Ihannetilannehan olisi että johtajuus olisi koiralle niin selkeä juttu, ettei sitä tarvisi lähteä kokeilemaan.
...Ja jos ihminen ymmärtäisi koiraa synnynäisesti ei koirakouluja tai koulutusniksinarikkaa oliskaan..

Meillä päädyttiin jääkauteen koska Bruno 1,5v rupesi rähjäämään ihmisille-tutuillekkin. Herran eka vuosi oli rankemmasta päästä lonkkaleikkausien kera-joten se sai hiukan liikaa huomiota toipuessaan "Voi (hössötmössöti) Bruno parka kuinka sinä(pötöpötö) nyt voit?" oli ensimmäinen sana & tapahtuma kun tuli ihmisiä kylään. Nyt on taas tiukka sääntö että häntä ei saa tervehtiä eikä huomioida ennen kuin olen antanut luvan (kun Bruno on rauhoittunut ja
ihminen päättää koska hänelle sopii tervehtiä). Mene myös edeltä ovista ja ulos pihalle päästään vain istumalla & odottamalla (avaan myös oven mutta heidän pitää odottaa kunnes annan luvan)-palkitsen jokaisesta sekunnista kun eivät ryntää suinpäin ulos. Autossa sama juttu "odota"+nami, odota+nami. Nykyään uskallan avata auton oven ilman että singahtelevat päätömästi ulos... Vielä kuitenkin namien kera. En myöskään huomioi koiria kun ovat ylikierroksilla pomppimassa vastaani-vaan rapsutus/huomio tulee vasta kun ovat rauhoittuneet.
Jääkausi oli meille rankka-onneksi oli "apukoira" Jussi jota saattoi rapsutella. Suosittelen jonkun helyyttävä pehmolelun hankkimista jotta tähän voi purkaa rapsutustarvettaan ellei naapurustosta saa lainaksi rapsukorviketta... Tai sitten jokin erittäin vangitseva harrastus-tietokonepeli-käsityöt y.m.s.

Jääkauden ylläpito oli vaikeata-mutta suosittelen myös ettei oteta katsekontaktia koiraan-koira hallitsee helposti omistajaan

ja tietää millä katseella se sulaa heti...

Muutoin koen näitä kahta koiraani kovin herkiksi joten kurinpalautus normaaliolosuhteissa on korkeintaan jämäkkä "EI" ja kehut/namit heti perään jos tottelevat... Tai hysteerinen karjunta kohti juoksemisen kera kun ovat keksineet leikkiä jollakin rukkukasvilla (joka saattaa olla myrkyllinen) pihassa....

Rentouttaa samalla kasvolihakset ja keuhkot puhdistuu!

Selätys ei meillä toiminut-Bruno on muutenkin niin testosteronipakkaus vaikka "kulkuset" poistettiin kesällä. Poskivillat toimii vain siten että pidän niistä kiinni ja pakotan karvakorvan katsomaan minua silmiin-ehkä-tai sitten ei toimikkaan. en koe sitä kovin menestyksekkääksi...Paras tapa meillä (ja minulle sekä koiralle mielekkäin) on ollut palkitseminen-se vie oman aikansa mutta
"Pakote on huono kannuste" (mustaakseni Toko ja temput -kirjasta) tämä sopii vissiin myös meihin ihmisiin..
'Tietääkseni koiran päässä pyörii enimmäkseen ajatus- "miten minä tästä tilaanteesta voin hyötyä?"..