seuraava »

[Mari Hiltunen]

Moi,
meillä kävi sitten eilen läheltäpiti-tilanne. Mambo oli lähellä jäädä auton alle 
Se lähti jäniksen perään eikä kuullut mitään vaikka karjuin ja vihelsin hulluna. Juoksi metsänreunasta piiitkän matkan ja mun kauhuksi suoraan tien yli. Luojan kiitos ei mitään tapahtunut.

Kysymys kuuluu: onko kukaan yrittänyt opettaa koiraa ns. vieteistä pois? Ja jos on niin onko onnistunut ja mitä olet tehnyt? Ajattelin ehdottaa että ukko menis talon taakse ja alkaisi vetämään narusta jotain pehmolelua  ja kun Mambo lähtee perään niin pääsisin puuttumaan siihen heti.

Näitä "lähtöjä" tapahtuu aina kun koira on vapaana ja siihen alkuun ei tuolloin pääse puuttumaan. Jotenkin olen vähän skeptinen että saisin sen "vaiston" koulutettua pois kun se menee ihan sata lasissa ja kiihko silmissä...

Banjo jahtaa myös mutta se on ihan toisenlaista, se kuulee kun huudan ja lopettaa yleensä itsekin homman aika lyhyeen. Mambo ei. Vaihtoehtona on tietysti että en koskaan koiraa pidä enää vapaana... aika hankalaa sekin on kun muut saa olla vapaana ja Mambo muutenkin "metsien mies" - rakastaa juosta pitkin rytteikköjä.

Vinkkejä toivoisin...

terkuin
Mari

[Johanna Lammi]

Jotkut on käyttänyt noissa tilanteissa kauko-ohjaimella toimivaa koulutuspantaa.
"Herättää" paremmin koiran kesken jahdin jos ei huudot tehoo
Omaa kokemusta ei ole.

[Kristiina Kallio]

Voisihan tuota "valejäniksen" vetämistä kokeilla, vaikka ei se tietystikään ihan sama asia ole, kuin aito rusakko...

Meillä on testattu tyttöjen kuuloa useasti, kissojen ja rusakoiden avustuksella... Asiaa auttaa tietysti omat, koiriin tottuneet, kissat, jotka "ajotilanteessa" pysähtyy paikoilleen, ja näin saavat koirankin pysähtymään. Siinä on sitten ollut mahdollista myös kieltää koiraa jo ajon alkaessa.

Rusakoita ollaan nähty onneksi aina vain keskellä metsää/urheilukenttää. Rusakot/jäniksethän tuppaa juoksemaan reviirillään ympyrää, joten siinä on voinut ensin ihmetellä rinkiä juoksevaa jänöä ja koiraa, ja sitten pelkällä "Tänne!" käskyllä katkaista ajon. Kannattaa muuten kuulostaa siltä, kuin itsellä olisi paremmat "paistit" tähtäimessä!

Olen myös todennut, että meidän tytsyjä kiinnostaa jänikset tasan niin kauan kuin kohde liikkuu, ja on riittävän lähellä. Eivät siis hauku eivätkä ota kiinni, eli varsinaista metsästysviettiä ei tosiaankaan ole pätkääkään. Kunhan juoksevat.

[Julia Åivo]

Moni on kyllä kehunut kauko-ohjattavaa koulutuspantaa. Ainakin tavallisia sitruunapantoja saa vuokratakin, joten kai myös noita kauko-ohjattavia. Joku aika sitten olin valmis hankkimaan molemmille hurtille kauko-ohjattavat SÄHKÖpannat kun karkasivat sorsien perään heikoille jäille.. Koirat muka vaikuttaa verenpainetta alentavasti, meillä on tasan päinvastoin

[Hanne Rantala]

Meillä on auttanut maahan- käskyn opettaminen niin vahvaksi, että toimii vaikka täydestä vauhdista. Me treenataan tuota maahanmenoa jatkuvasti ja satunnaisesti kesken lenkkien, iloinen maahan-käsky ja koiran luokse palkkaamaan ja vapauttamaan se. Toimii nykyään myös keskeyttämään pupunjahtauksen, mutta ollaan kyllä kauan treenattu ja jahtausvietti on tosi vahva. Luoksetulokäskyt kaikuu tuossa vaiheessa ihan kuuroille korville, en tiedä miksi pysäyttäminen uppoaa paremmin... Koukopanta oli kerran kokeilussa, mutta silloin ei tietenkään ollut jäniksen jänistä liikenteessä. Veikkaan että se vois auttaa tekemään jäniksenjahtauksesta tylsän asian jos saa sitruunat kuonolle. Fiksut lagotot vaan oppii helposti erottamaan, että onko koulutuspanta kaulassa vai ei... Ja veikkaan että panta ei välttämättä kestä kastumista ja se voi olla hiukan ongelmallista lagoton kanssa vapaana metsässä ollessa .

[Terhi Heikkinen]

Kyllä se vain niin taitaa olla, että saalisviettisen koiran kanssa on tasan kaksi vaihtoehtoa: a) Pitää se aina kiinni paikoissa, joissa on pienikin mahdollisuus satuttaa itsensä päättömästi juostessa b) Opetella hallitsemaan koiraa tilanteessa kuin tilanteessa. Itse en halua pitämään koiriani aina kiinni tai aitojen sisäpuolella, joten olen valinnut koiran hallinnan opettelun.

Meillä koiraihmisillä on tapana opettaa koiralle yksittäisiä temppuja, kuten vaikka juuri luoksetuloa. Opetamme sen niin, että ensin kutsumme koiraa, ja sitten kehumme tai annamme sille ruokaa palkkioksi. Toistamme samaa kaavaa ja hyvin tuntuu sujuvan. Mielestäni tässä on vain puolet luoksetulon laajasta oppimäärästä. Unohdamme nimittäin opettaa koiralle sen, että sen on toteltava, vaikka se ei olisikaan kivaa ja vaikka muut, ehkä paremmat jutut keskeytyisivät täysin. Hallitsemme koiran tekemisiä vain silloin, kun meillä on tarjota koiralle jotain parempaa, kuin mitä se saisi ilman tempun tekemistä. Jos näköpiirissä ei ole mitään mielenkiintoista, myös pelkkä kehu voi olla tyhjää parempi, joten näennäisesti saatamme hallita koiraa myös ilman palkkaa. Ulkoisten äärsykkeiden kanssa tämäkin harha viimeistään paljastuu.

On hyvin tärkeätä opettaa pennulle leikin ja ruuan avulla, mitä siltä pyydetään. Kaikki tapahtuu vain positiivisella vahvistamisella. Ja palkkaus on systemaattista, pennunomistaja on melkoinen palkka-automaatti. Myös aikuista koiraa pitää säännöllisesti palkata oikeasta suorituksesta! Mutta tempunteko-vaiheen jälkeen pitäisi sitten pystyä kertomaan koiralle, että sen täytyy totella, vaikka korvan vieressä surisisi kärpänen, vaikka tassut kastuisi tai vaikka kainaloa kutittaisi. Tämä on se haasteellisempi osuus tempun opettamisesta.

Itse olen antanut luoksetulokäskyn noudattamattajättämisestä koiralle suoran negatiivisen palautteen, siis rangaistuksen. Tämä kontrasti kertoo koiralle, että itse asiassa luokse kannattaa tulla joka kerta häiriöistäkin huolimatta. Korostan jo tässä vaiheessa, että missään muussa opettamisessa en rankaise koiraa tekemättä jättämisestä, mutta tämän "tempun" perusteellinen opettaminen saattaa pelastaa joskus koiran hengen, joten olen ajatellut, että on se sen arvoista. Palautteenannon jälkeen olen aina laskenut koiran uudelleen vapaaksi ja odottanut muutaman sekunnin ja kutsunut sen taas luokse. Tämä toinen, onnistunut luoksetulo palkataan kehulla ja rapsutuksilla, ne yleensä ovat koiralle kaikkein mieluisimpia, kun se tulee taas hyväksytyksi laumaan. Sitten matka jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut, eikä kumpikaan muistele asiaa pahalla.

Seran luoksetulo on nykyään melko varma, se kääntyy jäniksen ja variksen perästä käskemällä takaisin. Sera tietää aina tekevänsä oikein, kun se viipottaa käskystä luokse ja mielellään vielä nopeasti ja se tietää myös, että sen ei kannata olla tottelematta. Nykyään en siis tarvitse käyttää rankaisua juuri koskaan. Sekin oli siis vain ohimenevä opetusvaihe. Myös ikä on tuonut järkeä päähän, asiat ei meilläkään olleet näin onnellisesti silloin, kun koira oli ihan teini.

[Julia Åivo]

Minä en ole vielä keksinyt hyvää keinoa antaa negatiivista palautetta jos koira kirmaa sadan metrin päässä jänön perässä Sitten kun koira tulee luokse, se on kuitenkin palkattava, vaikka kuinka itsellä keittäisi.  Vinkkejä otetaan vastaan   Tässä nimenomaan kauko-ohjattava panta voisi olla hyvä, koira saa "rangaistuksen" karkaamisesta vaikka omistaja on kauempana.

[Terhi Heikkinen]

No tuota..  Minä en ole kyllä palkannut aikuista, käskyt tuntevaa koiraa siitä, että se tulee mieleisensä mutkan kautta luokse sitten kun huvittaa ja omat jutut on hoidettu.  Tein juuri näin ensimmäisen koirani kanssa ja reisillehän se meni. Koira tiesi saavansa juoksennella pitkin metsiä ihan mielin määrin, ja aina namiautomaatti-omistaja palkkasi suorituksen. Miksi koiran kannattaisi tulla yhtään aiemmin takaisin, jos sitä tullaan kehumaan ja palkkaamaan joka tapauksessa viivyttelynkin jälkeen?

[Kristiina Kallio]

Meillä koirat on pienestä asti opetettu ilman namipalkkaa luoksetuloon. Palkka on aina ollut leikkimistä ja rapsutusta, ja ehkäpä juuri siksi tuo jahtaamisen jättäminen "Tänne!" käskyllä toimii meillä ihan poikkeuksetta... Eli luoksetulosta ei koskaan saa namia. Sen sijaan koiran omaan nimeen reagoinnista (joko pysähtymistä tai luoksetuloa) olen palkannut namilla (helpompi hallita montaa koiraa niiden ollessa vapaana). Mutta silloinkin pystyy tietysti vanhemmalla koiralla palkkaamaan satunnaisesti.

Lagotto kyllä varmasti oppii tottelemaan kun vain omistaja löytää oikean keinon, toki uros saattaa olla jääräpäisempi kuin narttu. Meillä edellinen koira oli terrieri, joka poikkeuksetta vietti tunteja omilla teillään, kun sai hajun jostain metsäneläjästä... Siinä ei auttanut minkään sortin huutelut eikä palkat/rapsutukset. Onneksi nämä ajoreissut tapahtuivat aina mökillä, eli metsää oli riittämiin, eikä koira koskaan ollut vaarassa jäädä auton alle.

Kuten Hanne sanoi maahan-käskystä, kannattaa luoksetuloakin suorittaa satunnaisissa tilanteissa, ei pelkästään silloin, kun on pakko saada koira kiinni.

[Päivi Solmula]

Oltiin tänään koiran kanssa Kari ja Miisa Laukan tottelevaisuusseminaarissa omalla koulutuskentällä. Omalla vuorolla seuraamisessa kouluttaja totesi, että minun pitää vaatia omalta koiraltani ehdotonta keskittymistä ennen vapautusta. Se ei mene rikki, jos kevyesti pysäytän sen epätoivotun käyttäytymisen esim. vinkumisen ja palkan kerjäämisen. 2x jouduin ottamaan koiraa kaulasta kevyesti kiinni, kieltämään ja sanomaan, että täällä määrään minä. Sen jälkeen ei mitään ongelmia ollut vastaavassa tilanteessa. Luoksetulo-ongelmista puhuttiin myöhemmin kentän laidalla yleisesti irtiolotilanteissa. Heidän neuvonsa oli se, että koiralle todella pitää tehdä selväksi, että luoksetulemattomuudesta käskettäessä seuraa rangaistus ja on parempi noudattaa käskyä, kuin kärsiä seuraamukset.

Ehkä ajatellaan ihan liian usein, että koska lagoton ulkonäkö on niin hellyttävä, se ei tarvitse niin tiukkaa kuria, kuin toiset koirat. Esim. talvella luoksetulemattomuus meillä johti pari kertaa leikin/ulkoilun loppumiseen, kun koira lopulta tuli luo. Koira tietää, että katoan silmistä tai lähden takaisin, jos se menee liian kauas metsässä. Sitten onkin oltava vähän varuillaan, onko se emäntä vihainen vai ei.... Lagotto on erittäin fiksu ja käyttää kyllä kaikki tilaisuudet hyväksi kokeilla omia juttuja. Parempi opettaa luoksetulo jo pennusta todella hyvin, kuin yrittää jälkeenpäin opettaa liian kaukana haahuilevaa koiraa pysymään lähempänä. Itse käytän "tänne"-kutsua harvemmin ulkoillessa metsässä. Enemmänkin huudan koiralle "seis,takasin!", kun se menee liian pitkälle/luvattomille teille...Mutta se ajoitus pitää olla itsellä koko ajan hanskassa! Minun pitää olla jo sanomassa, kun koira on ensimmäisiä askeleita vasta miettimässä... Lagottokin on eläin ja sillä on eläimen vaistot. En voi luottaa siihen sata varmasti!

~Päivi ~

[Julia Åivo]

Meillä luoksetulo-ongelmat koskee Lilo-terriä, Luca voi kyllä olla vapaana melkein missä vaan. Se tulee kutsusta pois myös jäniksen perästä. Vesistöt on ainoa poikkeus, kun Luca pääsee uimaan sitä on vähän vaikea saada takaisin rannalle Tämä ei minusta ole kovin iso ongelma, joten en ole siihen jaksanut niin panostaa. Routa porsaan kotiin ajaa-menetelmä toimii, eli lähdetään vaan Lilon kanssa menemään, niin kyllä se lopulta perässä tulee... 

Tämä nyt ei kuulu lagottopalstalle, mutta ainakin meillä terrierin metsästysvietti on niin paljon suurempi, että luoksetulon opettaminen varmaksi on selvästi haastavampaa. Minusta on parempi palkata se aina luoksetulosta, ja haluan nimenomaan että negatiivinen palaute tulee ulkopuolelta juuri sillä hetkellä kun koira jättää käskyn noudattamatta, ei suoraan minulta luoksetulotilanteessa. Lagotoissakin on kuitenkin paljon niitä pehmeitä koiria, joiden luoksetulo ei varmaan parane jos omistaja pöllyyttää, heittelee kolinatölkkiä tai paiskoo koiraa remmillä jos se ei ole heti kuulolla.

Koiran pitäisi nimenomaan saada rangaistus sillä hetkellä kun se tekee väärin. Ja jos se ei noudata luoksetulokäskyä, se on todennäköisesti aika kaukana omistajasta, joten miten pakote saadaan silloin perille? En oikein usko että koira luoksetultuaan enää ymmärtää että nyt omistaja on vhainen kun en äsken tullut. Eli haluaisin ihan käytännön kuvauksia miten olette toimineet "karkutilanteissa".

[Päivi Solmula]

En tarkoittanutkaan, että rankaisen koiraani fyysisesti sen lopulta saapuessa luokseni, jos edellisestä viestistäni saa sellaisen käsityksen... Vaan koira jää silloin vähäksi aikaa ilman huomioitani ja se on meidän neidille kamalampaa, kuin joku tölkin heittely tai vastaava. Se pälyilee vähän aikaa kauempana tai kulkee nöyränä perässä, odottaen että huomaan/hyväksyn sen taas seuraani.
Miisa korosti sitä, että hän tekee heti selväksi sillä hetkellä, kun koira karkaa/ei noudata kutsua, että se ei kannata. Hän vaikka juoksee koiran kanssa kilpaa metsässä... Hänellä olikin kyllä kovapäisiä boksereita koirinaan, ei pehmeää lagottoa, jolle pitää toimia toisella tavalla.

[Marke Myyrä]

Joo. Niin kuin huomataan, tuosta luoksetulossa viivyttelyyn suhtautumisessa on monia näkemyksiä. Ympärilläni olevat koiraihmiset sanovat, että koira on aina palkittava luoksetulosta, vaikka tosiaan höyrypilvi omista korvista nousisi. Sisareni paimenkoirien kasvattajana ja kouluttajana sanoo, että karkuteiltä palaamisen yhteydessä sopii ainakin osoittaa mieltään koiralle. Paimenkoiratkin rökittävät laumasta omin lupinsa poistuneen, sitten kun se tulee takaisin. Itse olen omaksunut Päivin käytännön, eli en ole huomaavinaanikaan Retua, kun se pyyhältää sivulleni karkuretkiltään. Harvoinhan niitä nykyään onkin, onneksi. Ojennuksen oikea-aikaisuus on tosiaan vaikeaa, kun koira paiskoo menemään jänön tai västäräkkien perässä. Kolinapurkki ei ole minulle sopinut koskaan missään virheessä: en ehtisi oikeaan aikaan enkä osuisi oikeaan kohteeseen. Ja jos tämä Lucan poika Retu menee järveen, on aivan turhaa huudella sille mitään. Luulenkin, että vesikoirilla on ihmetulpat korvissa, jotka napsahtavat kiinni heti kun koira molskahtaa järveen. Siispä, jos Retu karkaa - tai silloin kun se karkaa! - järveen, se saa uimalenkkinsä tehdä. Minä voin vain seisoa rannalla ja rukoilla, että se ei jää veneiden alle ja että se rantautuu kotirantaan. En haluaisi hirveästi rajoittaa koiran menemisiä, kun silläkin on vain yksi elämä ja se on luotu villiksi ja vapaaksi. Mitä iloa on riskittömästä  elämästä, jos se siinä "turvakaukalossa" ollessa jää elämättä? Ottakoon koira puntikset, onpahan mitä vanhana muistella! Maalaisjärkisen kohtuuden rajoissa kummiskin...

[Johanna Heiskanen]

Meillä käsky on "seis".
Ei tarvitse tulla luokse, mutta paikallaan on oltava. Jos vastaan tulee vieraita, ei tarvitse kääntää niille selkää ja tulla luokse tai sitten sitä jänistä voi haaveillen katsoa perään..
Yleensäkin paikallaoloa treenataan päivittäin ja palkkana on useimmiten vaan vapautus!

Tässä yhtenä päivänä jätin kaikki neljä koiraa paikalleen ja kävelin ehkä n. 100m päähän pellon reunaan ja aloin kiljua "vapaa" ja koirat vaan istui paikallaan, kunnes tajusin, että huutelen kovaan vastatuuleen... Piti mennä vastaan kutsumaan, että kuulivat.

Toimii meillä lagotoilla, aikoinaan terrierillä ja nyt myös jäärääkin jääremmällä affenpinserillä! 

[Mari Hiltunen]

Kyllä minä ainakin ilmoitan koiralle että pieleen meni tämä homma, kun se lopulta tulee takaisin, en käsitä miksi se pitäisi palkata siitä että se on tehnyt väärin, usein vielä tulee luokse kierrellen ja kaarrellen - sehän ei totellut käskyä vaan tuli sitten kun sitä itseä huvitti. Sen sijaan palkkaan sen onnistuneesta luoksetulosta aina, siis silloin kun se tulee kun kutsun, namilla tai kehuilla.

Jäniksen perään lähtiessä se ei edes kuule mitään, se on kiihkossa, jossa se ei näe muuta kuin sen jäniksen. Mamboa ei ole koulutettu vielä esim. tokopuolella niin paljoa mutta kyllä se jotain se osaakin. Vaikka karjuisin HERKKU niin se ei pysähdy, vaikka normisti on heti ko. sanasta paikalla. Koulutuskysymys varmasti mutta ei minusta suoraan verrattavissa opetettuihin käskyihin, joita tehdään normaalistilanteissa. Huomiottajättäminen ei niinikään toimi, sille on ihan sama huomioinko minä sen paluun vai en, jatkaa vaan tohottamista siihen mihin jäi.

Minusta tämä on vähän eriasia kun luoksetulon tms. minkä tahansa muun asian kouluttaminen koiralle. Kyllä Mambokin tulee kutsusta luokse mutta kun otsikon mukaisesti vietti vie, tuntuu että opitusta ei ole mitään jäljellä. Esim. pihalla haukkumisesta on yritetty kieltää ja joskus minusta tuntuu että se katsoo minua kummissaan että "sorry, ei voi mitään, tää vaan tulee multa ja wuf!" Ikäänkuin tietää tekevänsä väärin mutta tekee sen silti, kun ei vaan voi sille mitään, lienekkö sama asia tuossa jahtaamisessa...

Kauko-ohjattavaa pantaa voisin tosiaan kokeilla ja se voisi toimiakin. Ne vaan ovat käytettyinäkin kovin kalliita ja muutaman päivän vuokraamisesta ei ole hyötyä.