seuraava »

[Katri Karttunen]

Tuli tuosta koiramme-lehden rotuesittelyketjusta mieleen..
Taisi taas yksi eläinlääkäri saada lagotosta huonon kuvan kun kävimme lääkärissä Cassen kanssa

Huomasin maanantaina Cassen nuolevan peräpäätään.
Kivespussit punottivat ja karvaa oli jäänyt niihin kiinni.
Yritin suihkutella niitä lämpöisellä vedellä mutta karva ei irronnut joten varasimme lääkäriajan tiistaille.

Lääkäri totesi että kiveksissä on tulehdus ja karvat ovat jämähtäneet tiukasti kiinni.
Casse antoi kivusta huolimatta lääkärin kopeloida itseään ja kaikki meni hyvin.
Casse rauhoitettiin, karvat ajeltiin kiveksistä. Casse sai antibiootin ja rasvaa tulehtuneeseen kohtaan.

Tänään huomasin että taas oli karvaa tulehtuneen alueen päällä.
Menimme siis uudelleen lääkäriin ja nyt Casse ei enää ollutkaan yhteistyökykyinen. Ilman rauhoitusta ajeltiin tulehtuneen alueen ympäristöä ettei enää karva jää kiinni.
Toimenpiteen ajan Casse rimpuili ja huusi täyttä kurkkua.
Mutta en yhtään ihmettele, varmasti on todella kipeä.
Eläinlääkäri sanoi että luonteesta johtuu huuto. Kuulemma huusi vaikka ei edes kipeälle alueelle koskettu.

Kyllä harmittaa jos Casselle tulee eläinlääkäri kammo 
Ja tuota episodia ei edes olisi tapahtunut jos kaikki olisi hoidettu kunnolla ensimmäisellä kerralla. 
Aina ennen on Casse käyttäytynyt mallikkaasti ja iloisesti lääkärissä.

[Johanna Heiskanen]

Voihan hanuri!
Tuo oli kyllä moka eläinlääkäriltä!
Ajeltakoon häneltä samassa tilassa perskarvat! 

[Maarit Saren]

Tuo Cassen kassitulehdus vaikuttaa samanlaiselta kuin Ransulla oli pariin kertaan kun rakennettiin ja se istui paljaalla betonilla, joka sitten rikkoi sen kassit.
No käytiin kanssa näyttämässä sitä eläinlääkärillä ja se antoi hyvän vinkin miten niitä hoitaa eli meillä oli kotona koirien korvalääkettä Canofite Vet (lääkkeessä on kuulemma kortisonin ja antibiootin tapaista ainetta, jos en nyt ihan väärin muista), sitä kasseihin ja annettiin vaikuttaa hetken aikaa (eli pylly ei saanut mennä hetkeen aikaan maahan). Tällä konstilla saatiin kassit terveiksi, eikä tarvittu sisäistä antibioottia (mikä ei ole koskaan hyväksi) vaikka tulehdus oli suht paha ja niissä oli myös karvaa kunnolla kiinni. Meillä sanottiin myös että kun iho on vähän parempi siihen voi laittaa Bepanthenia.
Tässä yksi vinkki mitä kannattaa kokeilla jos vielä uusiutuu.

[Terhi Heikkinen]

Me käytiin tänään Seran kanssa lääkärissä ottamassa verikoe, ja se meni ihan totuttuun tapaan - häntä heilui hurjasti ja koira meinasi ratketa liitoksistaan silkasta innostuksesta, kun lääkäri tuli tervehtimään. Ei Sera ole ikinä huomannut rokotus- tai rauhoituspiikkejä tai verikokeita. Alusta loppuun se vaan heiluttaa häntäänsä.

Itse asiassa nyt kun miettii, niin joka lääkärikäynnillä sitä on kyllä pistetty, mutta silti se on siellä aina yhtä riemuissaan.

[Katri Karttunen]

Kiitos vinkistä Maarit
Tarvii muistaa jos vielä tuo vaiva myöhemmin ilmaantuu.

[Anniina Karpomäki]

Meidän lagotto levittää varmasti hyvin eteenpäin eläinlääkäreille viestiä vaikeista lagotoista. Nuka ei missään nimessä ole aggressiivinen, mutta pelkää ihan tolkuttomasti. Pelko johtaa varmasti juurensa liukkaista lattioista, jotka täytyy aina olla eläinlääkäreissä kiiltävät ja liukkaat.(Nuka siis arastelee aina uudessa paikassa paljaita lattioita esim. parkkihallissa ei uskalla kunnolla kävellä) Asiaa ei myöskään auta metallinen pöytä, joka on Nukan mielestä todella pelottava paikka. Eräskin eläinlääkäri epäili koiran olevan sokea, kun ei reagoinut ärsykkeisiin mitenkään. Sanoin vaan, että ei ole sokea, vaan pelkää niin paljon, että stressikynnys oli ylittynyt. Kun päästiin ulos, niin kaikki oli taas ihan ok. Onkohan eläinlääkäreitä, jotka hoitavat koiraa ulkona?

[Johanna Heiskanen]

Ei välttämättä kukaan eläinlääkäri hoida ulkona, mutta klinikan lattia voi olla muuta kuin liukas ja pöydän sijaan joku voi rokottaa lattiallakin, siispä:
puhelin kouraan ja kyselykierros, välttelisin ehkä suuria, hienoja eläinlääkäriasemia..

Missäpäin asut, laitetaan puskaradiotkin laulamaan?! Koiraystävällistä ell haetaan siis!

[Kristiina Kallio]

Hih, meillä on täällä maalla ulkona hoitava eläinlääkäri, nimittäin hevosiin erikoistunut Hanna, joka ehtii hevosten hoidon yhteydessä antaa rokotukset ja kirjoittaa mahdolliset reseptit myös koirille!  Tosi kätevää, ja koiratkaan ei edes tajua mikä niihin "iski"! 

Itse suosittelen pääkaupunkiseudulta (Espoosta) Soukan Pieneläinklinikkaa, joka sijaitsee nimestään huolimatta Kivenlahdessa. Siellä minäkin käyn edelleen koirieni kanssa, vaikka asun jo 70km päässä! Tykkään paikan eläinlääkäreistä ja -hoitajista sekä siitä, että heillä on aamuisin päivystys klo 8-12 kaikille "pikkukäynneille", siellä ollaan käyty ottamassa rokotuksia, mikrosirut, haettu reseptit korvatulehduksen ja valeraskauden hoitoon ja pentutarkastuksessa oltiin kerran koko pentueen kanssa. Aina on koirat hoidettu asiallisesti, ja koirat menevät sinne aina mielellään, eivätkä ole kyllä koskaan pelänneet lääkäreitä! Meidän Rilla oli kerran 25 minuuttia selällään ultraus-koneen "testikoirana", kun asemalle oli juuri tullut uusi laite ja sen esittelijä sattui myös olemaan paikalla... Me olimme siis menneet lääkäriin valeraskauden takia, ja kohtu piti ultrata varmuuden vuoksi. Tuli siinä sitten ultrattua vähän muutakin. Mutta Rilla se vaan makasi koko toimenpiteen ajan ihan rauhassa paikallaan, taisi olla mukavaa vatsahierontaa! 

[Mari Hiltunen]

Moip,
Ollaan käyty Banjon kanssa Itä-Helsingin eläinlääkäriasemalla ja me tykätään kyllä. Banjo tutkitaan lattialla kun se on niin isokokoinen, kovasti sitä pelottaa kyllä mutta antaa lääkäritätin tehdä melkein mitä vaan. Viime kerralla täti sanoikin että voi miten kiltti tämän on  Mamman mussukka ja vieraskorea  Mambo tutkitaan pöydällä, jossa on ns. muovimatto. Hyvin on mennyt vaikka nassikka tuppaa häsläämään siinäkin, viime kerralla se kauhistui trimmikoneen ääntä ja rimpuili mutta saatin karva leikattua ruven päältä pois ja reipas poika sai herkkuja kaupan päälle trimmikoneen päältä.

En muista edes milloin olisin nähnyt pelkän metallisen pöydän lääkärillä, se on varmaan kauhistus koiralle kun koiralle, jalat leviää alta vaikka miten päin olisi.

Banjoa käytettiin eräässä eläilääkäriasemalla Malmilla (nimeä nyt tässä mainitsematta mutta jokainen tehköön päätelmänsä itse). Banjo pelkäsi paikkaa pentuna ja yritti riehua ja melskata tutkimushuoneessa. Sen seurauksena saimme ns. "punaiset paperit" ja minulle tarjottiin kuonokoppaa jo vastaanottotiskillä. Vaihdoin sitten paikkaa kun tuli fiilis että tämä ei nyt ole ihan hallussa täällä ja jäin miettimään että miten ko. paikassa suoriudutaan esim riisenistä, joka ei anna tutkia itseään. Kertaakaan meillä ei ole ollut koppaa Itä-Helsingin ell asemalla, eikä mitään muitakaan ongelmia, on mm., otettu ohutneulanäyte rasvapatista ja Banjo on ollut ihan nätisti.

Että kyllä sillä käsittelevällä eläinlääkärilläkin on tekonsa siihen miten se koira siellä käyttäytyy. Jos asenne on valmiiksi se että "kaikki lagotot mitä täällä on käynyt on vaikeita" niin mitä sitä sitten voi muutakaan odottaa...

terkuin
Mari

[Johanna Heiskanen]

No niin Anniina,
kyllähän näitä löytyy, kerro vaan, mistäpäin mukavaa tohtoria haet! 

Imatralla, entisellä kotipaikkakunnallani, on yksi tosi hyvä (kaupungin?) eläinlääkäri, mutta todella tympeä ihminen, käytin Ässän siellä aikoinaan lonkkakuvissa ja hän marmatti siitä, kun koiralla oli hiekkaa vähän jalkakarvoissa... Lonkkakuvia katsellessa hän sanoi: "tässä näkyy tuo paska, jota koiralla on karvoissa.." Siihen vastasin, että noita luitahan tässä katellaan, eikä hiekkoja karvoissa, vai kuinka... Kun hän viimein muisti minut vuosien - ja toisen rodun - takaa, muuttui ääni kellossa. Itse kyllä sanoin, että heippa, viimeisen kerran!

Maksaja valitsee! Kannattaa etsiä itselleen ja koirilleen mieluinen lääkäri!

Onnea etsintään!

[Terhi Heikkinen]

Kysyin tänään eläinlääkärillä (pistettävänä taas  ) käydessämme, että ovatko lagotot olleet ko. vastaanotolla reippaita ja helpposti hoidettavia. Lääkäri vastasi, että kyllä ne ovat olleet pääasiassa oikein kivoja tapauksia, ei ole pahaa sanottavaa. Muisti ainoastaan yhden tietyn koiran, joka on joutunut käymään klinikalla niin usein, ettei ole enää nykyään kovin yhteistyökykyinen.  Eli lääkäripelko voi hyvin olla ihan kokemusperäistäkin. Kivutonkin toimenpide voi olla koiralle kammottava kokemus, ja pelko voi syntyä ihmisen silmään "tyhjästä".

Kuopiossa asuessamme meidän silloisella omalääkärillä oli useampia huonoja kokemuksia lagottojen hoitamisesta. Asiasta tuli muutamia kertoja ihan puhettakin, että kun etenkin urokset ovat olleet ihan mahdottomia. Ei hän tietenkään mihinkään yksityiskohtiin voinut mennä, mutta yleisellä tasolla hänen mielikuvansa rodusta oli ikävämpi.

[Anne Kupiainen]

Kuopiossa asuessamme meidän silloisella omalääkärillä oli useampia huonoja kokemuksia lagottojen hoitamisesta.

etenkin urokset ovat olleet ihan mahdottomia.

yleisellä tasolla hänen mielikuvansa rodusta oli ikävämpi.

Voihan eläinlääkärin "mielikuvakin" rodusta muotoutua ihan muutaman yksilön mukaan.... Ois ihan kiva tietää kuinkahan monta eri lagottoa kyseiselläkin eläinlääkärillä kävi. Ei kai noita lagottojakaan ihan mahdottomasti Kuopion ympäristössä ole ja vielä hänen asiakkainaan 

Dina on ärähtänyt kerran eläinlääkärissä silmäpeilausta tehdessä.. Heh, meidän Dina, kaikien kaveri   Oli tosin minunkin mielestä erikoisen näköinen toimenpide ja otteet lääkärillä, sekä avustajalla.... Välittömästi sai kuonopannan kuononsa ympärille, mikä sai olla vielä lonkkakuvien ajankin paikoilla Seuraavan kerran, kun oli asiaa vakkari lekurillemme kerroin tapauksesta ja sanoin, että voi laittaa halutessaa kuonopannan. Katso vähän pitkään minua, mutta ei tarvinnut kuonopantaa silloin, eikä sen koommin. No kun Uman silmät peilattiin, niin ajattelin kuinkahan tässä käy, mutta ei ollut mitään ongelmia. Tosin paikka, kuvaaja ja otteetkin oli erit.



 

[Terhi Heikkinen]

Niin.. Kyllä hän antoi ymmärtää, että niitä käy ihan jonkin verran, ja itsekin olin siitä kovin ihmeissäni, kun ei niitä kaduilla näkynyt.  Mutta kyllähän se aina on niin, että yhden ihmisen näkemys perustuu vain hänen omiin kokemuksiinsa, ei niitä oikein muiltakaan voi ammentaa. Toisille todistusaineistoksi riittää neljä koiraa ja toiset tarvitsevat 400 varmistuakseen asiasta. 

[Toini Neuvonen]

Kuopiossa... ei täällä neljävuotta sitten ollut montaa lagotto urosta. Tinon lisäksi oli toinen uros minkä tiesin, sen jälkeen on joku tullut lisää.
Olemme Tinon ja Rubenin kanssa käyneet ainakin kolmella lääkäriasemalla, eikä koskaan ole ollut ongelmia. Häntä heiluen mennään vastaan otolle ja pestään lääkärin naamakin, jos onnistuu. Piikit ja kuumeenmittaamiset onnistuu helposti. Ainut Ruben silmäpeilaamisessa laittoi vähän hanttiin,....mutta,sehän olis itsellekkin ilkeä juttu....

[Minna Porkola]

Vähän OT, varsinkin alkuperäiseen aiheeseen, yksi eläinlääkäri tarkisti joka kerta Totin hännänpään. Jotain viidennellä kerralla kysyttiin, mistä oli kyse, kun ei huomattu muiden tekevän samaa. Ell kertoi, että jollain lagotolla oli ääreisverenkierron häiriö ensiksi näkynyt hännänpäästä, ja tarkistus oli jäänyt päälle muillekin samanrotuisille.