No voisin vastata, vaikkei minulla olekaan suunnitelmissa hankkia kolmatta koiraa.
Jos meillä olisi nyt koiran paikka auki, niin puntaroisin monen rodun välillä. Muita kiinnostavia rotuja voisivat "käyttöroduista" olla esimerkiksi briardi, saksanpaimenkoira, espanjanvesikoira, sileäkarvainen noutaja, mudi, keskikokoinen snautseri, chesapeakenlahdennoutaja.. Sitten ei-niin-käyttöroduista tai pienemmistä roduista tulisi kysymykseen muunmuassa tiibetinterrieri, parson russellinterrieri ja borderterrieri.
Yksi valintaan vaikuttava seikka olisi lauman toimivuus. Esimerkiksi käyttö/sekalinjaisen saksanpaimenkoiran saalisvietti voisi olla vaarallinen 7-kiloisen Helgan kanssa. Ylipäätään iso koira on työläämpi ja jos laumassa on useita erikokoisia koiria, niin se on vaikeampaa kuin lauma samankokoisia koiria.
Minä en tykkää irtokarvasta, koska olen niin laiska siivoamaan.
Noutajan kanssa meillä olisi jatkuva kuorrutus karvaa huonekalujen ympärillä. Lagoton mukanaan tuomat roskat ja hiekat on helpompi siivota, koska ne menee suihkuttaessa lattiakaivoon ja muutenkin häviävät helposti imuroimalla.
Tottakai rotua miettiessä pitää ottaa huomioon myös rodun tilanne terveyden ja luonteen suhteen. Siksi esimerkiksi listaltani ei löydy belgianpaimenkoiraa, joka sinne ehkä muuten kuuluisi. Haluan mahdollisimman todennäköisesti koiran, joka kestää normaalin arjen, eli se ei saisi olla arka, pelkoaggressiivinen eikä huonohermoinen. Joissain roduissa on niin pitkälle yleistyneitä hankalia sairauksia, etten siksi ottaisi esimerkiksi newfoundlandinkoiraa, dobermannia, westietä tai bichon friseä. No okei, en minä noita ottaisi muutenkaan.
Sera on ollut tosi sopiva koira minulle, se saa minut pitkään miettimään, että olisiko vielä joskus mahdollista saada tuollainen lagotto ja mistä sen voi päätellä etukäteen. Sera on riittävän energinen ja aina valmis kaikkiin harrastuksiin. Se on rehellinen koira jota on helppo lukea. Se on nöyrä ja hyvin kiintynyt perheeseensä (=minuun
). Seran kanssa ei ole tarvinnut käydä lääkärissä sairauksien takia kertaakaan. Vain tapaturmat, kuten matsi ampiaisten kanssa ja lämpöhalvausoireet pakottivat käyttämään lääkärissä. Turkki sillä on myös ihanan helppohoitoinen. Se nyt vaan on koira, jollaisen kanssa minun on helppo elää ja harrastaa.
Vaikka vanhempi koirani Helga on maailman suloisin ja söpöin otus, niin en halua toista yhtä vaatimatonta koiraa. Sitä ei saa motivoitua vauhdikkaaseen tekemiseen millään, se paineistuu lähes kaikesta eikä sen kanssa voi puhua samaa kieltä. Se sopisi jollekin eläkeläismummolle tosi hyvin, kun on niin helppohoitoinen. Minun tarpeet koiran suhteen ovat harrastustoiminta ja lenkkeily, joten sen mukaan sen koirankin sitten aikanaan valitsen.
Mikäli päädyn johonkin muuhun rotuun kuin lagottoon, niin tutkimustyö on pitkä ja kivinen tie. Lagottopäätöksen jälkeen meni 1,5 vuotta että koira tuli taloon. Uskoisin, että esimerkiksi perron tai briardin kohdalla koiran saapumiseen menisi vähintään yhtä kauan.
Lagotto romagnoloista yleisesti
