seuraava »

[Marketta Kivimäki]

Heips!

Onko kenelläkään kokemusta, miten kotia vaihtava lagotto sopeutuu uuteen perheesen?

Meillä olisi yhtenä vaihtoehtona tarjota koti jo aikuiselle koiralle, ja lagotto rotuna kiinnostaisi. Meillä ei ole lapsia, asumme maalla ja perheessä on kolme koiraa ennestään.

[Hannele Törmänen]

Olen hankkinut 3 aikuista lagottoa. Melko pian ovat kaikki sopetuneet. Ulkomailta tulevilla menee kauemmin kielen oppimiseen kuin pennuilta. Hyvä hoito ja turvallisuuden tunteen luominen, siinä eväät uuden yhteiselon alkuun.

[Marke Myyrä]

Kokemusta ei ole, mutta koiraani katseltuani olen tullut siihen tulokseen, että aikuisen lagoton ottamisessa onnistuu kyllä. Asiassa on montakin etua: Näkee jo presiis, mikä koirasta on tullut. Usein ne ovat peruskoulutettuja, joten siinä suhteessa pääsee helpommalla. Lagotto ei ole "yhden ihmisen koira", vaikka omistajaansa kiintyykin. Ainakin Retu on niin ihmisrakas, että siitä saisi koiran kuka tahansa sille vain antaa huomiota ja touhuaa sen kanssa. Tietysti ensimmäisen omistajan paikka lagoton sydämessä saattaa säilyä poikkeuksellisen pehmeänä koko loppuiän, mutta ei se kärsi omistajan vaihdoksesta. Aikoinaan dobermannimme kohdalla en edes harkinnut sen antamista uudelle omistajalle, kun jouduimme siitä luopumaan, vaan se lähti "koirien taivaaseen". Lagotto on erilainen: sopeutuvaisempi ja psyykeltään venyvämpi. Tsemppiä sopivan koiran löytämiseksi! 

[Marketta Kivimäki]

Lagotto tuli meille nopeammin kuin osattiin arvatakaan. Lagotto kylään -topikin alta löytyy meistä enemmän. Ollaan tykätty kovasti, hauskaa ja mukavaa on ollut, ja paljon herkkiä hetkiä menon ja meiningin lisäksi, mutta mieheni kanssa todettu samaan hengenvetoon, että mainostamisesta huolimatta lagotto ei ole mikään helppo rotu eikä missään tapauksessa sovi kaikille. Onneksi duracellpupuja ja sähköjäniksiä on ollut ennenkin, nytkin yksi ikinuori 9v russeli rouva Sissi Virtanen, muuten voisimme olla silmät pyöreinä 

Viitaten Sissin ja Ciron yhteiseen mottoon alla.... 

[Merja Sinisiipi]

Hei!

Viime päivät kodissamme on oltu itku silmässä enkä tännekään kyyneliltäni tahdo pystyä kirjoittamaan. Meillä on 2,5 vuotias Rölli-poika. Ruskea pienellä valkoisella laikulla kaulassa. Kastroitu kun toinen kives ei laskeutunut.

Asumme omakotitalossa maalla Länsi-Suomessa. Perheeseemme kuullu minun ja Röllin lisäksi 14 ja 16 vuotiaat tytöt. Nyt elämäntilanteemme on muuttumassa niin oleellisin tavoin että joudumme tekemään raskaan päätöksen ja alamme etsiä Röllille uutta kotia:( Tytöt ovat muuttamassa isän perheen kanssa pidemmäksi aikaa ulkomaille ja minä en pitkien työpäivieni vuoksi katso pystyväni antamaan Röllille riittävästi rakkautta ja ulkoilua. Päätös on raskas mutta haluan silti löytää Röllille kodin jossa hänelle on enemmän aikaa ja seuraa ehkä myös toisista koira kavereista.

Oli lohdullista lukea tämän otsikon alla olevat kirjoitukset lagottojen "sopeutumisesta" uuteen kotiin. Toivon saavani täältä mahdollisimman paljon kannanottoja mitä kaikkea minun pitää huomioida tehdäkseni muutoksesta Röllille mahdollisimman kivuttoman. Itse olen myös miettinyt saattaa hänet ikiuneen jolloin voisin olla varma että hänellä on aina hyvä olla. Lapset eivät tätä hyväksy ja myös itse tiedän hänen olevan vielä nuori ja elämänhaluinen kaveri.

Toivon myös että tätä kautta voisin löytää Pojalle uuden kodin.

Jään odottamaan viestejänne.

Merja

[Johanna Heiskanen]

Heippa Merja,

rakkautta on etsiä koirallensa parasta. Oma rakkaus ei aina riitä, kun siellä töissäkin on pakko käydä. Kaikki ei voi tehdä töitä kotona ja monien työpäivät viruvat koiralle turhan pitkiksi. Hankalinta se muutos tulee olemaan sinulle - tsemppiä siihen.

Kun kotiehdokkaita tulee, käy koiran kanssa tsekkaamassa paikka. Jos ei tunnu hyvälle, odota seuraavaa. Kyllä se sieltä löytyy! Koeajasta uudessa kodissa on hyvä sopia, sillä aina ei yhteiselo onnistu, sitten vaan uusia tuulia nuuhkimaan. Kerrasta tai kahdesta ei kannata vielä menettää toivoa. Muista, että koira on todella sopeutuvainen uuteen elämään.

terkuin Johanna, joka juuri kävi katsomassa uuteen kotiin laittamaansa poikaa ja sen onnellista uutta elämää - hyvin mielin

[Hannele Törmänen]

Haluaisin vielä lisätä, että pehmeä lasku on hyvä, olen tehnyt niin meiltä eläkkeelle jääneitten ja sijoitukseen menneitten aikuisten koirien kanssa. Ensin tutustuminen uuteen kotiin, sitten yhden yön yli vierailu ja takaisin vanhaan kotiin.  Seuraavaksi viikonloppu uudessa kodissa ja käymään vanhassa kodissa.  Jos hyvin on mennyt niin koira lähtee tässä vaiheessa jo tutuksi käyneen perheen mukaan.  Vierailut vanhassa kodissa olen nähnyt myös hyväksi muuton jälkeen, koira näkee, että siellä on vanhat ystävät tallella. Iloissaan tulee vierailulle ja kertomista tuntuu olevan paljon, mutta myös mielellään lähtee sitten uuden omistajansa mukaan.  Hyvin ovat kaikki sopeutuneet tällä konstilla, myös vanhemmat koirat, jotka ovat perheeseemme hyvin kiintyneitä, joten ikiuneen ei kannata nuorta koiraa saattaa. 

[Marketta Kivimäki]

Ja jatkan vielä Johannan sanoja, että vaikka muutto uuteen kotiin onkin yleensä lopullinen, ei yhteyden koiraan ja sen uusioperheeseen tarvitse katketa! Parhaassa tapauksessa tällaisessa prosessissa löytää myös uusia ystäviä 


T. Marketta ja Ciro, jonka kautta on tavannut Johannan ja perheen