seuraava »

[elina aula]

Heips kaikki kenellä on pentuja syntynt, kertokaa kokemuksia lagoton synnytyksestä. Meillä odotetaan isoa pentuetta (vähintään 7 pentua ultrassa 30. tiineyspäivä) ja vähä jännittää synnytys kun on eka kerta. Vaavit syntyy parin viikon päästä. Meillä on kyllä ilo ja onni saada kokenut oma kasvattajamme Tere kätilöksi Silti olis kiva kuulla kokemuksia muilta. T: Ellu ja Pipsa lagotto (Mandaraban Nuvola Arancia)

[Hannele Törmänen]

Hei Elina!

Laskeskelin, että olen hoidellut 8 lagottojen synnytystä. Kaikki ovat sujuneet normaalisti, päivinä 62.-69. ensimmäisestä astutuksesta.  Yhtä yksilöllistä on synnytyksen kulku koirilla, kuten meillä ihmisilläkin. Yksi saa puskea kovissa kivuissa useita tunteja pentujansa maailmaan, toinen synnyttää koko pentueen tuosta vaan, vailla juuri minkäänlaisia tuskia.

Meillä on useampi koira, joka pyrkii kaivautumaan jonnekin rakennuksen alle kun synnytysaika lähestyy. Välillä ovat onnistuneetkin tekemään melkoisen luolan, josta on ollut tuleva äiti melko hankala saada pois ja tyytymään mukavaan pesälaatikkoonsa. (aika hyviä ovat kaivamaan, pisin luola n. 3m).

Koiran synnytys alkaa avautumispoltoilla, se on kipeän näköinen silmin nähden.  Kuinka kauan tämä vaihe kestää, on taas ollut yksilökohtaista muutamasta tunnista koko vuorokauteen...sain eläinlääkäriltä ohjeen, että kävelytän koiraa rauhallisesti tässä vaiheessa, mikäli synnytys etenee kovin hitaasti, näyttää selvästi voimistavan supistuksia ja helpottavan koiran oloa..(itseänikin kätilö juoksutti pitkin sairaalan käytäviä silloin vuonna joskus...) Kauas emme kotiovelta mene,koira osoittaa kyllä, milloin haluaa siirtyä pesälaatikkoonsa ja alkaa siellä petaamaan ja ponnistamaan.

Synnytyksessä lagottomme ovat tarvinnet apua siten, että joitakin pentuja on joutunut vetämään koiran apuna ulos. Joskus tarvitsee auttaa pentu ulos kalvoistaan ja katkaista napanuora, varsinkin jos emo väsyy kun synnytys venyy pitkäksi.  Tuossa tapauksessa missä raskaus kesti 69 päivää, tarvittiin eläinlääkäriltä oksitosiini+kalkkipiikit ja monta tuntia täytyi koiraa juoksuttaa, ennen kuin pennut lähtivät liikkeelle synnytyskanavassa. Pennut olivat ehtineet kasvaa suuriksi ja pulskiksi. Hirmu reippaita ovat lagoton pennut olleet järjestään, sukkelasti työntävät itsensä tissille pitkillä koivillaan.

Huolehtivaisia emoja ovat kaikki olleet, tosin omalla tyylillään. Siinä missä yksi viihtyy makuulla pesässä koko ensimmäisen kuukauden, toinen katselee kysyvästi jo puolen tunnin kuluttua synnytyksestä "milloin mentäis lenkille". Yhtä hyvin on kaikki pennut kasvaneet ja tulleet hoidettua, olipa tyyli ollut mikä hyvänsä.

Kannattaa varautua kuitenkin siihen, etä tulee tarvitsemaan eläinlääkärin apua kertomalla tulevasta synnytyksestä alueen päivystävälle eläinlääkärille.  Useimmiten koirat synnyttävät keskellä yötä. ja jos suinkin voivat pidätellä niin perjantaina-sunnuntaina, jolloin on hätätilan tullessa vaikeaa saada apua. Täällä on ainakin vain yksi eläinlääkäri päivystämässä valtavalla alueella ja jos jossain 100km päässä on lehmä sairaana niin koira saapi odottaa.

[Johanna Heiskanen]

Heip,
huomioitava ja olen itse kokenut, sekä ystäviltä kuullut tuon saman jutun:
lagottoäiti haluaa kadota "maan alle" tekemään niitä lapsiaan, meillä ne oli ulkorappuset, kaverilla pihavaja.
Kamalaa, kun mamma painaa piiloon eikä muka suostuisi tulemaan sieltä pois. Hertta teki vaavinsa viitisen päivää ennen laskettua aikaa ja aloitti tuon pesän teon ulos yli viikkoa ennen. Sitten kuljettiin vaan hihnassa.
Supistukset oli sellaisia, että lapsetkin ne tunnisti!
 
Ihana kokemus, onnea teille ja hyviä hermoja!

Kätilö teillä onkin tosi bueno!

[Aino Melasniemi]

Lagotot taitavat keskimäärin olla hyviä synnyttäjiä, mutta kannattaa silti pitää mielessä ettei kaikki aina mene helpoimman kaavan mukaan. Tosin sinulla ei varmasti ole hätää kun on kokenut kätilö matkassa.

Koira sai pennut reilu kaksi vuotta sitten keisarinleikkauksella supistusheikkouden vuoksi. Liekö johtunut Koiran iästä (5v. ensisynnyttäjä) vai jostain muusta, jää ikuiseksi arvoitukseksi. Mittasin Koiran lämpöjä ahkerasti ja kun lämmönlaskusta oli kulunut jo yli vuorokausi eikä mitään näyttänyt tapahtuvan, soitin päivystävälle eläinlääkärille. Hän aika painokkaasti antoi ymmärtää, ettei aio leikata koiraani viikonloppuna vaan voin sitten maanantain koitettua mennä eläinlääkäriasemalle. Niin sitten teinkin ja siellä Koiralle annettiin ensin kalkkia suoraan suoneen sillä ajatuksella, josko supistusheikkous olisi johtunut kalkin puutoksesta. Neuvottiin kuitenkin jo samana iltana leikkauttamaan pennut maailmaan jos mitään ei alkaisi tapahtua. Mitään ei sitten edelleenkään tapahtunut ja jo samana iltana pennut sitten leikattiin ulos maailmaan. Eläinlääkäri totesi silloin että hetki rupesi olemaan jo viimeinen, jos olisin tullut myöhemmin eivät pennut todennäköisesti olisi olleet enää hengissä.

Koiralla ei siis koko aikana ollut kuin muutama heikko supistus, jotka juuri ja juuri pystyin erottamaan. Sen lisäksi yhden yön petaili kovasti, mutta seuraava päivänä lopetti senkin ja siitäkin jo pystyin päättelemään ettei kaikki varmaan ole kunnossa kun asiat eivät edenneet.

Kaverini, toisen rodun harrastaja, minulle suorastaan naureskeli silloin että miksi niitä Koiran lämpöjä niin usein mittailet. Että kyllä se synnyttää kun on synnyttääkseen vaikket mittaisi ollenkaan. Mutta onneksi mittasin, sillä en tiedä olisivatko Ludo, Luigi, Luru ja Lyyti nähneet muuten päivänvaloa ollenkaan.
Tänä päivänä kaikki neljä ovat onneksi valtavan ihania ja energisiä lagottoja  Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.