seuraava »

[Emma Anttonen]

Oltiin neljän kuukauden tauon jälkeen koirapuistossa. Lucas ärsytti yhtä vinttikoiraa hyppimällä sen selkään aivan hulluna puoli tuntia muttei saluki tästä ärsyyntynyt vaan kiljahti lopulta ja Lucas väisti. Oli sitten tulossa luokseni ja ohitti matkalla vuoden ikäisen kultaisen noutaja-uroksen ja kappas, naps ja kultsu oli todenteolla kiinni nahassa, iso kuva on pepusta ja toinen ja kolmas reikä (ei kuvaa) molemmat selässä. Ei mikään kevyt puraisu, joka kolosta näkyy paljas lihas...
Sen verta olen lukenut koirien käyttäytymisestä että osaan lukea sitä nimeksi ja tässä tapauksessa todellakin oli kyse vain kultsun päässä napsahtamisesta :/ Ikävä tuuri..
En huomannut reikiä ennenkuin kotona. Koira kai automatkan shokissa sillä makasi vain sylissä.

Niin ja neuvoja otetaan vastaan, vienkö uudelleen koirapuistoon pian, ettei jää kammoa vai vältelläänkö puistoa tms? Tuo ei kuitenkaan haasta riitaa, vaikka kyllä se takas ärähtää jos joku kilahtaa. Yleensä se ärähdys on hampaiden näyttelyä ja kiljumista...

What should I do?

[ylläpito on poistanut liitetiedoston]

[Hannele Törmänen]

Oispa voinut suorastaan tikin napsauttaa reikiin, niin ois parannut nopsemmin, liekö vieläkään myöhäistä jos menette heti?. Vivoa puri viime vuonna aika samalla tavalla eräs saksanseisoja ja seuraavana päivänäkin laitettuina tikit auttoivat. Antibioottikuurin paikka oli myös.

Kultsu varmaan oli mennyt ylikierroksille katsoessaan koirasi hyppimistä toisen selässä. On varmaan parasta ettei suurta numeroa tee koiralle tästä asiasta vaan haavojen paranemisen jälkeen jatkaa eloa kuten ennenkin. Ennen koirapuistoon menoa kannattaa koira käyttää vähintään puolen tunnin reippaalla lenkillä.  Jos koira on levähdellyt päivän kotona, ja sitten mennään esim. autolla koirapuistoon ja päästetään koira sinne energiaa täynnä, voi tapahtua mitä tahansa. Jokaisen kannattaisi ensin päästää koirastaan ylimääräiset höyryt ennen kuin laskee sen toisten joukkoon.  Energiseen lagottourokseen voi kasautua todella paljon höyryjä...

[Johanna Heiskanen]

Eläinlääkärit harvoin tikkaa puremareikiä, koska niiden on pysyttävä auki ja parannuttava ensin syvemmältä ja mahdollisten kudosmömmöjen on päästävä reiästä ulos!

Helposti ne kyllä tulehtuvat, joten antibiootti on paikallaan.

Itse kierrän kaikki koirapuistot kaukaa, niistä on NIIN paljon harmia. Mielestäni ne ei ole luonnollinen paikka koirille seurustella, joskin toisissa paikoissa ainoa harva paikka koiran juosta vapaana, joten järki mukaan vaan! 

Pikaista paranemista Lucakselle!

[Mari Hiltunen]

Voi pientä Lucasta 

Kannattaahan nuo käyttää näyttämässä ettei tosiaan tulehdu ja lasku sille kultsun omistajalle, ainakin minun mielestäni. Niksahtaa päässä tai ei, niin se maksaa kenen koira puree tai hyökkää.

Myös minä kierrän koirapuistot kaukaa ja jos sinne joskus erehdyn niin katson todella tarkkaan ensin ketä ja millaista porukkaa siellä on. Banjoa käytin pienenä noin viisi kertaa kun kaikki sanoivat että siellä se hyviä sosiaalisia kontakteja, joopa joo... ja yksikään niistä käynneistä ei ei ollut positiivinen... En pidä siitä että monen mielestä koirapuistossa saa tehdä ihan mitä vaan, enkä kovin monesta muustakaan asiasta siellä. Aika monta stooria olen myös kuullut että koiran päälle on hyökätty koirapuistossa.

Mukavaahan se varmaan on sitten jos on hyvä porukka ja ennalta tuttuja, nämähän on makuasioita ja kuten Johku sanoi; aina ei välttämättä ole mahdollisuutta pitää koiraa muutoin vapaana.

terkkusin
Mari

[Jenni Kolari]

Emma! Harmillinen tuo Lucaksen juttu! Iso hali ja hännäheilautus Urpolta paranemiseen Lucakselle!

Itse veisin Lucaksen uudelleen puistoon mahdollisimman pian paranemisen jälkeen. Olisin kuitenkin TODELLA tarkkana ketä puistossa on...
Me käydään Urpon kanssa pakon sanelemana puistoissa jatkuvasti, mutta oon yli tarkka...  Mennessä kyselen aidan toiselta puolelta koirien käytöksen ja luen sitä hetken itse ensin. Samoin jos tulee uusia koiria niin "epäilyttävien" kohdalla poistumme välittömästi. En halua tuollaisia kokemuksia sosiaaliselle yksilölle.

Tuo neuvo pahimman höyryn purkamisesta ennen puistoa on mun mielestä tosi hyvä! Tosin Urpo hilluu silti innosta... 

Tsemppiä Emma!

-Jenni

[Anne Kupiainen]

Tästä sai varmaan jo omaan aiheen....

Minäkään en suosi koirapuistoja. Jonkun kerran olen käynyt ja todennut, että ei ole meidän paikka.Uma ei voi sietää, että vieraat tulee heti suoriltaan iholle tai pahimmassa tapauksessa hyppimään selkään, eikä hyppijä ymmärrä lähtä, vaikka toinen väistää/varoittaa, eikä omistajiakaan tunnu kiinnostaavan kieltää koiraansa... Onneks meillä on mahdollisuus ulkoilla vapaana muutoinkin.

Tuosta laskusta tuli vielä mieleen.... mitenkähän sen laita on? Muistelen, että joskus oli niin että se maksaa jonka koira on irti ja jos molemmat irti, niin vastuu on molempien.

[Tarja Ukkonen]

Meillä on koirapuistoissa sääntökyltit. Sääntöjen mukaan koirapuistoon ei tule viedä koiria, jotka eivät tule toisten koirien kanssa toimeen. Minusta koira, joka käy surutta toisen kimppuun ja pahimassa tapauksessa lävistää nahan on aina se yksilö, jota sinne ei missään tapauksessa saa viedä.

Toki vahinkoja sattuu ja voihan omistajan kohdalle osua se eka kerta, kun oma koira käyttäytyy huonosti. Meidän Carlon päälle hyökkäsi koirapuistossa toinen uros ja puri kaulaan reiän ..Koiran omistaja maksoi mukisematta laskun...Seuraavana päivänä se samainen toinen uros viskasi mäyräkoiran ilmaan. Tapauksista viisastuneena he kävelevät nykyään koirapuiston aidan ulkopuolella.     

Niin ja kyllähän niitä omia muiden päälle liian innokkaasti hyppiviä pitää muistaa myös komentaa. "Nyt riittää" ja voi jopa nykäistä kaulapannasta pois pomppimasta toisten päälle. Olen kuullut myös koirapuistosta tarinan, kun pienemmän selkään sattui pahasti, kun isompi innokas hyppäsi päälle..Siinä ei sitten välttämättä antibiotitkaan enää auta.. 

Lucakselle pikaista paranemista! Kyllä mekin edelleen käydään koirapuistoissa satunnaisesti. Yritän itse välttää ns.pahinta "ryysisaikaa" ja Carlo kyllä muistaa lopun ikänsä purijansa..                         

[Senja Mäkinen]

Toivottavast Lucas muru voi jo hyvin.

Kerrompa esimerkin meidän viimeiseksi jääneestä koirapuistoreissusta. Tapahtui kyllä 5kk enkkusprinkun kanssa, mutta kuitenkin. Asuttiin silloin vielä Turussa, ja suht lähellä oli puisto jossa olin ehtinyt käydä Tildaa muutaman kerran juoksuttamassa ja kaverit oli olleet ihan ok noina kertoina. No tänä kertana sitten odottelin aidan takana, että muutama sakemanni lähtisi puistosta, koska mielestäni olivat liian voimakkaita kavereita 5kk pennulle ja sellaisia koiria jota en tunne. No eikö vaan paikalle pamauttanut iso pakettiauto ja mies tuli ulos, odotteli myös että ne edelliset koira lähtevät. Mietin että minkäköhän koiran se autosta päästä. No ilmeeni oli varmaan aikas ikimuistettava, kun sitten tämä äijä päästi autosta 7 jotain sellaista alaskanmalamuutin kokoista laikaa tai muuta vastaavaa. Kaappasin Tildan kainaloon ja puristelin päätäni. No eikö vaan tämä mies alkanut selittää minulle, että päästä vaan koirasi aitaukseen, nämä minun koirat ovat ihan kilttejä. Lähdin sitten siitä kävelemään pois ja jäi huutamaan mun perään että sun koirasta ei ikinä tule sosiaalista jos olen niin yltiöpäisen varavainen. Heh, ajattelin että ai näin vain. Ja tuon jälkeen koirapuistot saivat meidän osalta jäädä!
Mutta esimerkki tosiaan siitä, että millainen käsitys ja luottamus jollain ihmisillä voi koiriinsa olla, tuo laumahan olisi halutessaan mennen tullen repinyt pentuni hengiltä.

[Helena Väisänen]

Meillä on myös huonot kokemukset koirapuistosta ja siksipä vältämme niitä.  Lennin ollessa pentu kävimme sosiaalistamisen takia koirapuistossa ja toinen koira hyökkäsi Lennin kimppuun. Melkoinen huuto ja kiljunta, mutta onneksi ei sattunut pahemmin.  Me molemmat pelästyimme ja sitten päätin ettei nuo puistot ole meitä varten. Onneksi täällä on vieressä metsä luontopolkuineen, jossa voidaan ulkoilla päivittäin kaikessa rauhassa luonnosta nauttien. Metsälenkeillä on tavattu mukavia koiria, joiden kanssa Lenni on saanut vapaasti leikkiä. Citylagottojen tapaamisissa olemme käyneet koirapuistoissa kun lagottojen parissa on minulla turvallisempi olo.  Lennille ei jäänyt tuosta hyökkäyksestä mitään traumoja. Ehkä minä pelästyin jopa enemmän!

Lucakselle pikaista paranemista haavoista ja järkytyksestä!

Helena   

[Julia Åivo]

Hei!

En veisi enää koirapuistoon, koska siellä voi käydä uudestaan samalla lailla.. Mutta ehdottomasti nyt kannattaa hankkia positiivisia kokemuksia muista koirista. Onko teillä tuttuja, kiltisti ja rauhallisesti pennun kanssa käyttäytyviä koiria, joita nyt voisi käyttää apuna tuon inhottavan tapauksen unohtamisessa?
Lucan päälle on tultu kerran, tokokentällä holsku ampui suoraan päälle. Karmea tilanne, suuri koira oman kimpussa ja kesti aika kauan saada koirat irti toisistaan.  Onneksi Luca traumatisoitui vähemmän kuin omistaja Tosin se oli tuolloin jo aikuinen, pennun kanssa tuollaiset ovat vielä ikävämpiä. Tervepäinen koira ei mene pilalle yhdestä huonosta kokemuksesta, mutta kannattaa nyt kuitenkin hankkia useampi positiivinen kokemus muista koirista. Onko teillä mahdollisuutta osallistua juuri lagottolenkille, tai tavata muuten lagottoja? Lagotot ovat minun käsitykseni mukaan aikas koirasosiaalisia, ja ainakin Turussa lagottolenkeillä on selvitty rähinöittä.

[Marke Myyrä]

Lucan poika Retu on saanut turpiinsa koirapuistossa. Se kyllä itse pyysi sitä, kun meni mahtailemaan isommille uroksille. Sakemanni löylytti sen, ja toisella kertaa tolleri. Kotioloissa se ärsytti valkkariuroksen kimppuunsa. Näiden kohtaamisten jäljet eivät kylläkään olleet niin pahan näköiset kuin Lucasin tuossa edellä. Vaikka veri lensikin, niin pintanaarmuja hampaiden jäljet vain olivat ja paranivat kotihoidolla. Nämä tapahtumat olivat ennen kastrointia, jonka jälkeen ei ole (vielä!) tarvinnut poikaa paikkailla. Kerran koirapuistossa kyllä säikähdin kun tämä eunukki rupesi uhittelemaan amstaffiurokselle nartun päältä. Jos se koira olisi provosoitunut, filettähän se olisi Retusta tehnyt. Laitoin Retun hihnaan ja vein pois.

Ainut trauma, mitä noista kokemuksista Retulle on jäänyt, on tapa ruveta rähisemään sakemanneille varmuuden vuoksi jo korttelin päästä, kun lenkillä ollaan. Itsekin varon niitä sen jälkeen, kun Retun ystävälliseen lähestymisyritykseen muuan reagoi aggressiivisella ärhentelyllä. Koirapuistoissa olemme silti joskus käyneet. Nykyisin on leikkikavereita kyllä kotikonnuilla riittävästi, että varsinkin nyt jäiden aikaan ei riemulla ole rajoja, kun voi vapaasti peuhata tuttujen ja turvallisten koirien kanssa. Ystäväpiirin rotukirjo on moninainen: bostoninterrieri, koikkeri, airedalenterrieri, cairnterrieri, irlanninsetteri, lapinkoira... Kaikki käy ärisemättä ja irvistelemättä puolin ja toisin. 

[Terhi Heikkinen]

Ne kerrat, kun oman koirani päälle on tullut vieras koira, eivät ole onneksi tapahtuneet puistossa, joten oman kokemukseni mukaan aggressiivisia koiria harvemmin tulee puistoilemaan. Suuremmaksi ongelmaksi miellän aivan liian rajusti leikkivät, yliseksuaaliset tai dominantit astujat, "poliisit" (jotka vahtivat, etteivät muut koirat leiki) ja sitten aivan kirpunkokoiset koirat, joiden puolesta saa pelätä, että jäävätkö pahasti jalkoihin. Viimeksi mainituille on onneksi joissain paikoissa omat puistonsa.

Joka tapauksessa minusta koirapuistot ovat nykyään typerien ja itsekkäiden omistajien takia niin epämieluisia paikkoja käydä, että valitsen aina jonkin muun ulkoilutustavan. Nyt talvella esimerkiksi jäällä on kilometrikaupalla tyhjää kaistaa, jossa on ihan luvallista pitää koiraa vapaana. Omat koirani nauttivat suunnattomasti jäällä juoksemisesta, että ei ne muuta tarvitse. 

[Tarja Vihanti]

Nuo koirapuistot ei ole meidänkään suosikkilistalla. Kävimme kyllä täällä Jyväskylässä syksyllä yhden puiston avajaisissa. Ennen meitä siellä oli cottonin omistaja joka huusi kuin hyeena, että joku toinen koira likaa hänen koiransa turkin.
Me suoritimme kaikkia kivoja leikkimielisiä kilpailuja aitauksen ulkopuolella.
Ennen kotiinlähtöä päätimme vielä piipahtaa aitauksen sisällä.
Jo aitaukseen meno oli operaatio sinäänsä. Kun avasi portin, niin iso lauma vieraita koiria säntäsi portille. Molemmat koirani menivät kiireesti selkäni taakse ja yritimme hivuttautua katoksen luokse, kun satoi räntää. Loppuajan koirani istuivat katoksessa penkillä, joten päädyin siihen, että ehkei nämä ole meidän ulkoilupaikkoja!

[Emma Anttonen]

Joo, me itse asiassa käytiin heti torstaina (kun tapaus sattui tiistaina) koirapuistossa ja sattuipa niin, että samaisen kultsun omistaja asteli samaan aikaan portista sisään ja kerroin kyllä rei'istä ja oli omistaja ihan kauhuissaan.
Aivan  totta on, että jos molemmat koirat on irti niin vastuu on vaan omasta koirasta.
Me ollaan käyty aikoinaan niin Tuffen kanssa kuin nyt Lucasin kanssa kyllä ihan säännöllisesti esim. kesällä melkein joka päivä kun meillä on täällä niin valtavan kokoinen puisto Järvenpäässä, että vältetään kyllä ärsyttävät tapaukset jos niitä on. Ei ole koskaan aiemmin käynyt mitään tuollaista kunnon löylytystä, vaikka ainahan siellä jotain telmimistä on. Meillä ainakin käy tuolla niin hyvää porukkaa että meillä ei ainakaan puistoilut jää
Itse olen havainnut tuon puiston aivan mahtavaksi paikaksi kun siellä saa itse seisoskella ja kaverit telmii  Ja tosiaan meillä on ei ole kyllä oikeastaan muita huonoja kokemuksia lainkaan kuin tuo rei'itys, eli jatketaan käymistä.
Eilen oltiin taas ja siellä oli kaksi kultsu-urosta ja lievää varautuneisuutta oli ilmassa meidän pedon osalta kun se katto että ei hitto, noita reiäntekijöitä on ihan kaksin kappalein! Mutta ne oli molemmat niin miellyttäviä (toinen 7kk ja toinen 4v) että taisi mies unohtaa koko jutun