seuraava »

[Päivi Solmula]

Meille eläinlääkäri on sanonut, että korvanpuhdistusaine (esim. Epi-Otic) on hyvä tapa uimisen jälkeen, koska se edesauttaa korvakäytävän kuivumista, jolloin kosteassa muhivien bakteerien lisääntyminen estyy. Ainakaan sittä ei ole haittaa

Tuskin ell suositteli Epi-Oticia päivittäiseen käyttöön... Se on sen verran tujua tavaraa, ettei sitä saa käyttää liian usein, ettei tuhoudu normaalia vaikkua korvakäytävästä.

[Tiina Hämäläinen]

Niilo meillä availi kaikki ovet ja käännettiin kahvat pystyyn, mutta ei auttanut. Sitten keksittiin laittaa lippalakki kahvaan roikkumaan. Nyt ei Niilo-raasu uskalla ovea aukaista kun siinä on liikahtava lippis.Hui! Vahingossa Niilo oppi aivastamaan, kun sen laittoi istumaan ja odottamaan namia, se alkoi aivastella. Nyt pyydettäessä aivasta, Niilo aivastaa. En tiedä oliko nyt niin hyvä juttu tokoa ajatellen, mutta hauskaa se on.
Ruoka-aikana ei voi puhua kuin englantia ettei Niilo kuule sanaa ruoka tai onko nälkä. Älytön hepuli iskee heti päälle.On ne niin ihania hassuleita.

[Kirsi Blummé]

Toi aivastaminen on aika hieno temppu

T:KIrsi

[Lauri Kuusela]

  No meidän koirat Waldo ja Bella ovat oppineet että aina kun jääkaapin ovi aukeaa pitää syöksyä jääkaapille mukaan tutkimaan mitä sieltä löytyy, jospa irtoisi joitakin herkkupaloja. Tai tämän on oikeastaan meidän Waldo opettanut Bellalle ( 4,5 kk ). Mutta Bellalla onkin varsin eriskummalinen taito. Mahtaakohan juontua siitä että, hänellä on Italiasta tuodut isä ja äiti. Bella nimittäin varastaa kylmästi meidän taskuista tavaraa. Pääsäänöisesti lähtee nenäliinat tai muut paperit, mutta kaikki minkä saa hampaillaan kiinni lähtee. Ja se tapahtuu tosi nopeasti vielä ja joskus jopa ihan huomaamatta kun se on ollut sylissä katsellessamme televisiota kanssamme. Että tämmöttis meillä.

[Annamari Paldan]

     Meidän kuusivuotiaan Eskon erikoisimmat temput on hyvin tavallisia: vedessä läträäminen on ihan huippua kesällä, uintiretken jälkeen Esko saattaa hilata tuntitolkulla kiviä järvestä rantaan..se on aika hellyttävän näköinen kun kuopii etutassuilla kiviä (pymppy pystyssä). Mökillä ollessa saattaa vedessä mennä koko päivä.
   Pennusta alkaen Eskolla on ollut tapana tuoda yöpaita/pyjama minulle/meille, alkuun tietysti pyynnöstä ja nykyään Esko tuo yöppärin, kun hänen mielestään on aika mennä nukkumaan. Joskus jo iltapäivälläkin    Muutoin ihan kiva tapa, mutta yöppäreistä tahtoo tulla vähän liian sexyjä Eskon kuljetuksen vuoksi .
Että sellainen kikkarakarvainenyöppärinnoutaja meillä.

[Tuulikki Kostylev]

Meidän Rico opetteli  tänään aika hienoa koiraeläimen taitoa eli ulvomista Pistäydyimme nimittäin illansuussa koirapuistossa ja siellä oli nuori husky, joka osaa oikein hienosti ulvoa - ei se haukkua kai taidakaan... Sitten, yhtäkkiä Rico myös ulvoi kaverin perässä ja jäi oikein kuulostelemaan, että miltäs tämä nyt kuulostikaan ja muutaman kerran toisti (aika varovaisen) ulvonnan. Oli se kyllä aika hauska näky, kun on näin arktiset olosuhteetkin, husky-poika ja lagotto-poika kommunikoimassa.

Ja hei, tiedän että moni ei vie lagottojaan koirapuistoon ja ymmärrän koko sydämestäni, että ei kannata ellei ole satavarma, että siellä on kivoja koiria. Meillä on tosiaan sellainen tuuri, että läheisessä puistossa käy ( ainakin tällä hetkellä) tosi mukavia ja ystävällisiä koiria. Poikkeamme kerran tai pari kertaa viikossa Pojat tykkää kumpikin siellä käydä.

[Kaisa Karppinen]

Meilläkin Taavi osaa ulvoa tämä on kuitekin harvinaista kuultavaa. Ainoat kerrat kun taavin kielenkantimet ovat irronneet, on paloauton ohi mennessä ja yhden vinkulelun avulla. Asumme lähellä paloasemaa, ja siksi paloauton ääniä kuuluu meille melko usein. Kerran oltiin lenkillä juuri paloaseman lähellä ja asemalta lähti pari paloautoa pillit päällä ajamaan. Ensimmäisen mennessä ohi Taavi katseli vaan häntä pystyssä että jahas, mitäs nyt tapahtuu? Seuraavan tullessa puolen minuutin päässä perässä, Taavi päätti että tää on nyt vakava tilanne ja aloitti paloauton tahdissa ulvomisen Itsellä ei siinä vaiheessa oikein pokka pitänyt, ku lagotto jää keskelle jalkakäytävää ulvomaan kuono kohti taivasta ja ohikulkijat kääntyvät katsomaan ja ihmettelemään. Varmaan ajatteli meidän poika ilmottavansa tärkeää sanomaa kaikille, että hei, nyt on hätätilanne kaikki pois tieltä! Olihan se kyllä aika säälittävän kuulosta, mutta parhaansa yritti
Ulvomista (tai sen harjoittelua) on kuultu myös yhden vinkulelun tahdissa. Ääni lelusta tuli ilmeisesti juuri sopivalta taajuudelta, että kovasti alkoi laulatuttamaan Taaviakin. Tästä puuhasta saa yleisö kyllä aina hyvät naurut!

[Karoliina Rantala]

Meidänkin Ronja-juniori on kova ulvomaan. Jo pienempänä Ronja veti kunnon ulvomissessioita vinkuvan possulelun kanssa.

Vähän isompana koiruus on innostunut kaikenlaisista soittimista. Ronjan bravuuri pianolla säestettynä on Puccinin Nessum Dorma Turandot-oopperasta. Isäni soittaa huuliharppua ja se onkin oikeastaan vielä parempaa ulvomisseuraa kuin piano. Mantan tissit -niminen pelimannikappale on toistaiseksi kirvoittanut komeimmat ulvonnat. Kyllä siinä yleisöllä oli naurussa pitelemistä kun isäni soitti huuliharppua sohvalla hieman kumarassa asennossa Ronjan pään vieressä ja Ronja istui vieressä ja ulvoi kohti kattoa kuin susi konsanaan. Muitakin kappaleita on kokeiltu ja voin vaikka vannoa, että Ronja osaa ulvoa duurissa ja mollissa. 

Naapureita käy vaan vähän sääliksi. Meillä kun ulvotaan ihan harva se päivä...

[Jaana Lamppu-Blick]

Teidän on ihan pakko äänittää noi Ronjan biisit

Sisko Taika oli täällä meillä viikonlopun ja kyllä hienosti ulvoi sekin vinkulelun kanssa.
Nämä sisarukset aukovat myös ovet tosi näppärästi...

[Anne Kupiainen]

Ilolla on sellainen hauska tapa, että se kuljettelee mukanaan kaikenlaisia alustoja ja käy sitten niiden päälle makaamaan. Monesti, kun minä olen keittiössä ilmestyy se sinne joku alusta tai tyyny suussa ja käy sitten sen päälle pitkälleen



[levytilaa säästääkseen ylläpito on poistanut yli vuoden vanhan kuvatiedoston]

[Henna Pyykkö]

Lagottopylleröllämme Annalla on pennusta lähtien ollut omituinen tapa pomppia pystyhyppyä takatassuillaan ruuanantajan selän takana, kun kuppia täyttää. Töminä vain tuplaantui, kun pikkusisko Alli apinoi saman tavan. Jokapäiväisten treenien myötä hyppykorkeus lisii ja tassujen lihakset vahvistuu...

[Peter Sippola]

Muru on oppinut sanomaan nimensä - tosin hivenen venyttämällä . "Sano Muu-ru!" ja vastaushan kuuluu"Mrr-ru" Kuulostaa yllättävästi "Muu-rulta"
Ja se varmaankin tavallinen juttuhan on sanoa "Vuf" käskystä - kuulostaa juuri siltä kuin kirjoitinkin.
Muutenkin Muru tuntuu tällä hetkellä "bongaavan" sanoja. Perheessämme oli käymässä vieraita ja mainitsin kissan käyneen pihassamme. Seurauksena oli, että Muru syöksähti terhakkaasti haukkuen ovelle häntä pystyssä valmiina hätistelemään "kissan" pois pihastamme .  Testasin sanaa joskus muulloinkin ja seuraus oli sama. Mistä lie oppinut? Hyvä kielipää näillä lagotoilla

[Tiina Saarela]

Mä olen myös ollut hyvin vaikuttunut Indyn kyvystä ymmärtää (?) monia sanoja. Monia sanoja ei ole erityisemmin sille opetettu, mutta kyllä se esimerkiksi tietää lelujensa nimet. Indylle voi sanoa "missäköhän se vetolelu on" ja se ryntää oikeaa lelua etsimään. Ja tuo juuri sen, eikä vaikka jotain sukkaa.
Eilen Heikki piilotti Indylle sokerikorppuja etsittäväksi. Viimeisen korpun kohdalla kysyin Heikiltä mihin se on piilotettu. Heikki vastasi "laitoin sen sun kenkään" ja Indy syöksyi samantien kengän luo ja "löysi" korpun. Sattumaako? Enpä usko, koska vastaavia hetkiä on Indyn kanssa ihan jatkuvasti. Tarkkaavainen ja fiksu kaveri.

Tiettyjen sanojen kohdalla varsinkin Indy pomppaa ylös korvat valppaana 
-ruokaa
-maksalaatikko (tässä voi myös kuolaa valua..)
-sukka

[Kaisa Karppinen]

Meillä kanssa on Taavilla tällaisia "vahingossa" opittuja sanoja. Yksi Taaville TÄRKEIN sana ikinä on "ruoka"(kuinka yllättävää tuolta ahmatilta! ) Ruoka sanan kuultua rynnätään häntä heiluen oman kupin luo odottamaan että joko sitä sapuskaa tulisi.. Toinen sana on "makkara", jolloin rynnätään puolestaan jääkaapille.(tämän taisi oppia ollessaan avokkini äidillä hoidossa )

Myös "koira" on taikasana, jolloin juostaan ikkunalle tarkistamaan meneekö lähitiellä tosiaan koira ohi.

Ruokailuun liittyen, Taavilla on myös hyvin tarkka sisäinen kello ruokailujen suhteen. Iltaruuan se saa yleensä 7-8 aikaan illalla. Taavi alkaa kuitenkin odottamaan ruokaa jo heti kuuden jälkeen. Odottamiseen kuuluu vaativa tuijotus ja kun esim. nousen sohvalta ylös, säntää poitsu jo keittiöön odottamaan, että nyt se mulle sen ruuan aikoo antaa!

Fiksuja koiria nämä lagotot tosiaan, kyllä ne keksii

[Minna Porkola]

Totti nähtävästi tuntee kävelyreitin agitreeneihin. Mies oli ollut koiran kanssa kävelyllä siellä päin ja mennen tullen Totti oli yhdessä risteyksessä, joka ei kuitenkaan ollut ihan hallin naapurissa, ollut menossa agihallia kohden.