaan paljon yhteydessä ja voin auttaa jos niihin maihin on kiinnostusta. Mm. uroskoiran käyttö/lainaus on Ruotsin kasvattajien kanssa ollut puhetta. Tämä ei nyt suoraan liity aiheeseen kun kyse on lagoton tuonnista ulkomailta. Ja asia ei ole vielä käsitelty ja viety loppuun, mutta hyvältä näyttää. Olen ollut Ruotsin jalostuspäivillä ja siellä oli asiasta alustavasti joidenkin kasvattajien kanssa puhetta. Ruotsin kasvattajat ovat hyvin kiinnostuneita meidän jalostusperiaatteista/kriteereistä ja yhteistyö on päässyt hyvin alkuun. Olen itse äidinkieleläni ruotsia puhuva, joka varmaan paljastuu minun huonosta suomenkielentaidosta .
Myös Ranska, Sveitsi, Saksa, Hollanti ja Australia ovat maita johon olen ollut paljonkin yhteydessä juuri lagottojen terveysasioissa, ja joistakin kasvattajista on tullut myös hyviä ystäviä. Kielitaito on hyväksi näissä asioissa
Jalostustoimikuntaan voi olla yhteydessä jos pennunosto kiinnostaa. Opastus kuuluu myös jalostustoimikunnan tehtäviin.

Kiia/jalostustoimikunnan puolesta
jalostustoimikunta@lagottoromagnolo.fi

[Päivi Peittola]

Minun kokemuksieni mukaan juuri Blue1 on yhtiö jonka lennoilla koirat voivat matkustaa vain käsimatkatavarana, mutta ehkä asiat ovat muuttuneet. Ennen ainakin Italiasta piti aina lentää Tukholman ja Köpiksen kautta ja Italista Skandinaviaan kone oli iso, mutta jotta pääsi vaihtolennolla Suomeen piti lentää Blue1:omalla koneella jolla koiraa ei voinut kuljettaa.

Olen lentämässä Italiaan juuri Blue1:lla ja koira matkustaa (lämpimässä) ruumassa, samassa koneessa ja lento on suora lento Milanosta Helsinkiin.

[Päivi Peittola]

Heipsan! Nyt kun lagotto (Vittorio) on haettu Italiasta, ajattelin kertoa vähän kokemuksista. Lensin tosiaan Milanoon lentohäkki matkassani ja matkustin sieltä Crevalcoreen junalla. Aseman virkailija myi minulle lipun, jossa oli vaihto Veronassa. Matka oli tosi halpa (n. 12 €)  ja tosi pitkä! Myöhemmin minulle kerrottiin, että olisi kannattanut ostaa lippu Bolognaan ja vaihtaa juna siellä! Olin pari yötä mukavassa pienessä bed and breakfast majatalossa lähellä villa Federicin kenneliä, josta Vittorion hain. Teimme tuttavuutta Vittorion kanssa edellisenä päivänä ennen matkaa ja harjoittelimme remmissä kulkemista. Matkapäivänä Vittorio kävi "kylpylässä" eli koirapesurilla saamassa puhtaan turkin ja ruusuntuoksun Sitten meidät vietiin autolla Bolognan asemalle. Matkustimme suoralla pikajunalla Milanoon. Vittorio matkuksti lentohäkissä junamatkan ajan (vaihtoehto Senjan mainitsemalle kuonokopalle). Juna maksoi n. 24 €. Hotellimme sijaitsi rautatieaseman välittömässä läheisyydessä. Se oli sekä hyvä, että huono juttu. Hyvä siksi, ettei hotellille tarvinnut erikseen matkustaa. Huono siksi, että Vittorio pelkäsi kaupungin ääniä sen verran, että pissa ei tullut ulos, vaan hotellihuoneeseen  Seuraavana päivänä matkustimme lentokenttäbussilla kentälle. Bussi lähti rautatieasemalta. Vittorio sai matkustaa bussissa minun vieressäni  ilman häkkiä tai kuonokoppaa! Bussi maksoi 7 €. Menimme kentälle ajoissa, jotta saatoimme hengähtää vähän rauhallisemmassa ympäristössä. Nyt pissatkin tulivat käyskennellessämme parkkialueen laitamien nurmikoilla. Sitten vaan koira koneeseen ja kohti Helsinkiä. Vähän kyllä jännitti jättää Vittorio toisten hoiviin kentällä ja piti vielä tarkistaa virkailijalta, että koira on varmasti koneessa. Onnellisesti pääsimme perille Suomeen! Tässä vielä vähän kuvia matkaltamme.


Bolognan asemalla junaa odottamassa

Hotellihuoneessa Milanossa

Lentokenttäbussissa

Lentokentän parkkipaikan laitamilla

t. Päivi ja Vittorio 8kk

[Marke Myyrä]

Tervetuloa Suomeen, Vittorio! Kuvistasi päätellen taitaa tulla tutinaa lagottotyttöjen maailmaan, olet niin söpö! Hienoa, että matka meni hyvin. Viihtymistä!