seuraava »

[Marke Myyrä]

Aarrgh! Ei onnistunut jääkausi Retun luulojen pois ottamiseksi.  Olen niin lepsu lässyttäjä, että tänä aamuna (2 vrk:n jälkeen) retkahdin. Siihen ei tarvittu muuta, kuin se, että koira nousi kyynärpäittensä varaan syliini, kun istuin tietsikan ääressä, laski kuononsa käsivarrelleni, suuntasi ruskeankeltaiset silmänsä minun silmiini, pisti kielen ulos suustaan ja huokasi syvään ja hartaasti. Ei sille voinut olla nauramatta!

Miten te muut siinä onnistutte? Kertokaa ihan rautalangasta vääntäen, miten te käytännössä noita kurinpalautushienouksia teette. Täysin puhumattahan koiran kanssa ei voi olla, kun peruskomennot täytyy sanoa joka tapauksessa. Retu ei syö ruokaansakaan ennen kuin sille antaa luvan. Selänkääntäminen on kyllä tehokas. Mutta miten saatte pokan pitämään mykkäkoulussa?

Ihmettelee lälläriemäntä Marke

[Johanna Heiskanen]

Joku jääpiikki omaan selkärankaan...
Kovvoo hommoo! Luonteenlujuutta ja uskoa parempaan!
Onnea, jatka vaan!

[Terhi Heikkinen]

Mä en ole koskaan pitänyt jääkautta, enkä ihan suoralta kädeltä ymmärrä, miksi pitäisikään. Mä olen koirien kanssa muuten vaan aika itsekeskeinen enkä hirveemmin huomioi arjessa enkä turhia lepertele. Kehun silloin kun koira tekee oikein ja kiellän silloin kun se tekee väärin. Jos se ei tee mitään, en mäkään tee mitään.

Ei mun tarvitse olla niiden paras kaveri, mä olen omistaja ja aina yläpuolella. Eikä kumpikaan koira ole mitenkään häiritsevästi koskaan käyttäytynyt tai mun johtajuutta kyseenalaistanut. Joskus Seralla on meinannut olla vapaana ollessa sitä ongelmaa, että kun kutsu kuuluu niin "mutta kun tää haju ja tää ja.." mutta se, miten joku totaalinen huomioimattomuus siihen auttaisi... Jonkun pitäis perustella se tosi hyvin että uskoisin. 

[Julia Åivo]

Jääkausi toimi Lucalla pahimmassa murkkuiässä, kerran meni niin totaalisesti hermot tokotreeneissä että ei ollut mitään vaikeutta pitää kahden viikon jääkautta sen jälkeen Itsellä on taipumusta lääppiä ja pallutella  koiria ihan liikaa, ja huomaamatta näin koko ajan palkata tyhjästä. Jääkausi ehkä auttaa huomaamaan miten paljon todella koiraa tulee huomioitua ihan huomaamatta.. Uskoisin kuitenkin että pysyvään tulokseen tarvii myös omaa toimintaa muuttaa pysyvästi, jos sen jääkauden jälkeen tekee kaikki samoin kuin ennen, niin koira käyttäytyy kohta taas samalla lailla.
Liian huomioimisen välttäminen on siis johtajuusasioissa yksi juttu, mutta uskon että ainakin joidenkin koirien kanssa tarvitaan myös ihan selkeää negatiivista palautetta, malliin partakarvoista pudistelu..
Nämä on siis tiedossa, mutta käytännössä on välillä vaikea olla tarpeeksi tiukka, kun lagotto osaa olla niin superhellyyttävä... Luca osaa ainakin käyttää ohjaajan heikkoudet hyväkseen. Välillä se onkin aika porsaskoira, treeneissä kun palkkaan lelulla niin se painelee kentän reunoille k........maan, agissa mennään välillä vähän omavalintaisia ratoja ja kontaktit..niin mitkä kontaktit? Toisaalta kun koira ei ole varsinaisesti dominoiva eikä aggressiivinen, niin sen kanssa pärjää vaikka välillä onkin vähän liian lepsu. Ja toki tiettyjen rajojen ylittämisestä saa Luca-mussukin ihan kunnon palautetta, murinat ja hampaankäyttö esim. lopetetaan lyhyeen. Mutta lisää sitä luonteenlujuutta ja kovuutta yritetään täälläkin hankkia, ohjaajalle siis Ihannetilannehan olisi että johtajuus olisi koiralle niin selkeä juttu, ettei sitä tarvisi lähteä kokeilemaan.

[Eva Kyrklund]

Ihannetilannehan olisi että johtajuus olisi koiralle niin selkeä juttu, ettei sitä tarvisi lähteä kokeilemaan.

...Ja jos ihminen ymmärtäisi koiraa synnynäisesti ei koirakouluja tai koulutusniksinarikkaa oliskaan..

Meillä päädyttiin jääkauteen koska Bruno 1,5v rupesi rähjäämään ihmisille-tutuillekkin. Herran eka vuosi oli rankemmasta päästä lonkkaleikkausien kera-joten se sai hiukan liikaa huomiota toipuessaan "Voi (hössötmössöti) Bruno parka kuinka sinä(pötöpötö) nyt voit?" oli ensimmäinen sana & tapahtuma kun tuli ihmisiä kylään. Nyt on taas tiukka sääntö että häntä ei saa tervehtiä eikä huomioida ennen kuin olen antanut luvan (kun Bruno on rauhoittunut ja ihminen päättää koska hänelle sopii tervehtiä). Mene myös edeltä ovista ja ulos pihalle päästään vain istumalla & odottamalla (avaan myös oven mutta heidän pitää odottaa kunnes annan luvan)-palkitsen jokaisesta sekunnista kun eivät ryntää suinpäin ulos.  Autossa sama juttu "odota"+nami, odota+nami. Nykyään uskallan avata auton oven ilman että singahtelevat päätömästi ulos... Vielä kuitenkin namien kera. En myöskään huomioi koiria kun ovat ylikierroksilla pomppimassa vastaani-vaan rapsutus/huomio tulee vasta kun ovat rauhoittuneet.

Jääkausi oli meille rankka-onneksi oli "apukoira" Jussi jota saattoi rapsutella. Suosittelen jonkun helyyttävä pehmolelun hankkimista jotta tähän voi purkaa rapsutustarvettaan ellei naapurustosta saa lainaksi rapsukorviketta... Tai sitten jokin erittäin vangitseva harrastus-tietokonepeli-käsityöt y.m.s. 
Jääkauden ylläpito oli vaikeata-mutta suosittelen myös ettei oteta katsekontaktia koiraan-koira hallitsee helposti omistajaan  ja tietää millä katseella se sulaa heti...   Muutoin koen näitä kahta koiraani kovin herkiksi joten kurinpalautus normaaliolosuhteissa on korkeintaan jämäkkä "EI" ja kehut/namit heti perään jos tottelevat... Tai hysteerinen karjunta kohti juoksemisen kera kun ovat keksineet leikkiä jollakin rukkukasvilla (joka saattaa olla myrkyllinen) pihassa.... Rentouttaa samalla kasvolihakset ja keuhkot puhdistuu! 

Selätys ei meillä toiminut-Bruno on muutenkin niin testosteronipakkaus vaikka "kulkuset" poistettiin kesällä. Poskivillat toimii vain siten että pidän niistä kiinni ja pakotan karvakorvan katsomaan minua silmiin-ehkä-tai sitten ei toimikkaan. en koe sitä kovin menestyksekkääksi...Paras tapa meillä (ja minulle sekä koiralle mielekkäin) on ollut palkitseminen-se vie oman aikansa mutta "Pakote on huono kannuste" (mustaakseni Toko ja temput -kirjasta) tämä sopii vissiin myös meihin ihmisiin..
'Tietääkseni koiran päässä pyörii enimmäkseen ajatus- "miten minä tästä tilaanteesta voin hyötyä?"..