seuraava »

[Anne Kupiainen]

Joitain lagottopentueitahan on pentutestattu. Mitenkä totuudenmukaiset nuo testit oikeasti on? Pitääkö testissä esille tulleet asiat vielä paikkansa, kun koira on aikuinen? Mielelläni kuulisin kokemuksia (myös muiden rotujen osalta). Niin ja minkälaisia asioita nuo testit oikeastaan kertoo?

[Sofia Stolt]

Testasin Alman ja Eetun pennut ihan kiinnostuksesta.
Pennunostaja saa tällä tavalla puolueettoman mielipiteen pennun luonteesta ja sisäänrakennetuista ominaisuuksista sekä ohjeet, mitä juuri tämän pennun kanssa olisi hyvä huomioida niin arkielämässä kuin koulutuksessakin. Testauksen ensisijainen tarkoitus on löytää oikea pentu oikealle henkilölle ja sopivaan käyttötarkoitukseen. Testi näyttää miten pentu on juuri testiajankohtana, eikä välttämättä millainen se tulee olemaan aikuisena.

Koiraterapeutti testasi esim. pentujen sosiaalisuus, uteliaisuus, ääniherkkyys, pelokkuus, keskittyminskyky, leikkihalu, kontakti, kivunsietokynnys, saalisvietti, johtajuuden hyväksyminen, kiinnipitäminen, nostaminen ja sosiaalinen dominanssi.

Mitään kovin yllättävä ei tullut esiin, mutta testi oli erittäin kiinnostava ja tulokset vastasivat omaa käsitystäni pennuista. Mielestäni oli hauskaa että pennunostajat saivat kirjallisen kuvauksen pennustaan.

[Julia Åivo]

Lucan kohdalla testi ainakin "osui oikeaan" ja minusta Lucasta tuli aika sen tyyppinen koira kuin testi ennustikin. Yhden tapukasen pohjalta nyt ei voi tietysti paljon johtopäätöksiä vetää, testejä on erilaisia ja monet muuttujat tietysti vaikuttaa testituloksiin. Ja "lopputulokseen" vaikuttaa tietenkin hurjan paljon se, mitä koiran kanssa on tehty. Mutta itse ainakin toivon seuraavankin lagottoni olevan pentutestattu

[elina aula]

Kuka sulla Sofia testasi pennut? Asutte ilm Kirkkonummella??

[Sofia Stolt]

Asumme Espoossa  , ja testi teki Marjaana Mäkelä

[Lena Teromaa]

Testautin Ginin pentueen (keällä 07) ihan uteliaisuudesta ja mielenkiinnosta.
Otin sen ”ylimääräisenä mausteena” pentuprojektiin. Ei siis mieletäni mikään välttämätön asia, mutta ihan hauska juttu, eikä ollut kalliskaan.
Testauksen tulos meni suht' samaa rataa kuin oma käsitykseni pentujen luonteista.

Meillä testauksen suoritti Kikka Pitkänen Espoosta (myös Punkaharjulla).
Pidin Kikasta kovasti; iloinen persoona, mukava ote koiriin ja pitkän linjan koiraihmisiä (http://www.koirankuje.fi/).
Kikka on testannut myös muita lagottopentueita.
Liää koulutettuja pentutestaajia löytyy osoitteesta:
http://www.koiranomi.com/koiranomitsuomessa.htm

[Jaana Lamppu-Blick]

Minäkin testautin Siirin ja Ciron pennut Kikka Pitkäsellä. Olin arvioinut pennut aikalailla samoin mitä testitulos kertoi.
Ihan hauska tapahtuma. Meillä kun oli kahdeksan pentua ja testi kesti koko päivän, niin vireystaso pentujen välillä vaihteli ja se mielestäni vaikutti tuloksiin. testipisteet vaihteli Meillä oli kaksi ns. helppoa pentua 2,6 -3,4 pistettä ja  kuusi 3,4 -4,4 pistettä saanutta.

3,4 - 4,4 pistettä:      Pentu on melko dominoiva ja itsevarma, mutta tasapainoinen.                        
      Ei suositella ensimmäiseksi koiraksi, eikä pieniä lapsia omistavaan perheeseen.                  
      Tarvitsee johdonmukaista koulutusta ja johtajuusharjoituksia.                  
      Erinomainen harrastus / kisakoira.                   
                        
2,6 - 3,4 pistettä:      Ns. "helppo koira". Sopii lapsiperheisiin ja myös ensimmäiseksi koiraksi ja harrastuskaveriksi.                  

[Anne Kupiainen]

Jaana (ja muut) miten nyt kun noille koirille on tullut ikää. Pitääkö testitulos vielä kutinsa?

Lähtikö noita isomman pistemäärän saaneita ensimmäisiksi koiriksi tai lapsi perheeseen? Onko nuo pienemmän pistemäärään saaneet oikeasti olleet sitten "helpompia"?

[Jaana Lamppu-Blick]

Kyllä se aika hyvin on antanut suuntaa ja energisiä pentuja odotin ja niitä ne ovat tosiaan olleet.  Pisteitä en halunnut laittaa kenenkään koiran kohdalle vaan pyysin pelkän kirjallisen arvion.
Yksi isomman pistemäärän pentu lähti ensimmäiseksi koiraksi ja mitään ongelmaa ei ole ollut. Ihan pieniä lapsia ei ollut kenelläkään.
Voi olla, että joku on helpommin koulutettava kuin esim. meidän Pala, joka viis veisasi testaajan juustopaloista...

[Tuula Närvänen]

Hei!
Siinä onkin pulma,miten valita oma pentu pentueesta.Onko se tosiaan viisainta tehdä niin että antaa kasvattajan valita itselle sopiva pentu?Mitenkäs sitten toimitaan kun kasvattaja laittaa varauslistalle järjestykseen pennun varanneet.Myö nyt ollaan 5. sijalla varaajalistalla ja toivotaan että pentuja tulisi niin monta että meillekin riittäisi.. Mutta sitten kun ollaan toivottu narttupentua niin sitähän ei koskaan tiedä montako tyttöä ja/taai  poikaa tulee ???Tää on yhtä tuskaa...varsinkin kun koirakuume on vaivannut vuosikausia..

Olen kuullut monen sanovan että lagotoilla ei ole niin yhtälailla iso ero sukupuolten välillä kuin monella muulla rodulla,vaan luonteenominaisuudet  määräytyvät enemmin yksilökohtaisesti..selkokielellä sanottuna siis narttukoira voi olla itepäinen ja hankalampi kuin rauhallisluonteinen uros osv.Kun näitä tarinoita lueskelee täällä niin siltähän se kuulostaa...

Onko se yleinen käytäntö siis että kasvattaja valitsee ostajalle tälle sopivimman pennun vaiko??

[Marke Myyrä]

Näin "koirakaupan kuluttajan" näkökulmasta on hyvä, että kasvattaja antaa ainakin osviittaa pennun valinnassa. Jos kasvattaja on kokenut ja useita pentueita nähnyt ja maailmalle toimittanut, hänen arvostelukykyynsä voi luottaa hänen yksilöpentua muussa pentueessa seurattuaan ja siltä pohjalta arvioidessaan. Ja - tietty - kasvattaja tuntee luonneperimääkin, kun on pentueen vanhemmat valinnut.

Oman kokemuksen pohjalta olemme meille päätyneisiin lagottoihin tyytyväiset. Tosin Retun potentiaalinen lahjakkuus "toiminnan miehenä" olisi ehkä päässyt paremmin oikeuksiinsa aktiivisemmassa perheessä. Hyvin se on sopeutunut näihin puitteisiin ja siihen tekemiseen, mitä sille on tarjottu. Mindi on kyllä nappivalinta: pikkuisen flegmaattisuuteen taipuvainen nallukka, mutta jonka namipalalla pystyy motivoimaan vaikka mihin! Siis kasvattajan valinnat ovat mielestäni osuneet niin oikeaan kuin odottaa saattaa.

[Riitta Häyrynen]

Esimerkiksi minä olen kasvattaja joka pentutestaa kaikki pennut ennen kuin jaan pennut ostajille.
Eli minulta ei voi ostaa määrätynväristä pentua...jos joku sanoo, että haluan ruskean pennun, voin vain todeta, että silloin on vaihdettava kasvattajaa.  Minä myyn pennut luonteen perusteella, en värin.

Ihmiset ovat olleet erittäin tyytyväisiä tähän käytäntöön ja vain positiivista palautetta olen saanut omistajilta pennun valinnassa.

Jos pentulistalla on 10 varaajaa ja pentuja syntyy 6, kolme narttua ja kolme urosta.  Otan varauslistaltani 3 ensimmäistä nartun valinnutta ja 3 ensin uroksenvalinnutta (vaihtoehtoisesti jos kuuden joukossa on niitä joilla ei ole väliä sukupuolesta otan tietysti mukaan jos ovat jonon kärkipäässä)  olipa vaikeasti selitettävä.

Kaikki tulevat kasvatin omistajat tietävät, että joku noista kuudesta on heidän, mutta eivät mikä, kunnes pennut on pentutestattu.

Olen itse pentutestannut useita pentueita ja minulla on vakitestaaja joka testaa minun koirani. (minä puolestani hänen koiransa)  Näin hän tuntee lagoton luonteen ja tietää mitä asioita pentutestauksessa pitää painottaa.

[Julia Åivo]

Uskoisin että asintuntijan tekemänä pentutestaus on hyvinkin suuntaa antava, ja ainakin Lucasta on tullut aika lailla sellainen koira kuin odotinkin pentutestin perusteella.

Minusta on parempi että varsinkin ekaa koiraa ottaessa kasvattaja tekee valinnat, koska hän kuitenkin näkee sen pentueen pidemmältä aikaväliltä ja tietää millaisia pennut oikeasti ovat luonteeltaan. Yhdellä katselukerralla ei pennuista voi oikein  mitään sanoa. Toisaalta kun esim. ítse haluan harrastaa agia ja tokoa niin kyllä toki itse haluan olla mukana valinnassa, pennun pitää kuitenkin tuntua omalta.

Jos itselläni olisi pentue niin en ehkä ottaisi varauksia ilmoittautumisjärjestyksessä vaan valkkaisin parhaan tuntuiset ostajat päältä Jos ei sopivia pentuja olekaan listalla ekana olevilla varaajille, mutta viimeisenä pentuja on kysellyt potentiaalinen koti, niin toki myisin sinne.  Meille tuskin tulee yhtään pentuetta ikinä niin ei tarvi onneksi tosissaan miettiä näin veikeita juttuja

[Riitta Häyrynen]

En oikein osannut selittää tuota varauslistaa.
Minullahan ei varauslistalle pääse ennen kuin olen tutustunut tulevaan omistajaperheeseen hyvin ja meillä "synkkaa" ajatukset hyvin.
Jos tuleva omistaja on hiemankin sellaisen matkan päässä, heidän on ensin tultava tutustumaan minuun ja koiriini ennen varauslistalleni pääsyä. Pisimmältä tutustujat ovat tulleet Rovaniemeltä ja Vaasasta.  Nämä ovat jo potentiaalisia ostajaehdokkaita kun haluavat tulla esittäytymään ja keskustelemaan niinkin pitkän matkan takaa.  Muuten jos mahdollinen omistaja asuu kaukana niin keskustelemme useamman kerran puhelimitse.  Pentuja he tulevat katsomaan kolmen viikon ikäisinä ja tämän jälkeen teemme vasta päätöksen tuleeko heille lagotto minulta vai ei.

[Julia Åivo]

En mä ajatellutkaan että kukaan kasvattaja ottaisi ihmisiä listalle vaan yhteydenottojärjestyksessä, vaan uskon että kaikki lagottokasvattajat aika tarkkaan valkkaa sopivat perheet ja koirat niihin. Täällä vaan kun on puhuttu listasta ja listasijoista niin ehkä ekaa koiraa ottava voi sen  ymmärtää väärin.