seuraava »

[Tarja Vihanti]

  NO NIIN, nyt tämä iloksi muuttui, kun meidän koirat keksi kilpailla, että kumpi löytää ekaks PÖKÄLEEN ja ehtii syödä sen, ettei vain toinen sais tätä HERKKUA!
Ja kun kieltää, niin etsintä ja nopeus senkun kiihtyy.....JA NYT ON KIIHTYNYT MYÖS EMÄNTÄ!!!
IHANA RUSKEA MÖNJÄ VALUU SUUPIELISTÄ MOLEMMILTA,YÖÖÖÖÖÖÖKKK!!!ja kaikenkukkuraksi, kun ne pökäleet kaivetaan lumesta tassuilla ja myös tassukarvat on siinä itessään!
Tänä aamuna työkaverit kuuntelivat, kun sanoin et nyt mää kehittelen taistelusuunnitelman näille KAKKAEXPERTEILLE! No äsken tehtiin lenkkiä ja heti, kun eka ruskealäjä näky, niin sinne!! Mut mullapa oli pilttipurkillinen valkopippuria mukana ja sirotin aina pökäleen päälle! Muutama nuolaisu ja eikun seuraavalle läjälle, kun ei maistunut hyvälle. Taas tein samanjutun ja sain mulkaisun koiriltani ja taas sama toistui, mutta loppu lenkistäpä ei enää pökäleet kiinnostaneet!
Nyt pidän valkopippuria taskussa ainakin jonkun aikaa, että tämä PÖKÄLEEN SYÖNTI innostus vähän laantuis!
(ps. kaikki hyvät ideat otetaan vastaan, jos sattuu, ettei tämä valkopippuri kuorrutus tehoa.)

[Marke Myyrä]

Valkopippuri!  Sehän saattaisikin olla ratkaisu myös muiden ei-toivottujen herkkujen maustamiseen. Räkäiset paperinenäliinat eivät tietenkään ole ihan niin ällöjä -  - kuin kakkapökylät, mutta kyllä niidenkin rohmuaminen saisi loppua. Kilpahan niistä nameista on: mitä innokkaampi olen kaappaamaan paperin, sitä nopeammin se häviää Retun kurkkuun niin syvälle, etten pois saa.

Hevosen tuottamien lihapullien kanssa jouduimme tekemisiin muuan päivä sitten. Retu kaappasi jäätyneen pökäleen suuhunsa, vilkuili minuun, rupeanko ahnehtimaan hänen saalistaan. En ollut näkevinänikään. Pala palalta se pudotteli sitä tienposkeen. Loppumötykän tipautti maahan ja pissiä luritti sen päälle! Onneksi muut kakkaraiset eivät ole sitä kiinnostaneet sitten pentupäivien.

Onneksi olet nuori ja virkeä, Tarja! Valppaana ehdit askeleen edelle pippuroimaan koiriesi välipaloja. Jos tuo mauste menettää tehonsa, kannattaa kokeilla tabasco-kastiketta. On suositeltu.

[Hanna Salovuori]

En tiedä auttaako tuon kakan syönnin kanssa, mutta meillä ei Tabascosta ollut mitään hyötyä kukkamullan syönnin estämiseen. Jassi tykkäsi pienempänä tonkia kukkaruukkuja, ja Tabasco sai sen innostumaan vain lisää. Kokeiltiin sitten, että syökö se muka Tabascoa - kyllä syö, suoraan lusikasta. Ja pyysi vielä lisää...

[Kristiina Kallio]

Meillä tämä kakansyönti on ollut jokaisella koiralla "intohimo" jossain elämänsä vaiheessa... Erityisen helppoa se oli silloin, kun kissojen hiekkalaatikko vielä sijaitsi koirien ulottuvissa.. Myös nenäliinat ulkona (etenkin talviaikaan) tuntui olevan tosi maistuvaa tavaraa.

Nameilla huijaaminen toimi kahteen koiraan, ja viimeisin, Sara, on jostain syystä "syntynyt tottelevaisena" ja päästää mistä tahansa "herkusta" irti käskyllä "Ei oteta." Sara on kyllä muutenkin näistä meidän koirista se, joka enimmäkseen vain kantaa aarteitaan mukana, eikä syö niitä.

Minusta kakansyönti on kuitenkin paljon pienempi kiusa kuin siinä kieriminen, mitä veteraanimme Peppi harrastaa silloin, kun löytää jonkun ihastuttavan hajuisen läjän... sepä vasta ällöttävää onkin, kun loppulenkin saa haistella lemua ja kotona saa pestä koko koiran useampaan kertaan, että puhdistuisi.

[Annika Ylitervo]

yäääk!! Tuttua myös meillä tuo ruskeiden tryffeleiden metsästys. Inka aloitti jo pentuna kakan syönnin, ajattelin tuolloin että ällöttävä tapa postuu iän myötä, mutta ei :/ Edelleen Inka herkuttelee kakkakikkareilla, niin omilla kuin muidenkin jätöksillä! Ja omistaja yökkii

[Marketta Kivimäki]

Helpottavaa kuulla että muilla on samoja ongelmia 

Meillä kakansyönti ajoittuu talveen, jolloin pökäleet ovat jäässä, ne maistuvat sillä lailla paremmilta 

Ja mitä pyörimiseen tulee, niin vain ihmispaska kelpaa siihen. Muistanpa yhden juhannusaaton, kun päästin koiran irti lenkillä, ja se jonnekin hävisi. Ja kun tuli takaisin, roikkui turkista lemuavia pehmeitä kökkäreitä. Ai että oli mukavaa....

[Emilia Tuovinen]

Täällä myös syödään kakkaa... Varsinkin kissan kakka on erityistä herkkua jota etitään ja kaivetaan ihan vimmalla.  

[Tarja Vihanti]

Meillä loppui tuo pökäleen syönti, kun laitoin valkopippuria lenkillä kökköjen päälle!
Aamulenkit tein sitten samaa kautta, että "kuorrutteet" oli jo valmiina edelliseltä kerralta eikä tarvinnut kiiressä ruveta valkopippuri jauhetta sirottelemaan!
Nyt on mennyt jo monta kuukautta eikä pökäleet ole enää kiinnostaneet, mutta, mutta...
Enpä uskalla paljon retostella, kun nämä veijarit tuntien voipi olla, että aikansa kutakin ja taas uudet kujeet!

[Tiina Saarela]

Mäkin koetin tuota pökäleiden kuorrutusta, ja tuntui se ainakin hetken toimivan
Pistin lenkillä välillä chiliä ja välillä cayannepippuria kakkojen päälle, kun koira näytti niistä kiinnostuvan. Joskus kävin myös lemppari "ruokapaikoilla" illalla laittamassa chiliä ympäriinsä ja seuraavana aamuna käveltiin siitä sitten ohi. Kauhia ansa!
Nyt ei Indy olekaan hetkeen kakkaa massuttanut, mutta en tiedä oliko extramausteilla osuutta asiaan, kun se syöminen on muutenkin ollut epäsäännöllistä - joskus maistuu ja joskus ei
Eli samat fiilikset kuin Tarjalla - "aika aikansa kutakin ja taas uudet kujeet!"

^__^

[Eva Kyrklund]

En tiedä auttaako tuon kakan syönnin kanssa, mutta meillä ei Tabascosta ollut mitään hyötyä kukkamullan syönnin estämiseen. Jassi tykkäsi pienempänä tonkia kukkaruukkuja, ja Tabasco sai sen innostumaan vain lisää. Kokeiltiin sitten, että syökö se muka Tabascoa - kyllä syö, suoraan lusikasta. Ja pyysi vielä lisää...

 
Luulempahan että tuliset lagottot vain innostuvat mausteista-meillä kokeiltiin myös wasabi-tahnaa huonekalujen maisteluun-ja voi sitä ilmettä kun se tahna alkoi maistua-ja hyvälle! "vihdoinkin tajusit laittaa kunnon mausteet minulle!" oli ilme!

[Aino Krohn]

Piakkoin ilmestyvän Lagotto-lehden Pipipalstalle saimme tästä aiheesta mielenkiintoisen vastauksen eläinlääkäriltä. Tarkkaile postiasi