seuraava »

[Päivi Lindberg]

Hei vaan ystävät.
Mitä mieltä olette kuonopannan käytöstä koiralla?

Me Masi koiran kanssa olemme kyllä edistyneet käytöstavoissa melko hienosti,masi tottelee hyvin,tulee aina kutsusta heti luokse ja ei rähjää muille koirille lenkillä,mutta kun masi ei aina malta kävellä vierellä remmi löysällä vaan kun pitäisi nuuskia ja maistella kaikki mahdollinen tien poskessa vaikka tietää että niin ei saa tehdä.eli useinmmiten kuljetaan nätisti vierellä ja sitten taas toisaalta vedetään kuin viimeistä päivää.olen joskus kokeillu kuonopantaa ja se kyllä auttaa mutta masi ei selvästikkään pidä siitä ja minustakin tuntuu ikävältä sitä juuri siksi käyttää.
Pysähdyn aina kun hän vetää ja masi tulee kyllä luokse jolloin kehun ja palkitsen mutta hetken päästä sama tilanne taas kun jotain kivaa löytyy.
Onko kellään antaa hyviä neuvoja.
T.Päivi.

[Maija Mattila]

Minkäs ikäinen Masi on? Käytös kuulostaa hyvin tavalliselta nuoren koiran touhulta, osaa ja tietää mutta ei ihan aina malta. Oma lagottoni on n.kaksi ja puoli vuotias uros ja tekee samaa mutta nyt mennään nuuskiminenkin jo ihan kohtuullisella tavalla eli vetäminen nuuskimisen aikana on vähentynyt paljon. Tosin voimakkaat nartun jäljet, ja jos tiedän että narttu on juuri mennyt meidän edeltä niin vetämistä joutuu kyllä komentamaan kovemmin.

Kuonopanta on meidän pystykorvalla käytössä ja sekin vain sen vuoksi että vasen polveni ei kestä koiran vetämistä. Koira on jo yli 9-vuotias mutta puolustaa lagottoa kaikilta vastaantulevilta koirilta. Kuonopannan kanssa se ei juuri vedä ja sekin osaa kyllä kohdata vastaantulevat koirat yksin ollessaan tosi hyvin. Oma huomioni on vain viimeiset reilut kaksi vuotta ollut siinä että saan lagoton kulkemaan hyvin ja ohjaus on kovin vaikeaa jos toinen riekkuu vierellä samaan aikaan. Nyt koirat kulkevat nätisti vasemmalla puolella ja kohtaavat vastaantulevat koiran yleisesti hyvin.

Kuonopantaa voisi varmaan aina välillä ottaa käyttöön jos muut konstit ei auta. Pidän pystykorvallakin kuonopannattomia lenkkejä mutta otan silloin valjaiden tilalle kuristupannan. Kuonopannan kanssa sillä on aina valjaat joissa olen kiinni, kuonopantaa käytetään kiinni pitämiseen vain toisia koiria kohdatessa. Minulla on siis talutin molemmista päistä koirassa kiinni. Lagotolle en ole joutunut kuristuspantaa enkä kuonopantaa käyttämään, palkkaa sitäkin enemmän

[Kiia Montonen]

Lagotto on työkoira, ja sillä on kyllä vaikeata kulkea hihna löysällä. Yleensä lagotto "tekee työtä" hihnassakin ja kävely on laidasta laitaan. Omasta mielestä kulkeminen hihnassa hihna kireänä on ihan ok. Silloin ei hihna sotkeennu koran tassuihin, mutta vetää ei saa.
Ainoa keino saada pois vetäminen hihnassa on olla täysin ehdoton ja matka ei KOSKAAN etene jos koira vetää. Jos ole aina täysin ehdoton, niin homma on ohi melko nopeasti, jos annat joskus periksi niin hommassa menee pidempää.

Kiia

[Marke Myyrä]

Olen käyttänyt Retulla (2 v.) sekä kuristuspantaa että kuonopantaa. Oikeastaan voisi kysyä, mitä en ole kokeillut tuon riiviön rauhottamiseksi lenkeillä! Viimeisimpänä sitä lajia oli ns. monitoimipanta, joka oli minusta humaanimpi vaihtoehto kuin normaali kuonopanta. Olin siihen tyytyväinen, mutta laitoin sen kierrätykseen, kun se mielestäni kävi tarpeettomaksi ja se toinen kuonopanta kuitenkin minulla vielä on "Liisan liukkaiden ja Kaisan kaljamien" varalta.

Retu kävelee siedettävästi mukana. Lagottomaista syöksähtelyä on valkeiden roskien (luulee kai niitä aina paperinenäliinoiksi!), västäräkkien (onneksi niitä ei enää ole) ja tienposkessa olevien omenien perään. Teen niin kuin Kiia edellä neuvoi: heti kun kireys muuttuu vetämiseksi, minä pysähdyn. Matka ei jatku ennen kuin Retu pyörähtää takaisin eli remmi löystyy. Katseellaankin se silloin sanoo, että "joo joo, mutta kun en malta"! Muutama metri edetään mallikkaasti, mutta sitten taas... Tilanteesta riippuen. Joskus, itse asiassa jo aika usein, on vakiolenkki (3+ km) tehty ilman ojentamisen tarvetta. Kun olen antanut sen nyt juosta lähimetsässä irti, sen asettuminen nätisti hihnaan vie taas aikansa. Muutaman nykäisyn jälkeen se kuitenkin hoksaa, että ai niin, tämä olikin taas tämänluonteista kävelyä!

Seuraavanlainen ongelma kyllä on, johon ihmettelen, mahtaisiko kuonopannasta olla apua. Kun vastaan tulee koira, Retu heittäytyy maahan kuin iilimato. Ei loitsu ei rukous, ei namit, ei makkarat, sitä siitä nosta ennen kuin lajitoveri on kohdalla, jolloin se syöksyy joko ystävälliseen riehaleikkiin (useimmiten) tai rähisemään. Jos olen ehtinyt huomaamaan vastaantulevan ennen Retua, yritän kiinnittää sen huomion nyrkissäni olevaan namiin, mutta ei se auta. Vastaantulevat ihmiset se ohittaa kyllä ihan sievästi tulemalla sivulleni. Tosin se reagoi herkästi ihmisten ilmeisiin, ja vastaantulevan ystävällinen hymy riehaannuttaa sitä. Samoin iloinen puhuminen kännykkään! Se raasu kun luulee, että ihminen juttelee sille iloisia ja vastaa niihin! 

Onko teillä kellään vaanivaa hyökkäilijälagottoa? Jos, miten olette hoitaneet ongelman?

[Maija Mattila]

Suunnilleen noin Kiian ohjeiden mukaan minäkin omaani opetin ja todellakin jos siitä luistaa muutaman kerran on sama ongelma olemassa Palkata pitää ja tein niin että kävin lenkeillä ennen ruokaa joten nälkäinen koira jaksoi paremmin kuunnella minua.

Tuo hyökkäily on tosi ärsyttävää! Ottaa päähän kun on omansa saanut opetettua kävelemään muiden ohi. Meilläkin on lenkillä usein vastassa kultsu joka hyökkää kohdalla melkoisen äänen kera. Saa taas tehdä monen koiran kohdalla uusinta opettamisen jotta oma koira unohtaa tuon hyökkääjän. Olisi hyvä jos saisit sen nuorelta koiralta karsittua pois, kannustan kaikin puolin keksimään konsteja mitä tehdä tuolle hyökkäilylle.
Mietin miten toimisin ja luultavasti käyttäysin valjaita joilla "nostaisin" koiraa ylös maasta ja samalla palkkaisin sen liikkumista. Sitä voisi varmaan harjoitella tuttujen koirien kanssa ihan treenimuotoisestikin!?!?! Meillä on autossa koiralla turvavaljaat joissa se on kiinni, ne on ainakin tukevat ja helpottavat esim, jyrkkien portaiden kulkemista siten että voi tukea koiraa sitä satuttamatta. Jollakin voisi olla kokemusta miten on onnistunut omansa kanssa, kirjoitelkaa....

[Marke Myyrä]

Tuttujen ja tuntemattomienkin koirien kanssa tottis-treeneissä ohitus hoituu esimerkillisesti. Ne ovat vain nuo tilanteet kadulla. Joskus ihan kammoaa lenkille lähtöä, kun ei etukäteen tiedä, keitä tulee vastaan. Valjaita ei ole (turvavaljaat kyllä autossa), mutta hihnasta olen yrittänyt pakottaa sitä ylös (joskus vetänyt pitkin katua!  ), mutta jäärä on jäärä. Äskeinen lenkki meni kyllä hyvin. Tapasimme vain samalla kertaa yhden cottonin ja musta villiksen. Retu nousi makuultaan nätisti tervehtimään kumpaakin. Sitten olisi haastanut leikkiin, mutta lähdimme jatkamaan matkaa. 

[Johanna Heiskanen]

Moi,
meillä on käytetty joskus Canny collar-kuonopantaa, josta voi ottaa sen kuono-osan pois vaikka kesken lenkin ja laittaa sen sitten taas takaisin. Ihana kapistus, varsinkin, jos lapset tai mummi välillä taluttelivat yhtä herra-villikkoa...

Tavallisissa kuonopannoissa hihna on siinä kuonon alla ja jää siten helposti koiran jalkoihin. Tuossa Cc:ssa hihna tulee niskapuolelle, joka on sitten niin maan hyvä juttu...

Alussa panta tuntui hankalalta käyttää, mutta pienen treenin jälkeen se oli ok. Koira kyllä alkoi kävellä heti ensi tutustumisesta alkaen hienosti. Koetti toki hangata kuonoaan maahan, mutta silloin on kiva sanoa kaaharille: "hei, nyt mennään...!" 

[Maija Mattila]

Enpä ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta kuonopannasta, kuulostaa perinteistä paremmalta.
Joo niinhän se on että treeneissä joku asia sujuu paremmin kuin kotona ja sitten taasen päinvastoinkin Varmaan vielä löydät sopivan tavan teille tuon harjoittelemiseen. Voihan sitä vastaan tuleville vähemmän tutuillekin sanoa että koitamme harjoitella tätä "hyökkäilyn" lopettamista ja ehkä sanoa miten voisivat teidän ohitse mennä. Olen kyllä huomannut että aina ei tarvitse sanoa edes mitään, kyllä ihmiset ovat huomanneet opetusharjoitteluni ohitustilanteissa ja varmasti ymmärtävät että tervehtiminen on nopea nyökkäys tai ei sitäkään kun koko ajan ohjaat koiraa. Tsemppiä vaan jatkossakin 

[Johanna Heiskanen]

Ohhoh,
nyt kun googletin canny collarin, sitä ei yllättäen löytynyt!
Ihan ihme juttu..

[Marke Myyrä]

Minä löysin useampiakin vastauksia Cannycollarille (taisin kirjoittaa sen yhteen). Sellainen se minunkin "monitoimipanta" oli. Solmulan Päivin Taralle sen toimitin. Hän voisi kertoa sen käytöstä enemmän. Itse olin kyllä todella tyytyväinen siihen, vaikka aluksi sen käyttö oli kömpelöille käsille hidasta. Suosittelen kuitenkin jo siksikin, että sen kuonon ympärille menevä hihna on pehmeämpi kuin tässä perinteisessä, ja että hihna kiinnitetään niskan päälle. Olen nyt käyttänyt tavallista pantaa, ja tosiaankin vain liukkaita kelejä varten säilytän tuon kuonopannan vielä komerossa.

Kyllä se konstilla jos toisella täytyy saada tuo Retun vaaniminen kuriin. Se kun tahtoo aina löytää vielä kuraisimman kohdan tiestä, johon se mätkähtää maahan. Täytynee varata taskuun erikoishyviä nameja tähän vaiheeseen. Joku kultsin omistaja kyllä sanoi, ettei sitä voi siitä uloskouluttaa, että on niin verissä se vaaniminen. Otanpa tuonkin haasteena! 

[Tarja Työläjärvi]

Yksi hyvä keino voi olla myös käyttää canicrossiin/koirahiihtoon/koiran kanssa juoksemiseen tarkoitettua vyötä vetävän koiran opettamiseen. On itse paljon helpompi pysähtyä ja tuntea heti koiran vetäminen, kun veto kohdistuu käden sijasta keskivartaloon. Niin ja juoksuvyön tulee toki olla sellainen, joka ei jousta.

[Maija Mattila]

Unohtui kertoa että toki meidänkin lagotto vaanii vastaantulevia koiria silloin tällöin. Paras vaanittava yksilö on naapurin Max-lagotto, sitä pitää aina vaania. Vaaniminen tapahtuu vieressä kävellen mutta aivan kuin kissa lähes pitkin maata . Menee kyllä aina tervehtimään Maxia ihan kuin ei mitään vaanimista olisi tapahtunutkaan, tosi huvittavaa eikä häiritse itseä kun kerran kävelee nätisti vetämättä vierellä. Joskus on vaanittu myös erittäin pientä koiraa kun on ollut hieman hämärää, tuntuu että koira ei oikein tiedä mikä olio sieltä tulee ja vaanii sen vuoksi, onneksi ei säntäile vieraita kohti vaan tyytyy olemaan vierellä (saa myös namia kun toimii vetämättä).

[Päivi Lindberg]

Kiitti kommenteista,voisihan sitä kuonopantaa aina joskus kokeillakkin kun masi on vasta 1v8kk niin sitä kakaramaisuutta löytyy kyllä.ja taitaa kuulua lagottejen luonteeseen että jahdataan lähes kaikkia maassa liikkuvaa.
Mutta siihen koiran maahan menemiseen auttaisikohan se että kun huomaat toisen koiran tulevan vastaan siirrytte kadun toiselle puolelle jos mahdollista.
Siskollani on kaksi oikaee rähinäpekkaa ausseja rodultaan ja aina valmiita tappeluun koiria kohdatessa,me aloimme masi koirani kanssa heille siedätys hoitoa antamaan,alussa kuljimme kauempaa ja pikkuhiljaa lähempää ja kovan treenin jälkee se auttoi,nyt he voivat ohittaa melko hyvin toisia koiria mikä ei aiemmin onnistunut lainkaan.
T.Päivi.

[Päivi Solmula]

http://www.unelmalemmikit.net/kauppa/product_catalog.php?c=43 linkistä ainakin löytyy kyseinen panta. Me saatiin Markelta omamme, kiitos siitä! Ei olla käytetty sitä moneen kuukauteen. Se opetti nopeasti kulkemaan kaksi vuotta lähentyvän koiran kunnolla. Nyt koira kohta 2v3kk.Pysähtely on riittänyt menohaluihin. Välillä pitäisi ottaa canny collar ehkä taas käyttöön... Viimeistään liukkailla keleillä. Kulkee, kuin enkeli se päässään! Tavallisen kuonopannan onnistuu saamaan pois. Vetäessä hihna kuonon ympärillä kiristyy ja vetohalut vähenee. Hihnan voi tosiaan ottaa pois kaulalle tai kokonaan ja toimii tavallisena pantana. Suosittelen sellaisen hankkimista tavallisen kuonopannan sijaan. Lagoton fiksuudella tavallinen lähtee pois alta aikayksikön...

Me "kamppaillaan" myös vaanimisasian kanssa. Tara tervehtii sillä tavalla tuttuja, niin ihmisiä kuin koiria. Se on rapakelillä vähän ärsyttävää, kun koira alkaa ryömiä maassa jo 50m. aikaisemmin, kun tuttu koira tulee vastaan. Ja ihmisiä naurattaa... Mutta nyt se on alkanut tehdä samaa tiettyjen vieraiden koirien kanssa. Kun ne tulevat lähemmäksi, koira nousee ja alkaa haukkua ihan kamalasti. Koirat ovat tietysti samankokoisia, ovat ehkä joskus aikaisemmin rähisseet Taralle. Mutta, mutta ei kenellekään saisi alkaa räkyttää tuolla tavalla, vaikka itseä pelottaisikin vähän! Harkitsen pian ottavani canny collarin taas käyttöön, ainakin silloin, kun tuo tietyn koiran kohtaaminen olisi mahdollista! Olen alkanut sanoa koiralle "Täällä!" aina, kun on makupalaa tiedossa. Välillä tepsii kohdatessa, välillä omistaja on liian hidas ja koira ehtii bongata toisen koiran ja valmistatua remmirähinään....

~Päivi, joka miettii syntyjä syviä ~

[Eva Kyrklund]

Kauan sitten kokeilin vedonestovaljaita muun rotuisella koiralla-ei siitä tullut kuin hiertymiä sen kainaloon.. Kuonoremmiä en siksi jaksanut edes ajatella... Omat Lagotot ainakin toimivat parhaiten kun motivoidaan (kärsivällisesti)nameilla-alistamiset & kuristuspannat ei vain heillä toimi-eikä ole mielestäni niinkään kivojakaan... On kivempi tehdä ja oppia yhdessä kun molemmilla osapuolilla on kivaa ja hyvä olla...

Meillä vanhempi karvakorva Bruno(2v) oppi juuri kävelemään jokseenkin niin nätisti että jopa anoppi joka on 70+v kehui että oli tosi mukava lenkki. Tämä 2v koira tosin syöksähtelee myös muita koiria kohti rähisten...Kesällä ei saatu siihen loppua millään kunnes otin vesi-spray-pullon mukaan(kuristuspannasta ei ollut hyötyä enkä itse pitänyt siitä.. ). Heti kun korvat-kuono-häntä törröttivät jännittyneesti vesisuihkaisu ahteriin ja rähinävaihde katkesi hetkeksi joten saatoin edes yrittää ottaa kontaktia tähän machoon... Sit ostettiin talutinkoulutusDVD.Nyt ollaan väännetty ihan talutinkoulutusta alusta: siis kutsun koiraa nimellä ja heti kun se katsoo minua se saa palkkion siitä kontaktin ottamisesta, tuli vastaan koiria tai ei.Bruno suorastaan välillä tanssahtelee vierelläni kun kävellään ja katsoo minua iloiesti (jos vaikka kehujen lisäksi tulisi nami.. ). Jos kohtaamme muita koiria yritän mahdollisimman ajoissa kutsua nimellä ja palkitsen kontaktista-ja palkitsen sen verran että on maksamakkaratuubi kädessä tyrkyllä nuoltavana kunnes ohitus on tehty.Ja ihan kipeästi kehuja...Karvakorvien ruokailu tapahtuu aina lenkin jälkeen-näin se palkkakin maistunee vielä paremmalta..! ;)Toimii enimmäkseen ja on koko ajan askel oikeaan suuntaan... Täytynee olla vain kärsivällinen. Jussi-Hampuusi on vielä niin nuori (8kk) ettei oikein montaa sekuntia jaksa keskittyä, mutta tekee parhaansa. Lienee myös tärkeää että koiraa ei lellitä likaa-johtajahan kuulemma aina kävelee edellä ja jos talutin on kireällä johtava koira tietää tarkalleen missä se "omistaja" on...Pitäsi ruveta enemmän arvaamattomaksi kävellessä, pysähdys, koiran kutsuminen, peruutus ympäri päin...Naapuri näki minut tällä tavoin päätömästi pyörimässä koirani kanssa-piti vähän selitellä että on hihnakoulutus menossa-ei suunnat tai pää sekaisin..