seuraava »

[Marke Myyrä]

Retu makselee taas huviveroa eilisestä riemunpidostaan . Vapaasta koiranelämästä erittäin vapaasti ja villisti taas nautittuaan se roikottaa häntäänsä ja eilen örisi särystä. Rimadylin voimasta se rauhoittui nukkumaan. Viime kesän avaus oli samankaltainen: reippaan tunnin polskiminen kilpaa vesipääskyjen perässä sai sen ulvomaan kivusta. Ovatko toiset koirat taipuvaisempia saamaan vesihännän kuin toiset? Selväksi on tullut, että Retu on liinassa uitettava, ei sillä itsellään ole vähäisintäkään älyä, milloin vedessä rypeminen riittää.

[Terhi Heikkinen]

Sera saa myös melko herkästi vesihännän, sillä on ollut se kaikkiaan kolme kertaa. No, kolmen vuoden aikana se ei ole vaivannut kovin usein.. Liian pitkä läträäminen kylmässä vedessä on melko varma keino, etenkin jos koira on uimisen jälkeen ulkona viileällä ilmalla. Nämä asiat tiedostamalla ollaan vältelty vaivaa aika hyvin. Eli parikymmentä minuuttia uintia ja suoraan sisälle lämmittelemään. Ja olen myös kuivannut häntää ja peräpäätä pyyhkeellä heti uinnin jälkeen.

Minustakin olisi kiva tietää, onko jotkut yksilöt toisia herkempiä vesihäntään.

[Hannele Törmänen]

Figarolla oli vastikkään vesihäntä. Koko päivän läträsi ankkalammikossa, jonka vesi oli siinä vaiheessa ihan hyytävää. Kolme päivää roikkui häntä, ensimmäinen vuorokausi meni kipulääkkeen turvin. Häntä oli aluksi todella kipeä. Eka kerta tämä oli Figarolla. Se on kans niitä sukellusvenepoikia, jotka olis aina veden alla.

[Senja Mäkinen]

Lagottojen kanssa aika vähän ollut vesihäntiä *kopkop koputtaa päätään*, mutta muissa roduissa olen huomannut/kuullut että ehdottomasti on yksilöitä jotka ovat hyvin herkkiä saamaan vesihännän useastikkin.

[Minna Porkola]

Totti sai viime talvena vesihännän istuskeltuaan liian pitkään hangessa.  Meidän moka. Uinnista se ei ole sitä vielä saanut.

[Heli Herna]

Totolla on ollut kerran vesihäntä ja meille tyypilliseen tapaan tuli tietenkin treeneissä. Kohtalaisen märkä luminen metsä hakutreeneissä ja sen jälkeen autossa palttoo päällä. Mutta tuossa vanhassa palttoossa oli se vika, ettei se ylettynyt kunnolla hännän tyven päälle - ainakaan pysynyt ikiliikkujahännän päällä.

Käytiin vielä seuraavana päivänä tokokokeessakin menestyksekkäästi - siellä tosin vähän ihmettelin, kun häntä heilui kovin kummallisesti: ensin selän suuntaisesti noin kymmenen senttiä suorana ja sitten suoraa alas loppuosa hännästä, mutta heilui silti. Tuomari taisi arvuutella kanssani, jotta olisiko vesihäntä. Siitä sitten särkylääkkeet ja päivässä parissa kaikki taas kunnossa. Mutta ei se tainnut alunperinkään kovin paha olla tai sitten äijä ei ihan pienistä välitä.

Treenikaveri ompeli sitten sellaisen palttoon, joka meni hyvin hännän päälle. Sittemmin on siirrytty enimmäkseen Back on Trackiin eikä häntää vahingossakaan oteta häntäaukosta esille vaan se heiluu palttoon alla oikein mukavasti.  Ei ole vesihäntää sen jälkeen näkynyt.

Heli ja Toto sekä siskonsa Miina

[Ida Danielsson]

Sennalla ei ole koskaan ollut vesihäntää, vaikka se on oikea vesipeto ja uimamaisteri, joka aloittaa polskimisen useimmiten jo keväällä. Tänä vuonna se ei tosin ole vielä päässyt talviturkkia kastamaan. Senna myös viihtyisi vedessä vaikka kuinka kauan, eikä se edes palele kovin helposti.

Sumi on huomattavasti viluisempaa sorttia, usein se ei edes kesällä viitsi uida kovin kauaa kun sille tulee jo kylmä. Vesihäntä Sumilla on ollut kerran, viime syksynä sen jälkeen kun se oli lagottotapaamisessa lutannut pienessä ja erittäin mutaisessa lätäkössä. Uinnin jälkeen Sumi ei ole vesihäntää saanut, ei edes silloin kun se viime syyslomalla päätti mennä kurapuku päällä uimaan kaatosateessa .

[Julia Åivo]

Lucalla ei ole ikinä ollut vesihännän oireita, vaikka avantouinneillakin ollaan käyty. Nyt ollaan taas aloitettu luvalliset uintiharjoittelut, vaikka vedet vielä aika viileitä onkin.

Kuinka pitkän aikaa te yleensä annatte koirien uida kesäkeleillä?  Pelkään aina että annan Lucan uida liian kauan ja jollain lenkillä se sitten uupuu ja uppoaa Minkäs voi hysteerisen koiranomaistajan syndroomalle...  Nyt löytyi onneksi kiva uimapaikka jossa keskellä lampea menee matalampi kannas, jonka päällä voi koiraa vesijuoksuttaa

[Marke Myyrä]

Ai että kuinka kauan? Jos Retu menee omin päin, vaikka kaksi tuntia! Sitä nimittäin ei järvestä saa pois ennen kuin se itse päättää tulla. Pintavedet ovat kyllä jo yllättävän lämpimät, 17 astetta täällä pohjoisela Päijänteellä, joten en osannut hirveästi hätäillä kylmettymisestä. Retu ehti olla ehkä vajaan tunnin vedessä, kun saimme sen lasten avulla houkutelluksi veneeseen naapurin laiturilta. Lapset eivät tietenkään jääneet veneeseen märän koiran kanssa, vaan juoksivat kotiin rantoja pitkin. Pettynyt Retu rimpuili koko ajan takaisin järveen ja lasten perään! Viime kesänä onnistuimme telkeämään sen laiturille kahden tunnin uimarupeaman jälkeen. Siitä hihnaan ja pirttiin takan ääreen. Mihinkäänhän se ei voinut asettua, kun häntään sattui, jos se hipaisikin johonkin. Lopulta saimme se lämpiämään auringon kuumentamassa autossa!

Jos minä olen liinan toisessa päässä Retua rannalta uittamassa, uintiaika on 15-20 minuuttia. Hellepäivinä viime kesänä uitin useampia kertoja päivässä. Nyt parannellaan häntää, ja kun helteet tulevat, jatkamme viime kesän tapaan: liinassa muutama lyhyt uintireissu päivässä. Paitsi tietenkin jos tuo saukko onnistuu karkaamaan... Silloin ei ole mitään takeita siitä, kauanko se ui ja ylipäätään, miltä rannalta se löytyy! 

[Tarja Vihanti]

Meidän Nelli on ollut varmaan edellisessä elämässä joku vesieläin, koska tuntuu liikkuvan mielummin vedessä, kuin maalla jos mahdollista.
Teemme tässä lähiseudulla paljon patikkareissuja ja hermot menis, jos yrittäis ettei Nelli olis joka lätäkössä. Viime lauantaina esim. olimme mieheni kanssa patikoimassa
ja alueella missä tuntuu, että ei olis vettä kuuluu MOLSKAHDUS ja varma nakki Nelli on löytänyt jonkun suokuopan. Tätä jatkui noin 4 tunnin reissun ajan. Välillä koira on yltäpäältä kurassa, mutta taas päästyämme perille koira oli puhdas, koska matkalle osui myös lampi.
MUTTA voi sitä onnea mikä näkyy koiran olemuksessa!

Toinen koirani Bella taas kiertää mielellään kaikki lätäköt, jos vaan mahdollista ja ui vaan jos on kuuma.

Meillä ei ole vielä kärsitty vesihännästä.Kuulostaa viheliäiseltä vaivalta.

[Päivi Peittola]

Meilläkään ei ole vesihäntää ilmennyt, mutta Nada sai viime kesänä alkukesän kylmässä vedessä pulikoinnista virtsatietulehduksen.

[Tuulikki Kostylev]

Meillä ollaan maakrapuja enemmän kuin vesipetoja.

Roni ui yleensä noin minuutin ja se riittää  . Uimaan herra menee vain tosi kesähelteellä. Ja herrahan voi jahkata vaikka kuinka kauan, että menisikö vai eikö menisi vai vasta tuolla vastarannalla
Virtaavissa vesissä (purot), kun vesi vie pikkurikkaa, käpyjä, puunpalasia ym. mukanaan Roni viihtyisi tosi pitkään, häntä innosta heiluen ja naamalla lapsellinen ihastunut katse. Samoin lammessa kun oli sammakoita, niin Roni sinne kurkotteli iki-ihastuneena, niin että putosi itse lampeen! Mutta vesihäntää ei onneksi tullut aika pitkillä purossakahlausreissulla, vaikka vesi oli tosi kylmää (Itävallassa vuoristossa). Pois piti sieltä kutsua, ei olisi itse älynnyt tulla.

Rico tykkää kahlata rannalla, muttei erityisemmin uida ellei ole pakko - esim. kun on siirryttävä paikasta A paikkaan B ja vesi on siinä vain välissä ( esim. rannalta äidin ja iskän luo veneeseen). Uimataidossa ei ole vikaa, tulee kuin ohjus ja veneeseen nousee ihan kepeästi. Kastuttu on toki monet kerrat räntäsateissa, mutta aina olen hoppua pitänyt kuivaamisen kanssa. Kerran kannoin Ricon hevosten suihkuboxiin ja pesin siellä lämpösellä vedellä ja sitten äkkiä autoon, kun oltiin aivan kaamealla tavalla kastuttu ulkona kylmässä ja viimassa. Ei ole tullut Ricollekaan vesihäntää.