Lueskelin tuossa Heikki Sarajan juttua Cirosta ja ajattelin työntää soppaan oman lusikkani.
Ciro on ollut meillä Maaningalla maalla nyt viikon verran. Saa nähdä, milloin meillä on edessä johtajuusneuvottelut, ainakaan toistaiseksi ei Ciro ole ottanut asiaa millään lailla puheeksi. Se on hiippaillut perässäni sisällä ja pihalla ollessamme varjon lailla Johannasta eroamista prosessoidessaan, mutta lenkeillä rymistelee ihan omia reittejään. Se uskoo kun sanotaan, tosin kerran sain hiukkasen konahtaa, kun pojan kierrokset alkoivat hiukkasen kiihtyä, mutta tilanne asettui välittömästi.
Laumassa Ciro on ihan loistava pakkaus, toisaalta herkkä ja kielitaitoinen - se lukee hyvin muiden koirien viestit - toisaalta valloittavan avoin, seurallinen ja iloinen. Meidän ihmisten kanssa se on hyvin nöyrä ja kuuliainen, mutta mielellään on seurassamme italialaisten tapaan; se tosin on miellyttävän huomaamaton, ruokaillessa makailee pöydän vieressä nurkassa tai tuolini vieressä lattialla. Ja herttainen on sen tapa aamulla tulla sängyn viereen kyselemään, josko pieneksi hetkeksi pääsisi kylkeen rapsuteltavaksi, kun on kuullut, että ollaan herätty. Muuten se on saanut vapaasti hakea paikkaansa niin päivällä kuin yölläkin, ja on sille joitakin lempipaikkoja jo tullut. Erityisen hauska on näky, kun tulemme kotiin: kaksi väritykseltään samanoloista koiraa, isompi Ciro ja pienempi russeli, kurkistelevat kodinhoitohuoneen ikkunassa vierekkäin, ja vastaavasti vierekkäin ovat hienot kuonojen maalaamat jäljet, toiset ylempänä, toiset alempana.
Pikku rutiineja, kuten tassunpesua ja vastaavaa, Ciro hiukkasen kyselee, mutta se johtunee siitä, että meillä toimitaan vähän eri tavalla kuin mihin se on kotona tottunut. Ja kun on kyse uudesta tuttavuudesta, "käyttöohjekirja" on vasta tavausasteella, ensimmäisiä sivuja on opiskeltu. Onhan ihan eri asia toimia perheessä vuosia olleen koiran kanssa, joka tietää käskyt, omien ihmisten otteet ja tavan käsitellä, ja ylipäätään kaikki rutiinit. Ciron kanssa juttuja vasta opetellaan puolin ja toisin.
Kun Ciron tulo meille varmistuin, varasin heti paikan koirakoulusta loistavan opettajan johdolla. On mukava lähteä pojan kanssa kahdestaan tekemään juttuja, joista se ilmiselvästi nauttii, ja tutustumaan toisiimme ja toistemme käyttäytymiseen paremmin. Toki samoja asioita voisi opetella ja harjoitella kotipihallakin, mutta jutun juoni on juuri siinä yhdessä lähtemisessä, kahdestaan tekemisessä ja siinä, että ulkopuolinen ammattilainen osaa aina antaa hyviä vinkkejä ja neuvoja katseltuaan touhujamme vähän aikaa.
Viikon tutustelun jälkeen tuntuu siis tältä. Katsotaan, miten sitten tuonnempana tilanne kehittyy. Kaiken kaikkiaan, Ciro on nyt toinen perheeseemme tullut aikuinen koira, eikä se ole yhtään hullumpi tapa saada laumaan uusia jäseniä. Sopeutumista sekä toisiin koiriin että ihmisiin on todella kiinnostava seurata.
Terveisin Ciron uusioperheen emo
Lagotto romagnoloista yleisesti
