seuraava »

[Tuulikki Kostylev]

Odysseus-paralla oli ongelmia seireenien kanssa ja miehistö sitoi hänet kiinni...
Tätä mukaillen olen kytkenyt koiran kiinni rauhoittumaan, jos oli menossa ihan vietin vietäväksi.

Ronin ollessa nuori uros, vuosi ja risat, se oli metsästysvietin riivaama. Noin rauhallisesta kaverista sen muutoksen oikein näki, jokainen koira on varmaan ihan oma lukunsa. Roni siis muuttui riistan tuoksusta aivan zombimaiseksi, ei kuullut mitään ja ihan silmät sumussa ja kiihkoisena paineli... Mä laitoin sen kiinni aina siinä vaiheessa, kun oiretta pukkasi päälle. Se oli niin kiihtynyt, että sitä oli ihan paha katsoa. Ja kun rauhoittui, tein kontaktiharjoituksia, päästin auki ja olin itse paremmin hereillä.

Kontakti tai sen luisuminen pois - aina olen itseäni peilistä ensin katsonut ja sitten vasta koirasta vikaa etsinyt. Vika on löytynyt hihnan yläpäästä. Mutta, turha pukeutua säkkiin ja tuhkaan: olen aina lisännyt kaikkea puuhaa, tekemistä ja kontaktiharjoituksia ja tuloksia on tullut,  eli koira on paremmin ollut kuulolla jo totellut.

Ikä on tehnyt Ronista paljon järkevämmän. Jänistä on kiva vähän aikaa hätyyttää, mutta kyllä se on oppinut, ettei sitä juoksemalla saa kiinni. Turha hötkyillä, kun tulos on sitä mitä on. En tiedä paljonko asian suotuisaan suuntaan kehittymisellä on osuutta minulla ja paljonko koiran omalla kypsymisellä ja aikuistumisella. Oisko fifty-fifty 

Vaarallisissa paikoissa olen pitänyt koirat kiinni, ettei kävisi huonosti. Pupuja on niin paljon ja kurvaavat helposti tielle.

[Aino Krohn]

Hih, nyt poikkean vähän viestiketjun aiheesta, mutta minua huvittaa näiden veljesten, Mambon ja Toton, omintakeinen ja vahva viettitoiminta. Viettihän se vei siinäkin, kun viime perjantaina Siiri-mamman ja Pala-siskon vierailulla iloinen tervetuliaistelmintä yhtäkkiä hiljeni ja katsoimme sivusta silmät pyöreinä, mitä ihmettä tapahtuu: Toto oli löytänyt Siirin tissit, jotka viimeisen pentueen jäljiltä ovat vielä osittain palautumatta. Vaikka poika on äitiään puolta isompi, se meni hyvinhyvin pieneksi ja matalaksi, äänteli pentumaisesti ja lutsutti onnellisena. Ja Siiri antoi suopeasti sen lutsuttaa

Että tämä nyt on se poitsu, jonka pitäisi Tampereen tuomarinkin mukaan vielä vähän kypsyä!

[Päivi Solmula]

Itse olen ratkaissut karkailun nyt edullisella koiran henkivakuutuksella. Kiinnitin valjaisiin 15m pitkän jälkiliinan, joka maksoi 19,90€. Aikaisemmat liinat ovat olleet kevyttä nylonia. Niitten ongelmana on ollut jatkuva tarttuminen oksiin, juuriin ja puiden ympärille. Tämä jälkiliina on tehty pvc-muovista. Se kulkee kevyenä koiran perässä huskyvaljaisiin kiinitettynä. Olen sitonut siihen solmut 5 metrin ja 10 metrin kohdalle, että saan napattua tarvittaessa nopeasti siitä kiinni. Se ei polta kämmeniä nopeassakaan kiskaisussa, niin kuin pelkkä nylonliina. Ja sen verran sen vetäminen kuitenkin tuntuu koiran perässä, että se muistaa välillä katsoa olenko tulossa perässä. Kun liinan loppupää vilahtaa minun ohi, komennan "istu" ja koira odottaa niin kauan, kuin saavun sen luo, annan herkun ja sanon "vapaa". Hienoa kontaktiharjoitusta samalla. Sen verran koiran nenä tänäänkin nousi ilmaan, että tiesin jossain lähistöllä olevan joku/jotkut kiinnostavammat, kuin minun seurani, mutta kuljettiin silti polulla eteenpäin. Vain muutaman kerran piti solmukohta irrottaa puunjuuren alta. Mutta se ei paljon menoamme haitannut. Jos käskyä ei totella, on liinan päälle helppo astua. En kuitenkaan suosittele liinan käyttöä suoraan kaulapantaan kiinnitettynä, sillä kuristus voi tuntua todella ikävältä, jos astuu vahingossa liinan päälle tai se tarttuu johonkin kiinni.

Nyt ei pääse meidän koira lintujen pesille minun huomaamattani tai jäniksen perään...

~Päivi ja karkurikoira-Tara  ~

Lisätty 23.5. Eilen, kun ei saanut mennä viettiensä perässä, löytyi sitten suuhun pantavaa ihan riittämiin polun varrelta... Ja taas on vatsa ihan sekaisin. Tehdään sama ulkoilu tänään, mutta kuonokoppa koiralle päähän...

[Asta Mielonen]

Meillä lähti viikonloppuna Nipsu sorsan perään uimaan. Oltiin uittamassa rannalla kun sorsa laskeutui muutamien metrien päähän rannasta ja perään piti heti lähteä. Nipsu ei edes haukkunut vaan ui hullun kiilto silmissä sorsan perässä, mikä tietysti meni pari metriä edellä karkuun.. Kyllä oli naurussa pitelemistä, sen verran hauskan näkoistä menoa  !
Pienen lenkin jälkeen Nipsu tuli kuitenkin takaisin päin kun olin karjunut pää punaisena rannalla, onneksi sorsa ei lähtenyt avomerelle päin uimaan, olisi voinut koiralta voimat loppua ja omistaja pääsi kuivin vaattein tilanteesta pois!

[Hanna Salovuori]

Tuli testattua Jassin mielenkiintoa pupuihin tuossa viikonloppuna. Lenkillä (koirat olivat irti) rusakko lähti vauhtiin aivan Jassin nenän edestä, ja Jassi tietysti perään. Mielenkiinto riitti ensimmäiset 50 metriä, jonka jälkeen Jassi tuli tyytyväisenä vihellyksen kuultuaan pois. Että se siitä...! 

[Peter Sippola]

Meidän Muru piti toukokuussa tuijotuskilpailun pupun kanssa läheisellä urheilukentällä irti ollessaan. Vahtasivat toisiaan kuin lännen westernissä silmänkään värähtämättä n. 10 metrin päässä toisistaan. Huikkasin koiraa ja ihmeekseni se "luovutti" kaksintaistelun tullen luokseni. Ikää oli koiralla tuolloin reilu 5kk. Luulin jo omistavani "tokovalion". Pian näimme toisen koiran ja käskin Murun viereeni josta se sitten katselikin ohi menevää koiraa kiltisti. Kehut koiralle ja namua suuhun ja viuh! ... Muru syöksyi jo pensaikon taakse kadonneen pienen mustan koiran perään.   Taisi Muru pudottaa isäntänsä pilvilinnoista!   

[Marke Myyrä]

Olen pitänyt Retua erittäin vietikkäänä, myös riistaviettisenä, kun se on ottanut ritolat milloin minkäkin elollisen tai elottoman (kuolleiden lehtien) perään. Sattuipa tässä kaverikoira Zorron takapihalla, että naapurin räystään alle oli orava tehnyt pesän. Sieltä pikkuinen oravalapsi juoksi Zorron terassille. Se juoksenteli pitkin penkkejä ja piiloutui lopulta tyynyjen alle. Retu ei ollut millänsäkään. Osoittelin sille piilosta kurkkivaa oravaa ja usutin sen perään. Retu oli kuin öö allakan laidassa silloinkin, kun Zorro (bostoninterrieri) säntäsi ajamaan oravaa pois. Olin ihan ymmälläni. Eikös riistaviettisen koiran olisi pitänyt jo haistaa orava, ja viimeistään sen näkemisestä lähteä perään? Joskus lenkillä rusakko on loikkinut muutaman metrin päässä ja Retu on kävellyt rauhassa ohi. Siispä koirani ei välttämättä olekaan riistaviettinen. Se on vain sellainen pölöhökustaa, että provosoituu koheltamaan jäljille tekemisen puutteessa, kun haluaa äksöniä - ei riistaa! 

[Tapio Hämäläinen]

Nyt tiedän mistä Rico on "oppinut" hillitsemään itsensä "ajojahdeissa" kun vihellän

Tuli testattua Jassin mielenkiintoa pupuihin tuossa viikonloppuna. Lenkillä (koirat olivat irti) rusakko lähti vauhtiin aivan Jassin nenän edestä, ja Jassi tietysti perään. Mielenkiinto riitti ensimmäiset 50 metriä, jonka jälkeen Jassi tuli tyytyväisenä vihellyksen kuultuaan pois. Että se siitä...! 

[Jaana Lamppu-Blick]

Taas on vietti vienyt. Toton paistille seurasi jatkoa. Siirin pentu Noah (Cantharellin Figlio del Bosco) 5kk otti jäniksen kiinni kotipihallaan. Nimi on varmaan enne "metsän poika".

[Tuulikki Kostylev]

Onpa nuorena saanut jäniksen kiinni, no - ruokaa aina tarvitaan!

[Jenni Paanala]

Ah,

Ihana kuulla, että muillakin lagotot huitelee nenänsä perässä ilman korvia. Minä kun olin jostain saanut käsityksen, että lagotoilla ei ole "metsästysviettiä" ja olin jo ihan ihmeissäni, kun Onni-poika se vaan jahtaa tänä syksynä ensimmäistä kertaa jäniksiä, kissoja ja sorsia. Aivan hirmuinen vimma iskee heti ensimmäisestä hajusta ja silloin ei enää mikään käsky auta. Huh, että näin on muillakin. Nyt ei kun vain kontakti- ja tottelevaisuusharjoituksia lisää. Onneksi koirakoulu alkaa taas huomenna kesän jälkeen.