Heippa, meillä Tuffe aikanaan teki aivan saman eli luoksetulo tavallaan jäi. Kyseessä on sekä murrosikä mikä kavereilla tulee että se on luultavasti oppinut ymmärtämään että "nyt ei tee mieli namia, enpäs tule käskystä."
Tässä tulee muuten pitkä ohjeteksti, en taida osata tiivistää
Ja ei kannata kyllä ainakaan minun logiikkani mukaan palkita koiran oma-aloitteisesta luoksetulosta koska silloin koira ajattelee että se voi hakea namia kun sitä huvittaa. Pelkästään namilla ei myöskään kannata palkita.
Meillä kokeiltiin kaikkia näitä aina sekaisin ja kyllä luoksetulo rupesi paranemaan. Auttoi myös sekin että murrosikä meni ohi mutta meillä kanssa oli myös kyse ns. "egoilusta" eli koira haistatti pitkät ja lähti matkoilleen. Samalla tavalla katoili mutta yleensä kuulin aina ryminästä missä mennään. Joka tapauksessa:
Älä palkkaa joka luoksetulosta, kehua kyllä pitää aina; namia tai leluja aina silloin tällöin. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Kun koira ei tiedä missä tahdissa palkintoja tulee, yrittää se enemmän.
Koskaan ei koiralle kannata alkaa purnaamaan että "no tulitpa vihdoin, no jes" tms
vaan aina "hyvä, hieno kaveri!" ja mielellään siitä vapautuskäsky, meillä "vapaa", eli koira ei vain käy luona ja lähde kun huvittaa.
Sitten koiran huomion saaminen: meillä on ollut naksutin käytössä ja aluksi tein niin että sanoin koiran nimen lenkillä ja kun se katsoi minuun niin palkintona leluja, nameja, riehumista yms. Oppi että nimen sanomisesta seuraa jotain kivaa.
Sekin toimi että kiljui yhtäkkiä ja koira oli että "TÄH?" ja sitten kun saa huomion niin esim. lähtee itse juoksemaan koirasta poispäin, jolloin koira jälleen yhdistää että omistajan "ääntelyä" kannattaa tarkkailla. Toimi esim toisen koiran tullessa vastaan lenkkipolulla yhtäkkiä: "TUFFE KATO" ja sitten pakoon mielellään jonkun lelun kanssa tms ja kun koira (yleensä) lähti omistajan perään niin isot riehumiset yms namit. Ja toista koiraa pääsee katsomaan jos ottaa kontaktin "katso" ja sai luvan "saa mennä" katsomaan koiraa. Tuffe mm. oppi muita kohdatessaan katsomaan "saanko mennä" ja minä vastasin ääneen että "saa mennä" ja sitten se vasta meni tutustumaan tarkemmin. Välillä sanoinkin "tänne" ja sitten ei välttämättä menty tutkimaan. Tilannekohtaista
Luoksetulo-kutsun olisi hyvä olla eri kuin remmiintulo-kutsun, josta koira tietää ns. mitä seuraa. Meillä luoksetulo ja remmiintulo ovat molemmat tietysti ehdottoman toteltavia, mutta
"tänne"= tule luokse, katsotaan siitä sitten pääsetkö vapaaksi, tms.
"remmiin"= nyt tulet hihnaan eli koira ymmärtää että remmiin-käsky meinaa vain sitä yhtä asiaa eikä sen tarvitse luoksetulossa pelätä että leikki loppuisi siihen.
Luoksetulossa remmiin ottamista ei tarvita kunhan koiralle opetetaan vapautuskäsky: eli koira ei lähde luoksetulon jälkeen ilman kontaktin ottamista ja lupaa lähteä taas painamaan
- Lelujen mukaanotto lenkeille. Paras lelu on ainakin meillä ollut uusi, mielellään vielä helposti hajotettava lelu (ne tuntuu olevan paljon kivempia kuin vaikeasti hajoavat) eli esim joku pehmolelu jonka koira saa suuhunsa vain harvoin lenkeillä luoksetulosta. Lucaksella tällainen lelu on frisbee jonka saa ainoastaan lenkeillä ja se on ehdottomasti PARAS lelu maailmassa!
Myös lenkeillä kävyt on UPEA juttu
Tuffelle taas toimivat kepit ja pallot. Pallon kun otti se seurasi koko ajan mutta kun se ei osannut tuoda niin metsästä poimitut kepit toimi siinä.
Huutona "Tuffe" --> koira katsoi, juoksin pakoon kepin kanssa tai vain heiluttelin sitä ja sanoin "heitetään" ja kun koira tuli saatoin leikkiä vetoleikkejä yms joten koira tiesi että JES nyt leikitään.
Tätä tekstiä taas tuppasi kertymään. Yritän tiivistää tähän lyhyesti,
eli koiran nimen lausuminen kertoo että jotain kivaa tapahtuu, kontaktin oton jälkeen annetaan käsky ja palkinnon on oltava maailman parhain ja harvinaisin: tätä kivaa ei tapahdu kotona eikä jos koira ei tottele. Palkintoja on vaihdeltava ja niitä saa silloin tällöin, ei suinkaan joka tulosta. Mielenkiinto pysyy yllä eikä koira pysty itse säätelemään palkinnon saamista muuta kuin tottelemalla.
Ja vaikka koira ei heti tottelisikaan, ei jäädä huutamaan käskyä vaan keksitään jotain muuta: , viedään palinto pois, esim. käännetään selkä koiralle, kiljutaan, lähdetään pakoon, riehutaan yksin jonkun lelun kanssa jotta koira tahtoisi mukaan, sitten annetaan koiralle mahdollisuus totella. Käskyt on kuitenkin aina vietävä loppuun. Ei sellaista touhua että "tänne" oho ei se tule no menköön. Kyllä sen on tultava. Sille vaan on annettava mahdollisuus ja motivaatio tottelemiseen
Ja tuossa katoamistempussa meillä auttoi:
-piilouduin koiralta ja kiljuin ja huusin sitä ja se tietysti kyllä säikähti mutta sitten lähti etsimään minua ja sitten koiran ollessa lähistöllä lähdin piilosta kävelemään ja koira helppottuneena "löysi" minut. Tällaista tein silloin tällöin jotta koira tietää tarkkailla MINUA eikä minun johtajana tarvitse paimentaa sitä.
huhhuh, pahoitteluni, illan pimeinä hetkinä innostuin jakamaan ideoita joita aikanaan itse sain ja TOIMI!
mutta tietysti jokaisen henkilön on sovellettava neuvoja omaan koiraan, kaikilla ei toimi kaikki niksit
onnea opetteluun! ja paras oppiminen tapahtuu päivittäisillä lenkeillä, ruokinnoilla ja leikkihetkinä, ei suinkaan kerran viikossa koirakoulussa
Lagotto romagnoloista yleisesti
