seuraava »

[Emma Anttonen]

Mietin tässä kun viime aikoina on kuullut kaikenlaisista uusista lajeista mitä koirien kanssa voi harrastaa, ja kaikkea ei edes muista vaikka nimi olisi korvien ohi vilahtanutkin, joten olisi kiva listata lajeja joita harrastaa koiran kanssa ihan vaan ettei kaikkea tartte muistaa päässä.
Olisi sitäpaitsi hauska tutustua uusiin lajeihin ja jopa ehkä koittaakin niitä.

Itselläni päähän pälkähtää perinteisten agilityn, tokon, näyttelyiden ja vepen lisäksi flyball ja rally-toko. Onko muita? Eikä tartte olla virallisia, voi olla ihan tapahtumiakin kuten se roturace..

[Päivi Peittola]

Tässä meidän harrastuksia: Pelastuspulelta löytyy Vepen lisäksi (metsä)haku, rauniot ja jälki sekä niihin liittyvät tottis ja telineet, joita myös täytyy treenailla jos meinaa kokeisiin asti pyrkiä. Sitten on tuo koiratanssi, josta muuten on tulossa Kennelliiton virallinen laji lähiaikoina. Ja ei saa unohtaa sienestystä/tryffeleiden etsintää! Lagoton "leipälajia". Siihen liittyen kaikenmoinen nenätyö voisi käydä harrastuksena, me kotosalla piilotellaan esineitä sisällä ja ulkona ja etsitään niitä. Esineruutuakin voi harjoitella, se kuuluu PK puolen haku- ja jälkikokeeseen.

Tuohon esine-etsintään liittyen hauska tapaus. Meillä koirat on pienestä pitäen oppineet etsimään tiettyä esinettä, kun siitä antaa hajun. Piilotamme esineen ja sitä sitten etsitään. Erään kerran, kun Noce oli yökylässä, kokeilimme tätä etsintää niin, että Noce oli mukana. Noce lähtikin hienosti etsimään ja löysikin esineen. Mutta sitten toisella kerralla merkkasi kameran, jota olin aiemmin pidellyt kädessä. Noce siis bongasi näyttämästäni esineestä minun hajuni ja ymmärsi, että nyt etsitään esinettä, jossa on tämä ihmisen haju! Pelastuskoira henkeen ja vereen!

[Julia Åivo]

Ainakin canicross tulee mieleen, eli koiran kanssa juokseminen niin että koira vetää valjaissa. Kilpailujakin järjestetään. Ihan uudesta lajista ei kuitenkaant aida olla kyse.  Hyvinkään koirauimalan sivuilla taidettiin puhua vesiagilitystä?? mitähän ihmettä se on? Varmaan lagotot tykkäisi   Minusta helpointa on harrastaa vanhoja tuttuja agia ja tokoa, on olemassaolevat harrastuspaikat, lajeissa on runsaasti osaavia ohjaajia, useita seuroja... Ehkä vähän tylsää, mutta helppoa. Noiden lisäksi ei sitten muita harrastuksia juuri ehdi kokeilemaankaan. .

[Päivi Peittola]

Onko joku muuten kokeillut Tokoagia? Kuulostaa hauskalta lajilta.

[Emma Anttonen]

hei aivan mahtavaa, näistä saa vaikka mitä mahtavia ideoita! Kiitos

[Johanna Heiskanen]

Moi,
olen ollut joskus kauan aikaa sitten Kiva-teamin kesäpäivillä Lammilla ja siellä oli TokoAgin kehittäjä esittelemässä meille lajia.

Se oli tosi hauskaa ja koiraystävällistä touhua, mutta olin luullut lajin jo kadonneen... Se on vapaampi ja iloisempi versio tokosta ja paljon yksinkertaisempaa kuin agility. Ehkä vähän helppoa lagotolle... mutta kivaa yhdessä tekemistä.

Samalla reissulla meille opetettiin Tellington Touch´ia, kaikille eläimille soveltuvaa hierontaa. Olihan mukava kokemus sekin, aloitimme ryhmässä, jossa 90% koirista oli ongelmakoiria, hieronnan ikenistä!!! N. 15 min homman aloituksesta suurin osa koirista makasi ihanassa transsissa omistajiensa jalkojen välissä kuunnellen hierontaa...!

Kuitenkin tryffelinkaivuu ja sienien etsintä on meidän ykköslaji. Se on niin kivaa meistä kaikista!!!

t. johanna

[Maarit Ijäs]

Hei!
Onko kukaan käynyt tai innostunut taippareista?
Lagotothan voivat osallistua spanielien taipumuskokeisiin (jotka on paljon helpommat kuin esim. noutajien taipumuskokeet). Toki eihän lagotot ole mitään metsästyskoiria, mutta kai se joku varhainen vesikoiravaisto jonkinverran elää, ainakin meidän Fannilla on riistavietti etenkin lintujen ja myös jänisten ja varmaan muidenkin hajujen perään... Olin kerran katselemassa spanielien taippareita ja se vaikutti aika mukavalta puuhalta! Uimista, metsässä oloa, vähän tokoa yms

[Senja Mäkinen]

Näkäkanta myöskin spanieliharrastajalta tuohon taippariasiaan: Spanieliroduille taipumuskoe on pakollinen, jotta koiran saa valioksi ja myöskin edellytys että jalotuskoiralle saa esim. jalostustoimikunnan hyväksynnän pentueelle. Kokeella mitataan spanieleitten käyttöominaisuuksia, joita rotumääritelmä niiltä edellyttää, jotta valioksi ei pääsisi vain kauniit koira, joiden käytös ei ole rotutyypillistä. Taippareitten järjestäminen vaatii suuren työn ja niihin on usein todella vaikea päästä ja täyttyvät kuukausia aikaisemmin ja siltikään kaikki halukkaat eivät ainakaan täällä etelässä pääse välttämättä kokeisiin. Mahdollinen järjestämisaika rajoittuu vain muutamaan hasuun kuukauteen, metsästyslainsäädännöstä johtuen. Joten itse toivon, että lagottoja ei ala taippareissa hääriä viemässä paikkoja niistä tuloksia todella tarvitsevilta, koska taippareilla pystytään oikeastaan vain löytämään sellaisia lagottoja, joita ei tulisi käyttää jalostukseen, koska koe siis mittaavat koirat metsästyskäyttäytymistä.....

MEJÄ onkin sitten ihan eri juttu, jossa ei niinkään mitata metsästysominaisuuksia vaan koiran nenänkäyttöä verijäljellä, tätä suosittelen lagotoille, jotka kaipaavat metsässä puuhailua!

[Terhi Heikkinen]

Minä mietin viime syksynä spanielien taipparisääntöjä selatessa, että kyllä nuo tehtävät olisivat varmasti opetettavissa myös monelle lagotolle, nämähän ovat usein innokkaita noutamaan sekä haistelemaan riistan hajuja ja näitä on helppo kouluttaa jos jonkinlaisiin tehtäviin. Rodun alkuperäinen käyttö ei ole ollut tryffelinetsintä vaan nimenomaan vedestä noutava lintukoira ja sitä on tehty tuhansia vuosia. "Ammattinimike" muuttui lintukoirasta tryffelikoiraan  vasta 1800-luvulla.

Jos edes jokunen lagotto kävisikin taippareissa, saisimme ripauksen faktatietoa siitä, että kuinka paljon todellisuudessa sitä riistaviettiä ja koulutettavuutta metsästyskäyttöön vielä on jäljellä. Nythän me emme tuota asiaa tiedä, kun asiaa ei tutkita eikä testata, lähinnä vain sokeasti oletetaan, että tuhansia vuosia vanha metsästysvietti on parissasadassa vuodessa onnistuttu jalostamaan pois.

Ja yksittäisen koiran kohdalla.. Mikä tahansa, joka on sekä koiran että ohjaajan mielestä mukavaa puuhastelua, on oikein hyvä harrastus. 

[Riitta Häyrynen]

Mielestäni Senja on tuossa aivan oikeassa.  Lagotolla ei pitäisi olla riistaviettiä ja tähän pitäisi jalostuksessa tähdätä.
Minulle tosi tärkeä kriteeri on luonne, se syrjäyttää ilman muuta esim: tärinätauti geenitestin.  Tärinätaudin kanssa pitää elää vain pentuna kolme viikkoa, mutta luonteen kanssa pitää elää koko elämä.
On totta, että osalta lagotoista löytyy riistaviettiä, mutta jos olet Terhi lukenut lagottojen historiaa, niin lagottoihin Italiassa sekoitettiin vielä 70-luvulla metsästyskoiria.   Näin saatiin takaisin valitettavasti riistaviettiä, josta yritetään nyt päästä eroon.
Lisäksi Italiassa on valitettavasti ollut kasvattaja – (kasvattajia) jotka eivät ole jalostaneet rotua ihan rehellisesti.  Mm: espanjanvesikoiraa on käytetty jalostukseen ja rekisteröity ne puhtaiksi lagotoiksi.  Eräs kasvattaja teki vuonna 2005 pentueen vanhemmilla jotka olivat molemmat Italian valioita, siis erittäin upeita rotunsa edustajia.  Silti pentueeseen syntyi yksi aivan spanielia muistuttava lagotto.  Eli jommallakummalla vanhemmista täytyy olla suht´ lähipiirissä vanhempana joku spanieli (luultavammin uroksena), mutta selvää ei olla saatu kummalla tämä on.
Muun muassa näiden tietojen varassa kasvattava ymmärtää varmasti luonteen tärkeyden ja pyrkii poistamaan jalostuksesta kovasti riistaviettiä omaavat lagotot.

[Piia Lehmonen]

Itse en todellakaan suosittele taippareita lagotolle. Riistavietistä on todellakin päästävä eroon ja taippareissa niin spanieleiden, kuin noutajienkin haetaan riistaviettisyyttä. On ne opetettavissa myöskin lagotoille, mutta se ei kuulu lagoton ominaisuuksiin.

Jo pikku pennusta voit nähdä kenellä on riistaviettiä ja kenellä ei. Sellaiset yksilöt on helppo jättää jalostuksesta pois.

Jäljestäminen on mukava harrastus, jota meillä harrastellaan koirien iloksi..vaikka sitä verta inhoankin.

[Julia Åivo]

No tuskin sitä riistaviettiä sieltä taippareista lagottojen geeneihin putkahtaa Ja kukaan tuskin alkaa lagottoja jalostaa taipparitulosten pohjalta. Mutta se on varmasti ihan totta että niihin on tunkua muutenkin, ja mieluumin jättäisi paikat sellaisille joille ne varsinaisesti on tarkoitettu. Itsellä menee hermo jo tokokokeisiin ilmoittautuessa, ja niitä paikkoja sentään on aika paljon enemmän   Toisaalta jos joku yksittäinen lagottoharrastaja innostuu taippareihin menemään niin tuskin kenenkään spanieli-ihmisen harrastaminen siihen kaatuu.

[Hanna Salovuori]

Piia: jälkeä voi tehdä myös ilman verta... Kyseessä toki on silloin hieman eri jäljestyksen muoto, mutta toiminta sinänsä on ihan sama. 

[Riitta Häyrynen]

Joo, mä teen koirille usein metsässä nappulajäljet.  Tykkäävät sikana.  Se on sitä aktiiviruokailua

[Piia Lehmonen]

Hanna; Tiedän kyllä, mutta verellä saa aina vaihtelua ja siten pidemmän jäljenkin. Olen sitä harrastanut jo 90-luvulta.

Julia; Ei siitä ollut kyse. Vaan taippareissa vahvistat koiran viettiä, jota ei lagottoon haluta. Kukin voi harrastaa mitä haluaa, mutta jos annetaan kuitenkin niiden taippareiden olla roduille joille ne kuuluvat. Toisin sanoen Lagotto joka läpäisee taipparit ei ole tyypillinen rotunsa edustaja. 

Lagotto on hyvä harrastuskoira, mutta eikö olisi järkevää hyödyntää ominaisuuksia joita lagotossa jo on ja vahvistaa niitä.