Tosi mielenkiintoista. Totokin rakastaa minun sukkiani - ja paremman puutteessa myös kalsareita ja rintsikoita, jotka se on pienestä pitäen osannut kaapata kannellisesta pyykkikorista tai puhtaana narulta (kävelee kahdella jalalla ja hyppii ylöspäin, kunnes onnistuu). Se ei ole kuitenkaan koskaan edes yrittänyt syödä niitä, kanniskelee vain ja piilottaa tai yrittää mankua, että "heitä tätä mulle".
Kun vierstä seuraan sen touhuja, joskus sen pään päällä voi suorastaan nähdä ajatuskuplan, kun se miettii, mihin aarteensa piilottaisi: käy sängyn alla, ei tänne, kurkottaa pianon päälle, jospa vaikka tänne, tunkee sen sitten puukoriin halkojen sekaan, joo, tämä on hyvä paikka!
Täytyy varmaan koputtaa puuta, mutta ainakaan toistaiseksi syömällä menetettyjen esineiden listalle pääsevät vain yhdet silmälasit, jotka se puolivuotiaan pureskeli rusetille ja jalkavamman jälkeen tassussa pidetyt lasten liukuestesukat, jotka se poisti häiritsemästä itseään kaluamalla ne langoiksi. Se ei ole ikinä pureskellut kenkiäkään, kuten Steffi-beaglemme nuorempana teki. Ainoa riski, jonka kenkien huolimaton esiin jättäminen aiheuttaa, on myöhästyminen töistä, junasta, palaverista jne. siksi, että kenkä on niin hyvin piilotettu. Usein se kuitenkin löytyy Toton petista, jossa se nukkuu poski hellästi kenkää vasten painettuna.
Tämä on ehkä vain hyvää tuuria. Toisaalta olen pitänyt huolta, että Totolla on aina riittävästi muuta, luvallista pureskeltavaa: erilaisten purutikkujen ja -lelujen lisäksi se tietää, että pahvilaatikot ja vessapaperirullat saa repiä eikä halkojenkaan kaluamisesta tule sanomista
Lagotto romagnoloista yleisesti
