seuraava »

[Johanna Hakkarainen]

Tuo Riitan viimeisimmässä viestissä eka lause oli se joka sai minut kiehumaan kun ensimmäistä kertaa juttua luin. En ymmärrä miten tuollaista herjausta voi Koiramme-lehdessä lukea, ja mitä fakta-tietoa kommentin kertoneella on tähän perustaksi ollut. Tuo on ainakin asian mihin teinä kasvattajina joita lause koskettaa vaatisin jonkun näköistä anteeksi pyyntöä!

[Railo Niemi]

Huppista nämä perinnölliset sairaudet jotka tekevät rodustamme todella sairaan.Muita sairauksia tai oireita tuli myös esille Terveyskysely 2005:ssa  :
Aineenvaihduntahäiriö 1 kpl, Napatyrä 7 kpl, Eturauhastulehdus 1 kpl, Esinahan tulehdus 1 kpl, Gastriitti 1 kpl, Virtsakiteitä 2 kpl, Nisätulehdus 2 kpl, Virtsatietulehdus 1 kpl, Nielutulehdus 2 kpl, Anaalirauhasen tulehdus 2 kpl, Kohtutulehdus 1 kpl.
Nyt alan minäkin ymmärtämään mistä kaikki??
Railo Niemi

[Julia Wahlroos]

Asui meilläkin ennen lagotto vuoden joka veti henki röhisten ja häntä hulluna heiluen eläinlääkäriin kun se oli sen mielestä kiva paikka. Paljon ihmisiä jotka kopeloi!! Kivaa! Sit tuossa kun koira oli n. vuoden oli ikävä mieslääkäri joka kouri todella kovakouraisesti ja puhu kovalla ja möreällä äänellä ja sano koko ajan et pidäs likka (minä ;-) )  siit koiraskuonosta kiinni. Samoihin aikoihin muistaakseni oli Fatalta kynsi irronnut varpaasta ja se täyty operoida. Rauhotuspiikkihän laitetaan lihakseen (?) joten se siis myös sattuu enemmän, ja koira on jo muutenkin ressaantunut tassustaan. Samoihin aikoihin tsekattiin myös Fatan lonkat ja taas käytettiin rauhotuspiikkiä Ja juuri nyt kun se on alkanut taas luottaa hiukkasen enempi eläinlääkäreihin se onneton meni taas irrottamaan kyntensä ja sen seurauksena se taas pelkää eläinlääkäriä. Eli ei ne lagototkaan välttämättä synny valmiiks pelkäämään eläinlääkäreitä vaan ne voi kasvaa siihen, siinä missä muutkin rodut.
  Eikä mun mielestä voi yleistää että erityisesti lagotto pelkäisi eläinlääkäreitä. Eikös toisetkin koirat voi rotuun katsomatta pelätä? Harvoin mä ainakaan oon vastaanotolla nähny onnesta kieppuvaa koiraa.
  

[Salla-Mari Kuusinen]

Meidän Roosa-mummu onkin niin vaikea tapaus, ettei saada edes ulos eläinlääkäristä Mummeli puuhastelee ell:n ja hoitajien kanssa vastaanottotiskin takana ja meinaa jäädä loppu päiväksi hommiin. Ohikulkumatkalla meinaa väkisin ryysiä sisään hoidettavaksi.

Ehkä hieman ohi aiheen...

[Kiia Montonen]

Jäitä hattuun!!!!

Nuo eläinlääkärikommentit olen myös itse saanut kuulla.
"Ei noita Kiian lagottoja tarvitse pelätä".

Olisiko joskus myös syytä katsoa hihnan toiseen päähän??
Ainakin oman eläinlääkärini mukaan hänen komemuksensa mukaan vika on suurimmaksi osaksi omistajassa että koira käyttäytyy huonosti eläinlääkärissä.
Ja muutenkin huonot käytökset koirissa kun koirissa on YLEENSÄ omistajan lisäys koiraan, tai ympäristön aiheuttamaa traumaa jota on vaikea saada pois, todella harvoin huono käytös periytyy.
Arkuus on toinen asia, sen ainakin pennut oppii emoltaan jo pentulaatikossa ja onhan joku fiksu laskenut luonteen periytymisprosentinkin.

Kiia

[Anne Kupiainen]

Vähän aiheen vierestä minäkin.....

Olisiko joskus myös syytä katsoa hihnan toiseen päähän??

Ehkä tämän takia ongelmista ei haluta puhua ja tuoda niitä esille 

Lisään vielä selvennyksen vuoksi mitä tarkoitan.... Mitä minä olen täällä lagottopuolella pyörinyt, niin minulle on tullut monesti sellainen kuva, että lagotto on niin ainutkertainen koira, ettei siinä ole mitään vikaa, vaan kaikki johtuu siellä hihnan toisessa päässä roikkujasta.....

[Salla-Mari Kuusinen]

Olisiko joskus myös syytä katsoa hihnan toiseen päähän??

Aivan totta ja koskee useimpia asioita.

[Piia Lehmonen]

No höh! Laskin, että me ollaa lakettien kans käyty ainakin 7:lla eri lääkärillä ja ikinä ei yksikään ole mitenkään ollut epäileväinen. Kerran lääkäri pyysi vaimonsa katsomaan millainen se lagotto nyt on livenä. Lähes jokainen lääkäri on jäänyt kyselemään rodusta ja paijaamaan koiruuksia käynnin päätteeksi.

Lääkärille on varmasti ihan rutiinia kysyä "Laitetaanko kuonokoppa?" jos koira vähänkään näyttää merkkejä aristelusta. On nimittäin kova paikka jäädä sairaslomalle pureman takia. Kuonokoppa on vain "hätävarjelunliijoittelua".

Minä lupaan ja vannon, että täytän sen terveyskyselyn, jos sen saa nettiversiona, koska en muista IKINÄ postittaa niitä. Joten meiltä tulee muutamat kappaleet niitä heti! Myönnän myöskin sen, etten katsonut aiheelliseksi alkaa lähettämään tyhjiä kaavakkeita muutoin terveistä koirista.   

[Kiia Montonen]

Myönnän myöskin sen, etten katsonut aiheelliseksi alkaa lähettämään tyhjiä kaavakkeita muutoin terveistä koirista.   

Tämähän on todella tervetullutta tietoa kaikkien sairauksien keskelle . Kyllä se on hyvin tärkeätä myös saada tietää ne koirat joissa ei ole mitään vikaa.

Kiia

[Heli Herna]

Minäpä lisään noiden lagottoja hankalina pitävien ammattiryhmien joukkoon myös trimmarit. Tarkoittaen sitä, että myös minä olen kuullut useammalta eläinlääkäriltä ja muutamalta trimmaajalta samantapaisia lausahduksia lagotoista. Mutta myös toisenlaisia lausahduksia. Meidän Toto oli eläinlääkäriasemamme ensimmäinen lagotto ja on läpi vuosien saanut pelkästään positiivista palautetta sieltä. Ja Miina-siskon trimmaaja jaksoi aina ihmetellä kuinka upeasti Toto käyttäytyi kun oli siskoa saatilla.

Olen pähkäillyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että koska toiselle tuhannelle kipuavan lagottoporukan keskuudessa eittämättä on myös arkoja tai muuten hankalasti käsiteltäviä yksilöitä kuten kaikissa roduissa, ja koska lagotto ei kuitenkaan ole vielä ihan kaikkein yleisin rotu, ovat nuo tapaukset jääneet ehkä tavallista ressua helpommin ammattilaisten mieliin.


Pakko on kuitenkin olla yhtä mieltä myös niiden kanssa, jotka ovat vihjaisseet, että joissain tapauksissa vika löytyy hihnan toisesta päästä. Ihan samalla tavalla kuin minkä tahansa muun ressunkin kanssa on asianlaita. Toistanpa jälleen kerran että lagotto on ihan tavallinen koira - aivan mahtavan ihana ja hieno ja kuitenkin vain koira.

Ja lisään vielä sen verran, että monissa muissa yhteyksissä (pelastuskoiraväki ja muut Vapepan porukat,  pk-treenaajat, tokoihmiset, agilityväki jne.) olen kuullut lagotoista vallan pelkästään positiivisia kommentteja.


Heli, Toto ja Miina

[Riitta Häyrynen]

Ruoditaan nyt tätä lehteä sitten oikein olan takaa kun kerran on aloitettu 

Väitetään, että arkuutta on rodussa valitettavan usein.
Lagotto on pehmeä tai erittäin pehmeä ja todella paljon ihmistä lukeva älykäs koira.  Jos pentu on arka (mielestäni väärä sana – ehkä käyttäisin erittäin pehmeä) ja on hieman varautuva kaikelle uudelle, omistaja ei saisi tätä missään tapauksessa vahvistaa.  Omistajan täytyy olla reipas ja iloinen, sen täytyy näyttää pennulle heti ensimmäisestä kerrasta, että tässä asiassa ei todellakaan ole mitään pelottavaa.
Jos pennulle aletaan tässä vaiheessa ”lässyttämään” ja lellittelemään ajattelee lagotto heti: ”Hei tossahan on jotain erikoista, onneksi huomasin sen” ja näin sen varautuneisuutta heti vahvistetaan.  Lagotto on rotu joka aistii niin mielettömän helposti omistajaa.
Esimerkkinä: Jos omistaja huomaa vastaantulevan koiran ja alkaa jännittää, että mitenhän tuo ohitus nyt sujuu, onkohan tuo koira aggressiivinen, niin lagotto aistii heti omistajan jännityksen.  Ja näin on nopeasti valmiina se tosiasia, että lagotto alkaa aristaa joka kerran kun koiria tulee vastaan.
Toinen esimerkki: Ulkona kuuluu jostain pamauksia.  Koira hätääntyy ja pelästyy niitä.
Omistajan pitäisi reippaasti sanoa: ” Se oli vain joku pamaus, ei siinä mitään hätää ole ja näyttää omalla käytöksellään, että asia on tosi. Jos omistaja taas menee kyykkyyn ja lepertelee koirallensa, huomaa lagotto hyvin äkkiä, että noissa pamauksissa on jotain outoa. Ja taas on ongelman alku valmis.

Mielestäni kasvattajan pitäisi jo pennunhaussa painottaa tätä seikkaa, niin vältyttäisiin monelta ongelmalta. (Myönnän, en itsekään aina kaikille muista tätä painottaa kun sitä asiaa on niin paljon).

Sanotaan, että lagottojen luonteissa on paljon vaihteluita myös pentueen sisällä.  Tämä on mielestäni totta, mutta eikö muissa roduissa ole aivan sama juttu.  Minulla on ollut 5 australianterrieriä ja kaikki ne ovat olleet eriluonteisia.  Kaikilla on oma persoonansa.
Pennuille on kehitetty pentutestaus, jos muissa roduissa ei ole tätä luonnevaihtelua niin miksi pentuja testataan. Ei sitä todellakaan ole keksitty lagottoa varten.

[Eva Kyrklund]

Eli ei ne lagototkaan välttämättä synny valmiiks pelkäämään eläinlääkäreitä vaan ne voi kasvaa siihen, siinä missä muutkin rodut.
 Eikä mun mielestä voi yleistää että erityisesti lagotto pelkäisi eläinlääkäreitä. Eikös toisetkin koirat voi rotuun katsomatta pelätä? Harvoin mä ainakaan oon vastaanotolla nähny onnesta kieppuvaa koiraa.

Olen joutunut neuvomaan eläinlääkäriä juttelemaan koiralleni ja kertomaan koiralleni mitäs aiotaan tehdä (toimii kotonakin!!! )-sen sijaan että karvakorvaa käsitellään kuin autoa  ... Kun koiraan otetaan kontakti ja sen kanssa keskustellaan toimenpiteistä kaikki sujuu paljon vaivattomimmin (ei vaivatta mutta silti..).Tiedä häntä-koira varmaan ymmärtää vaikka mitä-eihän sitä kukaan pysty todistaamaan paitsi koira itse-jos puhua/kirjoittaa osaisi...

Kerran piti saada rokotus joka annettiin odotushuonessa hoitajan toimesta: Hoitsu tuli takaapäin salaa hiipien ja yritti piikittää-siitähän koiranin sai hepulit!!! Saisin minäkin jos joku "tantta" tulee hiipien pikittämään minua lekurin odotushuoneessa yllätysmäisesti..   Neuvoin hoitsua juttelemaan koiralleni ensin toimnpiteestä-ja kas-se meni ihan kivasti!

Ei ne koirat tyhmiä ole...

[Päivi Peittola]

Mulla on ollut ilo olla tekemisissä taitavien eläinlääkärien kanssa. Vakkarimme juttelee koirille ja antaa vaikkapa nuuskaista rokotusneulaa ennen rokotusta. Hänellä on lempeä ja varma ote koiriin... ja omistajiin 

Nino ei erityisemmin rakasta eläinlääkärillä käyntiä (Viimeksi esim. ihan uudessa paikassa haistoi odotushuoneessa, mistä on kyse ja kapusi syliin turvaan, mitä ei normaalioloissa todellakaan tee). Mutta lääkärin pöydällä se seisoo kuin tatti paikallaan ja antaa tehdä mitä tehtävä on. Nada taas vetää intona vakkarieläinlääkärimme vastaanotolle. Se kun on saanut sieltä pentuna hyvää oloa akupunktiopiikkien muodossa.

Kyllä hyvillä kokemuksilla on merkityksensä. Ja jos on hyvä eläinlääkäri, se rauhoittaa sen hihnan toisella puolella olevankin.

[Marke Myyrä]

Edellä kirjoitettu pitää kyllä paikkansa. Meidän vakieläinlääkäri, "Markus-setä", osaa käsitellä Retua ainakin minua ja koiraa miellyttävällä tavalla. Odotussalissa se tulee Retun luo ja iloisesti leikittää sitä (tykkää koirasta ilmiselvästi) ja sitten mennään tutkimushuoneeseen. Hommat ovat aina hoituneet ongelmitta. Reisirevähtämän tutkimisen yhteydessä laitettiin kuonokoppa, kun olin kertonut, että Retu vahingossa puri minua, kun toinen koira satutti sitä kamuamalla selkään. Eilen rokotuksen kanssa oli toinen lääkäri ja ruuhkainen asema. Mutta kiireestä huolimatta asiointi sujui hyvin. Ei ole lääkärikammoa meidän koiralla - eikä sen lääkäri kammoa sitä!  

Lisään tähän samaan viestiin oman tuntemukseni Lagotto-lehden artikkelista. Juttu oli, kuten monesti jo sanottu, sekava ja siinä suhteessa huonosti toimitettu. Väkisin pitkittämisen makukin tuli, kun samoja tai lähes samoja asioita toistettiin eri yhteyksissä. Loppupäätelmäksi jäi, että lagotto on vaikka minkälainen koira, ja sehän pitää paikkansa! Ei se niin negatiivista mielikuvaa jättänyt, kuin olin pelännyt. Asiatietojen oikaisuttaminen kuuluu tietenkin sille, joka ne on havainnut. Lyhyesti: hupaisa juttu, mutta niinhän on koirakin! 

EDIT: Piti vielä sanomani, että se juttu oli yleisilmeeltään lämminhenkinen ja eri lagotonomistajien lausumista paistoi rakkaus koiraa kohtaan. Yksikään ei ollut viemässä "sairasta" tai muuten vaikeaa koiraansa navetan nurkan taakse! Hyvä teille!